Osaatko sanoa luontevasti ruotsin kielen U:n? Entäpä sen Ö:n ärrän edellä?
Eli kun puhut ruotsia, puhutko kaikki U-kirjaimet kuten suomalainen sen lausuu, vai osaatko sanoa luontevasti sen U:n, joka on Y:n ja U:n väliltä? Miten sen voisi oppia?
Toinen on se Ö:n ja O:n välimaastossa oleva äänne, joka tulee ennen R-kirjainta. Osaatko sen? Miten nuo äänteet voisi oppia?
Koulussa tuohon lausumisen oikeellisuuteen ei koskaan puututtu, mutta koulun ulkopuolella saan kuulla kuittailua tuosta, kun en osaa lausua tuota U:ta ja Ö:tä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi osata?
Koska väärin lausuttuna se särähtää ruotsinkielisten korvaan pahasti. Ja koska haluan oppia oikean äänteen eli sen U:n ja Ö:n ärrän edellä.
Ruotsinruotsalaisten korvaan sellainen teennäinen yrittäminen särähtää vielä pahemmin. Sen jälkeen pitävät ihan pellenä. Ruotsalaisten mielestä suomalainen suomenruotsi on paljon siistimmän kuuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äännän U:n Y:ksi ja hyvin olen pärjännyt.
Opetettiinko tuo koulussa vai onko tuo oma keksintösi?
Entä miten se Ö-kirjain ennen ärrää eli O:n ja Ö:n välillä oleva äänne sujuu? Miten lausut sen?
Kuten sanoissa gör, hör, pörs jne...Siis et kai sinä äännä esim "du"-sanaa 'du'? Eikö teillä koulussa ikinä luettu ruotsiksi?
Jälkimmäiset äännän jöör, höör.
Ihan olen ääntänyt U:n suomalaisena uuna, esim. du, hund jne.
Koulussa siihen väärin ääntämiseen ei siis ikinä puututtu.
Ja nyt aikuisena haluaisin oppia ääntämään nuo oikein, havahduin asiaan saamastani palautteesta. Ei vain millään saa suuta sellaiseen muotoon, että se tulis luontevasti.
Tiedän kyllä, että pitäisi ottaa huulilla sellainen asento, kuin alkaisi viheltämään ja sitten sanoo sen sanan, esim. hund. Mutta kun ei siltikään meinaa tulla, kun ei muista laittaa huulia siihen vihellys asentoon.
Hund menee siihen samaan kastiin kuin sanoisit suomeksi että huntti.
Jos riikinruotsia yrität teeskennellä niin pitää oppia sanomaan se niiden suhu-ässä ja oppia lausumaan monet nimet eri tavalla kuten esimerkiksi Jeannette joka lausutaan suhahtamalla lähinnä että Scha-net.
Jos lausuu 'hur'- sanan suomalaisittain 'huur', niin se on sama kuin ruotsin 'hor' eli huoruus, koska se sana ääntyy juuri noin. Ja hur-sanaa käytetään paljon, joten kyllä se u:n ruotsalainen ääntämys kannattaisi opetella. Eikä se edes ole kovin vaikea.
Minkähän dialektin lausuntaa tavoitellaan? Ruotsissa on aika eriytyneet murrealueet. Esim. Norrbottenissa puhutaan aika lailla samaan tapaan kuin suomenruotissa, skånska sitten kaikkien tietämä ja Tukholman alueella ihan omanlaistaan - plus kaikki muutkin alueet.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo u on helppo, mutta ö varmaan kuulostaa vain ö:ltä jos sitä yritän ääntää.
Ruotsissa on pitkä matalampi Ö eli öö, vähän kuin me sanottais Suomessa toiselle jos ei ymmärretä jotain että "öööö anteeks mitä?"
Suomessa on muulloin vähän ontomman kuuloinen Ö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äännän U:n Y:ksi ja hyvin olen pärjännyt.
Opetettiinko tuo koulussa vai onko tuo oma keksintösi?
Entä miten se Ö-kirjain ennen ärrää eli O:n ja Ö:n välillä oleva äänne sujuu? Miten lausut sen?
Kuten sanoissa gör, hör, pörs jne...Siis et kai sinä äännä esim "du"-sanaa 'du'? Eikö teillä koulussa ikinä luettu ruotsiksi?
Jälkimmäiset äännän jöör, höör.
Ihan olen ääntänyt U:n suomalaisena uuna, esim. du, hund jne.
Koulussa siihen väärin ääntämiseen ei siis ikinä puututtu.
Ja nyt aikuisena haluaisin oppia ääntämään nuo oikein, havahduin asiaan saamastani palautteesta. Ei vain millään saa suuta sellaiseen muotoon, että se tulis luontevasti.
Tiedän kyllä, että pitäisi ottaa huulilla sellainen asento, kuin alkaisi viheltämään ja sitten sanoo sen sanan, esim. hund. Mutta kun ei siltikään meinaa tulla, kun ei muista laittaa huulia siihen vihellys asentoon.
Riittää että äännät sen U:n Y:nä, ei sieltä tarvitse mitään täydellistä äännettä tulla. Jos äännät esim. hundin 'hund'ina, niin se kirjoitettaisiin 'hond'. Et kai muuten äännä sanaa "hon" niin kuin se kirjoitetaan? Se äännetään 'hun'.
