Jaetaan lapsuuden ruokamuistoja

Tuli mieleen vähän kielteisempikin ruokamuisto... Kävimme välillä kaverini kanssa kylässä hänen todella vanhalla mummollaan, joka paistoi meille usein lettuja. Ne olivat todella paksuja (n. sentin paksuisia), raskaita ja lähinnä vehnäjauhon makuisia. Mummo tarjosi niiden kera pakastemansikoita, jotka olivat sisältä jäässä. Olin niin hienotunteinen ja kohtelias, että söin aina monta lettua ja kehuin niiden olevan hyviä. Tämä tapahtui siis 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä, koska toivon että joku muistaisi nuo Suklaalehti-keksit.

t vastaaja 19

Muistan toki, Fazerin Suklaalehti -keksit. Niitä saa vieläkin hyvin varustetuista kaupoista.

Isä osti lauantaisin lähikaupasta grillikylkeä. Pyörivät siihen aikaan siellä lihatiskin takana jossain lasikaapissa. Tuota lämmintä grillikyleä syötiin vastapaistetun rieskan ja kylmän maidon kanssa lounaalla joka ikinen lauantai. Ainakin se siltä muistoissa tuntuu ja hyvää oli

Nro 3 jatkaa: meillä oli aikoinaan lehmiä, ja maito tuli siis omasta navetasta. Muistan maitokannussa maidon päällä killuneen keltaisen kerman. Nykyään ei todellakaan menisi moinen maito alas, mutta eipä sitä tuolloin muusta tiennyt. Lehmien päästyä kesällä laitumelle oli maidossa pari päivää outo vivahde, ja syksyllä rehuruokintaan palaaminen sai aikaan vielä karvaamman maun. Kun lehmät poikivat, ternimaidosta tehtiin uunijuustoa, jota syötiin kanelin kanssa. Ja mummun muurinpohjaletut olivat kesän kohokohtia.

Mykyrokassa oli parasta pehmetä myvyt, mutta rokkaan olennaisesti kuuluneet sisäelimet, maksapallerot vai mitä lienevätkään olleet, eivät maistuneet meille lapsille.

80-luku. Kesälomalla kunkäytiin mummolassa, mummo leipoi aina mansikka-kermakakun. Toisessa mummolassa oli aina tarjolla voisilmäpullia, myös aamiaisella!

Kotona isän bravuuri ennen kuin innostui kokkailusta oli nakkikeitto. 90-luvulla tykkäsi laittaa kiinalaista ruokaa ja innostui sen myötä enemmänkin ruuanlaitosta.

Lihatiskiltä grillitassut ja lauantaimakkara. Grillitassuja (hassu nimi) tuli syötyä niin paljon, ettei tällä vuosituhannella ole maistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä, koska toivon että joku muistaisi nuo Suklaalehti-keksit.

t vastaaja 19

Muistan toki, Fazerin Suklaalehti -keksit. Niitä saa vieläkin hyvin varustetuista kaupoista.

Kiitos, tosiaanko niitä on? Pitää ihan katsoa kun seuraavan kerran käyn marketissa. Tosin rohkenen epäillä, maistuisivatko ne yhtä hyvältä kuin lapsena. Mä kun en enää juurikaan makeasta tykkää, mutta nostalgian vuoksi tekisi mieli maistaa. Tämä ketju herätti paljonkin muistoja.

t. 19

Vierailija kirjoitti:

Meillä keitettiin savuluista keittoa, joukkoon lisättiin perunoita.

Eipä jäänyt hyviä lapsuuden ruokamuistoja. Isä joi ruokarahat ja me syötiin sitten peruna-luusoppaa.

Kouluruoka oli juhla-ateria.

Savuluukeitto on meidän lapsuudenkodin herkkuruoka. Pitkään keitetyt savuluut, porkkana ja peruna, ja milä tuoksu! Tämä keitto on siirtynyt omien lastenikin herkuksi. Luista suorastaan tapellaan

Köyhä perhe ja köyhänpuoleiset sapuskat. Viiden hengen makaronilaatikkoon äiti osti 250 g jauhelihaa. Usein syötiin keittoja. Liha, kesä, kala. Makaronivelliä. Reikäleipää ja voita.

