Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu Mellunmäen eskarilaisista
09.04.2018 |
Miten on mahdollista, että syksystä asti on mietitty, että mitä tehtäisiin, kun on ongelmia ja näin 7 kk pohdinnan jälkeen päätetty, että ryhmään tulee yksi aikuinen lisää. Ja vanhempien kanssa on peräti kaksi kertaa keskusteltu lasten tilanteesta, muuten on tyydytty miettimään ja seuraamaan.
Miksi en opiskellu LTO:ksi, jos työtehtävissä saa kääntää selkänsä, kun näkee väkivaltaa.
Kommentit (166)
Kiva että tämä tuli julkisuuteen juuri nyt kun eskaripaikat oli jaettu. Olisi voinut jäädä Meltsin Laakavuoren ryhmät täyttämättä. Vaikka tämä jupakka koskee tämänhetkistä eskariryhmää ei todellakaan ole kiva fiilistellä että oma lapsi aloittaa eskarin tuossa "huippupaikassa". Jotain outoa olen kyllä huomannut aikaisemminkin esim. henkilökunnassa ja ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
7. Kaikki menee nukkariin, nukutti tai ei (kuuntelevat sadun ja kuuntelevat jonkun aikaa unimusiikkia, jos ei nukuta). Näin saadaan sille kolmanne ruokatauko. Käytännössä yksi pärjää nukkarissa, toinen siivoa paikkoja laittaa aamuulkoilun vaatteita kuivumaan ja kolmas tosiaan ruokailee. Sitten ei nukkuvat pääseekin touhuamaan ja aikaiseen aamuun tulleen työaika loppuu.
Täytyy tähän nyt todeta, että Mellunmäen tilanteeseen tämä ei sovi, koska eskarilaiset eivät enää yleisesti nuku päiväunia.
Samoin toteaisin näin helsinkiläisenä, että täällä useimmissa päiväkodeissa ei myöskään ole mitään käsiongelmaa (esim. lähihoitajaharjoittelijoitahan täällä on käytännössä aina päiväkodeissa nimenomaan pukemassa haalareita pienille) muuten kuin flunssakaudella, tai edes lähiesimiesongelmaa työn organisoinnissa, vaan ns. skaalausongelma. Helsingissä on varhaiskasvatuksen piirissä yli 2 kertaa se määrä lapsia kuin missään muualla Suomessa, edes naapurikunnissa. Tämä antaa asiakkaille valinnanvapautta, mutta toisaalta myös tekee koko systeemin johtamisesta vaikeampaa kuin kuin paikkakunnalla, jossa koko varhaiskasvatuksessa on vähemmän lapsia kuin täällä yhdessä yksikössä.
Omasta näkökulmasta siis Helsingissä on nimenomaan johtamis- ja kommunikaatio-ongelma. Kun organisaatiossa on neljä-viisi porrasta, käy liian usein niin, että "ikävät" asiat jumittavat kakkosportaaseen, eli käytännössä varhaiskasvatusyksikön (jossa voi olla viisikin pk:ia) johtoon, jossa niitä ei ole valtuuksia ratkaista, mutta niitä ei viedä enää eteenpäinkään. Kukaan ei siis ota vastuuta.
Tähän siis olen itse kiinnittänyt huomiota helsinkiläisnä varhaiskasvatuksen amatöörinä, mutta organisaatioista ja johtamisesta enemmän tietävänä äitinä, jolla on kokemusta kolmesta eri pk:sta ja yksiköstä.
On outoa, että miksi näiden lasten ylipäänsä annetaan olla tavallisessa päiväkoulussa, eskarissa ja koulussa. Kaikki tietävät, että yhteiskunnassa on aina vakiomäärä sekopäitä, täysin sairaasti käyttäytyviä ja suurimmasta osasta täysin häiriintyneesti käyttäytyvistä lapsista ei koskaan millään valtaisillakaan tukitoimilla tule juuri mitään järkevää. Ihan turha satsata heihin eskarista kymppiluokkaan kymmeniä ellei satoja tuhansia euroja ja väkisin koittaa roikottaa isossa ryhmässä etteivät "leimautuisi".
