Lue keskustelun säännöt.
Mikä entisajan kasvatustyylissä on ollut sellaista, että rajattomia aikuisia on paljon?
05.04.2018 |
Mikä entisajan kasvatustyylissä on ollut sellaista, että moni eläkeikäinen tai eläkeikää lähestyvä ihminen omaa rajattoman ihmisen piirteitä? Johtuuko se entisajan auktoritäärisesta kurinpidosta? Lapsilta otettu luulot pois ja aikuisena on kova tarve pönkittää omaa itsetuntoaan suoritusten avulla ja yrittämällä kontrolloida toisia?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että noilla ihmisillä useinkaan olisi huono itsetunto jota pitäisi pönkittää. Kiellän tuon johtuvan entisten siitä kulttuurista että vanhoilla ihmisillä on ollut heidän lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteetti valtaa.
Tarkoitatko että miellät asian olevan näin? Viesti jäi vähän epäselväksi.
Juu ei mulla tutkimustietoa maan nyt aiheesta ole. Toisaalta ei siitäkään että tahattomia olisi jotenkin yleisempää vanhemmissa ikäpolvissa kuin nuoremmissa.
Ei välttämättä ole. Rajattomasti käyttäytyviä ihmisiä on silti paljon vanhemmissa ihmisissä. Vaikka diagnoosia ei tietenkään anneta silloin, jos on vain piirteitä jostakin käytösmallista. Sekin voi silti paljon vaikuttaa ihmisen ihmissuhteiden toimivuuteen. Rajaton vuorovaikutustyyli saa monet varpailleen.
Mä kyllä näe rajotonta käyttäytymistä paljon ihmisen iästä riippumatta. Jollakin tavalla ikä toki tapaan olla rajaton vaikuttaa. Netti ja puhelimet on tuoneet uusia tapoja puuttua myös sellaisten ihmisten asioihin joihin se aiemmin oli melkein mahdotonta. Ei ole tarve puuttua ja paheksua naapuria suoraan kun oman paheksumisensa voi ilmaista epäsuoremmin vaikkapa jossakin keskusteluryhmät sä samanlaiseen paheksumisensa aiemmin oli mahdollisuus ehkä vain lehtien mielipide palstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus. Minullakin on kirouksena rajaton äiti. Isä tuntuu olevan vähän selväjärkisempi vaikka äiti häntä aina on haukkunut. Äitini esimerkiksi on aina pitänyt ovea auki vessassa käydessä. Siis että se on aina raollaan. Ja näin aikuisena hän selvästikin ottaa itsestäänselvänä sen ajatuksen että minä olen tarvittaessa aina käytettävissä. Psykologisesti tämä näkyy vielä pahemmin ja edennyt ihan mielenterveysongelma asteelle itselläni. Terapiassa tätä on myös vaikea sanoittaa tai nähdä. Kaikki minut tekoni ja tekemättä jättämiset ovat olleet luupin alla koska ne automaattisesti menee häneen itseensä. Eli hän ei erota että olemme kaksi eri ihmistä. Ja terapeuttina olo on myös tuttua.
Liittyykö rajaton käytös narsismiin?
Vierailija kirjoitti:
Olisko pula-ajan perua? Sotatrauma?
Joku besserwisser-juttu kun keski-ikäisiä lapsia pitää neuvoa.
Niin, tietysti vaikkapa sodan kokeneet omat vanhemmat eivät välttämättä ole kyenneet tarjoamaan omille lapsilleen kovin tasapainoista kasvuympäristöä. Eihän entisaikaan traumoja mitenkään kovin systemaattisesti pyritty missään käsittelemään, vaan mieluiten peittämään ne häpeällisinä toisten näkyvistä.
Vierailija kirjoitti:
Liittyykö rajaton käytös narsismiin?
Kyllä liittyy, mutta rajaton käytös silloin tällöin ei tietysti vielä tee kenestäkään narsistia. Jokaisellahan meistä on jossain määrin narsistisia piirteitä käytöksessä. Varsinaiseksi ongelmaksi se muodostuu vasta silloin, jos tällaista epäsosiaalista käytöstä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyys.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Minullakin on kirouksena rajaton äiti. Isä tuntuu olevan vähän selväjärkisempi vaikka äiti häntä aina on haukkunut. Äitini esimerkiksi on aina pitänyt ovea auki vessassa käydessä. Siis että se on aina raollaan. Ja näin aikuisena hän selvästikin ottaa itsestäänselvänä sen ajatuksen että minä olen tarvittaessa aina käytettävissä. Psykologisesti tämä näkyy vielä pahemmin ja edennyt ihan mielenterveysongelma asteelle itselläni. Terapiassa tätä on myös vaikea sanoittaa tai nähdä. Kaikki minut tekoni ja tekemättä jättämiset ovat olleet luupin alla koska ne automaattisesti menee häneen itseensä. Eli hän ei erota että olemme kaksi eri ihmistä. Ja terapeuttina olo on myös tuttua.
