Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä on niin tuhottu, ja oon vasta 23v.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lobotomiaan.
Aa, miksi? :D
Itse asiassa juuri tuollaisia ongelmia lobotomialla aikoinaan yritettiin hoitaa. Siis jos jonkun nuoren mieli oli järkkynyt syystä tai toisesta niin että sen oli vaikea kestää elämää. Mm. presidentti Kennedyn joku lähisukulainen oli tuollainen lobotomiatapaus. Mutta ei niistä lobotomioista kyllä ollut mitään hyötyä (mutta oli haittaa). Mutta siis joo, 50 luvulla (tai ties milloin) psykiatri olisi sinulle lobotomiaa suositellut.
En siis ole tuo joka alunperin tuossa sinulle lobotomiaa suositteli.
Kyllä jos lobotomian itselleen haluaa niin parempi on hankkia itselleen "kemiallinen väliaikainen" lobotomia eli pistää aivot narikkaan päihteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
No johan tuli teksti. Mulla yhden illan panot, mitä harrastin mun nuorella aikuisiällä n. 20v. pilasi mun elämän. Koin, että olin tosi herkässä vaiheessa, ja nää jotenkin suisti mun elämän ihan raiteiltaan ja pilasi itsetunnon lopullisesti.
Aika jännä. Mulla itsetunto on aina noussut vastaavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin myöhään vasta. Haahahaha...
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
Monet joilla on ollut kauhea lapsuus ovat tehneet itselleen hyvin aikuisuuden. Esimerkkejä on loputtomasti.
Mä en tykkää näistä viesteistä. Otan tän tosi loukkaavana, jos tarkoitatte, että mulla on ollut kauhea lapsuus. Päinvastoin, ajattelen, että lapsuuteni oli superonnellinen, olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja lähipiirilleni lapsuudestani, koska se oli niin onnellinen ja turvallinen.
Haaah! Sä taidat olla äitihullu-kivikissaäiti-kristallikissa! =D=D=D
Tai siis sama joku supertrolli joka yleensä väittää olevansa kivikissaäiti ja valittaa siitä kuinka hänen äitinsä pilasi hänen elämänsä... niin nyt sä valitat täällä siitä miten jokin mikälie mystinen tapahtuma pilasi sun elämän kun olit 20v mutta lapsuutesi oli kyllä onnellinen! =D
Oot tosi hassu ====)))))
Kiitos sinulle hyvistä nauruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up sanokaa jotain. En tarkenna. Ap
"Sanokaa jotain". No, okei. Ilmapallo. Banaani. Jalkapallo.
Mulla oli samat fiilikset pari vuotta sitten. Nyt oon jotenkin sinut asian kanssa, että ei sitä ihmeitä pidä elämältä odottaakaan.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin myöhään vasta. Haahahaha...
Sinkkumies
Hyi mee pois, kinkkumies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
:D Oon jo avannut asiaa tarpeeksi, yksittäiset tapahtumat terveydenhuollossa kun olin n.20v suistivat mun elämän raiteiltaan, pilasi terveyden sekä ihmissuhteet. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat onnelliset. Ap
Jaa, nyt sitten sait sanottua. Mikä voi olla terveydenhuollossa mikä saa elämän raiteiltaan ja vieläpä pilaa ihmissuhteet??? Todella omituista. Jos lapsuutesi ja nuoruutesi kerran oli onnelliset. sinulla pitäisi olla eväät kyllä saada elämäsi takaisin raiteilleen vaikka olisi mikä sairaus.
Tämä koko himskatin aloitus vaikuttaa pilalta, ap silkalta pilailijalta. Mutta on kyllä piristävää ja hyvää pilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli että tämä keskustelu kuoli jo. Ei tuo keskustelun aloittanut kivikissaäiti yleensä kyllästy valittamiseen näin nopeasti.
"Mun elämä on niin tuhottu, ja oon vasta 23v."
Yksi sana tässä joka pisti heti silmään: tuhottu.
Siis kuka tuhonnut? Oletko avuton uhri?
Istutko apaattisena ja otat p.skaa niskaan? Ja kerjäät sääliä.
Kauhea asenne jo noin nuorella ihmisellä. Olen todella surullinen puolestasi kun et näe nenääsi pitemmälle. Vai onko itsesäälissä piehtarointi niin nautinnollista ettei siitä voi millään muotoa luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadoilla tuhansilla suomalaisilla on lähtenyt elämisenmaku pois. Kuka milloinkin polttaa röökiä tuhoten hitaasti itseänsä ja kuka juo hirveitä määriä alkoholia päivässä tai käyttää huumeita.
Mihis tää nyt liittyy?