Lue keskustelun säännöt.
Mies on joskus väkivaltainen, mutta muutoin täydellinen. Mitä teen?
10.04.2018 |
Mies on lempeä, hellä, huolehtivainen, vastuullinen... Kertakaikkiaan lähes täydellinen aviopuoliso. Rakastan häntä niin paljon, että melkein sattuu, ja hän rakastaa myös minua. Olen kuitenkin viimeaikoina huomannut, kuinka mies on alkanut muuttua. Hän on edelleen päällisinpuolin se sama, ihana mies, mutta joinakin päivinä on alkanut käydä näin:
Mies käyttäytyy hieman äkeästi, muttei uhkaavasti. Varmaan huono päivä. Teen omia juttujani, kunnes teen jonkun pienen virheen, esim. kaadan vesilasin. Mies raivostuu SILMITTÖMÄSTI ja käy päälle. Ei ole lyönyt, mutta on mm. puristanut niin kovaa kuin jaksaa ranteesta ja ravistellut. Yleensä myös huutaa kuin hyeena. Hetken kuluttua rauhoittuu, tajuaa tilanteen ja alkaa pyydellä selvästi häkeltyneenä ja kauhuissaan anteeksi. Lupaa, ettei tämä toistu, ja aina annan anteeksi.
No, ei jäänyt yhteen kertaan. Hänelle tulee tuollaisia "kohtauksia" suunnilleen kerran kuukaudessa, ensimmäinen vajaa puoli vuotta sitten. Olen alkanut vältellä ja pelätä häntä, kun hän on tuollaisella päällä. En tiedä, mikä häntä oikein vaivaa, kun muutoin on niin empaattinen ja rauhallinen. On itse haluton keskustelemaan asiasta, selvästi häpeilee omaa käytöstään. Olen huolissani, enkä tiedä yhtään, miten toimia, ja mikä hänellä on. En tahdo erota, kun on muuten niin kultainen. Mitä voin tehdä?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et erota halua niin suosittelen ottamaan lapsia varten ison henkivakuutuksen. Jää sitten äidistäkin jokin muisto.
No onpa todella ihana ja rakasta mies!
Oletko järjiltäsi? Mies on ihan syvältä. No, oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuullinen, huolehtivainen ja väkivaltainen... Joku ei nyt minusta täsmää...
Pitkässä juoksussa tuollainen suhde ei toimi. Muutaman vuoden ajan saattaa vielä yrittää painaa asiaa villaisella.
Itselleni on sattunut samanlaisia miehiä, ja lopulta olen vaan lakannut arvostamasta edes niitä hyviä puolia, sillä mulla on mennyt hermo tuollaiseen. Mun mielestä ei ole miehekästä hermoilla, ja omat halut ovat kadonneet. Olin jatkuvasti ärsyyntynyt ja itkin, sillä riitoja syntyi aivan puskan takaa turhasta.
Asian voi korjata, mutta se täytyy miehen yksin tehdä. Psyykkisiä ongelmia voi korjata, jos itse sitä haluaa. Voisit ottaa asian hyvin vakavasti puheeksi, ja sanoa, että asia on sulle iso ongelma jo nyt alkuvaiheessa. Voitte myös selvittää, miten mies saisi vähennettyä stressiä tai paineita elämässään, ja miten niitä voi helpottaa, ja mitä itse voit tehdä toisin. Painopiste on siltikin miehen omassa halussa kohdella sua paremmin, ja siihen pitäisi keskittyä. Joskus ihmisille on myös parempi antaa omaa tilaa, ja ottaa etäisyyttä, vaikka muuttamalla erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukon pitää hankkia apua tuohon psykoiluun, jos ei suostu niin kannattaa lähteä kävelemään, tai mieluiten juoksemaan tuollaisesta suhteesta. Joku päivä voi nimittäin olla liian myöhäistä.
Selvästikään hänellä ei ole kaikki hyvin, ellei ole aina ollut tuollainen. Jotkin sairaudet voivat aiheuttaa aggressiivisia oireita. Suosittelisin, että menisitte tutkituttamaan hänet piilevien sairauksien varalta. Myös esim. psygologilla on hyvä käydä, voi olla vaikka jokin mielenterveysongelma. Jos mitään ei löydy mistään, juokse, kun vielä voit. Miten mies reagoi, kun yrität puhua asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 8 lisää vielä, että kiinni tarttuminen ei välttämättä johda lyömiseen sun muuhun. Silti se on paha juttu, sillä miehellä on ylipäätään tarve käydä käsiksi, turhasta. Tätä ei pitäisi edes periaatteesta sietää, vaan sen kanssa täytyy ottaa nollatoleranssi.
