Uskon että mulla on ADD mutta en jaksaisi lähteä hakemaan diagnoosia...

En hakisi diagnoosia, lääkkeet amfetamiinijohdannaisia. Lisää kasviksia ja liikuntaa, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

En hakisi diagnoosia, lääkkeet amfetamiinijohdannaisia. Lisää kasviksia ja liikuntaa, kyllä se siitä.

Kasvikset ja liikunta ei ADD.tä paranna.

Mitä sillä on mitä ne olettaa? Tutkimukset vaan käyntiin.

Vierailija kirjoitti:

En hakisi diagnoosia, lääkkeet amfetamiinijohdannaisia. Lisää kasviksia ja liikuntaa, kyllä se siitä.

Ei siis helvetin trolli. Kasvikset ja liikunta ei auta ap:ta mitenkään. Tietokoneen käytön vähentäminen saattaa auttaa muttei välttämättä ratkaisevasti.

AP, mene ensin yksityiselle psykiatrille jos sinulla on rahaa. Hän tekee alustavat tutkimukset ja voi tehdä lähetteen lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä käyt ehkä vuoden päivät niin saat diagnoosin ja mahdollisesti sopivan lääkityksen. Minun tapauksessa lääkitys oli avain elämän saattamiseksi raiteilleen.

Jotkut ihmiset sanoo, että lääkkeet teki vain huonomman olon ja toiset, että ihan uusi, tasaoainoinen maailma aukesi. Olisi se jännä tietää olenko yksi niistä, jotka kamppailee epänormaaleina vaikka tilanne olisi korjattavissa kemiallisesti. Se niiden teho ikäänkuin antaisi viitettä, että kuinka vakava ja todellinen ongelmani on. Tietenkin myös muut uudet välineet arjen hallintaan olis hyviä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset sanoo, että lääkkeet teki vain huonomman olon ja toiset, että ihan uusi, tasaoainoinen maailma aukesi. Olisi se jännä tietää olenko yksi niistä, jotka kamppailee epänormaaleina vaikka tilanne olisi korjattavissa kemiallisesti. Se niiden teho ikäänkuin antaisi viitettä, että kuinka vakava ja todellinen ongelmani on. Tietenkin myös muut uudet välineet arjen hallintaan olis hyviä. Ap

Lääkkeissä on haittapuolensa ja voit lopettaa lääkityksen jos siltä tuntuu. Ei se aiheuta riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset sanoo, että lääkkeet teki vain huonomman olon ja toiset, että ihan uusi, tasaoainoinen maailma aukesi. Olisi se jännä tietää olenko yksi niistä, jotka kamppailee epänormaaleina vaikka tilanne olisi korjattavissa kemiallisesti. Se niiden teho ikäänkuin antaisi viitettä, että kuinka vakava ja todellinen ongelmani on. Tietenkin myös muut uudet välineet arjen hallintaan olis hyviä. Ap

Lääkkeissä on haittapuolensa ja voit lopettaa lääkityksen jos siltä tuntuu. Ei se aiheuta riippuvuutta.

Mistä haittoja olet kokenut?

Olinko sinti kenestä otsikko on jokseenkin humoristinen. Luultavasti tio saamattomuus liittyy ADD:hen.

Diagnoosin hankkiminen ei ole mikään helppo projekti, joten kannattaa lähteä asiaa kyselemään jo nyt, noi tutkimukset voivat kestää kuukausia ja paikkaa joutuu jonottamaan tietysti. Samankaltaiset oireet voivat olla peräisin myös jostain muusta joten nämä tutkimukset ovat todella laajat ja asioita tutkitaan aivan lapsuudesta asti.

Minäkin epäilen samaa diagnoosia. Olen jo vakuuttunut. En tiedä haenko diagnoosia, lääkkeitä en halua.

