Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen vanhoille päiväkirjoilleni??? En halua että mies näkee niitä
09.04.2018 |
Päiväkirjoissa on kaikenlaista, mm. seikkailuista ennen häntä ja myös ajalta kun mekin jo tapailtiin mutta oli vähän epäselvää onko se seurustelua vai vaan jotain satunnaista tapailua.
Tiedän että hän suuttuisi kovasti jos näkisi ne. Ja luulen että lukisi jos näkee.
Toisaalta niissä on myös muita asioita elämästäni, eli en ole varma haluanko hävittää.... mitä jos meidän juttu ei kestäisikään loppuelämää, ja sitten vanhana kadun kun haluaisin jotain asiaa tarkastaa miten se oli tms. muistella.
Muutamme siis ihan kohta yhteiseen asuntoon.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Eikö suhteessanne ole yhtään luottamusta? Miksi miehesi menisi lukemaan päiväkirjojasi, jos sanot, että et halua kenenkään lukevan niitä? Sitä paitsi meillä kaikilla on menneisyytemme ja melko monella on ollut seikkailua jos jonkunlaista ennen nykyistä suhdetta. Ei siitä tarvitse kenenkään suuttua. Onko miehesi muutenkin mustasukkainen ja kontrolloiva?
Et todellakaan hävitä päiväkirjojasi. Voi katua hävittämistä vielä joku päivä.
Miksi kukaan katuisi vanhojen päiväkirjojensa hävittämistä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellinen mies, jos luulee, ettei sulla ole ollut elämää ennen häntä. Ootko varma, että haluat olla miehen kanssa, kerran jo ennen yhteenmuuttoa on ongelmia luottamuksen kanssa.
No ehkä ongelma just se, että olen antanut ymmärtää ettei mitään ollut enää kun häntä aloin tapailla tai ainakaan kovin pitkään... mikä nyt ei ihan pidä paikkaansa :D kun minun mielestäni emme olleet sopineet seurustelusta tai mistään enkä edes tiennyt pitikö hänkin minua vain jonain hauskana satunnaisseurana... niin jotain pikku yhden yön juttuja tms. oli muutamia kyllä samaan aikaan. Tämä varmaan häntä kovasti loukkaisi, kun olen tyhmyyksissäni hätäpäissäni muuta sanonut... Eli ei olisi kiva että hän joskus lukisi jotain ihan muuta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellinen mies, jos luulee, ettei sulla ole ollut elämää ennen häntä. Ootko varma, että haluat olla miehen kanssa, kerran jo ennen yhteenmuuttoa on ongelmia luottamuksen kanssa.
No ehkä ongelma just se, että olen antanut ymmärtää ettei mitään ollut enää kun häntä aloin tapailla tai ainakaan kovin pitkään... mikä nyt ei ihan pidä paikkaansa :D kun minun mielestäni emme olleet sopineet seurustelusta tai mistään enkä edes tiennyt pitikö hänkin minua vain jonain hauskana satunnaisseurana... niin jotain pikku yhden yön juttuja tms. oli muutamia kyllä samaan aikaan. Tämä varmaan häntä kovasti loukkaisi, kun olen tyhmyyksissäni hätäpäissäni muuta sanonut... Eli ei olisi kiva että hän joskus lukisi jotain ihan muuta.
ap
Tuo ei voi olla kovin pitkä ajanjakso elämästäsi, revi kyseiset sivut pois ja tuhota? Loput kirjat säilöt sitten sellaiseen paikkaan, että miehen ei pitäisi niitä löytää tai koskea.
Yksi tuttuni käyttämä vaihtoehto oli laittaa vanhan päiväkirjan ympäri iso kasa teippiä, jolloin kirjaa ei pystynyt lukemaan. Tuolloin kukaan ei ainakaan huomaamatta kirjoihin kajoa ja jos kajoaa, niin siitä on suurempi syy suuttua kuin kirjan mahdollisesta sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankit lukollisen säilytysrasian ja laitat ne sinne ja johonkin kellarikomeroon vietävän laatikon pohjalle. Jos joskus kysyy mikä tämä on niin sano että vanhoja henkilökohtaisia tavaroita. Tämän pitäisi olla ok minusta. Kyllä parisuhteessakin saa olla vähän yksityisyyttä. Itse kuitenkin poltin päiväkirjat koska en halunnut säilöä, mutta sinä haluat säilöä joten säilö vaan. Lukollisia rasioita saa vaikka mistä, tokmanni yms
Kyllä siitä varmaan sanomista / ihmetystä tulisi. KUn on niin puhuttu luottamuksesta ja avoimuudesta yms. Ja en nyt tietenkään ole ihan täysin kaikkea avannut menneistä tai olen vähän kaunistellut asioita.
Kai mun on pakko hävittää ne ... :(
ap
Olette puhuneet luottamuksesta. Tarkoittaako se sitä, että sun täytyy kertoa miehelle kaikki elämästäsi ja ajatuksistasi? Mutta sinä et voi luottaa siihen, että mies ei lue päiväkieejojasi. Just, tosi luottamuksellinen suhde.
Nuotioon vain, sinne ne kuuluu...kyllä ne parhaat muistot sulla kypärässä mukana kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkirjat on minusta jotain todella henkilökohtaista. Oletko todella valmis kadottamaan muistoja aikaisemmilta vuosilta jonkun toisen ihmisen vuoksi? Ja puhtaasti omaan epävarmuuteen liittyen? Minä arvostan päiväkirjojani siksi koska ne kertovat paljon siitä miksi ja miten olen kehittynyt sellaiseksi ihmiseksi kuin olen tänään. Ja aina kun vanhempana katson nuorempana kirjoittamiani juttuja niin ne näkee uusin silmin. T. se joka on kirjoittanut päiväkirjoja siitä asti kun oppi kirjoittamaan.
