Lue keskustelun säännöt.
Jaetaan lapsuuden ruokamuistoja
07.04.2018 |
Muistan kun mummoni teki minulle ja serkulleni ruispuuroa sihdatusta rukiista. Se oli sileää ja ruskeaa. Toinen mummoni teki kotijuustoa jonkun harsokankaan sisällä. Se oli iso palanen luonnonvalkoista kiinteää juustoa. Seassa oli ruohosipulia. Nämä oli 80.-luvun alussa.
Kommentit (67)
Mummuni teki makeaa makaronilaatikkoa. Kun lähdimme luotaan vierailulta, hän kääri sitä aina voipaperiin meille mukaan. Kotona sitä paistettiin viipaleina paljossa voissa ruskeaksi. Taivaallista herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kiva ketju, johon olen itsekin kirjoittanut. Ohiksena: ärsyttää tää alapeukuttaja täällä. Ketjun nimihän on "Jaetaan lapsuuden ruokamuistoja" eikä esim. että "Kesäkeitto on parasta ruokaa" . Siinä tapauksessa sen alapeukun ymmärtäisinkin, jos peukkuhullu ei itse tykkää. Joku alapeukuttaa urakalla toisten muistoja, se on tyhmää :(
Vieläkö joku ostaa kaupasta "tytinää" (alatoopia) ja laittaa leikkeleeksi ruisleivän päälle? Se oli meidän mummon herkkua, se teki siitä aina kaikille voikkarit. Itse en ole koskaan tykännyt hyllyvästä lihahyytelöstä. En vaan kehdannut sitä mummolle sanoa. Mummolla oli myös Alku-karkkeja, jota se tarjosi jälkkäriksi. Liian imeliä mun mielestä. Niitä saa kait vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kiva ketju, johon olen itsekin kirjoittanut. Ohiksena: ärsyttää tää alapeukuttaja täällä. Ketjun nimihän on "Jaetaan lapsuuden ruokamuistoja" eikä esim. että "Kesäkeitto on parasta ruokaa" . Siinä tapauksessa sen alapeukun ymmärtäisinkin, jos peukkuhullu ei itse tykkää. Joku alapeukuttaa urakalla toisten muistoja, se on tyhmää :(
Minä ymmärtäisin että heille on jäänyt jotain traumoja hirveästä ruoasta, kun kirjoittajalla on hyvät muistot, joten sama asia.
Maitopotut, eli perunaa ja sipulia keitettynä ja siihen kuumennetaan maito ja keitetään vähän aikaa. Kalapotut oli sama ruoka, jossa oli vielä seitä lisäksi. Paisti oli vedessä haudutettua verpalttua, syötiin voin kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maitopotut, eli perunaa ja sipulia keitettynä ja siihen kuumennetaan maito ja keitetään vähän aikaa. Kalapotut oli sama ruoka, jossa oli vielä seitä lisäksi. Paisti oli vedessä haudutettua verpalttua, syötiin voin kera.
Meillä maitoperunat oli nimeltään pottukolikka. :) Kyllä sitä aika vähillä eväillä on elänyt, mutta lisänä oli aina leipää ja mummun tekemää rieskaa.
Meillä oli silakkalaatikkoa jonka päällä pekonia, maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa ja muuten lähes aina keitettyä perunaa ja jauhelihakstiketta sekä paistettua makkaraa.Syötiin useita päiviä samaa ruokaa.En pitänyt mistään noista ja olinkin alipainoinen lapsi/nuori. Ja pienituloiset vanhemmat siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Muistan yhden lämpimän kesäpäivän 80-luvulta, kun söimme parvekkeella lihapullia ja keitettyjä perunoita ja ohuita, kuorittuja kurkkuviipaleita, joita otimme haarukalla etikkaliemestä. Sillä tavoin valmistetuilla kurkuilla on oma nimikin, mutten nyt muista sitä. Olisiko ollut vain etikkakurkut...
Ihanimpiin ruokamuistoihin kuuluu myös se, kun olimme päivällä metsässä keräämässä mustikoita ja alkuillasta leivoimme pullapohjaisen mustikkapiirakan. Näitä päiviä oli monia, joka kesä vähintään yksi.
