Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olevat: Kumpi päättää missä ruokakaupassa asioitte ja kumpi maksaa ostokset kassalla?
07.04.2018 |
Suhteen alussa mies oli järkyttynyt kun kerroin tekeväni ruokaostokset lidlissä ja ehdotin, että voin maksaa yhteiset ostoksemme jos menemme lidliin. Mies torjui ehdotukseni ja vei minut ravintolaan syömään. Nykyäänkin mies maksaa kaiken ja päättää ruokakaupan, missä asioimme. En moiti miestä ja kiitän kuinka ahkerasti hän jaksaa huolehtia minusta. Nykyään olemme naimisissa ja en ole käynyt neljään vuoteen lidlissä, en sen jälkeen kun tapasin mieheni. Mies tienaa enemmän ja hänellä on rahaa ostella herkkuja yms sekä viedä minut ulos syömään. Mies hoitaa kaikki juoksevat menot, joten maksan vain omat puhelinlaskut. Olenko löytänyt unelmamiehen? Olenko siivellä eläjä? Olen sanonut voivani osallistua yhteisiin menoihin mutta mies ei halua.
Kommentit (34)
Osaamme kumpikin käydä itsenäisesti yksin kaupassa. Yhdessä asioimme sekä Lidlissä että S-ryhmässä ja se maksaa joka ehtii ensin komentaa toisen pakkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat päättää jos mennään yhdessä ehkä hiukan useammin mies päättää kuin minä. Vuorotellen tai vähän miten sattuu maksetaan yhteiseltä tililtä.
Sinuna sijoittaisin rahojasi viisaasti. Käytät sitten osan sijoituksista saadut tulot johonkin yhteiseen kivaan teille molemmille, vaikkapa reissuun, tai tarpeelliseen kuten parempi asunto teille tms.
Me päätetään yhdessä, Prismassa pääasiassa, joskus s-marketissa. Kumpikaan ei tykkää käydä Lidlissä. Mies yleensä maksaa, koska minä pakkaan ostokset fiksummin.
Mä maksan ruoan ja taloustarvikkeet, mies asumisen kustannukset + muut suuremmat, kuten autot, kodinkoneet, huonekalut jne (miehellä n. puolet mua paremmat tulot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me ikinä päätetä/määrätä mihin kauppaan mennään. Jos on joku syy mennä johonkin tiettyyn kauppaan niin silloin mennään sinne muutoin mennään vaan johonkin ilman mitään suurta päätöstä. Yleensä suunta on K-Supermarketti mutta muuallakin käydään. Toinen meistä maksaa ilman mitään päätöstä tai ”vuoroa”.
Meillä yhdessä päätetään, mihin kauppaan mennään. Mies maksaa kerran kuussa rahasumman minun tililleni ja minä maksan ruoat ja tietyt laskut siitä.
Kumpikin ostaa tämän lisäksi yhteisiä asioita, kun tarjous tai välttämättömyys tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se käy kaupassa kumpi ehtii. Kauppa sen mukaan mikä sattuu kävijälle sopivasti ja mistä löytyy tarvittava. Lidl, K tai S.
Kun olin parisuhteessa, niin se päätti joka kävi kaupassa, ja maksoi myös. Jos käytiin yhdessä niin päätettiin yhdessä, enkä kertaakaan muista että siitä jotain kiistaa olisi tullut. Saatettiin käydä useammassakin kaupassa, esim. jos kaikkea ei yhdestä saanut tai toisessa oli joku hyvä tarjous. Ja silloin maksoi se jolla oli tilillä paremmin rahaa (meillä oli yhteiset rahat mutta omat tilit). Kaiken kaikkiaan tästä asiasta ei mitään draamaa saatu aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei käy koskaan kaupassa jos se hänestä on kiinni, joskus jotain pientä hakee Salesta. Minä käyn yleensä Prismassa, joskus Cittarilla tai Minimanissa, Lidlissä en juuri koskaan, Halpa-Hallissakin harvoin. Salessa käyn vain kiireessä hakemassa jonkun yhden jutun, se on niin paljon kalliimpi ja huono valikoima verrattuna isoihin kauppoihin, myös Lidlistä on todella vaikea löytää ostettavaa. Miehelle on siis ihan se ja sama missä minä käyn kaupassa, kunhan tuon sitä mitä hän tarvitsee, ja minähän tuon kaiken kengistä lähtien.