Vie ne vanhempiesi kotiin säilöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie ne vanhempiesi kotiin säilöön
Ööh, minne sinne. Ihan kuin miehellä ei olisi pääsyä jokaiseen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt päiväkirjan kirjoittajia. Heitä roskiin. Ei niillä mitään tee. Muistot on omassa päässä ja sieltä niitä ei kukaan lue.
Vierailija kirjoitti:
Vie ne vanhempiesi kotiin säilöön
Sellaista mahdollisuutta ei ole :(.
Täytyy miettiä olisiko ketään kaveria sitten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse veisin lapsuuskotiin, äidin pohjattoman varaston pimeimpään nurkkaan kätkettynä laatikkoon, jossa on muutakin vanhaa rompetta.
Hillakka kirjoitti:
Itse veisin lapsuuskotiin, äidin pohjattoman varaston pimeimpään nurkkaan kätkettynä laatikkoon, jossa on muutakin vanhaa rompetta.
Ei Ei Ei hyvänen aika, nää vanhukset kerää romua ja rompetta muutenkin nurkat väärälleen ja sitten vielä lapset rupeaa kasaamaan sinne omia turhuuksiaan. Se äiti kuolee joku päivä tai haluaa muuttaa helpompaan asumismuotoon. Niin sitten siellä on mitä lie lasten romppeita "säilössä".
Mitä et vuoteen tarvitse tai käytä .... niin hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vietin melko roisin nuoruuden ja päiväkirjat oli sen mukaisia. Päädyin sitemmin tuhoamaan kirjat, vaikka olisi varmasti ollut kiva joskus vielä lukea niitä. Ajattelin juurikin että jos joskus joudun johonkin onnettomuuteen tai sit joku utelias viherkasvien hoitaja ne löytää ja lukee.
Kirjoitin etenkin nuorena ja joskus reilut parikymppisenä ahkerasti päiväkirjoja, enkä voi niitä itsekään juuri lukea ilman pahoinvoinnin tunnetta. Toisaalta neuroottista kouluarvosanojen kyttäystä (hullua etenkin, kun en kunnolla päässyt sitten työelämään) ja toisaalta ihastusten ja parisuhteiden vatkaamista. Ihan kamalaa. Asumme vanhassa sukutalossa, jossa on varasto pullollaan sukulaisten tavaroita. Yhtäkkiä sitten kerran tajusin, että kun minusta aika jättää, joku lukee ne minun päiväkirjani. En ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, mutta järki sanoo, että päiväkirjat pitäisi polttaa. On ollut kiintoisaa lukea taiteilijoiden ym. kirjeistä ja päiväkirjoista koottuja kirjoja, mutta täytyy sanoa, että niiden tekstien taso on vähän eri luokkaa kuin omieni... Eli ihmiskunnalle tuskin on suurikaan vahinko, jos tuikkaan kirjat tuleen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt päiväkirjan kirjoittajia. Heitä roskiin. Ei niillä mitään tee. Muistot on omassa päässä ja sieltä niitä ei kukaan lue.
Päässä olevat muistot ovat pääasiallisesti visuaalisia. Et pysty tarkkaan muistamaan ajatuksiasi ja tunteitasi mitä sinulla oli joskus aikaisemmin. Ehkä muutama sieltä täältä. Tosin minulla itselläni on vaikea menneisyys joka vaikuttaa vielä tähäkin päivään, joten oman parantumisen kannalta nuo kirjoitetut asiat ovat tärkeitä. En muistaisi kaikkea ellen olisi kirjoittanut niitä ylös. T. päiväkirjojen kirjoittelija.
Jos kerran on noin tulenarkaa tavaraa, kirjoitat puhtaaksi, vaihdat nimet sekä kirjoittajan nimen ja lähetät kustantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt päiväkirjan kirjoittajia. Heitä roskiin. Ei niillä mitään tee. Muistot on omassa päässä ja sieltä niitä ei kukaan lue.
Päässä olevat muistot ovat pääasiallisesti visuaalisia. Et pysty tarkkaan muistamaan ajatuksiasi ja tunteitasi mitä sinulla oli joskus aikaisemmin. Ehkä muutama sieltä täältä. Tosin minulla itselläni on vaikea menneisyys joka vaikuttaa vielä tähäkin päivään, joten oman parantumisen kannalta nuo kirjoitetut asiat ovat tärkeitä. En muistaisi kaikkea ellen olisi kirjoittanut niitä ylös. T. päiväkirjojen kirjoittelija.
Kaikkea ei tarvitsekkaan muistaa, ja antaa menneiden olla ja katse tulevaisuuteen. Kyllä ne kultaisimmat muitot mukana kulkee. Ihan pöllöä tollasta "muistojen painolastia" mukana kuljettaa.
Mä poltin nuoruuden päiväkirjat. Eikä kaduta tippaakaan. Toki kuin ne ensin. Totesin, että kenenkään muun ei niitä tarvitse lukea.
Sain ystävältäni takaisin kaikki hänelle kirjoittamani kirjeet. Ne säilytän. Niistä 'näkee' elämäni.
Nyt kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Älä hävitä niitä :( Kyllä luottamuksellisella suhteessakin saa olla omia juttuja! ja menneisyys ei kuulu kenellekään! Tuntuu pahalta että miehesi on mustasukkainen tuolla tavalla ja sinä ihan tossu. Siinähän sanoo, selkärankaa nyt vähän, kyllä sulla saa olla oma asiakirjalaatikko.