Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä on niin tuhottu, ja oon vasta 23v.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up sanokaa jotain. En tarkenna. Ap
Kannattaa tulla uskoon. Voit alottaa alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tulla uskoon. Voit alottaa alusta.
No ei sinänsä pilattu, kaikki perusasiat periaatteessa kunnossa. En mä mtn hihhulijuttui ala. :DD Ihan naurettava kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tulla uskoon. Voit alottaa alusta.
No ei sinänsä pilattu, kaikki perusasiat periaatteessa kunnossa. En mä mtn hihhulijuttui ala. :DD Ihan naurettava kommentti.
Uskoon tulo ei sovi henkilölle joka ei ole valmis katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vastuu omasta elämästäsi. Olet jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä olet vielä niin nuori ettei elämäsi ole todellakaan mitenkään pilattu. Jos olet neliraajahalvauksen saanut tai sairastat syöpää niin voi tehdä vähän tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
Minun lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvä. Turha vääntää siitä mitään paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tosi monella ihmisellä tasan sama juttu.
Nuorenahan ihmisen elämä pilataan jos se joskus pilataan. Paljon harvinaisempaa ja vaikeampaa olisi pilata jonkun aikuisen elämä, jos se siis aikuiseksi asti on saanut hyvinvoivana kasvaa. Kai se useimmiten menee niin että ihmiselämälle on kaksi vaihtoehtoa:
1. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on huono.
2. Koko ihmiselämä lapsuudesta hautaan asti on hyvä.
Toki on olemassa myös vaihtoehto 3 eli että varhainen elämä on hyvä, mutta sitten aikuisena jokin pilaa sen eli vaikkapa onnettomuus tai halvaantuminen tai sairaskohtaus tai puukotetuksi tuleminen tms. Eli aikuisena jokin onnettomuus pilaa elämän. Mutta todella paljon tuota yleisempää on se että lapsuudessa "jokin" pilaa elämän lopullisesti ja se "jokin" on itseasiassa "kaikki" eli perhe, läheiset, vanhemmat, lapsuudenkoti,... koko hemmetin paska lapsuudenelämä ja sairas "sosiaalinen ympäristö".
Mun arvio on että ihmisen muutamat ensimmäiset vuodet ratkaisevat. Eli niiden vuosien aikana ihminen voidaan tuhota lopullisesti, niin että jäljellä on enää kärsimyksentäyteinen zombiloppuelämä. Näin tapahtuu usein.
Luin jostain kun joku yläasteen opettaja valitti "ei me opettajat yläasteella mahdeta näille teineille mitään, ei me voida enää auttaa niitä, ne on kokonaan pilattu jo ennen kuin ne tulee yläasteelle". Mun mielestä: kyllä lapset on pilattu jo ennen kuin ne menee ala-asteelle.
t. Aloittajan 28v kohtalotoveri.
No johan tuli teksti. Mulla yksittäiset tapahtumat, mitkä kävin mun nuorella aikuisiällä n. 20v. pilasi mun elämän. Koin, että olin tosi emt herkässä vaiheessa, ja nää tapahtumat jotenkin suisti mun elämän ihan raiteiltaan ja pilasi itsetunnon lopullisesti.
Älkää vääntäkö sellaisista asioista paskaa mitkä ei paskaa ole olleet.
Turha nyt siellä paskasankojen valehdella ja puhua paskaansa liikaa. Hukutte vielä siihen.
Ja jatkaisin, mun lapsuus ja nuoruus oli tosi onnelliset. En muuttaisi mitään. Sieltä on turha hakea ongelmia. AP
Kaikkien meidän elämä on turhaa, joten ei minua pahemmin kiinnosta jonkun nobodyn tuhottu elämä. Tuhkaa sinäkin olet jo viimeistään sadan vuoden kuluttua.
Kerrotko tarkemmin?