Huono omatunto koiranpidosta.

Hyvältähän tuo kuulostaa...

Pystykorva. Soisin hänelle ulkoilmaelämää. Stimulaatioita, laajaa avaraa ympäristöä. Hyvä kun tiedostat koiran tilanteen.

Kuulostaa oikein hyvältä. Pari tuntia liikuntaa päivässä on varmaan paljon enemmän kuin suurin osa Suomen seurasesseistä (mikä ei toki ole hyvä asia, mutta realismia). Ja valitettavasti iso osa koirista (meidänkin rekut) joutuvat olemaan päivässä 8-9 h yksin. Kun on vielä aivojumppaa, niin hyvä. Jos koira tuntuu kaipaavan lisää, korvaisin vaikka yhden puolen tunnin lenkin jäljestämisellä, se pakottaa työskentelemään keskittyen ja rauhassa, vie paljon energiaa. Alkuun nakkijälkeä, sitten ihan ihmisjälkeä. Tai maanomistajan luvalla verijälkitreeniä. 

Toki sitä itsekin potee huonoa omaatuntoa. Nyt helpotti se, että hommattiin toinen koira, joten koirista on yksinolojen ajan seuraa toisistaan. Aikuinen todella nauttii pennun kanssa olemisesta. Kummallakin on treenit pari kertaa viikossa, mutta se sitten syö lenkkiajasta. Niinä päivinä kun ei ole treenejä, pyritään väh. 2 h ulkoiluihin, treenipäivinä jää usein vähemmäksi. Ideaalitilanteessa koirien yksinolot olisivat lyhyempiä, lenkkiä tulisi enemmän ja jaksaisin illalla harjoitella kummankin kanssa. Kaikkeen ei vaan riitä aika eikä voimat, joten näillä mennään. 

Ihan hyvä koiramamma olet. Mies ei varmaan viitsisi ollenkaan noin paljon..

Mulla oli huono omatunto hamsterinkin hoidosta. Me naiset ollaan tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältähän tuo kuulostaa...

Ajatelkaa asiaa koiran kannalta.

Uskoisin, että aika keskivertotilanne monella koiralla suomalaisperheissä on tuo. Mä yrittäisin vielä mahdollisuuksien mukaan käymään ellei nyt joka päivä niin edes useamman kerran viikossa niitä metsälenkkejä, ainakin omasta koirastani nimittäin huomaan, että se on ihan eri tavalla väsynyt metsälenkin jälkeen, kuin jossain kävelytiellä mennyn lenkin jäljiltä, onhan siel metsässä paljon enemmän virikettä, hajuja ym. Enkä siis edes voimakkaan metsästysvietin takia pidä koiraa vapaana metsässä vaan liinan päässä, mutta koira nauttii siitä silti ja usein, kun ollaan muuten vaan lenkillä ja kuljetaan tutun metsän ohi niin koira yrittää kääntyä sinne :) Ja kesäisin käydään uimassa lähes päivittäin, kun siitäkin oma koira tykkää.

Itse tunnet koirasi parhaiten ja jos se vaikuttaa tyytyväiseltä niin se on ihan hyvin tuohon sopeutunut ja tuskin osaa kauheasti haikailla sen oman takapihan perään. Vaikutat kuitenkin välittävän koirasta ja antavan sille hyvin huomiota :)

Kiitos vastauksista!Tuohon pystykorva-asiaan,on siis pystykorva mutta paimenrotu,enimmäkseen haluaa siis seurata minua joka paikaan (riesaksi asti:).Metsässä käydään kyllä,ja odotan että nuo hiihtoladut tuosta häipyisi niin enemmänkin,vapaanapito on vähän turhan riskaabelia koska lähtee kyllä menemään jos näkee jotain kiinnostavampaa-tulee takaisin,mutta ymmärrettävästi muut ihmiset eivät ole tästä innoissaan.Voisin kyllä fleksin kanssa tehdä noita metsäjuttuja enemmän niin olisi liikkumatilaa eri tavalla.

Silloin kun oli oma piha,ei siellä ihan hirmuisesti yksin viihtynyt,vaan katseli terassin pöydältä sisälle missä lauma on.Oravia ja rastaita jaksoi kyllä siellä haukkua,että sen puolesta virikettä oli mutta "muuten vain" ei siellä ollut.Eksä onneksi ottaa koiran aina säännöllisesti sinne viikonlopuiksi niin saa sitä vapaanaoloakin kyllä,nytkin tulevan viikonlopun.

On vain tosi hankalaa löytää kaupungissa metsää missä vapaana pitää,kun ei ole niin tottelevainen että pysyisi vierellä.Ja nyt on se kiinnipitoaikakin.Mutta yritän vielä siinä nyt löytää enemmän mahdollisuuksia.

Siihen,onko koira tyytyväinen,en osaa sanoa.Ei vaikuttanut okt:ssa erilaiselta kuin nytkään,nyt ehkä lenkkiä tulee enemmän kun on pakko aina lähteä kunnolla ulos eikä päästää pihalle,ja tavataan tosi paljon muita koiria.

