Repeäminen synnytyksessä? Seksi?

Repesin niinsanotusti Hangosta Nuorgamiin =(

Emättimeni on pilalla.

Kaikesta selviää. Jokainen synnytys on omanlaisensa. Luota itseesi ja sinua synnytyksessä auttaviin. Asiat järjestyy. Ajankanssa toipuu kyllä. Minulla oli ekassa synnytyksessä pahat repeämät ja ne parani ajan kanssa nyllä. Toinen synnytys sujui kuin tanssi. Ei kannata turhaan pelätä. Nainen on luotu synnyttämään. Melkein kaikilta se sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on äärimmäisen vammasta ensin ehdointahdoin synnyttää alateitse ja sitten ulista niistä repeämistä tms. vaivoista jälkikäteen, kun se sektio on tosiaan mahdollista saada. Pitäs kieltää valitusoikeus näiltä alapään kautta synnyttäneiltä, joille on tullu vammoja siitä. Itse ovat riskin ottaneet.

Eri sektiota tilata. Halusin sektiota enkä saanut, jouduin moneen lääkärin puhutteluun ja minut painostettiin todella voimakkaasti lakkaamaan jankkaamasta sektiosta. Pahat repeämät ja vauriot tuli ja menetin ulosteen pidätyskyvynkin joksikin aikaa.

Tämä Taysissa.

Joo, ei sektiota saa valita. Kaikkia painostetaan viimeiseen saakka synnyttämään alateitse, jollei sektiolle ole todella painavaa syytä . Itse sain sektion koska ensimmäisen lapseni synnytys mokatiin todella pahasti ja lähtökohtaisesti terve vauva melkein kuoli laiminlyönnin vuoksi. Tämä Tyksissä. Onneksi vastasyntyneiden tehohoito on kyseisessä sairaalaassa ensiluokkaista ja asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta selviää. Jokainen synnytys on omanlaisensa. Luota itseesi ja sinua synnytyksessä auttaviin. Asiat järjestyy. Ajankanssa toipuu kyllä. Minulla oli ekassa synnytyksessä pahat repeämät ja ne parani ajan kanssa nyllä. Toinen synnytys sujui kuin tanssi. Ei kannata turhaan pelätä. Nainen on luotu synnyttämään. Melkein kaikilta se sujuu hyvin.

Ei ole luotu synnyttämään nykyajan isopäisiä vauvoja, evoluutio ei ole pysynyt perässä (kirjaimellisesti). Säätöä tarvittaisiin luontoemolta ihmisemon kehon parempaan kohteluun.

Repeämiltä pelastaa kyllä sektio ja tuhero pysyy ulkonäöllisesti ehkä nätimpänä, jos se nätti koskaan on ollutkaan, mutta emättimen sisätilan löysyys tulee enemmänkin raskausajan viimeisestä kolmanneksesta, kun lapsi hakeutuu synnytysasentoon ja viettää siinä hyvinkin pitkän tovin. Itse ponnistusvaihe on kuitenkin useammilla todella nopea, kunhan paikat ovat synnytykseen oikeaoppisesti valmistuneet ja lapsi on tulossa oikein ulos. Lihakset joustavat kyllä.

Itse olen synnyttänyt ekan sektiolla ja emätin muuttui sisuksiltaan selvästi löysemmäksi. Kun sitten synnytin toisen alateitse oli tuhero aluksi aika räjähtänyt, mutta on kasautunut hyvinkin samanlaiseen kuntoon, kun ennen synnytystä ja puristusvoimaa on yhden sormen matkalta hurjasti. Tuota emättimen takaosaa ei vain saa treenattua enää tiukaksi ja se todellakin tuli ilman alatiesynnytystäkin jo ekasta vauvasta.

Minä sain IV:n asteen repeämät. Kaksi kirurgia tikkasi leikkaussalissa minua 1,5 tuntia. Sanoivat tikkien määräksi noin 180.

Istuin renkaan päällä ekat kaksi kuukautta ja kipu oli ensimmäisen kuukauden jälkeen hirmuinen kun nousin ylös istuma -tai makuuasennosta. Tuntui, että alapää tippuu irti. Tuosta aikaa nyt 11-vuotta ja edelleen pierut karkaavat ja jos vähänkin löysempi vatsa, tulee kiire vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain IV:n asteen repeämät. Kaksi kirurgia tikkasi leikkaussalissa minua 1,5 tuntia. Sanoivat tikkien määräksi noin 180.

