Kun tuntuu, että elää elämänsä viimeistä päivää, ja odottaa vain että se olisi ohi

PTSD ja masennus diagnooseina.

Lääkkeet veivät ahdistuksen. Masennus on jollain tavalla... rauhallista, mutta syvää. Viimeisten päivien aikana on tapahtunut jonkinlainen romahdus. Tuntuu kuin elämän realiteetit olisivat iskeneet vasten kasvoja, kaikki vihdoin saamani toivo on vaihtunut täyteen epätoivoon.

Viime päivät on tuntunut siltä, ettei millään ole väliä. Voisin heittää huonekalut alas parvekkeelta, maata lattialla kunnes kuolen. Huominen ei tunnu tulevan ikinä, vaikken aio tappaa itseäni. Olen liian laiska tekemään sitäkään, haluan olla kuollut, mutten tappaa itseäni. Elämä tuntuu olevan täydellisessä umpikujassa, eikä ole olemassa minkäänlaista vaihtoehtoa, ei mitään mikä voisi mahdollistaa elämisen arvoisen elämän. Elämäniloa ei ole lainkaan. Aiemmin olen unelmoinut esimerkiksi hevosen omistamisesta, nyt en ottaisi vaikka saisin ilmaiseksi ja muut kulut maksettuna. Koira on rakas, mutta annoin vanhemmille, koska en kestä nähdä sitä.

Poistin facebookin, instagramin, skypen ja whatsappin. Puhelinnumero löytyy ehkä viideltä ihmiseltä, vanhemmilta ja muutamalta kaverilta. Toivon, ettei kukaan heistäkään ota enää ikinä yhteyttä. Haluaisin kadota maailmalle, mutta en jaksa käydä yhtäkään keskustelua yhdenkään ihmisen kanssa. Enkä jaksa liikkua edes kauppaan asti.

Ruoka alkaa loppua, mutta ei silläkään ole väliä, koska en kuitenkaan jaksaisi laittaa ruokaa. Naamassa on viikon takaiset meikit, koska en jaksa käydä suihkussa. Hampaita en jaksa pestä. Hiukset on niin takussa, että tuskin saa aukikaan enää.

Olo on rauhallinen. Mikäs tässä ollessa, paskaisena olohuoneen lattialla. Osasto olisi varmaan oikea osoite, mutten jaksa kertoa mikä on. Enkä varsinkaan lähteä päivystykseen asti. Enkä odottaa siellä. Jos nyt saisin sydänkohtauksen ja kuolisin, olisin onnellinen.

Nyt joku varmaan miettii, että jos millään ei ole väliä, niin miksi tätä kirjoitan? Koska ymmärrän ettei tämä tila välttämättä ole loputon ja joku ehkä osaa sanoa jotain, mikä rikkoo tämän täysin epänormaalin tilan sen verran, että ainakin hetken ajattelen toisin.

Nyt saa aivan vapaasti vastata ihan mitä huvittaa, jos on huono päivä niin tämä on hyvä topic vittuilla. Ehkä jollain on jotain muuta sanottavaa, toivottavasti.

Kiitos kaikille, jotka vastaavat, mitä ikinä vastaattekaan.