Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olevat: Kumpi päättää missä ruokakaupassa asioitte ja kumpi maksaa ostokset kassalla?
07.04.2018 |
Suhteen alussa mies oli järkyttynyt kun kerroin tekeväni ruokaostokset lidlissä ja ehdotin, että voin maksaa yhteiset ostoksemme jos menemme lidliin. Mies torjui ehdotukseni ja vei minut ravintolaan syömään. Nykyäänkin mies maksaa kaiken ja päättää ruokakaupan, missä asioimme. En moiti miestä ja kiitän kuinka ahkerasti hän jaksaa huolehtia minusta. Nykyään olemme naimisissa ja en ole käynyt neljään vuoteen lidlissä, en sen jälkeen kun tapasin mieheni. Mies tienaa enemmän ja hänellä on rahaa ostella herkkuja yms sekä viedä minut ulos syömään. Mies hoitaa kaikki juoksevat menot, joten maksan vain omat puhelinlaskut. Olenko löytänyt unelmamiehen? Olenko siivellä eläjä? Olen sanonut voivani osallistua yhteisiin menoihin mutta mies ei halua.
Kommentit (34)
Minä päätän kaupan, mies maksaa, minä pakkaan. Maksan sitten laskuja itse enemmän. Tosin ei lasketa, paljonko kukakin maksaa ruokaostoksista, koska ollaan perhe ja rahatkin on periaatteessa yhteiset, eikä meillä hirveän isoja tuloerojakaan ole. Jos toiselta on rahat vähissä, toinen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä mennään siihen kauppaan mihin huvittaa, ja meillä on yhteinen ruokatili, jolta kauppaostokset maksetaan.
Mies on holtiton tuhlari,ihmettelen jos haluaa maksaa kaiken.
Riippuu mitä ruokaa ollaan suunniteltu, niin sen mukaan määräytyy kauppa. Eli yhdessä mietitään, mitä mistäkin tarvitaan..
Tai asiat hoituu pitkälti itestään, kun on taustaa 24 vuoden ajalta. Asiat tapahtuu.
Kuten maksaminen ja pakkaaminen. Se tekee, joka on luontevasti hollilla.
Meillä valitaan kauppa sen mukaan mitä on tarkoitus ostaa. Jos tarvitaan myös vaatteita, astioita, tarvikkeita mennään Prisman. S-market osaa on paras lihatiski täällä , Lidlissä käyn jos jotain ihan perushuttua täytyy saada nopeasti jne. Meillä on yhteinen taloustili joten on ihan sama kumpi käy kaupassa ja kumpi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymme aina s-kaupassa, koska on meidän lähellä, tunnen monta työntekijää ja kun kaupalla meni huonosti, heidän työaikaa lyhennettiin.
Nyt kauppa on auki klo 22, me emme käy kaupassa klo 19 jälkeen. Samaa tekee monet monet muut ja nyt klo 21-22 ei tarvitse kuin minimimiehityksen, toinen on aina pomo tai pomon vaimo.
Olen huomannut pienessä kaupassa voi teoilla vaikuttaa. Ja nämä, jotka tunnen, jotka ovat lähikaupassa töissä, puhuvat aina pelkkää hyvää työpaikastaan. Tälläistä kauppaa kannatan mielelläni.
Laitetaan kumpikin s-tilille tietty summa kuukaudessa ja maksetaan ruoat sieltä, joten sen takia käydään yleensä s-kaupassa. Kumpikaan ei kyllä millään lailla kyllä kontrolloi toisen kaupassa käyntiä. Voidaan käydä myös Lidlissä tai k-kaupassa jos se osuu reitille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydään siellä missä milloinkin tarvitsee. Kaikista kaupoista löytyy jotain tuotetta mitä ei ole muualla. Minä yleensä tiedän paremmin mitä tarvitaan joten pääsääntöisesti sanon mihin mennään.
Minä yleensä maksan ja mies pakkaa ja purkaa ostokset kotona.
Minä ja minä. Tähän päädyttiin kun ostettiin rempattava talo ja mies ei pidä shoppailusta, hoitaa taloa senkin aikaa. Ruokaostot on huomioitu budjetissa joten teoriassa maksetaan 50-50 vaikka ne mun käyttötililtä meneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on holtiton tuhlari,ihmettelen jos haluaa maksaa kaiken.
Mies on tarkka rahoista ja tienaa paljon, koskaan ei ole tuhlannut mihinkään turhaan.
FarMerkErk kirjoitti:
Ihan sama kumpi maksaa, koska yhteinen tili. Yleensä minä lastaan hihnalle ja vaimo pakkaa joten mä vingutan.
Jos jonkin asian koitan lapsillemme opettaa, niin sen, että yhteisessä kodissa ei ole MINUN vaan MEIDÄN rahoja.
Tämä kuvaa juuri sitä perheen me-henkeä. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mennään yhdessä, niin kauppa päätetään yhteistuumin ja minä maksan. Mies maksaa asumiskulut joten minä kustannan pääasiassa ruuat ja muut käyttötavarat.
Vierailija kirjoitti:
Me päätetään yhdessä, Prismassa pääasiassa, joskus s-marketissa. Kumpikaan ei tykkää käydä Lidlissä. Mies yleensä maksaa, koska minä pakkaan ostokset fiksummin.
Mutta siis meilläkin yhteinen tili ja yhteiset rahat eli vain miehen rahoista ei mene ruokakulut, hän vaan toimii maksajana.
Miten milloinkin. Meillä on taloustili yhteinen ja sinne laitetaan ruokarahaa kumpikin tilipäivänä suunnilleen saman verran, joten se maksaa, jolla on lompakko lähimpänä. Joskus maksan myös omalta tililtäni ruokia, vähän miten milloinkin ja mies myös. Toisinaan minä haluan kauppaan X ja toisinaan mies kauppaan Y tai päinvastoin tai sitten mennään kauppaan Z. Vähän sen mukaan mitä halutaan tai joskus ihan vaan siksi, ettei jossain kaupassa ole käyty pitkään aikaan. Meillä on täällä S- ja K-kauppojen sekä Lidlin ja Halpa-Hallin lisäksi myös Minimani, mistä tehdään silloin tällöin ruokaostoksia. Minimaniin mennään usein jonkun hyvän tarjouksen perässä. Matkaeroa ei ole kovin kummoisesti mihinkään, kaikkiin jaksaisi kävellä, jos viitsisi. Vaihtelee 500 m-5 km.