Istuin renkaan päällä ekat kaksi kuukautta ja kipu oli ensimmäisen kuukauden jälkeen hirmuinen kun nousin ylös istuma -tai makuuasennosta. Tuntui, että alapää tippuu irti. Tuosta aikaa nyt 11-vuotta ja edelleen pierut karkaavat ja jos vähänkin löysempi vatsa, tulee kiire vessaan.

On kyllä kumma, ettei tähän asiaan saada mitään muutosta. Ensinnäkin sektion pitäisi olla kaikille avoin vaihtoehto, jos yhtään arveluttaa synnyttää alateitse ja toisekseen ihmettelen, ettei naisten synnytyksen jälkeiseen terveyteen kiinnitetä juuri mitään huomiota. Massiiviset vauriot tikataan synnärillä ja äiti passitetaan kotiin käytännössä ilman minkäänlaista tukea. Kylmäkiskoisen, kierukkaa tyrkyttävän gynekologin liukuhihnalta suorittama jälkitarkastus ei mielestäni vastaa sitä tarvetta mitä synnytysvauriota kärsineillä naisilla on. Isojen vaurioiden tapauksissa pitäisi ehdottomasti olla jo sairaalasta lähdettäessä tarjolla tukea, fysioterapiaa ja mahdollisuus korjausleikkaukseenkin jos vauriot ovat olleet todella pahat.

Itselläni meni synnytyksessä epparin ja massiivisten repeämien lisäksi rustoliitos hajalle. Kävelykyky palautui parissa viikossa niin että saatoin raahautua vessaan, mutta kipuja kävellessä oli vuoden ajan ja liikuntaa harrastaessa useamman vuoden ajan. Ilmanpidätysongelmia ja kiirettä vessaan kakkoselle oli ainakin puolen vuoden ajan, mutta missään vaiheessa synnytyksen jälkeen ketään ei kiinnostanut kysyä miten voin, eikä minkäänlaista kuntoutusta tarjottu missään. Ensisynnyttäjänä ja traumaattisen synnytyksen kokeneena en edes osannut vaatia apua. Oman kokemukseni mukaan synnyttäneet jäävät pitkälti oman onnensa nojaan. On tuuripeliä meneekö asiat synnytyksessä hyvin vai ei, mutta kaikkia synnyttäneitä kohdellaan liukuhihnalta siltä pohjalta että kaikki kyseinen p*ska nyt vaan kuuluu naisen elämään, eikä mitään ongelmia ole.

Hyrrr.... näitä juttuja lukiessa olen onnellinen, että mentiin kiireelliseen sektioon. Vain pieni siisti arpi bikinirajalla muistona koko synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta synnyttänyt, repeämiä ei tullut. Alapää toki hellänä synnytyksen jälkeen, mutta parani nopeasti. Löystymisestä en tiedä, ei ole valituksia kuulunut ja sama kuppi menee edelleen. Seksi on kuitenkin parantunut huimasti, saan emätinorgasmeja (kyllä, useita) joka yhdynnässä. Aiemmin en saanut. Aloin myös squirttaamaan voimakkaasti lauetessa, kukin pitää joko hyvänä tai huonona asiana. Minusta hyvä asia, en pidä voimakasta laukeamista huonona.

Sqruittaaminen on virtsaa.

En kyllä käsitä miten täällä vauva-palstalla aina vauhkotaan synnytyksestä. Aikuiset ihmiset vielä, ihan kuin se alakerta pilalle siitä menisi. Oltais varmaan kuoltu jo sukupuuttoon :D Mutta joo, mä oon itse 25-vuotias ja mul on kaks lasta. Eka jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla kolmen päivän käynnistelyn jälkeen sydänäänten laskun vuoksi. Olin todella pitkään todella kipeä, leipoessani lapselle 1-vuotis synttärikakkua muistan ajatelleeni, että sektiosta on nyt tasan vuosi ja olen edelleen päivittäin kipeä. Se tuntui musertavalta, nyt esikoinen täyttää kohta 3 ja olen "toipunut". Tosin olen menettänyt jo toivoni etten koskaan mitään kipua tuntisi. 2-3 päivänä viikossa tunnen hermokipua leikkauhaavoissa :( Toinen raskaus alkoi vahingossa esikoisen ollessa vuoden vanha. Olin kauhuissani, sillä en ollut vielä toipunut edes sektiosta. Pelkäsin kovasti synnytystä, mutta onneksi päädyin kuitenkin synnyttämään alateitse, sillä kaikki meni tosi hyvin. Vauva oli yli 3-kiloinen, selvisin 7 minuutin ponnistusvaiheella, (tosin avautumisvaihe kesti yli 23 tuntia ja oli täyttä helvettiä, mutta mieluummin se kuin leikkauskipu). Tikkejä täytyi ommella vain 2 emättimen suulle. Synnytyksestä on kohta aikaa vuosi ja miehen mielestä vaginani on yhtä tiukka kuin ennenkin, tosin en voi tietää valehteleeko se, mutta seksi sujuu ja on ihanaa. Eniten seksin laatua ja määrää häiritsee tämä perhetilanne, kaksi pientä lasta, ei koskaan yhteistä aikaa, koskaan ei voi harrastaa seksiä rauhassa ilman et täytyy "kiirehtiä" suorittamaan homma loppuun ennen kuin toinen lapsista herää. Meni varmaan vähän ohi aiheen :D

