Miehet hoi! Onko yh äiti todella täysin pois seurustelulistalta?

Harva mies haluaa elämäänsä ex-miesten jälkeläisiä ja heihin liittyviä sukuyhteyksiä henkilöineen. Lapsipuolten kuvioiden pyörittäminen tai niihin osallistuminen ei vain kiinnosta, sorry. Hyvä parisuhde sen sijaan on ok.

Jos on nuori ja kaunis niin kyllä ne lapset kärsii, mutta todennäköisesti sinä et sitä ole joten turha toivo.

Mä en enää ottais uutta miestä. Tai korkeintaan jonkun jolla on niitä omiakin lapsia ja muuten samanlainen elämäntilanne.  Nelikymppiset sinkkumiehet on yleensä sinkkuja jostain ihan hyvästä syystä (en nyt tarkoita sellaisia jotka on ekalta kierrokselta vapautuneet, vaan ns. ikisinkkuja) . 

Vierailija kirjoitti:

No oon yh ja vientiä on ollut 😉

Kyllä tietynlaiseen tapailuun sopii. Mutta se ei ole seurustelua.

Itse en seurustele yh naisten kanssa osin siksi, että jos suhde etenee, on aika tutustua myös lapseen ja kehittää hänen kanssaan jonkinlainen suhde. Lapsella on takanaan jo ainakin yksi ero, joka on draumaattinen kokemus. En halua tuottaa lapselle toista pettymystä. Sinkkujen kanssa voi seurustella ilman huolta, että suhde kokeiluista syntyy harmia sivullisille.

En siis ole onnistunut pitämään yhtäkään suhdetta kasassa yli 5 vuotta, eli ehkä se on yh-mammojenkin etu, että pysyn poissa, ja heillä on mahdollisuus löytää joku parempi seuralainen.

Huonommin menee syrjäytyneellä, koulut kesken jättäneellä miehellä

Vierailija kirjoitti:

Ihanan, viisaan, sinnikkään ja rakkaan yksinhuoltajaäidin kasvattamana en ikimaailmassa alkaisi seurustella miehen kanssa, joka h**rittelee yksinhuoltajia ja tekee heistä tai kenestäkään muusta isosta ihmisryhmästä sairaita törky-yleistyksiä. Että vaikka itse olenkin lapseton ja nuori, ihan kauniskin nainen, niin en varmasti kiinnostuisi sellaisista miehistä mitä täällä on ollut kommentoimassa...

Et sinä mitenkään meitä tunnistaisi. Itse kyllä vedän roolit jotka menee täysillä läpi. Tässä foorumissa voin sitten anonyymisti kirjoittaa mitä oikeasti ajattelen.

Välillä sitä tosiaan miettii, miks helvetissä tulee luettua tätä palstaa! Koska ei oikeasti täällä pyörivät miehet edusta kovin mairittelevaa osaa miehistöstä. Paitsi ap. 🤔 Mulla siis lapseton aviomies, ja itselläni on lapsia. En ole erityisen timmi, ja hankalakin taidan olla. Seksin suhteen olen erittäin halukas ja kokeilunhaluinen. Ja meillä synkkaa muutenkin tosi hyvin. Mieheni nauraa minulle kun luen tätä palstaa, se on yleinen läppä meilläkin.

Valitettavasti yh:n markkina-arvo ei ole mikään paras.

Vierailija kirjoitti:

Itse en seurustele yh naisten kanssa osin siksi, että jos suhde etenee, on aika tutustua myös lapseen ja kehittää hänen kanssaan jonkinlainen suhde. Lapsella on takanaan jo ainakin yksi ero, joka on draumaattinen kokemus. En halua tuottaa lapselle toista pettymystä. Sinkkujen kanssa voi seurustella ilman huolta, että suhde kokeiluista syntyy harmia sivullisille.

En siis ole onnistunut pitämään yhtäkään suhdetta kasassa yli 5 vuotta, eli ehkä se on yh-mammojenkin etu, että pysyn poissa, ja heillä on mahdollisuus löytää joku parempi seuralainen.

Näin. En tajua, mitä nämä palstamammat oikein hehkuttavat sitä, että "kyllä vilinää riittää miesrintamalla, niin ja niin moni mies juoksee perässä, saman tien kun edellisen heivaa, niin uutta vain tilalle, kyllä on jonoa". Joskus lapsettomat miettivät enemmän niitä lapsia, kuin heidän omat vanhempansa. 

[/quote]

Lapsettomilla, jotka eivät halua yh:ta, voi olla syynä se ettei halua lapsia lainkaan, tai esim. pelkäävät etteivät osaa olla lasten kanssa. Onhan se lapsettomalle täysi hyppy tuntemattomaan lähteä mukaan lapsiperhe-elämään.

Sen sijaan taas toinen yh tietää lapsiperhe-elämästä ja on sen lapsenkin halunnut. Itselläni heräisi heti kysymyksiä, että miksi tällä yh:lla toinen yh olisi ehdoton ei. Jotenkin epäilyttävä vaikutelma heti tulee.[/quote]

Itselläni on lapsia, mutta en koskaan tahtoisi suhteeseen yh miehen kanssa. Omat lapseni olen halunnut, muttei se tarkoita sitä että haluaisin katsella toistenkin lapsia kotonani. Siinä ei ole mitään erikoista jos ei halua muiden lapsia kuvioihin mukaan, kunhan ei vaadi toisten hyväksyvän omiaan. 

Sen verran on kokemusta näistä uusperhekuvioista omasta lapsuudesta, että en omille tai toistenkaan lapsille sellaista toivo. Hyvin harvoin lapsia kohdellaan samalla tavalla, tuskinpa sitä itsekään osaisi kohdella toisen lapsia yhtä reilusti kuin omia. 