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä, koska toivon että joku muistaisi nuo Suklaalehti-keksit.

t vastaaja 19

Me söimme niitä äidin kanssa, kun äiti töiden jälkeen haki minut tarhasta :) Tykkään niistä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Isä osti lauantaisin lähikaupasta grillikylkeä. Pyörivät siihen aikaan siellä lihatiskin takana jossain lasikaapissa. Tuota lämmintä grillikyleä syötiin vastapaistetun rieskan ja kylmän maidon kanssa lounaalla joka ikinen lauantai. Ainakin se siltä muistoissa tuntuu ja hyvää oli

Meillä oli myös lauantailounas samaa mallia: grillattua broileria sieltä lasikaapista ja tuoretta ihanaa rieskaa.

Mummuni ruoat olivat maailman parhaita. Mummu teki kaalikääryleitä, keitettyä lihaa kastikkeineen ja kesäkeittoa. Joulut mummolassa ovat rakkaimpia lapsuusmuistoja. Teen itsekin kaikki joulupiparit ja lanttulaatikot mummun ohjeilla. Mummun pullille ei löydy vertaistaan. Mummun luota lähti aina ihan ähkyssä. Mummu hemmotteli meitä ihanilla ruoillaan ja herkuilla. Vieraanvaraisuutta riitti ihan kaikille, jopa tuntemattomille.

Toinen mummuni teki maailman ihaninta ohraleipää, hedelmäpiirakkaa ja muttia. Sieltä minulla ei ole vastaavia ruokamuistoja kuin toisesta mummolastani, koska siellä ei herkuteltu samalla tavalla. Rakkaudella muistelen sen sijaan mummun upeita käsitöitä ja tietysti ihanaa, vasta uunista tullutta ohraleipää, jonka päälle voi suli.

pieni auto 5 henkeä ja koira. Teltta pystyyn sinne missä illalla oltiin. Koira oli onnellinen kun sai tutkia ja vahtia telttapaikaa. Otti oikein tehtäväkseen ja oli the Koira, ylpeä ja onnellinen. En teidä miten tuo koiran onni on jäänyt mieleen. Kun muutenkin asuttiin metsässä ja se oli koiran reviiri. Ehkä se sai jännitystä elämään kun ei oltu koti huudeilla.

Suklaalehti-keksejä on mun mielestä kyllä vieläkin kaupoissa, mutta mun mielestä ne maistuu hirveän teollisilta.  Siis sellainen tanskalaisten kovien pikkuleipien maku, jos tiedätte.

Makaroonivelliä keitettiin mun lapsuudessani ja oli herkkua.  Pitkistä makarooneista vielä, sanottiin sitä matokeitoksi.  Nyt ei kyllä tollanen maitokeitto kelpaisi enää.

Entä se, kun kiehuvaan maitoon heiteltiin sekaan kuivia ruisleivän paloja, ja joskus sekaan vatkattiin vielä kananmuna.  Sitten vaan suolaa ja naamariin.  Mulle tuli aina siitä jotenkin maha kipeeksi.

Pasin aamuherkku -niminen juttu.  Eli kaurahiutaleita, kylmää maitoa ja sokeria.  Se oli hyvää!  Nimi tuli kaurahiutalelootan kyljestä, siinä Pasi-niminen punaposkinen vesseli lappoi aamuherkkuaan.

Pullataikinaan tehty mustikkapiirakka oli valtavan hyvää!  Vielä se, että sen mustikkapäällyksen piti olla sellaista hiukan valuvaa mutta täyteläistä ja tosi makeeta.  Aina tulee vaan tehtyä siihen muropohjaan nykyään, kun ei viitsisi ruveta sitä taikinaa vaivaamaan.

Minä tykkäsin myös talkkunavellistä, sekä maitoon että piimään.  Maitojuttuun vielä kesällä tuoreita marjoja.

Minä olen 50-luvun lapsi ja meillä tuota läskisoosia tehtiin jatkuvasti.  En sitä oikein suuresti rakastanut, mutta muustakaan en varmaan tiennyt.  Makkarakastike oli paljon paremman makuista.