Tämän takia en tajua, miksi meillä ei käytännössä kaikki terapia ole narsistin uhrin kokemuksesta lähtevää terapiaa. Se on ainoa tehokas terapia narsistisen käytöksen uhreille, daa. Mutta ei. Kaikki tuutit täynnä tun kognitiivista.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyys.
t.kristallikissa
Totta! Tiedän, että rajattomasti muita kohtaan käyttäytyvä ihminen on usein saattanut saada itse osakseen hyvin tylyä kohtelua aiemmin elämässään. Hän ei ole tullut nähdyksi tarpeineen ja on kehittänyt itselleen tietynlaisen haarniskan päästäkseen elämässään eteenpäin vaikeiden kokemustensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvelen myös, että taustalla ovat omat traumat ja se, että anoppini on kouluttamaton ”maalaistollo”. On lapsena menettänyt oman toisen vanhempansa syöpään, liekö tämän vuoksi sitten suojeltu muilta pettymyksiltä. Hänen kotonaan on myös vielä asunut useita sukupolvia eikä ymmärrä, että nykyajan tavat ovat erilaiset.
Perusteleeko hän rajattoman toimintansa muita syyttelemällä ja lauseella "kyllä minä tiedän", kuten minun anoppini tekee.
Enemmänkin se on sellaista ystävällisyyden verhoon puettua jyräämistä, josta on todella vaikea kieltäytyä. Oman perheensä hän näkee täydellisenä. Lapsensa ovat virheettömiä. Ei ymmärrä, että pojallaan on oma perhe emmekä halua viettää appivanhempien kanssa kaikkea vapaa-aikaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kannattaako tuota ilmiötä psykologisoida. Ennen se on ollut ok käytöstä, nyt ei. Ajat on muuttuneet, mutta ihminen ei sen mukana. Ehkäpä tämän päivän nuoriin aikuisiinkin lyödään vanhoina jokin leima, kun eivät vastaa sen ajan käsitystä "normaalista".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako tuota ilmiötä psykologisoida. Ennen se on ollut ok käytöstä, nyt ei. Ajat on muuttuneet, mutta ihminen ei sen mukana. Ehkäpä tämän päivän nuoriin aikuisiinkin lyödään vanhoina jokin leima, kun eivät vastaa sen ajan käsitystä "normaalista".
Nimenomaan kannattaa! Jos me lakaisemme maton alle ongelmakäyttäytymisen, emme osaa olla varuillamme itsemme suhteen, mihin olisimme vaarassa ajautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako tuota ilmiötä psykologisoida. Ennen se on ollut ok käytöstä, nyt ei. Ajat on muuttuneet, mutta ihminen ei sen mukana. Ehkäpä tämän päivän nuoriin aikuisiinkin lyödään vanhoina jokin leima, kun eivät vastaa sen ajan käsitystä "normaalista".
Tuokin on tietysti aivan totta. Aloituksen tarkoituksena ei ollut lyödä eläkeläisiä narsistin leimalla. Olin vain kiinnostunut pohtimaan sitä, miten kasvatustapa voi näkyä ihmisessä vielä myöhään aikuisiälläkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako tuota ilmiötä psykologisoida. Ennen se on ollut ok käytöstä, nyt ei. Ajat on muuttuneet, mutta ihminen ei sen mukana. Ehkäpä tämän päivän nuoriin aikuisiinkin lyödään vanhoina jokin leima, kun eivät vastaa sen ajan käsitystä "normaalista".
Kenen näkökulmasta rajattomuus on ennen ollut ok käytöstä? Paitsi rajattoman mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en tiedä onko rajattomia/persoonallisuushäiriöisiä/muuten ihmissuhdeongelmaisia ihmisiä vanhemmissa sukupolvissa enemmän, mutta jos näin on niin mielestäni todennäköinen syy on se, että vauvoja ja taaperoita hoidettiin ns ennen vanhaan paljon karummin (osittain olosuhteiden pakosta), annettiin huutaa, pitkät erot äidistä olivat ihan tavallisia, fyysisiä rangaistuksia käytettiin jne. Vauva/taaperovaiheessa saatu hoiva vaikuttaa ratkaisevasti tunne-elämän ja minuuden muovautumiseen.
Mä oon tottunut molempien sukujen kautta siihen, että on normaalia tulla kylään kutsumatta ja ottaa osaa ja neuvoa, jos joku on jotain tekemässä, mutta tässä pitää olla hyvä tuttu toisen kanssa, jotta tietää mitä hän sietää.