Mummonkurkut :).
Itselle tulee mieleen myös ruispuuro ja itse tehty viili.
Äiti teki myös sellaisia kananmunaleipiä. varmaan joku oma "resepti ", eli kananmunat pannulle paistumaan ja siihen päälle leipäviipaleet ja lopuksi käänsi ja paistoi vielä leipää toiselta puolelta. Oli hyvää!
Ja olen itsekin joskus nykyään tehnyt samaa kun leipä on menossa vanhaksi.
Talkkunavelli ja makaronivelli. Paistettu hauki, jonka isä on vasta pari tuntia sitten nostanut järvestä.
Marjapiirakat. Nyt kun muistelee, me söimme melkein pelkästään luomua ja lähiruokaa. Kananmunatkin saatiin omasta kanalasta.
Vihannekset, juurekset, marjat omalta pihalta.
Lapsuus 1970 -luvulla.
Muistan kun mummo lämmitti mannapuuroa paistamalla pannussa ja minua oksetti. En muista, pystyinkö syömään. En pitänyt siitä 70-luvulla normaalista tavasta, että vanhoja tähteitä käristettiin rasvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku ostaa kaupasta "tytinää" (alatoopia) ja laittaa leikkeleeksi ruisleivän päälle? Se oli meidän mummon herkkua, se teki siitä aina kaikille voikkarit. Itse en ole koskaan tykännyt hyllyvästä lihahyytelöstä. En vaan kehdannut sitä mummolle sanoa. Mummolla oli myös Alku-karkkeja, jota se tarjosi jälkkäriksi. Liian imeliä mun mielestä. Niitä saa kait vieläkin.
Meillä isä teki sitä itse. Keitteli niitä sianosia ja haju oli kamala. En ole koskaan suuhuni laittanut, en edes sitä kaupan versiota.
Isä sai syödä ihan yksin kaiken :D.
Tästä innostuneena alan googlettamaan ruispuuroa !
Siinähän olis mulle hyvä aamupala, kun muut puurot ei uppoa. Miten olinkin unohtanut tämän lapsuuden herkun.
Mukava ketju tämä, jatkakaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Muistan yhden lämpimän kesäpäivän 80-luvulta, kun söimme parvekkeella lihapullia ja keitettyjä perunoita ja ohuita, kuorittuja kurkkuviipaleita, joita otimme haarukalla etikkaliemestä. Sillä tavoin valmistetuilla kurkuilla on oma nimikin, mutten nyt muista sitä. Olisiko ollut vain etikkakurkut...
Ihanimpiin ruokamuistoihin kuuluu myös se, kun olimme päivällä metsässä keräämässä mustikoita ja alkuillasta leivoimme pullapohjaisen mustikkapiirakan. Näitä päiviä oli monia, joka kesä vähintään yksi.
Ne kurkut oli hölskytys kurkkuja.Vettä etikkaa ,tilliä ja vähän sokeria hölskytetää lasipurkissa ja kaadetaan kurkkujen päälle.
70- ja 80-luvun alun lapsena muistan ikuisesti mummolan kesät ja mummon herkkuruoat, eli talkkunan piimällä ja runsaalla siirapilla, pyttipannun jossa kaikkea kastikkeista ja muista eilisen "jätteistä" tehtyä herkkua ja lihasopan, joka vaan oli niin hyvää :) Muistot voi toki olla nostalgian täyttämiä, mutta olin aina hyvin kaikkiruokainen lapsi, en kuitenkaan ylipainoinen vaan jopa laiha ja liikkuvaa sorttia. Parhaita olivat lämpimät kesäpäivät ja se vapauden tunne kun saattoi kirmata puolialastomana mummolan pihalla ja lähimaastossa vailla huolen häivää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maitopotut, eli perunaa ja sipulia keitettynä ja siihen kuumennetaan maito ja keitetään vähän aikaa. Kalapotut oli sama ruoka, jossa oli vielä seitä lisäksi. Paisti oli vedessä haudutettua verpalttua, syötiin voin kera.