Se mikä on eniten helpottanut on, että tietää mihin pitää kiinnittää huomiota. Esim arjen suunnittelulla iso merkitys. Liikenteessä extravarovainen (olin pahassa auton ulosajossa huolimattomuuden takia ennenkö aavistinkaan mikä add on). Autoillessa pitää keskittyä kympillä ajamiseen. Olen muuten hyvä ajamaan, enkä ollut tajunnut riskin suuruutta. Onneksi selvittiin hengissä ihmeellisesti, tästä aiheesta kirjoitin siksi, koska kokemukseni ulosajosta on niin järkyttävä, ja tekisi mieli varoittaa muitakin keillä add..

Pitää vaan hyväksyä, ettei add pysty samoihin asioihin kuin ilman sitä. Se pitää vähän kaikessa ottaa huomioon. Kaipaan välillä suunnattomasti rauhaa ja sitä, että saan keskittyä johonkin asiaan oikein kunnolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset sanoo, että lääkkeet teki vain huonomman olon ja toiset, että ihan uusi, tasaoainoinen maailma aukesi. Olisi se jännä tietää olenko yksi niistä, jotka kamppailee epänormaaleina vaikka tilanne olisi korjattavissa kemiallisesti. Se niiden teho ikäänkuin antaisi viitettä, että kuinka vakava ja todellinen ongelmani on. Tietenkin myös muut uudet välineet arjen hallintaan olis hyviä. Ap

Lääkkeissä on haittapuolensa ja voit lopettaa lääkityksen jos siltä tuntuu. Ei se aiheuta riippuvuutta.

Mistä haittoja olet kokenut?

Ärtyneisyys iltapäivän ja illan mittaan, ruokahaluttomuutta, vähän kohonnutta verenpainetta ja turhan korkeaa sykettä.

Mulla tuli myös lääkityksestä korkea verenpaine ja pumppu hakkas ylikierroksilla. Iltaisin olin väsynyt, mutta kuitenkin rauhaton. Lääkkeen vaikutus loppui liian aikaisin ja add oirehdinta haittasi sitten iltaohjelmaa. Lääkettä ei saanut syödä tyhjään mahaan, mutta en ole oikein aamupalaihmisiä, joten jouduin pakottamaan itseni syömään lääkkeen pohjaksi jotain. Lihoin lääkityskokeilun aikana monta kiloa, vaikka ruokahalu väheni päivällä. Söin sitten illalla kun lääkkeen vaikutus loppui ja tuli pohjaton nälkä. Ja koska söin illalla liian tuhdisti, niin aamupala kiinnosti entistä vähemmän, mutta pakko oli se syödä lääkkeen taikia jne jne jne. Annosta vaihdettiin aina oireiden mukaan. Lopulta tultiin tulokseen, että niin pienellä annoksella millä sivuoireet jää pois, ei ole vaikutusta add oirehdintaan, että sama kun ei syö sitä sitten ollenkaan.

Hui, pelottava tuo auto-onnettomuus. Olen itse ihmetellyt, että en ole aiheuttanut vielä mitään onnettomuutta ratissa, sillä olen jotenkin niin levoton liikennettä seuratessani ja meinaan koko ajan ruveta häsläämään jotain ylimääräistä. Ap

Itse aloitin lähempänä kolmeakymppiä lääkityksen, sain siis myös diagnoosin. Jopa diagnoosin saatua sain kuulla  läheisiltäni vähättelyä asiasta. "kyllä mullakin välillä vaikeaa keskittyä."  "pitäisköhän sun mennä aikasemmin nukkumaan." "ehkä olet vain masentunut"   "ehkä juot liikaa kahvia" " liiku ja syö terveellisemmin."  

Nämä hauskat neuvot oli siis vielä sen jälkeen, kun sain diagnoosin. Toisaalta ehkä positiivista, että läheisten mielestä oireet eivät ehkä sitten näyttäytyneet niin pahana. Elämäni oli kuitenkin täysin kaaosta. 

Lääkkeiden aloitettuani ja niin totuttuani luin pari kuukautta pääsykokeisiin ja pääsin ekalla kertaa kauppakorkeaan, kun siihen asti en ollut saanut oikein mitään elämässäni aikaan. Vähän kyllä hiljeni läheistenkin soraäänet sen myötä, vaikka ei tämä nyt mikään huima suoritus ollut mutta verrattuna aiempaan. 