Jos ero joskus tulee niin luultavasti pysyttelen sinkkuna ainakin siihen asti että lapset on muuttaneet jo kotoa, vaikka tuskinpa sitä vientiä mulla olisikaan :D 

"tunnen yh äitejä jotka ovat löytäneet toimivan suhteen ja vielä lapsettoman miehen kanssa"

-Tässähän tämä aloittajan arvomaailma tuli selväksi. Lapseton se miehen olla pitää.

No huh! Onpa täällä tullut kommenttia. Ja kyllä just sellaista mitä osasin odottaa. En todella tarkoittanut että minä etsin juuri lapsetonta miestä vaan yleisesti oli kiva kuulla erilaisia vastauksia. Ja tulihan niitä! Kiitos. Minulle ei siis lapset ole taakka ja viihdyn hyvin näin. Todellakin voisin tapailla miestä jolla lapsia myös niin ajatusmaailmat kohtaisi paremmin. Olen vain ihmetellyt sitä miksi yhteiskunta halveksii naisia jotka tekevät usein yksin kahden aikuisen hommat. Olen kyllä sitä mieltä että avoimin mielin katselen elämää ja ihmisiä ja kuka tietää jos kohdalle osuu mielenkiintoinen ja kiltti ihminen lasten kanssa tai ei.

T. Ap

Yh näyttää ihan yhtä hyvältä pvckissapuvussa kuin lapsetonkin mutta voi olla vielä villimpi kun on viikon peuhannut lapsiensa kanssa ja kaipaa iskäviikolla jotain iiiihan muuta.

Yh:t <3

-m

Ei, ei todellakaan. Mulla on oikeastaan päinvastainen tilanne, mikä on omalla tavallaan surkuhupaisaa. Olen 32-vuotias mies, tällä hetkellä sinkku. Olen korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, ja olen havainnut että jonkinlaista kysyntääkin olisi pariutumismarkkinoilla. Jos asettuisin aloilleni, tilauksessa olisi kuitenkin mielummin yh kuin esimerkiksi kiihkeästi lasta toivova nelikymppinen nainen.

Tiedän että minulla on biologisen syyn vuoksi vaikeuksia saada lapsia itse. Yksinhuoltajan nainen olisi tästä johtuen kuin lahja taivaalta, kun ei olisi (toivottavasti) välitöntä painetta siittää naista raskaaksi. Olisi myös henkisesti vapauttavaa kun nainen olisi saanut jo kokea äitiyden, eikä sen kokemuksen saaminen olisi enää minusta kiinni. Minusta kuulostaisi ihan hauskalta että välillä hengaisin naisen lasten kanssa ja välillä saisimme olla kahdestaan. Olisi kyllä hyvä diili, pitäisi vielä vain jaksaa etsiä jostain se yh-nainen..  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oon yh ja vientiä on ollut 😉

Kyllä tietynlaiseen tapailuun sopii. Mutta se ei ole seurustelua.

No kyllä ihan kunnon seurustelua.. Mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta itse en ole vielä valmis.

Ei minua haittaisi kenenkään "yh-status" ... olenhan itsekin.

Mutta olen kyllä sitä mieltä että naisia se vasta haittaakin jos miehellä on lapsia ja hän on vielä  lasten yksinhuoltaja. Lapsettomia ei kiinnosta yhtään tai sitten naiset vaatii että hänen lapset on ne tärkeimmät.

T: yh-iskä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan, viisaan, sinnikkään ja rakkaan yksinhuoltajaäidin kasvattamana en ikimaailmassa alkaisi seurustella miehen kanssa, joka h**rittelee yksinhuoltajia ja tekee heistä tai kenestäkään muusta isosta ihmisryhmästä sairaita törky-yleistyksiä. Että vaikka itse olenkin lapseton ja nuori, ihan kauniskin nainen, niin en varmasti kiinnostuisi sellaisista miehistä mitä täällä on ollut kommentoimassa...

Et sinä mitenkään meitä tunnistaisi. Itse kyllä vedän roolit jotka menee täysillä läpi. Tässä foorumissa voin sitten anonyymisti kirjoittaa mitä oikeasti ajattelen.

Tuolle luonnehäiriölle taitaa olla oma diagnoosikin. Sellaisessa ihmisessä on jotain todella pahasti vialla, jos kykenee pitkässä suhteessa teeskentelemään jotain muuta mtä oikeasti on. Eikö se käy ajan mittaan raskaaksikin?

Vierailija kirjoitti:

No huh! Onpa täällä tullut kommenttia. Ja kyllä just sellaista mitä osasin odottaa. En todella tarkoittanut että minä etsin juuri lapsetonta miestä vaan yleisesti oli kiva kuulla erilaisia vastauksia. Ja tulihan niitä! Kiitos. Minulle ei siis lapset ole taakka ja viihdyn hyvin näin. Todellakin voisin tapailla miestä jolla lapsia myös niin ajatusmaailmat kohtaisi paremmin. Olen vain ihmetellyt sitä miksi yhteiskunta halveksii naisia jotka tekevät usein yksin kahden aikuisen hommat. Olen kyllä sitä mieltä että avoimin mielin katselen elämää ja ihmisiä ja kuka tietää jos kohdalle osuu mielenkiintoinen ja kiltti ihminen lasten kanssa tai ei.

T. Ap

Mua hävettää miehenä nuo muutamat kommentit. Pisteet sulle siitä katselet avoimella mielellä . Usko pois me ei kaikki miehet olla kusipäitä. Saatan olla vähän jännäkin. Naiset ja lapset asetan itseni edelle.

Jos vain vaihtoehtoja on, niin ei. Panona kyllä kävisi. En halua isäpuoleksi ja elättäjäksi kenellekään.