Muita " oireettomia odottajia" ?
Löytyykö täältä ketään muita odottajia, joilla ei ole ollut raskauspahoinvointia ollenkaan tai korkeintaan aivan lievää? Itselläni raskausviikkoja jo 12, eikä vielä tähän päivään mennessä ole ollut juuri minkäänlaisia oireita pientä väsymystä lukuunottamatta.
Aluksi ehdin jo epäillä, että olenkohan raskaana ollenkaan, kun ei tunnu missään, mutta niinhän tuolla ultrassa vain näkyi sydän sykkäilevän. :) Mukava tietenkin näin, mutta tuntuu vain niin jännältä, kun ensimmäistä odottaessa oli jatkuvasti etova olo.
Kommentit (12)
yksi oireeton. Kun esikoista odotin,ei kuvottanut ollenkaan ja nyt kun pikkukakkosta odotan niin samalla kaavalla jatketaan :)
Neppe05 rv 28+3
Ja myös minä olen ollut ajoittain huolissani tästä hyvästä olostani. Muutamalla viikolla on ollut hiukan huonoa oloa ja väsymys on vaivannut, mutta muuten olo ollut vallan normaali. No, rinnat ovat ajoittain arat, mutta niinhän ne ovat ihan normaalissa kierrossakin ajoittain.
Enemmän pitäisi mielestäni kertoa myös siitä, että oireettomatkin odottajat saavat ihan terveitä lapsia. Tuntuu, että osalle odottajista on erityisen hienoa " kerskua" kamalalla olollaan ja oireillaan. Ymmärrän kyllä, että ne asiat ovat pinnassa, mutta varsinkin meitä esikoisen odottajia moinen saattaa pelottaa. Tulee helposti tunne, että oireettomuus heti tarkoittaa, että kaikki ei ole kunnossa. Eli loistava ketju, tällainen saisi pysyä ylhäällä uusia oireettomia odottajia varten, ettei kaikkien tarvitse hermoilla. =)
Hyviä vointeja kaikille jatkossakin toivottelee Amy, rv 14+1
Tätä ketjua siis.
Minulla menossa rv 8+1 ja oireita oli 5-6 viikolla etova olo (en oksentanut) ja armoton väsymys!Olisin voinut nukkua päiväkaudet.Mutta nyt viikko on mennyt niin,että vain rinnat ovat arat ja muistuttavat raskaudesta.Ultrassa olen nähnyt pienokaisen ja sydämen sykkeen,joten pakko kai uskoa että siellä se kehittyy.Pelottaa vain nuo jutut keskeytyneistä keskenmenoista jne.Aamulla jo mietin uusinta-ultraa,mutta jätin varaamatta kun masu antoi jotain nipistysmerkkejä :)
ESikoista odottaessani ei ollut mitään oireita missään vaiheessa joten ehkäpä mennään nyt samalla kaavalla?
Ei oireita, eikä juuri mahaakaan ja viikkoja kasassa reilut 20. Alkuun jännitti ja pelotti tuo oireettomuus. Sanoinkin ystäville, että asia olisi helpompi uskoa todeksi jos yrjö lentäisi suupielestä koko ajan. :)
Ekaan ultraan asti en antanut itselleni edes lupaa uskoa vauvaan, ajattelin vaan että saattuuhan niitä testeissä virheitä (vaikka tein testin itse + Diacorissa), ja otetaanpas nyt ihan rauhallisesti. Ultran jälkeen vauva konkretisoitui ja kaikki on sen jälkeen ollut aivan ihanaa. Vaikka on ensimmäinen raskaus, niin ekat varmat liikkeet tunsin aprillipäivänä, viikkoja en muista mutta siis kuukausi sitten. Huumorintajuinen veikko siis! Ja siitä asti on mylläkkää sitten riittänytkin...
En ole kuitenkaan raskaudesta järkeäni menettänyt. En aio ostaa vaatteita varastoon, äitiyspakkaus ja kaverilta saadut riittäköön. Vaippoja saa kaupasta, samoin korviketta jos omat eväät ei riitä. Eiköhän näillä pärjää. Vaunut saadaan sukulaiselta, enkä ole niitä edes nähnyt, tiedän että ne on pari vuotta vanhat ja toimivat, muuta tietoa en tarvitse. Onko muita jotka eivät ole höyrähtäneet totaalisesti?