Kyllä se paska käytös leimaa oli koulu mikä hyvänsä ja ihan pelkkää jeesustelua väittää ettei muut lapset tai vanhemmat sitä tajuaisi. Joten mikä oikeus on näillä häiriintyneillä jatkaa sitä touhua vuosikausia ja toisaalta millä oiekudella mitätöidään kaikkien muiden koulurauha/päiväkotirauha?
Voitaisiin alkaa purkaa tätä inkluusiotouhua ja perustaa ihan rehdisti vain kasvatuslaitokset. Sinne sitten joutaa mellastamaan ne, joista ei ole mitään muuta kuin riesaa. Tiukka kuri ja korjataan sitä, mitä korjattavissa vanhempien hutiloinnilta on. Pois toki pääsee jos korjaa käytöksensä ja osoittaa olevansa kykenevä opiskelemaan normaalien ihmisten keskuudessa. Olkoot siellä päiväsäilössä pois muiden kimpusta. hurskastelua ja hyssyttelyä satsata loputtomiin energiaa avustajiin ja lukemnattomiin sopeutustoimiin. Sen sijaan voitaisiin edes pelastaa muu ikäluokka kärsimyksiltä matkalla aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7. Kaikki menee nukkariin, nukutti tai ei (kuuntelevat sadun ja kuuntelevat jonkun aikaa unimusiikkia, jos ei nukuta). Näin saadaan sille kolmanne ruokatauko. Käytännössä yksi pärjää nukkarissa, toinen siivoa paikkoja laittaa aamuulkoilun vaatteita kuivumaan ja kolmas tosiaan ruokailee. Sitten ei nukkuvat pääseekin touhuamaan ja aikaiseen aamuun tulleen työaika loppuu.
Täytyy tähän nyt todeta, että Mellunmäen tilanteeseen tämä ei sovi, koska eskarilaiset eivät enää yleisesti nuku päiväunia.
Samoin toteaisin näin helsinkiläisenä, että täällä useimmissa päiväkodeissa ei myöskään ole mitään käsiongelmaa (esim. lähihoitajaharjoittelijoitahan täällä on käytännössä aina päiväkodeissa nimenomaan pukemassa haalareita pienille) muuten kuin flunssakaudella, tai edes lähiesimiesongelmaa työn organisoinnissa, vaan ns. skaalausongelma. Helsingissä on varhaiskasvatuksen piirissä yli 2 kertaa se määrä lapsia kuin missään muualla Suomessa, edes naapurikunnissa. Tämä antaa asiakkaille valinnanvapautta, mutta toisaalta myös tekee koko systeemin johtamisesta vaikeampaa kuin kuin paikkakunnalla, jossa koko varhaiskasvatuksessa on vähemmän lapsia kuin täällä yhdessä yksikössä.
Omasta näkökulmasta siis Helsingissä on nimenomaan johtamis- ja kommunikaatio-ongelma. Kun organisaatiossa on neljä-viisi porrasta, käy liian usein niin, että "ikävät" asiat jumittavat kakkosportaaseen, eli käytännössä varhaiskasvatusyksikön (jossa voi olla viisikin pk:ia) johtoon, jossa niitä ei ole valtuuksia ratkaista, mutta niitä ei viedä enää eteenpäinkään. Kukaan ei siis ota vastuuta.
Tähän siis olen itse kiinnittänyt huomiota helsinkiläisnä varhaiskasvatuksen amatöörinä, mutta organisaatioista ja johtamisesta enemmän tietävänä äitinä, jolla on kokemusta kolmesta eri pk:sta ja yksiköstä.
Kyllä meidän päiväkodissa on eskareilla "lepohetki" eli kuuntelevat puolisen tuntia satua ja makaavat sen jälkeen paikallaan unimusiikkia kuunnellen vartin verran. Yksi syy tälle on, se että tämän 45min lapset on yhden aikuisen valvottavissa. Toki yllättävän moni vielä torkahtaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi hetkeksi (ne jotka nukkuu saa nukkua pidempäänkin).