Samassa kyläyhteisössä ja lähellä asuvien sukulaisten kanssa tämä on ollut mahdollista. Voiko myös olla, että nykyään, kun ei enää olla näin tiiviisti yhteisöllisiä, niin vanhemmat ihmiset kokevat turvattomuutta ja tällöin tuo käytös entisestään korostuu.
Myös "vanhemmat ja viisaammat neuvoo ja nuoremmat kunnioittaa" - kulttuurilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Eihän heidän nuoruudessaan ollut näin osaavaa ja tiedostavat nuorisoa. Asiat kuultiin ja opittiin yhteisöltä. Nykyinen tietoyhteiskunta, jossa googlettamalla opitaan äkkiä jotain tietoa joka oli silloin ulottumattomissa ilman vanhempia ja viisaampia, taitaa olla melkoisen erilainen maailma.
Toki se ei selitä, miksi ei kunnioiteta toisen ihmisen rajoja ja sanomisia silloin, kun ne tehdään tiettäväksi.
Avainlapsikulttuuri. Vanhemmat teki töitä pitkää päivää. Mitään iltapäiväkerhoja ei ollut. Eskariakaan ei ollut. Meilläkin vanhemmat saattoi olla yöllä töissä ja yksi kouluikäinen kahden allekouluikäisen kanssa kotona. Lankapuhelin, kukaan ei saanut ketään kylillä olevaa kiinni .
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tottunut molempien sukujen kautta siihen, että on normaalia tulla kylään kutsumatta ja ottaa osaa ja neuvoa, jos joku on jotain tekemässä, mutta tässä pitää olla hyvä tuttu toisen kanssa, jotta tietää mitä hän sietää.
Samassa kyläyhteisössä ja lähellä asuvien sukulaisten kanssa tämä on ollut mahdollista. Voiko myös olla, että nykyään, kun ei enää olla näin tiiviisti yhteisöllisiä, niin vanhemmat ihmiset kokevat turvattomuutta ja tällöin tuo käytös entisestään korostuu.
Myös "vanhemmat ja viisaammat neuvoo ja nuoremmat kunnioittaa" - kulttuurilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Eihän heidän nuoruudessaan ollut näin osaavaa ja tiedostavat nuorisoa. Asiat kuultiin ja opittiin yhteisöltä. Nykyinen tietoyhteiskunta, jossa googlettamalla opitaan äkkiä jotain tietoa joka oli silloin ulottumattomissa ilman vanhempia ja viisaampia, taitaa olla melkoisen erilainen maailma.
Toki se ei selitä, miksi ei kunnioiteta toisen ihmisen rajoja ja sanomisia silloin, kun ne tehdään tiettäväksi.
En vaan käsitä miten anoppi jonka lastenkasvatus on mennyt persiilleen kahdella lapsella kolmesta (kälyt täysin syrjäytyneitä), joka ei ole käynyt kuin nippa nappa peruskoulun ja tehnyt työuran keittäjänä on aina vain lastenkasvatuksen auktoriteetti numero yksi, joka sivutoimenaan voi vielä etsiä minulle oman akateemisen alani töitä ihan suvereenisti.
Sotatraumat ja evakkoasiat on vahvat evakkojen lapsillakin. Seuraava sukupolvi on jo erääntynyt siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Minullakin on kirouksena rajaton äiti. Isä tuntuu olevan vähän selväjärkisempi vaikka äiti häntä aina on haukkunut. Äitini esimerkiksi on aina pitänyt ovea auki vessassa käydessä. Siis että se on aina raollaan. Ja näin aikuisena hän selvästikin ottaa itsestäänselvänä sen ajatuksen että minä olen tarvittaessa aina käytettävissä. Psykologisesti tämä näkyy vielä pahemmin ja edennyt ihan mielenterveysongelma asteelle itselläni. Terapiassa tätä on myös vaikea sanoittaa tai nähdä. Kaikki minut tekoni ja tekemättä jättämiset ovat olleet luupin alla koska ne automaattisesti menee häneen itseensä. Eli hän ei erota että olemme kaksi eri ihmistä. Ja terapeuttina olo on myös tuttua.
Tämän takia en tajua, miksi meillä ei käytännössä kaikki terapia ole narsistin uhrin kokemuksesta lähtevää terapiaa. Se on ainoa tehokas terapia narsistisen käytöksen uhreille, daa. Mutta ei. Kaikki tuutit täynnä tun kognitiivista.
t.kristallikissa
Voitko avata hiukan lisää tätä narsistin uhreille suunnattua terapiaa? Millaista se on?
Perusteleeko hän rajattoman toimintansa muita syyttelemällä ja lauseella "kyllä minä tiedän", kuten minun anoppini tekee.