Raskaus mennyt ilman minkäänlaista pahoinvointia. Itse asiassa olo on energisempi kuin normaalista. Syödä pitää usein, jos on tyhjä maha saattaa olla pientä kuvotusta.....mutta muuten ei mitään!! Nautitaan tästä :)
Heips,
minä olen kyllä onneksi ollut jälleen oireeton, kuten oli ekan kanssakin. Nyt juuri alkoi rv 15 eikä ole kuin ihan alussa (ehkä jossain viikkojen 8-11 kohdalla) ollut lievää pahoinvointia. Silloin heräsin muutamana yönä siihen että oli paha olo, mutta se meni ohi minuutissa. Samoin aamulla kun lähdin töihin ja jos en heti ollut syönyt niin junassa huomasi että jaha aamupala jäi väliin. Mutta siinä kaikki. Helpolla olen siis päässyt. Ystäväni joka on viikolla 23 on voinut edelleenkin pahoin... raasuparka....
Täytyy siis olla onnellinen että olo on hyvä! Väsymys kun on jo tuttu vieras :-)
Kyllä se masu kasvaa ja sydän sykkii. Kovastihan tuo ultrassa huiskutteli, isä jo meinas että poikahan se on, kassit kuulemma oli näkyvissä ;-) Uskoo ken tahtoo....
Hei,
minulla oli todella helppo ja nautinnollinen raskausaika. Oksensin yhden ainoan kerran ja sekin oli juuri ennen synnytyssaliin menoa.
Pystyin jatkamaan suht. tavallista elämää koko raskauden ajan; harrastin liikuntaa, kävin välillä keikoilla ym. Massukin oli pieni ja sievä.
Voi, kunpa seuraavakin raskaus olisi yhtä helppo!
Ilona
Alkutaipaleellahan tässä vasta olen, mutta ei oireen oiretta... Ei väsytä, rinnat hiukan kasvaneet ja heikottaa jos ei muista syödä silloin tällöin. Mitenkään en siis koe raskauttani ja ultrassa silti sykki sydän. Viikkoja tosin vasta 7+2, mut esikoisesta meni ihan samalla tavalla, yhden illan oli paha olla ja se oli siinä...
Olkaamme siis kiitollisia :-)
Tiina
Täällä myös yksi. Kaikissa kolmessa aiemmassa raskaudessa pahoinvointi on ollut todella rajua, joten välillä tuntuu, että menetän järkeni huolesta! Siitäkin huolimatta, että masukin jo alkaa pyöristyä. Minulla ei vielä ole ultran tuomaa lohdutusta, neuvolassakin olen käynyt vain kerran viikolla 8 ja silloin ei edes yritetty kuunnella vielä sydänääniä. Joudun vielä jännittämään ensi viikkoon: silloin sekä lääkärineuvola, että ultra. Kun vain pystyisi jo nauttimaan tästä oireettomuudesta, minulla ei edes väsymystä ole ollut! Rv 12+6.
kun ei ollut minkäänlaista pahoinvointia. Mullakin aikaisemmissa raskauksissa ollu alussa tosi etova olo. Ennen ultraa jännitin ihan kauheasti. Olin jo välillä ihan varma, et tuulimuna tms...Olihan mahtava tunne, kun ultrassa sit pikkuinen heilui kun mikäkin ja huiskutteli kädellä äiskälle ja iskälle.:) Ehkäpä tämä on sit tyttö, kun on niin erilainen raskaus. Aikaisemmat siis poikia...
Mulla 14. viikko menossa eikä ole tarvinnut oksentaa vielä kertaakaan. Muutaman kerran on ollut aika lähellä, eli kuvotusta on kyllä ollut mutta melkoisen lievää. Paha olo on aina mennyt syömällä ohitse. Väsymys on sitten ollut sitäkin pahempi. Aika helpolla olen mielestäni tähän asti selvinnyt. Työkaverilla oli kuulemma pahoinvointi alkanut suunnilleen tässä vaiheessa raskautta, joten kai sekin on mahdollista!
Eli molemmissa raskauksissa lievät heikon olon hetket ovat yhteenlaskettuna ehkä 4 minuuttia ja muutenkin huomasin ja huomaan raskauden lähinnä vain isosta mahasta.
Ihan lopussa raskauden ollessa jo jotain 43. viikolla, närästi jonkin verran, kun minunlaiseni lyhyt ihminen odotti 54-senttistä muksua, joka hyvin täytti mahan...
Nyt toista odotan syntyväksi kesällä ja eipä ole ainakaan vielä ollut mitään vaivoja. Viimeksi heräsin pari kertaa ikävään suonenvetoon, nyt ei ole ollut sitäkään ja ei edes tarvitse yöllä herätä vessaan. Alkuraskaudesta piti käydä vähän useammin, mutta ei yöllä.