Käyttääkö miehesi steroideja nyt alkaa pää vähitellen sulamaan niiden takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, pystyisinkö eroamaan... :( Tuntuu vaikealta ajatellakaan mitään sellaista. Ajattelen, etten koskaan löydä yhtä ihanaa luonteeltaan (lukuunottamatta noita kohtauksia), kuin hän. Tuota sairausjuttua en osannut ajatellakaan, miten suostuttelisin hänet tutkimuksiin? Jos yritän jutella, on yleensä hiljaa, sanoo jotain: "Mua väsyttää, jutellaanko myöhemmin, tästä on vaikea puhua..."
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika, juokse! Mies ei selvästikään ole valmis ottamaan vastuuta käyttäytymisestään. Ties vaikka olisi persoonallisuusvammainen, nehän on aluksi aivan täydellisiä, sitten se todellinen minä tulee hitaasti esiin...
Mun mielestä aggressioista kärsiviä ei pitäisi leimata niin voimakkaasti, vaikka en missään tapauksessa kannata villasella painamista vaan aina asiaan puuttumista heti. On tosiasia, että kuka tahansa meistä tarpeeksi ahdistettuna ja tietyssä tilanteessa voi käydä toisen päälle. Jokaisessa on se taipumus, miksi joissain toisissa se ei olisi herkempänä ja helposti aktivoituvana kuin toisissa?
Mulla lapsen isä oli väkivaltainen mulle kerran ja lähdin kävelemään silloin heti, jo raskausaikana. Lapsi, joka ei koskaan ole isäänsä tavannut ja kasvanut aivan tavallisessa kodissa, on osoittautunut samoja taipumuksia. Pienenä sai pahoja raivokohtauksia ja vanhempanakin, jos keittää liikaa yli, käy aggressiiviseksi. Suuttuessaan on heittänyt tavaroita ym. vielä aika isonakin.
Aggressiiviset ihmiset tarvitsevat välineitä vihanhallintaan ja muutakin apua, jos taustalla on jotain traumoja. Jokainen tarvitsee turvallisen parisuhteen, ja suhteen lopettaminen kokonaan on usein ihan järkevää.
Viestini pointti oli, että aina aggressiiviset tyypit eivät ole vain k..ipäitä,vaan joskus myös geneettisesti alttiita väkivaltaisuuteen, tai heillä on neurologisia ongelmia, jotka lisäävät riskiä käyttäytyä impulsiivisesti.
Exäni rupesi käyttäytymään noin, kun hänellä oli toinen nainen. Ikinä ei lyönyt, mutta nappasi lujaa kiinni ranteesta, haukkui ja h*oritteli... Näitä alkoi loppuvaiheessa olemaan enemmän, koska minä rupesin kyseenalaistamaan hänen jatkuvia viikonloppumenoja ja halusin saada jotain vastauksia miksi hän on muuttunut ihan erikoiseksi. Aluksi itki, kun oli muka niin paljon työstressiä ja kaikki ahdistaa ja pyyteli anteeksi ja lopulta myönsi, että kävi panemassa toista muijaa parin kuukauden ajan.
Kun ihminen rakastaa, niin pitä hän tekee?
Pusuttelee, hyväilee, paijaa, auttaa toista, kuuntelee, juttelee, hellii...
Vetääkö rakastanut ihminen turpii, uhkailee, rikkoo tavaroita? Oisko ne vihamiehen tekoja?
Miettikää nyt hyvät Naiset ja Miehet, oli se uhkailija, mahtailijaksi tai hakkaajaksi kumpi tahansa, se ei ole oikein!
Ja tuo iän ikuinen, en löydä yhtä ihanaa... No, ihan varmasti löytyy yhtä ihania ja sellaisia mitä ei tarvitse pelätä. Tämä ihku juttu on vain itselle selitys jäädä huonoon suhteeseen.
Monelle ero on vaikea ja syitä ja selityksiä jäämiseen on helppo keksiä.
Heille olen sanonut, että mitä vastaatte jos oma tyttönen tai paras kaveri kertoisi saman jutun?
Arvostavaa itseänsä ja erotkaa - voitte pysyä hengissä! Väkivalta yleensä pahenee ajan kuluessa kun siitä tulee normaali asia ja toinen ei lähde pois- se muuttuu hyväksytyksi asiaksi kun väsyttää, ottaa päähän tai muuten vaan...
Yksinkin on hyvä olla.
Haluaa pitää sinut varpaillasi kylmä-kuumakäsittelyllä ja ennakoimassa ja haistelemassa ilmapiiriä jatkuvasti. Haluatko vatsahaavan?
Ukko hoitoon, jos ei auta niin ero välittömästi.
Juokse.