Elän työttömyystuen varassa jo viidettä vuotta, vaikka teen valtavasti töitä!
Valmistuin vajaa viisi vuotta sitten yliopistosta huonosti työllistävälle alalle. Jäin heti valmistumisen jälkeen työttömäksi ja aloin saada työttömyyskorvausta. Heikko työllisyystilanne oli ollut tiedossa jo etukäteen, ja yritin keksiä vaihtoehtoisia tapoja pärjätä mm. elämällä niukasti ja myymällä omaisuutta. Aloin myös harkita pienyrittäjyyttä.
Hain koko ajan myös perinteisempiä työpaikkoja, mutta en koskaan tullut valituksi aivan väärän alan ihmisenä. Omalla alallani ei ollut lähes koskaan edes mitään haettavaa, saati että olisi tullut valituksi. Alalleni on ominaista myös riistopalkkiot, joihin ammattilaiset eivät suostu, joten nykyään alan työt menevät opiskelijoille ja harrastelijoille, jotka suostuvat 5-10 euron tuntipalkkaan. Tuo totta kai näkyy myös lopputuotteen laadussa, joka onkin laskenut harvinaisen alas.
Kun en ollut saanut mitään perinteisempää työtä yli vuoteen valmistumisen jälkeen, päätin alkaa tehdä ilmaista työtä itselleni. Perustin tavallaan "yrityksen", johon pystyin sijoittamaan aikaa ja työtä. Perustin nettisivut, joilla pystyin testaamaan "liikeideaani". Mitään oikeaa yritystä ja liikeideaa ei siis ollut, mutta minulla oli suuri halu tehdä asioita oltuani toimettomana yli vuoden. Se sisältö, mitä koko ajan tuotin nettisivuilleni, alkoi tavoittaa yhä useampia ihmisiä, vaikka kasvu olikin hidasta siihen nähden, kuinka paljon töitä tein sisällön eteen.
Ongelmana oli alusta asti se, että en tiennyt, miten alkaisin tienata tuottamallani sisällöllä. Virallisesti olin koko ajan työtön ja sain työttömyyskorvausta, mutta en tuntenut itseäni työttömäksi, koska saatoin helposti tehdä 20-40 tuntia töitä viikossa nettisivujeni parissa. Tuskailin välillä enemmän ja joskus vähemmän sen kanssa, etten onnistunut tuotteistamaan sivujani, vaikka kävijöitäkin jo piisasi.
Nyt tällä hetkellä tilanne on se, että olen pyörittänyt nettisivujani kohta neljä vuotta ja ansainnut niillä muutaman roposen. Töitä olen kaikkina näinä vuosina tehnyt valtavasti tulokseen nähden. Edes moni läheiseni ei tajua motiivejani, ja minun onkin vaikea selittää itselleni saati muille, miten olen suostunut ja pystynyt tekemään niin paljon työtä viime vuosina, kun kuitenkin olen koko ajan tiennyt, että siitä ei seuraa tulosta. Kai olen uskonut ja toivonut, että nettisivuistani voi yhä tulla jotain ja että jossain vaiheessa kaikki tekemäni työ vihdoin palkitaan. Näiden vuosien aikana olen harkinnut lopettamista monta kertaa, mutta mm. alani huono työllisyystilanne ja haluni tehdä asioita ovat ajaneet minua eteenpäin.
Nyt tilanteeni on kuitenkin käynyt sietämättömäksi. En yksinkertaisesti enää kestä sitä, että joudun elämään yhteiskunnan varoin, vaikka teen jatkuvasti töitä ja mietin kuumeisesti, miten kehittää "yritystäni".
Nettisivuni tavoittavat tällä hetkellä tuhansia lukijoita joka kuukausi. Määrien pitäisi olla tarpeeksi suuret siihen, että voisin onnistua myymään joitakin tuotteita tai palveluita, mutta en edelleenkään tiedä, mitä myisin! Se voi kuulostaa typerältä näin pitkän "uran" jälkeen, mutta koska en koskaan ollut mikään myyntimies, vaan haluni luoda nettisivut kumpusi tahdostani "alkaa tehdä jotain", lopputulos on mikä on.
