Jos tutustuisit kiinnostavaan mieheen, joka sanoisi, että on avoimessa suhteessa, menisitkö treffeille miehen kanssa?

Todellakin menisin. Eikä treffit tarkoita minulle seksiä. Kiinnostavia ihmisiä on maailmassa hyvin vähän, joten ilman muuta haluaisin viettää illan sellaisen kanssa jos kerran sellaisen joskus tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Haittaisi, en menisi. Jos ukon otan, se ois vaan MUN, kuten myös päinvastoin. Haluan rakkautta, en pervoilua.

Minä taas haluan jopa pervoilua mutta sitäkin eksklusiivisesti. En tykkää ajatuksesta että toinen jakaa huomion monen ihmisen kesken, ei silloin pysty antamaan "kaikkeansa" tälle yhdelle. Koen että etenkin seksissä se yhteinen matka ja toisiin tutustuminen vie sekä aikaa että opettelua joten jos tätä tekisi samanaikaisesti toisenkin henkilön kanssa, jäisi seksikokemukset paljon pinnallisemmiksi ja yksiulotteisemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi avoimet suhteet on naisille niin usein ongelma mutta pettäminen ei.

koska avoimessa suhteessa harvemmin pääsee toisen lompakkoon käsiksi/osa lompakosta kuuluu muille naisille.

Joo jos mies ei olisi kiinnostavaa seuraa mutta komea.

En lähtisi, koska arvot olisivat liian erilaiset tulevaa suhdetta ajatellen. Ylipäätään en treffailisi ketään aikani kuluksi, vaan lähden treffeille vain sellaisten kanssa joiden kanssa kuvittelen voivani olla tulevaisuudessa vakavassa romanttisessa suhteessa. Ja sellaisista olen mustasukkainen todella vahvasti.

Avointa suhdessa kannattavien mielestä minunlaiseni ovat tylsiä ja vanhanaikaisia, tai sitten he kuvittelevat että ajatukseni parisuhteesta ovat keskenkasvuisia ja kaipaan vain oikeanlaista vaikutusta, jotta kehittyisin oikeaan suuntaan arvojeni kanssa. Kuin olisi vain ajan kysymys milloin oivallan että haluan elää heidän tavallaan. Eli eiköhän se ole myös heidän kannaltaan parempi kun ei päädytä treffeille vaan pysytään omissa leireissämme. Mua ei kiinnosta heidän touhunsa ja minä saan rauhassa rakastaa yhtä kerrallaan.

Olen tosin joskus leikkinyt ajatuksella että olisin tällainen julkinen toinen nainen, jos vaikka arvoni muuttuisivat vanhemmiten. Miten sellaisessa tilanteessa voisi välttää ajatusta siitä että on vain tuomassa jännitystä joidenkin muiden elähtäneeseen suhteeseen, jonka alkuperäiset osalliset ovat epäonnistuneet ja siksi yrittävät korjata tilannetta ulkopuolisen avulla?

Käsittääkseni usein avoimet suhteet syntyvät kun alunperin yksiavioiseksi tarkoitettu suhde ei enää tyydytä jompaa kumpaa tai molempia, mutta ero ei ole mahdollinen, ja päädytään tällaiseen järjestelyyn että yhteiselosta tulisi tyydyttävämpää, vai olenko väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi avoimet suhteet on naisille niin usein ongelma mutta pettäminen ei.

koska avoimessa suhteessa harvemmin pääsee toisen lompakkoon käsiksi/osa lompakosta kuuluu muille naisille.

Olen nainen, joka on elänyt sekä avoimessa suhteessa että eksklusiivisessa sellaisessa, enkä ymmärrä tästä viestistä yhtään mitään. Ihan samalla tavalla molemmissa suhteissa molemmat ovat tienanneet rahaa ja käyttäneet sitä sekä perheen hyväksi että omiin menoihin. Ei siinä avoimessa suhteessa kumpikaan muihin seksikumppaneihin juuri rahaa käyttänyt, saati prostituoitujen palveluksia ostanut. No, kortsuihin toki meni rahaa enemmän, mutta en osaa tuota kauhean suureksi kulutukseksi sanoa.

Teillä taitaa olla aika persoonalliset pelisäännöt puolisosi kanssa, jos teillä sivupanoihin rahaa menee paljonkin. Vai mitä kaikkea sinä oikein niille jutuillesi ostelet, kun oikein osan lompakkosi sisällöstä heille koet jakavasi?

Minulle olisi ok ja lähtisin kyllä treffeille jos mies olisi kiinnostava. En halua enää parisuhdetta enkä ketään roikkumaan minussa joten voisin hyvin jakaa miehen tässä elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä avoimissakaan suhteissa ei hyväksytä mitään pitkäaikaisempia sivusuhteita, joten olettaisin että jäisin kyseiselle miehelle yhden illan panoksi.

Mistä tällainen käsitys tulee? Kaikki tapaamani avoimessa suhteessa elävät ovat olleet kiinnostuneita pidempiaikaisesta suhteesta, eivät yhden yön jutusta. Myös minä itse.

Juu ei, ehdoton deal breaker..

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi, koska arvot olisivat liian erilaiset tulevaa suhdetta ajatellen. Ylipäätään en treffailisi ketään aikani kuluksi, vaan lähden treffeille vain sellaisten kanssa joiden kanssa kuvittelen voivani olla tulevaisuudessa vakavassa romanttisessa suhteessa. Ja sellaisista olen mustasukkainen todella vahvasti.

Avointa suhdessa kannattavien mielestä minunlaiseni ovat tylsiä ja vanhanaikaisia, tai sitten he kuvittelevat että ajatukseni parisuhteesta ovat keskenkasvuisia ja kaipaan vain oikeanlaista vaikutusta, jotta kehittyisin oikeaan suuntaan arvojeni kanssa. Kuin olisi vain ajan kysymys milloin oivallan että haluan elää heidän tavallaan. Eli eiköhän se ole myös heidän kannaltaan parempi kun ei päädytä treffeille vaan pysytään omissa leireissämme. Mua ei kiinnosta heidän touhunsa ja minä saan rauhassa rakastaa yhtä kerrallaan.

Olen tosin joskus leikkinyt ajatuksella että olisin tällainen julkinen toinen nainen, jos vaikka arvoni muuttuisivat vanhemmiten. Miten sellaisessa tilanteessa voisi välttää ajatusta siitä että on vain tuomassa jännitystä joidenkin muiden elähtäneeseen suhteeseen, jonka alkuperäiset osalliset ovat epäonnistuneet ja siksi yrittävät korjata tilannetta ulkopuolisen avulla?

Käsittääkseni usein avoimet suhteet syntyvät kun alunperin yksiavioiseksi tarkoitettu suhde ei enää tyydytä jompaa kumpaa tai molempia, mutta ero ei ole mahdollinen, ja päädytään tällaiseen järjestelyyn että yhteiselosta tulisi tyydyttävämpää, vai olenko väärässä?

Kaipaisin sanallisia vastauksia, peukuilla en tee mitään...