Vierailija kirjoitti:
Porukka huutaa täällä huostaanottoa, sairaalakoulua, ymym. Ei ole paikkoja, ettekö te saatana tajua? 9 kk jonotettiin yhdelle lastenkodin muksulle edes arviojaksoa, oli hakattu, poltettu tupakalla ym. Väkivallalla ja kasvatuksella ei ole mitään tekemistä, siitä kurinpitoväkivallasta se oireilu alkaa! Miten voi vaatia lasta olemaan lyömättä ja antaa itse selkäsaunan?
Miten olisi reipas ja reilu huostaanotto? lapsi pois väkivaltaisesta ympäristöstä jonnekin metsien keskelle, siellä ei pääse tekemään pahojaan ja toisaalta löytyy maalaisjärkiset sijaisvanhemmat. Mutta kun se biologinen vanhemmuus on niin arvokas, että sen alttarille voi uhrata muutaman lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7. Kaikki menee nukkariin, nukutti tai ei (kuuntelevat sadun ja kuuntelevat jonkun aikaa unimusiikkia, jos ei nukuta). Näin saadaan sille kolmanne ruokatauko. Käytännössä yksi pärjää nukkarissa, toinen siivoa paikkoja laittaa aamuulkoilun vaatteita kuivumaan ja kolmas tosiaan ruokailee. Sitten ei nukkuvat pääseekin touhuamaan ja aikaiseen aamuun tulleen työaika loppuu.
Täytyy tähän nyt todeta, että Mellunmäen tilanteeseen tämä ei sovi, koska eskarilaiset eivät enää yleisesti nuku päiväunia.
Samoin toteaisin näin helsinkiläisenä, että täällä useimmissa päiväkodeissa ei myöskään ole mitään käsiongelmaa (esim. lähihoitajaharjoittelijoitahan täällä on käytännössä aina päiväkodeissa nimenomaan pukemassa haalareita pienille) muuten kuin flunssakaudella, tai edes lähiesimiesongelmaa työn organisoinnissa, vaan ns. skaalausongelma. Helsingissä on varhaiskasvatuksen piirissä yli 2 kertaa se määrä lapsia kuin missään muualla Suomessa, edes naapurikunnissa. Tämä antaa asiakkaille valinnanvapautta, mutta toisaalta myös tekee koko systeemin johtamisesta vaikeampaa kuin kuin paikkakunnalla, jossa koko varhaiskasvatuksessa on vähemmän lapsia kuin täällä yhdessä yksikössä.
Omasta näkökulmasta siis Helsingissä on nimenomaan johtamis- ja kommunikaatio-ongelma. Kun organisaatiossa on neljä-viisi porrasta, käy liian usein niin, että "ikävät" asiat jumittavat kakkosportaaseen, eli käytännössä varhaiskasvatusyksikön (jossa voi olla viisikin pk:ia) johtoon, jossa niitä ei ole valtuuksia ratkaista, mutta niitä ei viedä enää eteenpäinkään. Kukaan ei siis ota vastuuta.
Tähän siis olen itse kiinnittänyt huomiota helsinkiläisnä varhaiskasvatuksen amatöörinä, mutta organisaatioista ja johtamisesta enemmän tietävänä äitinä, jolla on kokemusta kolmesta eri pk:sta ja yksiköstä.
Kyllä meidän päiväkodissa on eskareilla "lepohetki" eli kuuntelevat puolisen tuntia satua ja makaavat sen jälkeen paikallaan unimusiikkia kuunnellen vartin verran. Yksi syy tälle on, se että tämän 45min lapset on yhden aikuisen valvottavissa. Toki yllättävän moni vielä torkahtaa lyhyemmäksi tai pidemmäksi hetkeksi (ne jotka nukkuu saa nukkua pidempäänkin).
Meilläkin oli, ei lainkaan vapaaehtoinen ja pakko olla nukkarissa 90 minuuttia. Sinä aikana hoitajat vietti siestaa takapihalla aurinkotuoleissa tällaisinä kevätpäivinäja työkokeilija vahti lapsia.