Miltä tämä tilanteeni kuulostaa muista? Kannattaako minun jatkaa nettisivujen kanssa? Olisin mennyt perinteisiin töihin jo aikoja sitten, mikäli sellaisia saisin, mutta niin kuin todettu, työn saaminen perinteistä kautta on hankalaa alallani ja pienellä paikkakunnalla, jossa asun. Olen käynyt myös erilaisilla yrittäjäkursseilla, mutta ne ovat keskittyneet liiaksi kirjanpitoon ja verotukseen enkä siksi ole saanut kursseista apua omaa tapaustani ajatellen.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Työtä tekevä työtön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä lisää:
http://www.lily.fi/blogit/toimitus/naisverkostoista-saa-apua-tyoelamaan…Älä jää yksin pähkäilemään!
Kiitos linkeistä! Monista verkostoista en ollut kuullutkaan. Yleensäkään en ole osannut verkostoitua juuri lainkaan "yritykseni" aikana ja vielä vähemmän opiskeluaikana.
Siis kävit yrittäjäkursseja, mutta kukaan ei kertonut verkostoitumisesta? Miksi en usko tähän?
Kurssit olivat hirveä pettymys, ja jätinkin niistä palautetta niitä järjestäneille tahoille. Yhdenkin kurssin nimi oli "Yrittämisen perusteet", jossa piti käsitellä kaikkea liikeideasta ja oman yhtiömuodon valitsemista hinnoitteluun ja yrityksen perustamiseen, mutta kurssilla jaettiinkin spesifejä verolomakkeita ja täyteltiin niitä kuvitelluilla luvuilla. Onneksi sentään sain kursseista työttömyysalennuksen, vaikka nekin rahat silti menivät hukkaan. Kyllä voi ihmisellä toisinaan olla huono tuuri, olen nimittäin kuullut yrittäjäkursseista hyvää monilta, vaikka omani olivatkin pettymys.
Kiitos kommentistasi! Arvaan, että moni on kanssasi eri mieltä, mutta juttelin tästä aiheesta vastikään yhden valtiotieteilijän kanssa, ja hän oli asioista yllättävän samaa mieltä kuin sinä. Hän on itse ollut aina työllistetty, mutta hän tuntee hyvin oman, huonosti työllistävän alani realiteetit, ja on sitä mieltä, että Suomessa monista töistä on tehty kannattamattomia, koska palkat on poljettu niin alas. Silloin ei ole mikään ihme, että niin moni on virallisesti työtön, vaikka tekisikin jonkinlaista työtä tavalla tai toisella. Kun kuvailin itseäni hänelle yhteiskunnan loiseksi, hänen näkemyksensä oli se, että monissa tapauksissa yhteiskunta alkaa olla se loinen, eivät yksittäiset (yrittävät) ihmiset.
Kirjoitit hyvää asiaa tuosta, miten uraa voi luoda ilman palkkaakin, ja jättää jotain maailmaan. Liian usein huomaan, että ihmiset pitävät vain palkkatyötä työnä, kun puolestaan ilmaista työtä tai vapaaehtoistyötä ei pidetä työnä lainkaan. Se on aina ihmetyttänyt minua, sillä jos teen 20-40 tuntia töitä minkä vain projektin parissa, mutta en saa siitä palkkaa, tarkoittaako se, että en tehnytkään työtä? Raha ei sentään ole niin maaginen substanssi, että sen tienaamattomuus muuttaa kaiken tehdyn työn tekemättömäksi.
Tuota sisäistä paloa minulla todella on ollut, vaikka "yritykseni" huono rahallinen menestys onkin meinannut saada minut lähes paniikkikohtauksen valtaan viime aikoina. Näkemyksesi kuitenkin lohduttaa minua suuresti, kiitos siis vielä tsemppaavasta vastauksestasi!