Vierailija kirjoitti:

En kyllä käsitä miten täällä vauva-palstalla aina vauhkotaan synnytyksestä. Aikuiset ihmiset vielä, ihan kuin se alakerta pilalle siitä menisi. Oltais varmaan kuoltu jo sukupuuttoon :D Mutta joo, mä oon itse 25-vuotias ja mul on kaks lasta. Eka jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla kolmen päivän käynnistelyn jälkeen sydänäänten laskun vuoksi. Olin todella pitkään todella kipeä, leipoessani lapselle 1-vuotis synttärikakkua muistan ajatelleeni, että sektiosta on nyt tasan vuosi ja olen edelleen päivittäin kipeä. Se tuntui musertavalta, nyt esikoinen täyttää kohta 3 ja olen "toipunut". Tosin olen menettänyt jo toivoni etten koskaan mitään kipua tuntisi. 2-3 päivänä viikossa tunnen hermokipua leikkauhaavoissa :( Toinen raskaus alkoi vahingossa esikoisen ollessa vuoden vanha. Olin kauhuissani, sillä en ollut vielä toipunut edes sektiosta. Pelkäsin kovasti synnytystä, mutta onneksi päädyin kuitenkin synnyttämään alateitse, sillä kaikki meni tosi hyvin. Vauva oli yli 3-kiloinen, selvisin 7 minuutin ponnistusvaiheella, (tosin avautumisvaihe kesti yli 23 tuntia ja oli täyttä helvettiä, mutta mieluummin se kuin leikkauskipu). Tikkejä täytyi ommella vain 2 emättimen suulle. Synnytyksestä on kohta aikaa vuosi ja miehen mielestä vaginani on yhtä tiukka kuin ennenkin, tosin en voi tietää valehteleeko se, mutta seksi sujuu ja on ihanaa. Eniten seksin laatua ja määrää häiritsee tämä perhetilanne, kaksi pientä lasta, ei koskaan yhteistä aikaa, koskaan ei voi harrastaa seksiä rauhassa ilman et täytyy "kiirehtiä" suorittamaan homma loppuun ennen kuin toinen lapsista herää. Meni varmaan vähän ohi aiheen :D

Jos et ymmärrä miksi täällä aina vouhkataan synnytyksestä, niin sinulla on varmaan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Mikä tuntuu kummalta kun kuitenkin onnistuit sepittämään noin kauniin tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä käsitä miten täällä vauva-palstalla aina vauhkotaan synnytyksestä. Aikuiset ihmiset vielä, ihan kuin se alakerta pilalle siitä menisi. Oltais varmaan kuoltu jo sukupuuttoon :D Mutta joo, mä oon itse 25-vuotias ja mul on kaks lasta. Eka jouduttiin leikkaamaan hätäsektiolla kolmen päivän käynnistelyn jälkeen sydänäänten laskun vuoksi. Olin todella pitkään todella kipeä, leipoessani lapselle 1-vuotis synttärikakkua muistan ajatelleeni, että sektiosta on nyt tasan vuosi ja olen edelleen päivittäin kipeä. Se tuntui musertavalta, nyt esikoinen täyttää kohta 3 ja olen "toipunut". Tosin olen menettänyt jo toivoni etten koskaan mitään kipua tuntisi. 2-3 päivänä viikossa tunnen hermokipua leikkauhaavoissa :( Toinen raskaus alkoi vahingossa esikoisen ollessa vuoden vanha. Olin kauhuissani, sillä en ollut vielä toipunut edes sektiosta. Pelkäsin kovasti synnytystä, mutta onneksi päädyin kuitenkin synnyttämään alateitse, sillä kaikki meni tosi hyvin. Vauva oli yli 3-kiloinen, selvisin 7 minuutin ponnistusvaiheella, (tosin avautumisvaihe kesti yli 23 tuntia ja oli täyttä helvettiä, mutta mieluummin se kuin leikkauskipu). Tikkejä täytyi ommella vain 2 emättimen suulle. Synnytyksestä on kohta aikaa vuosi ja miehen mielestä vaginani on yhtä tiukka kuin ennenkin, tosin en voi tietää valehteleeko se, mutta seksi sujuu ja on ihanaa. Eniten seksin laatua ja määrää häiritsee tämä perhetilanne, kaksi pientä lasta, ei koskaan yhteistä aikaa, koskaan ei voi harrastaa seksiä rauhassa ilman et täytyy "kiirehtiä" suorittamaan homma loppuun ennen kuin toinen lapsista herää. Meni varmaan vähän ohi aiheen :D