Tyhmä kysyy: miksi lapsi huutaa ja potkii, hakkaa niin, että häntä pitää pitää kiinni? Ja onko tällaisen lapsen paikka sitten eskarissa? Ei kuulosta siltä, että olisi valmis aloittamaan vielä opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysyy: miksi lapsi huutaa ja potkii, hakkaa niin, että häntä pitää pitää kiinni? Ja onko tällaisen lapsen paikka sitten eskarissa? Ei kuulosta siltä, että olisi valmis aloittamaan vielä opintoja.
Iltasanomissa on juuri kirjoitettu tapaus julmasti kaltoinkohdellusta pikkulapsesta.
Äkkiseltään tulee mieleen että onko häiriköivällä lapsella todella haastavat vanhemmat, joita henkilökunta suoraan sanottuna pelkää. Erikoiselle kuulostaa ettei kuusivuotiasta tenavaa saada kuriin tai muualle. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vastuussa olevat ammatti-ihmiset kääntäisivät katseensa pois, jos toisella puolella on äärimmäisen haastava tapaus. Ikävä kyllä. Ei pidä uskoa liikaa siihen, että ns. ammattilaiset hoitavat aina asiat viileän asiallisesti tai parhaalla mahdollisella tavalla, koska niin ei aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva että tämä tuli julkisuuteen juuri nyt kun eskaripaikat oli jaettu. Olisi voinut jäädä Meltsin Laakavuoren ryhmät täyttämättä. Vaikka tämä jupakka koskee tämänhetkistä eskariryhmää ei todellakaan ole kiva fiilistellä että oma lapsi aloittaa eskarin tuossa "huippupaikassa". Jotain outoa olen kyllä huomannut aikaisemminkin esim. henkilökunnassa ja ilmapiirissä.
Juttu ei edes koske eskarit yhtään, vaan päiväkodin toimintoja. Siis huonoa toimintaa kun koko ryhmä oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että tämä tuli julkisuuteen juuri nyt kun eskaripaikat oli jaettu. Olisi voinut jäädä Meltsin Laakavuoren ryhmät täyttämättä. Vaikka tämä jupakka koskee tämänhetkistä eskariryhmää ei todellakaan ole kiva fiilistellä että oma lapsi aloittaa eskarin tuossa "huippupaikassa". Jotain outoa olen kyllä huomannut aikaisemminkin esim. henkilökunnassa ja ilmapiirissä.
Juttu ei edes koske eskarit yhtään, vaan päiväkodin toimintoja. Siis huonoa toimintaa kun koko ryhmä oireilee.
Eskarit yhtään,=eskariryhmää
Kyseessä on keskustelu paikan käytännöistä ja lähinnä niiden puutteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös erilaiset neurologiset erityisyydet, psyykeen ongelmat, uhmakkuushäiriö jne, voivat aiheuttaa lapsessa aggressiivisuutta. Alle kouluikäisille lapsille ei ole mitään muuta paikkaa kuin päiväkoti. Peruskoululaisille on vaihtoehtoja jo tarjolla, on erikoiskouluja lapsille, jotka eivät pärjää tavallisessa koulussa. Sen sijaan kaikki tätä nuoremmat sijoitetaan päiväkoteihin - myös ne lapset, jotka kohdistavat väkivaltaa toisiin lapsiin ja aikuisiin. Noin joka toinen päiväkodin työntekijä kokee väkivaltaa vuosittain. Luunmurtumia, mustelmia, silmälasien rikkomista, lyömistä, potkimista, verille raapimista, kovilla esineillä heittämistä, puremista jne. Ikävintä on, että myös moni lapsi joutuu väkivallan uhriksi, koska kun ketään lasta ei voi kokonaan eristää muista, hyvinkin impulsiivisesti käyttäytyvää, yhtäkkiä mielialaa vaihtavan lapsen liikkeitä ei voi aina ennakoida, ja silloin lapsi voi vahingoittaa toisia. Vaikka tällaiselle lapselle haetaan avustajaa, Helsinki on sitoutunut tiettyyn määrään avustajia, joten kaikille ei riitä avustajaa. Avustajan palkkaaminenhan maksaa kymmeniä tuhansia euroja, ei niitä niin vain palkata. Toisekseen, kun lapsia on nykyisellään monessa paikkaa lapsiryhmissä yli 21, niin onhan selvää, että 1-3 aikuista ei pysty estämään lasten yhteenottoja täysin, vaikka toki siihen pyritään. Tilat ovat ahtaita, eikä lapsia voi jakaa eri tiloihin, pitää olla henkilökuntaa olla läsnä lasten kanssa ja seurata mitä tapahtuu. Meilläkin toimittiin eilen 23 lapsen ryhmässä kahden aikuisen voimin, on selvää, että joku voi hyvinkin ehtiä satuttamaan toista. Vaatikaa hyvät vanhemmat suhdelukumitoitukseen muutosta ja riittävät erityisen tuen palvelut lapsille, älkääkä olko niin tyytyväisiä varhaiskasvastuksen tasoon!