Pakkoruotsi pois pakkoruotsi pois pakkoruotsi pois
Vierailija kirjoitti:
Minkähän dialektin lausuntaa tavoitellaan? Ruotsissa on aika eriytyneet murrealueet. Esim. Norrbottenissa puhutaan aika lailla samaan tapaan kuin suomenruotissa, skånska sitten kaikkien tietämä ja Tukholman alueella ihan omanlaistaan - plus kaikki muutkin alueet.
Tukholmassa ainakin suhahdellaan, venytetään sanoja, välillä vedetään nasaaliksi päätteitä.
Tukholman murre on itse asiassa pahempi punainen vaate monille muualta Ruotsista tuleville, kuin Helsingin stadin slangi on muualta Suomesta tuleville :D
Osaan lausua nuo, mutta tuo ö:n lausuminen on kyllä erilaista eri murteissa, ja u:kin lausutaan vähän eri tavoin eri paikoissa.
Ei siinä kyllä mitään noloa ole, että opettelee lausumaan kieliä aikuisena. Oon mäkin opetellut aikuisena viron õ:n, kestoasteet ja liudennuksen. En kokenut sitä mitenkään noloksi, olin oikein sellaisella kurssillakin, jolla opeteltiin ääntämistä.
U on aika helppo oppia jos osaa lausua englannin you. Ei sekään ole juu. Huulet pusuasentoon ja siitä lähtee!
Ei tarvitse kuin kuunnella esimerkiksi Ruotsin prinsessojen puhe-eroja eli Victoriaa ja Madeleinea.
Madeleine puhuu aikuispissismäisesti ja Östermalm-Lidingö-tyylisesti kaiken nenäänsä ja suhahtelee, kun taas Victoria puhuu sellaista selkeää kansankieli-kirjakieli välimuotoa jota ymmärtää kaikki ruotsalaiset.
terv: biologinen isäni on ruotsinruotsalainen joten olen oppinut kielen hänen kauttaan
Jos sanot esimerkiksi nimen Örjan niin suomeksi se kuulostaa ÖÖR-jan paino ekalla tavulla mutta ruotsalaiset sanoo sen örr-JANN eli paino tokalla tavulla.
Mä väittelin aikoinaan ruotsinopettajani kanssa ääntämyksestä. Opettaja lausui sanat fyra ja fura ihan samalla tavalla: fyyra. Oli varmaan noloa, kun joku 8-luokkalainen finninaama puhui parempaa ruotsia kuin opettaja :D
Drå till helevete svenska talande bättre folk.
Nyt on kyllä vika huomauttelijoissa. Mitä sillä on väliä miten pari äännettä sanoo kunhan vaan tulee ymmärretyksi. Törkeetä huomautella toisen pikkuvirheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi osata?
Koska väärin lausuttuna se särähtää ruotsinkielisten korvaan pahasti. Ja koska haluan oppia oikean äänteen eli sen U:n ja Ö:n ärrän edellä.
Ruotsinruotsalaisten korvaan sellainen teennäinen yrittäminen särähtää vielä pahemmin. Sen jälkeen pitävät ihan pellenä. Ruotsalaisten mielestä suomalainen suomenruotsi on paljon siistimmän kuuloista.
Edelleen, suomenruotsissa u lausutaan y:n ja u:n välimaastosta.
Ja suomenruotsissa ö lausutaan ärrän edellä ö:n ja o:n välimaastosta.
Tässä nyt ap yrittää siis opetella ääntämään nuo suomenruotsin äänteet oikein.
Ap ei yritä opetella riikinruotsin ääntämystä, vaan että saisi edes sen suomenruotsin ääntämyksen oikeaksi, kun koulussa siihen ei puututtu.
Kyllä osaan. Olen äidinkieleltäni ruotsalainen
Auttaisiko, jos katsoisit tv:stä suomenruotsalaisia tv tai radio-ohjelmia ja yrittäisit lausua perässä sanoja?
Lastenohjelmalla Buu-klubben tai uutisilla on helppo aloittaa. Tietysti paras olisi, jos voisit olla ympäristössä jossa kuulet puhetta niin helpompi omaksua itselleen oikea ääntäminen. Kannattaa myös heti alkuunsa harjoitella lausumaan b- ja d-konsonantit oikein.
U- tosiaan lausutaan uuyy ja O taas lausutaan enemmänkin uuu. Ö on hankala, mutta sellainen pehmeä uloshönkäisy kuullostaa paremmalle kuin suomalainen sorautus esim. höööRR.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän dialektin lausuntaa tavoitellaan? Ruotsissa on aika eriytyneet murrealueet. Esim. Norrbottenissa puhutaan aika lailla samaan tapaan kuin suomenruotissa, skånska sitten kaikkien tietämä ja Tukholman alueella ihan omanlaistaan - plus kaikki muutkin alueet.
Ap tavoittelee ihan suomenruotsin oikeaa ääntämystä. Missä nimenomaan vaikeaa on tuo U ja Ö ärrän edellä.
Ihan olen ääntänyt U:n suomalaisena uuna, esim. du, hund jne.
Koulussa siihen väärin ääntämiseen ei siis ikinä puututtu.
Ja nyt aikuisena haluaisin oppia ääntämään nuo oikein, havahduin asiaan saamastani palautteesta. Ei vain millään saa suuta sellaiseen muotoon, että se tulis luontevasti.
Tiedän kyllä, että pitäisi ottaa huulilla sellainen asento, kuin alkaisi viheltämään ja sitten sanoo sen sanan, esim. hund. Mutta kun ei siltikään meinaa tulla, kun ei muista laittaa huulia siihen vihellys asentoon.