Koira ei osaa kaivata erilaista elämää. Se on varmasti onnellinen ja kuulostaa saavan tarpeeksi liikuntaa ja puuhaa. Mullakin on koira joka haluais aina ulos ja vaatii paljon huomiota riippumatta siitä paljonko saa liikuntaa ja tekemistä. Vähän huono omatunto kalvaa silti toisinaan vaikka järjellä tiedän koiran saavan tarvitsemansa.

Tuo kuulostaa ihan hyvältä. Olen itsekin joutunut asumaan pystärin kanssa kerrostalossa ja ihan hyvin meni kunhan huolehti koiran liikunnasta ja virikkeistä.

Ihan ot:na pakko mainita, että eläinlääkäri suositteli kk sitten tarkastuksessa koiralle vähintään 2 km lenkitystä per päivä! Oli ällikällä lyöty kun kerroin meidän ulkoilevan minimissään 8 km/päivä. Koirani on jämtlanninpystykorva, eli tuo suositus ei tullut edes pikkukoiralle.

Tällä tasolla on siis useimpien koirien liikunta ilmeisesti nykyään. Ei ihme, että koirien käytöshäiriöt lisääntyvät :(

Ihan hyvähän tuo on tilanne. Me asumme kerrostalossa saksanpaimenkoiran kanssa, ja omakotitalosta muutettiin kolme vuotta sitten. Mulla loppui siellä maalla työt ja mies kun sai töitä Helsingistä, niin läksimme stadiin. Hyvin on sopeutunut, kun tekemistä on vaan tarpeeksi ja koirapuistossa saa olla irti ja maalla meillä on edelleen se talo, nyt kesämökkinä. Toisekseen moni maaseudun pystykorva tai ajokoira ei saa senkään vertaa liikuntaa mitä kaupunkien koirat, mitä itse seurasin vuosien varrella sitä touhua...Siellä narun jatkeena ja lenkille kerran päivässä ja yötkin ulkona. Koira on laumaeläin, en ymmärrä miksi hommata koira, jos se on narunjatke. Sulan maan aikaan juoksutan koiraa pyörän vieressä, kesällä illalla kun on viileätä, se oikein pyytää niitä lenkkejä, istuu pyörän viereen ja katsoo minua.

Yksi syy sopeutumiseen on varmaan se, että olemme pennusta asti pitäneet koiraa mukana paikassa kuin paikassa, eikä esim. ratikka ole sille mikään ongelma. 6 tunnin yksinolot 3 kertaa viikossa, mies tekee etätöitä, mulla kaksivuorotyö. Nuori koira jos on, niin aina ne on levottomia luonteita, alkavat rauhoittua siinä 4-5 vuoden iässä.

Hienoa että otit koiran mukaan, etkä laittanut kiertoon. Sitä näkee vähän liikaa, että koira jää kyydistä. Appiukko muutti karjalankarhukoira-pystykorvaristeytyksen kanssa radan varteen kerrostaloon naisystävän luo, ja ihan hyvin sopeutui sekin, maalla on wild and free, kun naapureita ei ole siellä korvessa, mutta kaupungissa kävellään taluttimessa. Edes vastaantuleville koirille ei räkytä, sitä ei kiinnosta. No jotain tyttökoiraa voi vähän mielistellä. (Meidän sakukoira kyllä ärähtää, jos vastaantulijan naama ei miellytä.) Ihan turhaan poet huonoa omaatuntoa.

Mä olen yrittänyt katsoa tuota liikuntaa sen verran,että aamuvuoropäivinä tulee varmaan se 2-4 km,ja iltavuoropäivinä tehdään pelkkä aamulenkki noin 4-5 km+ lyhyemmät päälle,vapaapäivinä sitten lähempänä 10 km yhteensä kun tykkään ihan itsenikin vuoksi lenkkeillä.Mutta pitääpä laittaa tuo sports tracker mielenkiinnosta päälle nyt ja seurata,2 km kuulostaa kyllä toosi vähälle.

Kiitos nro 10 (plus muutkin:)

Kiva kuulla,että on muitakin kerrostaloon muuttaneita ja hommat mennyt hyvin.

Mä olen tuota pyöräjuttua miettinyt,mutta ehkä sitten kun koiralle tulee ikää lisää (3v nyt) ja rauhottuisi muuten,nyt on vielä aika vekkuli menemään ja varsinkin jos näkee toisia koiria.Peräkärry on suunnitelmissa,kun käyn monta kertaa viikossa saunassa ja uimassa,ja sinne 4 km matka,että mentäisiin menomatka pyörää talutellen ja koira saisi lenkkiä,ja paluumatka kärryssä istuen kun en halua saunan päälle enää hikoilla:)Saisi myös kauppareissut tehtyä kätevästi ja koira kulkisi mukana kuten autossa tähänkin asti.