No sanokaapa mitä voi tehdä väkivaltaiselle, aikuisia huorittelevalle, tappamisella uhkaavalle lapselle? Jos ei kerran mielenterveyspalvelutkaan tai lapsen vanhemmat voi asialle mitään - jos asia edes kiinnostaa. Mitä keinoja lastentarhanopettajalla on toimia? Luuletteko tosiaan, että sanominen ja käskeminen tehoaa? Tunteiden sanoittaminen, tunne- ja kaveritaidot yms. pedagogiset keinot vaativat vuosienkin käyttöä, jotta alkavat toimia. Joillekin lapsille niistä ei ole suurempaa vaikuttavuutta silloinkaan. Kun lapsen oma kasvuympäristö - neurologinen ympäristö tai sosiaalisena ympäristönä perhe - on vaurioittava, lapsi tarvitsee moniammatillista apua, mitä on vaikea lapselle meidän yhteiskunnassa saada. Rajojen asettamisesta on helppo puhua, mutta käytännön lapsiryhmätyössä uhmakasta, väkivaltaista, raivoavaa lasta tarvitaan pahimmillaan pitelemään kaksikin aikuista, jotta vältytään suuremmilta vaurioilta. Kuka pitää huolta tällöin muusta lapsiryhmästä, useita kymmeniä minuuttejakin? Kahden kolmen aikuisen tiimistä loppuu työntekijät helposti kesken. Tietenkin henkilökunta tekee kaikkensa, mutta se ei aina riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös erilaiset neurologiset erityisyydet, psyykeen ongelmat, uhmakkuushäiriö jne, voivat aiheuttaa lapsessa aggressiivisuutta. Alle kouluikäisille lapsille ei ole mitään muuta paikkaa kuin päiväkoti. Peruskoululaisille on vaihtoehtoja jo tarjolla, on erikoiskouluja lapsille, jotka eivät pärjää tavallisessa koulussa. Sen sijaan kaikki tätä nuoremmat sijoitetaan päiväkoteihin - myös ne lapset, jotka kohdistavat väkivaltaa toisiin lapsiin ja aikuisiin. Noin joka toinen päiväkodin työntekijä kokee väkivaltaa vuosittain. Luunmurtumia, mustelmia, silmälasien rikkomista, lyömistä, potkimista, verille raapimista, kovilla esineillä heittämistä, puremista jne. Ikävintä on, että myös moni lapsi joutuu väkivallan uhriksi, koska kun ketään lasta ei voi kokonaan eristää muista, hyvinkin impulsiivisesti käyttäytyvää, yhtäkkiä mielialaa vaihtavan lapsen liikkeitä ei voi aina ennakoida, ja silloin lapsi voi vahingoittaa toisia. Vaikka tällaiselle lapselle haetaan avustajaa, Helsinki on sitoutunut tiettyyn määrään avustajia, joten kaikille ei riitä avustajaa. Avustajan palkkaaminenhan maksaa kymmeniä tuhansia euroja, ei niitä niin vain palkata. Toisekseen, kun lapsia on nykyisellään monessa paikkaa lapsiryhmissä yli 21, niin onhan selvää, että 1-3 aikuista ei pysty estämään lasten yhteenottoja täysin, vaikka toki siihen pyritään. Tilat ovat ahtaita, eikä lapsia voi jakaa eri tiloihin, pitää olla henkilökuntaa olla läsnä lasten kanssa ja seurata mitä tapahtuu. Meilläkin toimittiin eilen 23 lapsen ryhmässä kahden aikuisen voimin, on selvää, että joku voi hyvinkin ehtiä satuttamaan toista. Vaatikaa hyvät vanhemmat suhdelukumitoitukseen muutosta ja riittävät erityisen tuen palvelut lapsille, älkääkä olko niin tyytyväisiä varhaiskasvastuksen tasoon!