Meillä maitoperunat oli nimeltään pottukolikka. :) Kyllä sitä aika vähillä eväillä on elänyt, mutta lisänä oli aina leipää ja mummun tekemää rieskaa.
Jännä nimitys 😊 Meillä oli usein maitopottuja, kun asuimme maatilalla, ja maitoa ja pottuja oli. Kaupat oli kaukana ja ei ollut autoa. Rahaakaan ei paljon. Tykkäsin kyllä niistä. Äiti laittoi minut aina paistamaan lätyt ym. koska hänellä ei ollut aikaa. Maitoruokia syötiin paljon ja joka aamu puuroa, sekin maitoon keitetty. Kesällä tehtiin kotikaljaa, jota joimme kaikki. Sitä säilytettiin maitohuoneen kylmäaltaassa tonkassa. Mukava lapsuus oli, vaikka köyhiä oltiin.
Isoäitini tekemä luumurusinasoppa kaurapuuron kanssa. Vähän maitoa joukkoon ja lautanen oli tyhjä aika äkkiä.
Pakastepuolukat ja vaniljajäätelö.
Äidin pitsa: pellillinen taikinaa, täytteenä aina vihreitä oliiveja, tomaatinsiivuja, jauhelihaa ja juustoraastetta. Mausteista viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maitopotut, eli perunaa ja sipulia keitettynä ja siihen kuumennetaan maito ja keitetään vähän aikaa. Kalapotut oli sama ruoka, jossa oli vielä seitä lisäksi. Paisti oli vedessä haudutettua verpalttua, syötiin voin kera.
Meillä maitoperunat oli nimeltään pottukolikka. :) Kyllä sitä aika vähillä eväillä on elänyt, mutta lisänä oli aina leipää ja mummun tekemää rieskaa.
Kuulostaa Suutarin soosilta: lautaselle maito, novoinokare , raakaa sipulia ja suola. Sekaan perunat.
Teen sitä kesäisi edelleen.
Mummon madekeitto parasta eikä oma tekemänä lähellekään sitä, mutta itse ei kärsi laittaa kermaa, voita ja suolaa samalla tyylillä.
Kalakukon kuori oli huippu hyvää ja siinäkin rasvalla osuutta.
Lettipullan päälle voita tai yli-imelää mansikkahilloa.
Munajuusto! Vaalea paahtoleipä voilla! Wieninleikkeet. Itsetehdyt hod dogit. Muistan myös kun päärynöitä ja persikoita oli kiva syödä. Suklaalehti- ja carneval keksit! Merkkarit. Grillattiin laulantisin saunassa makkaraa ja sain limun kyytipojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talkkuna ja tirripaisti. Perunavelli, johon laitettiin voita ja leivänpalasia. Mykyrokka oli syksyisin herkkua, ja mykyjä olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon. Tällaisia herkkuja siis Savossa.
Minäkin muistan nuo omasta lapsuudestani. Em kutsuisi niitä herkuiksi, mutta köyhän arkiruokaa ne olivat. Muu menetteli, mutta mykyrokka oli jotain niin kauheaa että vielä nyt melkein kuuskymppisenäkin tulee inhon väreet :( hrrrrrr - mutta makuasioista ei tietenkään voi kiistellä.
Teen perunamuussin jämistä omille lapsilleni velliä, ihanan nostalginen ruoka! Ja hyvää! Sekaan tietenkin ruisleivän palasia, joissa voita päällä. Lapsuuden kodissa sekaan kuului myös suolasienet.
Koulussa perunavellin kanssa sai ruisleipää ja mehua, oli ainoa ruoka jonka kanssa näitä tarjottiin, muuten oli aina näkkäriä ja maitoa/vettä.
En koskaan ole ajatellut että olisi köyhän ruokaa, peruskotiruokaa mun mielestä, johon hyödynnetään tähteet. Lapsuuteni perhe ei ollut varakas, itse olemme nyt keskituloisia, mutta paljon samoja perinteisiä ruokia syödään kuin omassa lapsuudessakin.
Talkkunaa syötiin mummolassa ja siitä en tykännyt, mykysoppaa en muista. Pohjois-Karjalasta olen kotoisin. :)
Joka päivä samaa ruokaa?? Miksi ihmeessä?