Uskotteko, että saan tämän työn?
Kävin tänään työhaastattelussa ja kaikki, ainakin melkein kaikki, meni tosi nappiin. Haastattelija (nainen) oli tosi mukava ja kävi ilmi, että meillä on yhteisiä tuttujakin. Sitten loppuvaiheessa puhelimeni pärähti soimaan ja kaivoin epätoivoissani sen käsilaukustani laittaakseni sen pois päältä. Tässä kohtaa haastattelijan ilme meni tosi oudoksi.
Kommentit (3)
tuntui että kemiat pelasivat alusta asti kaikkien haastattelijoiden kanssa. Pettymys oli kova, kun en saanutkaan paikkaa. Mutta sitten tapahtui ihme, puhelin soi ja pyysivät kuitenkin töihin. Se, jonka ottivat, ei tullutkaan ja minä olin heti kakkosena.
En jaksa uskoa että puhelimen pirinä vaikuttaisi heidän päätökseensä, kaikille tapahtuu välillä virheitä. Tai toisaalta - haluaisitko olla töissä firmassa jossa ei voida antaa moista " mokaa" anteeksi?
vaan suljin sen nopeasti. Kiitos rohkaisevista sanoista, olen itsekin (kaikesta huolimatta) aika luottavainen sen suhteen, että voisin saada sen työn.
ap
Se miten itse reagoit siihen on ratkaisevaa. Jos katkaisit puyhelimen vastaamatta siihen, osoitti se jämptiyttä.