Advanced Dungeons & Dragons? Mikä painos?

Kertokaa ihan käytännön esimerkkejä, miten olette päätyneet saamaan ADD-diagnoosin. Minä kirjoitin eilen mielestäni virheettömän sähköpostin väsynyneenä ja sitten tarkastaessa bongasin kuusi kirjoitusvirhettä siitä. Laitoin sen menemään tarkastamatta ja nyt hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin lähempänä kolmeakymppiä lääkityksen, sain siis myös diagnoosin. Jopa diagnoosin saatua sain kuulla  läheisiltäni vähättelyä asiasta. "kyllä mullakin välillä vaikeaa keskittyä."  "pitäisköhän sun mennä aikasemmin nukkumaan." "ehkä olet vain masentunut"   "ehkä juot liikaa kahvia" " liiku ja syö terveellisemmin."  

Nämä hauskat neuvot oli siis vielä sen jälkeen, kun sain diagnoosin. Toisaalta ehkä positiivista, että läheisten mielestä oireet eivät ehkä sitten näyttäytyneet niin pahana. Elämäni oli kuitenkin täysin kaaosta. 

Lääkkeiden aloitettuani ja niin totuttuani luin pari kuukautta pääsykokeisiin ja pääsin ekalla kertaa kauppakorkeaan, kun siihen asti en ollut saanut oikein mitään elämässäni aikaan. Vähän kyllä hiljeni läheistenkin soraäänet sen myötä, vaikka ei tämä nyt mikään huima suoritus ollut mutta verrattuna aiempaan. 

On se terveellekin hieno suoritus. Häiriön kanssa huima. Kuinka paljon käytät apuvälineitä/lääkkeitä opiskellessa?

Juuri tuo ajaminen on saanut miettimään lääkitystä. Ajoin kortin 18-vuotiaana, mutta en saanut ikinä haettua lopullista ajokorttia (tuttua? :D)En ajanut tämän takia yli 10 vuoteen ja ajattelin, että parempi kun en ole riskinä liikenteessä. Olen hajamielinen ja jopa pyörällä/kävellen on riskit olemassa kun vaivun ajatuksiin.

No, ajattelin nyt sitten hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, kyllähän minä osaan ajaa. Ja osasinkin, paitsi että ope joutui uudelleen ja udelleen sanomaan huomioinnista, joka unohtui kohta taas. Tuskanhiki nousi otsalle, miten ihmiset ylipäätään pystyvät ajamaan? Liikaa liikkuvia osia ja pää pyörittää omaa maailmaansa. Inssi meni vasta kolmannella läpi ja nyt ajan mahd. vähän edelleen.

Muitakin viitteitä on, kuten juon kahvia iltaisin saadakseni unen päästä kiinni, olen hyvä koulussa, mutta lähes jokainen pidempi työ odottaa tekijäänsä eli varsinkin aloittaminen ja mielenkiinnon ylläpito vaikeaa. Pärjään hektisessä työssä hyvin, joka vaatii ongelmanratkaisutaitoja. Tämän takia on ihmetys niin minulle, kuin muillekin, miksi jotkut asiat jäkittävät niin pahasti. En osaa selittää, ainakaan se ei ole välinpitämättömyydestä johtuvaa, koska murehdin näitä paljon.

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Mielipiteitä? Itse luulen, että voi olla perää, mutta en halua leimautua lyulosairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ajaminen on saanut miettimään lääkitystä. Ajoin kortin 18-vuotiaana, mutta en saanut ikinä haettua lopullista ajokorttia (tuttua? :D)En ajanut tämän takia yli 10 vuoteen ja ajattelin, että parempi kun en ole riskinä liikenteessä. Olen hajamielinen ja jopa pyörällä/kävellen on riskit olemassa kun vaivun ajatuksiin.

No, ajattelin nyt sitten hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, kyllähän minä osaan ajaa. Ja osasinkin, paitsi että ope joutui uudelleen ja udelleen sanomaan huomioinnista, joka unohtui kohta taas. Tuskanhiki nousi otsalle, miten ihmiset ylipäätään pystyvät ajamaan? Liikaa liikkuvia osia ja pää pyörittää omaa maailmaansa. Inssi meni vasta kolmannella läpi ja nyt ajan mahd. vähän edelleen.

