Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä on niin tuhottu, ja oon vasta 23v.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien meidän elämä on turhaa, joten ei minua pahemmin kiinnosta jonkun nobodyn tuhottu elämä. Tuhkaa sinäkin olet jo viimeistään sadan vuoden kuluttua.
No, kai sen voi noinkin ajatella, mutta, minkä takia pitää käyttää noin rumaa kieltä "jonkun nobodyn tuhottu elämä", jos oon täysin normi tyyppi=nobody, niin kai mulla silti on oikeus hyvään elämään ja terveyteen yms. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pilaat vauvojesi loppuelämän? Riko näitä viittä ohjetta:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/moral-landscapes/201404/five-th…
Mites tää nyt mihinkään liittyy? :D Jos haet tällä ongelmia mun vanhemmista/lapsuudesta, niin voin kertoa, että mulla oli hirveän onnellinen lapsuus ja nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
Niin mäkin ajattelin kun olin 23v. Jotenkin sitä vaan ajan mittaa kaikesta on hitaasti mutta varmasti selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
:D Oon jo avannut asiaa tarpeeksi, yksittäiset tapahtumat terveydenhuollossa kun olin n.20v suistivat mun elämän raiteiltaan, pilasi terveyden sekä ihmissuhteet. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat onnelliset. Ap
Niin kauan kuin hengittää, on toivoa, vaikka sitä ei aina itse huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin hengittää, on toivoa, vaikka sitä ei aina itse huomaa.
Mitä sä pelleilet tai annat tyhjiä korulauseita? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene lobotomiaan.
Aa, miksi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
Monet joilla on ollut kauhea lapsuus ovat tehneet itselleen hyvin aikuisuuden. Esimerkkejä on loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
Monet joilla on ollut kauhea lapsuus ovat tehneet itselleen hyvin aikuisuuden. Esimerkkejä on loputtomasti.
Mä en tykkää näistä viesteistä. Otan tän tosi loukkaavana, jos tarkoitatte, että mulla on ollut kauhea lapsuus. Päinvastoin, ajattelen, että lapsuuteni oli superonnellinen, olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja lähipiirilleni lapsuudestani, koska se oli niin onnellinen ja turvallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
:D Oon jo avannut asiaa tarpeeksi, yksittäiset tapahtumat terveydenhuollossa kun olin n.20v suistivat mun elämän raiteiltaan, pilasi terveyden sekä ihmissuhteet. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat onnelliset. Ap
Jaa, nyt sitten sait sanottua. Mikä voi olla terveydenhuollossa mikä saa elämän raiteiltaan ja vieläpä pilaa ihmissuhteet??? Todella omituista. Jos lapsuutesi ja nuoruutesi kerran oli onnelliset. sinulla pitäisi olla eväät kyllä saada elämäsi takaisin raiteilleen vaikka olisi mikä sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
:D Oon jo avannut asiaa tarpeeksi, yksittäiset tapahtumat terveydenhuollossa kun olin n.20v suistivat mun elämän raiteiltaan, pilasi terveyden sekä ihmissuhteet. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat onnelliset. Ap
Tjaa, sitten en tilanteestasi mitään ymmärrä. Mulla siis lapsuus pilasi.
Öh... kun olit 20v sinulle tapahtui pahaa. Nyt olet 23v ja arvelet että se paha tuhosi sinut. Jo nyt arvelet niin, siis kun on kulunut vasta 3v pahoista tapahtumista? Aika nopeasti arvelet asioita. Itse veikkaisin että tuollaista asiaa ("jokin tuhosi minut lopullisesti") ei kertakaikkiaan voi tietää jo kolmessa vuodessa. Kolmessa vuodessa voit romahtaa pohjalle... mutta seuraavassa kolmessa vuodessa voit nousta taas pinnalle. Jos olet pohjalla paljon pidempään kuin vain 3 vuotta... esim jos olet samalla pohjalla yhä 30-40-50 vuotiaana... niin sitten voit oikeasti tietää että olet lopullisesti tuhoutunut. Mutta vielä sittenkään et välttämättä tiedä mikä sinut tuhosi, mutta eipä sillä väliäkään.
Eli siis, sinulla saattaa vielä olla hyvä elämä edessä. Joo, monella nuorella on suuria vaikeuksia, se on normaali osa elämää.
Tai sitten koko elämäsi on jo pilalla, mutta sitä et voi vielä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
Monet joilla on ollut kauhea lapsuus ovat tehneet itselleen hyvin aikuisuuden. Esimerkkejä on loputtomasti.
Mä en tykkää näistä viesteistä. Otan tän tosi loukkaavana, jos tarkoitatte, että mulla on ollut kauhea lapsuus. Päinvastoin, ajattelen, että lapsuuteni oli superonnellinen, olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja lähipiirilleni lapsuudestani, koska se oli niin onnellinen ja turvallinen.
Niin, no tämä ei liittynyt sinuun mitenkään, vaan vastasin edelliselle kirjoittajalle joka väitti että jos on ollut huono lapsuus on tuomittu lopuksi ikää zombiksi.
Niihän sinä luulet. Mitenkään ole tuhottu. Sähän elät ja joka päivä on uusi mahdollisuus. Riippuu itsestäs mihin sen käytät.
Joku haluaa maata sohval ja kattoo töllöö joku haluaa saada mainetta, joku muille hyvän mielen ja joku vaan puurtaa töissä. Jokainen joka valitsee itse, niin on onnellinen. Toiselle sama tilanne on tuhottu elämä, mutta silloin se kannattaa muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
No mistä me se voitaisiin tietää kun et yhtään avaa asiaa. Mene muualle hakemaan sääliä, idiootti.
:D Oon jo avannut asiaa tarpeeksi, yksittäiset tapahtumat terveydenhuollossa kun olin n.20v suistivat mun elämän raiteiltaan, pilasi terveyden sekä ihmissuhteet. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat onnelliset. Ap
Tjaa, sitten en tilanteestasi mitään ymmärrä. Mulla siis lapsuus pilasi.
Öh... kun olit 20v sinulle tapahtui pahaa. Nyt olet 23v ja arvelet että se paha tuhosi sinut. Jo nyt arvelet niin, siis kun on kulunut vasta 3v pahoista tapahtumista? Aika nopeasti arvelet asioita. Itse veikkaisin että tuollaista asiaa ("jokin tuhosi minut lopullisesti") ei kertakaikkiaan voi tietää jo kolmessa vuodessa. Kolmessa vuodessa voit romahtaa pohjalle... mutta seuraavassa kolmessa vuodessa voit nousta taas pinnalle. Jos olet pohjalla paljon pidempään kuin vain 3 vuotta... esim jos olet samalla pohjalla yhä 30-40-50 vuotiaana... niin sitten voit oikeasti tietää että olet lopullisesti tuhoutunut. Mutta vielä sittenkään et välttämättä tiedä mikä sinut tuhosi, mutta eipä sillä väliäkään.
Eli siis, sinulla saattaa vielä olla hyvä elämä edessä. Joo, monella nuorella on suuria vaikeuksia, se on normaali osa elämää.
Tai sitten koko elämäsi on jo pilalla, mutta sitä et voi vielä tietää.
Terveydenhuollon ratkaisut on vastaus. Mulla ei ollut muita vaikeuksia, kuin terveydellisiä.
Kuinka pilaat vauvojesi loppuelämän? Riko näitä viittä ohjetta:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/moral-landscapes/201404/five-th…