Jos et ymmärrä miksi täällä aina vouhkataan synnytyksestä, niin sinulla on varmaan ongelmia luetun ymmärtämisessä. Mikä tuntuu kummalta kun kuitenkin onnistuit sepittämään noin kauniin tarinan.

Luin nuo ylemmät viestit just äsken ja tajusin. Anteeksi. Ei mun tarkoitus ollut loukata ketään. Kenenkään, joka on urheasti lapsensa synnyttänyt ei kuuluisi kärsiä enää yhtään enempää. Menkää hyvät naiset korjausleikkaukseen jos vain mahdollista. Ja olen kyllä samaa mieltä siitä, että myös Suomessa jokaisen kuuluisi saada valita synnyttääkö alateitse vai sektiolla. Tahdoin vain viestissäni tuoda esiin ettei se sektiokaan nyt niin ongelmaton ole toisin kuin yleisesti luullaan. Tosin mulla oli hätäsektio, ja olen kuullut, että suunnitellusta/kiireellisestä sektiosta toipuu huomattavasti nopeammin. 

Neljä lasta synnyttäneenä voin sanoa omalta kohdaltani ettei seksi tunnu enää yhtään miltään. Miehellä on oikeasti todella iso, mutta ei auta. Tikkejä sain vain ekassa synnytyksessä. On tehty lihasliikkeitä... mutta ei mitään... Tämän kanssa oon nyt sitten oppinut elämään.

Mies voi työntää vaikka nyrkin mun sisään enkä tunne sitä. Kai sieltä on lähtenyt tunto kokonaan.

Ja tämä tarina on tosi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on suunniteltu sektio. Ei tuu alapääongelmia ja ite olin ainakin kivuton kolmantena päivänä toimenpiteestä :) pelkoperustein saa nykyään sektion.

Sektio on todella iso leikkaus (vaikka jostain syystä monet mieltävät sen ihan pikku jutuksi), ja sen vuoksi sitä yritetään välttää viimeiseen asti. Leikkauksessa haavasta tehdään iso ja mennään monen eri kerroksen kautta. Kohtuunkin tehdään iso haava, minkä vuoksi se ei kestä enää samalla tavalla kuin ilman leikkausta (kahden sektion jälkeen ei enää edes saa synnyttää alateitse kohdun repeämisriskin vuoksi). Verenvuoto on paljon suurempaa isossa leikkauksessa, ja infektioiden riski on suuri. Leikkauksesta tulee vatsan sisälle helposti kiinnikkeitä, jotka ovat kipeitä ja hankaloittavat elämää. Niitä sitten joskus joudutaan leikkaamaan, mutta uudesta vatsan seudun leikkauksesta on riski saada uusia kiinnikkeitä.

Myös isojen (joilla tarkoitan henkeä uhkaavia) komplikaatioiden riski on huomattavan paljon suurempi kuin alatiesynnytyksessä. Itsekin kuulun tähän ryhmään, joka sai hengenvaarallisen komplikaation sektion vuoksi. Kirurgi sanoi, että juuri tällaisten riskien takia he aina haluavat naisten synnyttävän alateitse, jos se on mahdollista. Itse en saanut sitä valita, koska lapsi syntyi pikkukeskosena eikä olisi kestänyt alatiesynnytystä. Jos joskus saan vielä lisää lapsia, haluan ehdottomasti alatiesynnytyksen. En tahdo riskeerata ehdoin tahdoin omaa terveyttäni (hengenlähtö lähellä). Maidontuotantokin lähtisi paremmin liikkeelle. Olin leikkauksen jälkeen myös aivan helvetillisen kipeä ja muutenkin aivan pelistä pois ja jouduin uudestaan letkuihin, mikä aiheutti sen, että pääsin katsomaan omaa lastani teholle vasta neljän päivän päästä. Ei hyvä. Kenellekään.