Muitakin viitteitä on, kuten juon kahvia iltaisin saadakseni unen päästä kiinni, olen hyvä koulussa, mutta lähes jokainen pidempi työ odottaa tekijäänsä eli varsinkin aloittaminen ja mielenkiinnon ylläpito vaikeaa. Pärjään hektisessä työssä hyvin, joka vaatii ongelmanratkaisutaitoja. Tämän takia on ihmetys niin minulle, kuin muillekin, miksi jotkut asiat jäkittävät niin pahasti. En osaa selittää, ainakaan se ei ole välinpitämättömyydestä johtuvaa, koska murehdin näitä paljon.

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Mielipiteitä? Itse luulen, että voi olla perää, mutta en halua leimautua lyulosairaaksi.

Jos olet ollut tuollainen jo ennen kouluikää niin mene lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ajaminen on saanut miettimään lääkitystä. Ajoin kortin 18-vuotiaana, mutta en saanut ikinä haettua lopullista ajokorttia (tuttua? :D)En ajanut tämän takia yli 10 vuoteen ja ajattelin, että parempi kun en ole riskinä liikenteessä. Olen hajamielinen ja jopa pyörällä/kävellen on riskit olemassa kun vaivun ajatuksiin.

No, ajattelin nyt sitten hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, kyllähän minä osaan ajaa. Ja osasinkin, paitsi että ope joutui uudelleen ja udelleen sanomaan huomioinnista, joka unohtui kohta taas. Tuskanhiki nousi otsalle, miten ihmiset ylipäätään pystyvät ajamaan? Liikaa liikkuvia osia ja pää pyörittää omaa maailmaansa. Inssi meni vasta kolmannella läpi ja nyt ajan mahd. vähän edelleen.

Muitakin viitteitä on, kuten juon kahvia iltaisin saadakseni unen päästä kiinni, olen hyvä koulussa, mutta lähes jokainen pidempi työ odottaa tekijäänsä eli varsinkin aloittaminen ja mielenkiinnon ylläpito vaikeaa. Pärjään hektisessä työssä hyvin, joka vaatii ongelmanratkaisutaitoja. Tämän takia on ihmetys niin minulle, kuin muillekin, miksi jotkut asiat jäkittävät niin pahasti. En osaa selittää, ainakaan se ei ole välinpitämättömyydestä johtuvaa, koska murehdin näitä paljon.

Psykologi minut joskus testannutkin, mutta tuolloin ei mitään löytynyt. Testit tyyliin toista lukujana ja minulla on hyvä muisti ja kognitiiviset taidot. Arjen asiat vaan on hyvin vaikea pitää hyppysissä ja valmistuminen kestää. Työ on niin strukturoitua, että se kyllä sujuu.

Mielipiteitä? Itse luulen, että voi olla perää, mutta en halua leimautua lyulosairaaksi.

Jos olet ollut tuollainen jo ennen kouluikää niin mene lääkäriin.

No vaikea sanoa, kun lapsena tuollainen ei oikein vaikuta. Koulu olikin sitten ihan alamäkeä, läksyt ja kirjat unohtui, itsekin unohduin usein johonkin matkan varrelle. Koulutie ollut mutkikas, yo muuten helppoa, mutta siinä nuo tietyt vaikeudet on. Vielä tuli mieleen vaikeudet ajantajun kanssa, yleinen vitsi perhepiirissä. Viimeeksi hämmästelivät, kun saavuin ajoissa paikalle, kunnes tunnustin, että tarkoitukseni oli tulla paria tuntia ennen auttamaan hommissa :'D Ei tätä enää ihmetellä ja kuten sanoin, itsekäs, välinpitämätön en ole, vaikka käytös saattaa siltä vaikuttaa em. ongelmien vuoksi.

Pitää miettiä tutkimuksia, esim. lasten hankkiminen on omien rajoitusten takia poissuljettua, en tiedä auttaisivatko lääkkeet sitten miten hyvin arkeen.