LA kolmen viikon päästä, miestä ei kiinnosta
Ei mitään halua keskustella raskaudesta, synnytyksestä tai vauvasta. Ei ole kuukausiin kysynyt neuvolakuulumisia, ei kertaakaan ottanut puheeksi synnytystä tai toiveitani sen suhteen, ei mitään keskustelua vauvasta. Tämä ei ole meidän ensimmäinen, joten ei johdu kokemattomuudesta tms. Ei kertaakaan ole pohtinut, minne vanhemmat lapset laitetaan synnytyksen ajaksi, pari ystävääni on tarjoutunut avuksi, mutta eihän se varmaa ole, että heidän työkuviot ym. antavat periksi juuri sillä hetkellä. Kerroin miehelle, etten ehkä halua häntä mukaan synnytykseen, sillä hän ei ole etukäteen kiinnostunut keskustelemaan aiheesta tai valmistautumaan siihen mitenkään, eikä siksi tiedä mitä toivon tai haluan. En halua häntä sinne yleisöksi, kun ei näytä olevan kiinnostunut osallistumaan. Selkeästi mies loukkaantui, vastasi, että haluan kai sen epiduraalin niinkuin ennenkin. Väärin ja väärin, en todennäköisesti halua epiduraalia enkä ole sitä myöskään aikaisemmin saanut. Onko synnyttäminen yksin kamalaa (tai kamalampaa, kuin tukihenkilön kanssa)? Onkohan kätilöllä mahdollisuutta olla läsnä enemmän, jos menen yksin? Olisi pitänyt hankkia doula, mutta en ymmärtänyt ajoissa, että tilanne on tämä... :(
Kommentit (13)
Alapeukutin koska tunnistan itseni: riideltiin miehen kanssa raskausaikana ja vihapäissäni sanoin että en halunnut sitä synnytykseen. No, en tietenkään sillä hetkellä vihaisena ollessani halunnutkaan, mutta olisi saanut jäädä sanomatta. Mies oli synnytyksessä korvaamaton tuki, ja ehkä parhaiten muistan kun sain itse levätä kun mies kylvetti vauvaa jolle kylpy oli niin ihana että lopetti itkunsakin siihen.
Sinänsä ihmeellistä että mies ei muista että sulla ei ole ollut epiduraalia, mutta oliko joku muu puudutus vai synnytitkö ilman kivunlievitystä? Koska jos ei ole ihmisen omaa terveydenhuoltoa niin kuka muka muistaa tarkalleen että minkälainen puudutus tai kivunlievitys jollakulla muulla on vuosia sitten ollut?
Miksi huijasit miehen isäksi? Taas!
Minäkin innostuin, että sinulla on tiedossa matka Los Angelesiin. Mutta ei...
Vierailija kirjoitti:
Istuta mies illalla alas ja kerro että haluat jutella uudesta vauvasta ja lähestyvästä synnytyksestä. Sitten käytte nuo läpi.
Tätäkin yritin, kerroin, että tunnen olevani yksin näiden asioiden kanssa eikä aiempikaan synnytys ollut mikään positiivinen kokemus, joten kaipaisin valmistautumista myös yhdessä. Mies sanoi tämän ymmärtävänsä ja myönsi, ettei ole juuri ollut mukana raskaudessa tai valmisteluissa, mutta siihen keskustelu sitten tyssäsikin. Odotin, että pohtisi näitä juttuja itsekseen ja ottaisi puheeksi kun on hänelle sopiva hetki, sekä olisi enemmän mukana nämä viimeiset viikot, mutta sama tyyli jatkuu. En jaksa tuputtaakaan aihetta, luulisi, että olisi myös itse aktiivinen ja selvittäisi/valmistelisi asioita ja haluaisi kuulla minunkin ajatuksia, mutta jos ei, niin eikai se pakkokaan ole...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin innostuin, että sinulla on tiedossa matka Los Angelesiin. Mutta ei...
minä kans..on lemppari kaupunki
No sitten lähdet yksin. Onhan siellä lämmintä ja kaunista. Miksi ei voisi matkustaa yksin?
Niin minäkin luulin,että olet menossa LA.iin....(= Los Angeles),olisin matkavinkkejä voinut antaa.
Mitä ihmeen kädestä pitämistä ja paapomista oikein tarvitset? Kunnon naislapsi taas vauhdissa
Oletat ihan liikaa mieheltä. Ainakin omani jännitti niin paljon molemmissa synnytyksissä, että jos häneltä kysyttäisiin että mikä puudutus minuun on laitettu, ei osaisi näitä nimetä.
Yritä ymmärtää miestä, he ovat kuitenkin aika ulkopuolisia raskaudessa. Nainen on raskaana, tuntee 24/7 lapsen läsnäolon. Neuvolassa suurelta osin keskitytään siihen naiseen. Sinäkin haluat suurimmalta osalta keskustella omasta näkökulmasta. Monesti ne naisen pelot ja ajatukset on erilaiset kuin miehen. Mutta kaikessa keskitytään vain siihen naisen rooliin
Minäkin tulin lukemaan kun luulin että miestä ei kiinnosta los angeles.
Istuta mies illalla alas ja kerro että haluat jutella uudesta vauvasta ja lähestyvästä synnytyksestä. Sitten käytte nuo läpi.