Maksan omalta tililtä ja kun sieltä rahat loppuu pyydän miehen kortin ja maksan sieltä. Mies maksaa kaikki asumiskulut koska hänellä on isommat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna sijoittaisin rahojasi viisaasti. Käytät sitten osan sijoituksista saadut tulot johonkin yhteiseen kivaan teille molemmille, vaikkapa reissuun, tai tarpeelliseen kuten parempi asunto teille tms.
En tuhlaile rahojani ja olen saanut mieheltäni sijoitusneuvoja ja säästövinkkejä. Olen jo pitkään miettinyt, että ilahduttaisin miestä lomamatkalla jonnekin lämpimään. Talo on miehen ostama eikä tämän parempaa ja hienompaa lukaalia saa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat päättää mutta minä maksan ruoat. Mies maksaa yhteiset laskut.
Asioimme juurikin Lidlissä :D
Ei kumpikaan päätä mihin mennään, mennään mihin silloin tarve.Enimmäkseen käydään Lidlissä, kun se sopivan kokoinen, siellä käy nopsaan.Kumpikaan ei tykkää käydä jättimarkeiteissa, niissä ostosten teko kestää ja rasittavaa.Yleensä minä maksan ruokaostokset, kun mies hoitaa kaikki muut menot.sekään ei ole ongelma kumpi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kumpi maksaa, koska yhteinen tili. Yleensä minä lastaan hihnalle ja vaimo pakkaa joten mä vingutan.
Jos jonkin asian koitan lapsillemme opettaa, niin sen, että yhteisessä kodissa ei ole MINUN vaan MEIDÄN rahoja.
23 vuotta yhdessä, 19 aviossa ja omat tilit, ei yhteistä tiliä. Mies maksaa lainat ja laskut, mä ostan ruuat milloin mistäkin.
Olet löytänyt unelmamiehen! Pystyt siis sijoittamaan koko palkkasi eli vuodessa noin 50 000 e (jos olet keskituloinen). Ajattele - 10 vuodessa sinulla on 0,5 milj. euron sijoitukset + niiden tuotto!
Meillä se päättää ruokakaupan, joka kaupassa käy eli kumpikin ostaa omat ruokansa ja 10 vuodessa olen saanut vat 400 000 euron sijoitukset .:-(
Käyn vähän missä sattuu kaupassa, mikä nyt sattuu eteen osumaan. Maksan ruokaostokset yleensä yhteiseltä taloustililtä, mihin molemmat ovat laittaneet oman osuutensa rahaa. Usein maksan myös omalta tililtä, sillä on periaatteessa ihan sama mistä raha menee. Raha ei ole meillä ongelma ja velkoja ei ole ollut enää vuosiin.
Ravintoloissa käymme aika harvoin, koska tykkään tehdä perheellemme ruokaa ja perheeni todella tykkää tekemästäni ruoasta.
Yhdessä olemme olleet 20 vuotta, lapset ovat jo teinejä.
Ostokset tehdään siitä kaupasta mistä tuote on saatavana tai tarjouksessa (cm, prisma tai Lidl),
maksajalla ei väliä koska ruokarahat on omalla tilillään ja molemmilla kortit sinne.
Meilläkin perheellä on meidän rahat
Yleensä me käydään Prismassa, mutta jos muualla on hyviä tarjouksia, niin ne hyödynnetään. Mies ei seuraa kauppojen ilmoituksia, mutta minä seuraan. Mies pakkaa ostokset ja minä maksan, mutta summa jaetaan puoliksi kuun lopussa. Kumpikin osaa käydä yksin kaupassa ja menee sinne, minne haluaa.
Välillä käymme ulkona syömässä ja lasku joko laitetaan yhteisiin menoihin tai jompi kumpi tarjoaa toiselle.
Minä. Molempiin. Siis vaimo.