Tämä teksti on täyttä asiaa, kuvaa hyvin todellisuutta varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä.
Tuonne sentään saatiin 7 kuukaudessa yksi työntekijä lisää - meillä sitä on odotettu jo useita vuosia! Jos minä saisin päättää, meille olisi tullut vaikeaan tilanteeseen lisätyöntekijä kahdessa viikossa, mutta kaupungin johto (ja veronmaksajat) olivat asiasta eri mieltä. Ihan kuin olisi päiväkodin työntekijöiden vika, että lisäresursseja ei otettu heti käyttöön tai ei oltaisi tajuttu ongelmaa. Kyllä ne ovat meillä henkilökunnalla oikein hyvin selvillä ja myös keinot, jotka auttaisivat.
Sitten menee Laakavuoren kouluun, Mmäessä on toinenkin koulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti henkilökunta on yrittänyt pyytää apua tilanteeseen mutta pk.n johtaja ja ylempi taho ei ole puuttunut asiaan tarpeeksi nopeasti tai ollenkaan :(
Eikö LTO ole lainkaan vastuussa lasten turvallisuudesta? Siellä on hakattu, potkittu,syljetty jne. ja LTO:t muka voivat sanoa, että kun talon johto ei tähän puutu, niin mekin annetaan niiden hakata pienempiään?
Mitä näille pikkupedoille sun mielestä pitäisi näillä suhdeluvuilla tehdä em. tilanteissa?
Eristää ryhmästä. Julmaa eikä edes tehokasta, mutta jos ei osaa olla muiden kanssa, niin silloin ei ole muiden kanssa. Niin vankilassakin tehdään vaarallisille vangeille. Kyseessä on vähän kuin rokotuksen antama laumasuoja eli uhrataan muutama lapsi - tässä tapauksessa ne pikkupedot - jotta muut ovat turvassa.
Ei vaan väkivaltaiset lapset laitetaan tutkimuksiin ja tuloksen perusteella terapiaan. Päiväkodin virhe, olisi pitänyt osata toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Tarhantädeille ja koulussa opeille pitäisi antaa lupa fyysiseen kurittamiseen. Jotkut kakarat eivät usko mitään muuta kuin voimaa. Jos oltaisiin kunnolla aikuisia ja käytettäisiin aikuisen auktoriteettia ja myös voimaa, kaikki sujuisi paremmin.
Fyysisen kurittamisen myötä lapsetkin käyttäytyvät väkivaltaisemmin.
Olen nähnyt paljon välinpitämättömiä aikuisia. Paljon auktoriteetin puuttumista.
Iltapäiväkerhossa todistanut tilannetta, jossa ekaluokkalainen odottaa vanhempaansa hakemaan. Vanhempi tulee tavanomaista myöhempään. Lapsi katselee ikkunasta ja on selvästi levoton. Ryhmän kaksi aikuista rupattelee keittiötilassa ja suunnittelee vuorolistojaan. Minä opiskelija menen lapsen luo, juttelen että kyllä ne vanhemmat kohta tulee ja pyydän pelaamaan kanssani lautapeliä.
Kouluilla välituntivalvoja kulkee tai juttelee toiselle opettajalle. Pojat tappelee. Miksi ei puututa?
Yksi seisoo yksin seinään nojaten. Näitä tilanteita huomannut omia lapsia hakiessa koululta.
Lto: t kaikissa mahdollisissa some kanavissa.