Makkarakeittoa tehtiin myös sekä sitten 60-luvulla kalakeittoa pakastekalasta. 

Jos tehtiin täytekakku (silloin kun olin pieni) se oli aina suklaakakku.  Välissä ja kuorrutteena oli kaakaosta, voista ja sokerista tehty "kreemi".  Kermavaahtoa en muista pikkulapsena saaneeni koskaan.

Isän tekemä sillisalaatti oli kauhean hyvää.

Nuo kurkut liemessä, mistä edellä joku kirjoitti, oli varmaan ns. hölskykurkkuja.  Ne on helppotekoisia, teen itsekin niitä aina välillä.  Netissäkin on hyviä ohjeita niille.  Toki varsinaisia etikkakurkkuja liemessä saa ihan kaupastakin, mutta hölskykurkut tehdään tuorekurkusta kotona.

Äiti teki usein myös vesirinkeleitä.  Ne oli aivan suussa sulavia.

Vierailija kirjoitti:

pieni auto 5 henkeä ja koira. Teltta pystyyn sinne missä illalla oltiin. Koira oli onnellinen kun sai tutkia ja vahtia telttapaikaa. Otti oikein tehtäväkseen ja oli the Koira, ylpeä ja onnellinen. En teidä miten tuo koiran onni on jäänyt mieleen. Kun muutenkin asuttiin metsässä ja se oli koiran reviiri. Ehkä se sai jännitystä elämään kun ei oltu koti huudeilla.

Luin matkamuistoja enkä ruokamuistoja:-) Sorry.

Koulussa oli ihanaa jauhelihaperunavuokaa. En ole ennen enkä jälkeen saanut sellaista. En vain käsitä miten se oli niin hyvää.

Hola! Olen se Teneriffan eläkeläinen ja vastasin tuolla jo aiemmin.

Meillä maalla syötiin "juustomaitoa" aina kun lehmät poiki. Lapsena en pitänyt siitä, mutta aikuisena olen oppinut pitämään sitä suurena herkkuna. Harmi, että sitä nykyisin saa niin harvoin!

Teidän kaikkien ruokajutut on tuttuja ja muistoja herättäviä.

Gracias muchos!🍓

Vierailija kirjoitti:

pieni auto 5 henkeä ja koira. Teltta pystyyn sinne missä illalla oltiin. Koira oli onnellinen kun sai tutkia ja vahtia telttapaikaa. Otti oikein tehtäväkseen ja oli the Koira, ylpeä ja onnellinen. En teidä miten tuo koiran onni on jäänyt mieleen. Kun muutenkin asuttiin metsässä ja se oli koiran reviiri. Ehkä se sai jännitystä elämään kun ei oltu koti huudeilla.

Söittekö siis koiran vai mistä tämä ihana ruokamuisto kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä keitettiin savuluista keittoa, joukkoon lisättiin perunoita.

Eipä jäänyt hyviä lapsuuden ruokamuistoja. Isä joi ruokarahat ja me syötiin sitten peruna-luusoppaa.

Kouluruoka oli juhla-ateria.

Savuluukeitto on meidän lapsuudenkodin herkkuruoka. Pitkään keitetyt savuluut, porkkana ja peruna, ja milä tuoksu! Tämä keitto on siirtynyt omien lastenikin herkuksi. Luista suorastaan tapellaan

Minäkin muistan savuluusopan, ja monesti olisi tehnyt mieli ostaa ja tehdä. On vaan niin hinnoissaan nuo luut ettei raski, samalla hinnallahan saa lihaakin.

Vierailija kirjoitti:

Hola! Olen se Teneriffan eläkeläinen ja vastasin tuolla jo aiemmin.

Meillä maalla syötiin "juustomaitoa" aina kun lehmät poiki. Lapsena en pitänyt siitä, mutta aikuisena olen oppinut pitämään sitä suurena herkkuna. Harmi, että sitä nykyisin saa niin harvoin!

Teidän kaikkien ruokajutut on tuttuja ja muistoja herättäviä.

Gracias muchos!🍓

Sammoo mieltä: kiva keskustelu! :) Omat muistoni ovat maalta 80-luvulta.