Lue keskustelun säännöt.
Mikä entisajan kasvatustyylissä on ollut sellaista, että rajattomia aikuisia on paljon?
05.04.2018 |
Mikä entisajan kasvatustyylissä on ollut sellaista, että moni eläkeikäinen tai eläkeikää lähestyvä ihminen omaa rajattoman ihmisen piirteitä? Johtuuko se entisajan auktoritäärisesta kurinpidosta? Lapsilta otettu luulot pois ja aikuisena on kova tarve pönkittää omaa itsetuntoaan suoritusten avulla ja yrittämällä kontrolloida toisia?
Kommentit (58)
Periytyvä ketju. Anoppini on rajaton, koska sekä hänen äitinsä että anoppinsa oli rajattomia. Toisaalta takerruttu liikaa, toisaalta vaadittu liikaa. Ylipäätään oltu liikaa iholla.
Anoppi ei esim millään tajunnut, ettei meille voi vain ilmaantua. Ettei aikuisen poikansa syömiset tai syömättä jättämiset kuulu hänelle. Ettei hän voi vain päättää, ettei pidä minun koulutuksestani ja alkaa lähetellä minulle työpaikkailmoituksia.
Tai vaatia meiltä rahaa tai alkaa sekaantua siihen, missä me asumme.
Anoppi itse oli suostunut perheen vanhimpana lapsena kummalliseen aikuisen rooliin ja toisaalta itse vielä viisikymppisenä totteli äitiään. Luuli että voi noin vain siirtää mallin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi sanaa. Välttelevä kiintymyssuhde.
Vaikenemiskulttuuri. Ennen sai rauhassa huseerata kenenkään puuttumatta. Nykyään tietoisuuden ja sivistyksen myötä huseeraajat paljastuvat
Mua kiinnostaa tämä aihe kovasti. Onko jossain netissä sivustoa aiheesta tai rajattoman kuvausta?
En sanoisi että noilla ihmisillä useinkaan olisi huono itsetunto jota pitäisi pönkittää. Kiellän tuon johtuvan entisten siitä kulttuurista että vanhoilla ihmisillä on ollut heidän lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteetti valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kertonut ennen, että rajattomuus voi vahingoittaa lähimmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Periytyvä ketju. Anoppini on rajaton, koska sekä hänen äitinsä että anoppinsa oli rajattomia. Toisaalta takerruttu liikaa, toisaalta vaadittu liikaa. Ylipäätään oltu liikaa iholla.
Anoppi ei esim millään tajunnut, ettei meille voi vain ilmaantua. Ettei aikuisen poikansa syömiset tai syömättä jättämiset kuulu hänelle. Ettei hän voi vain päättää, ettei pidä minun koulutuksestani ja alkaa lähetellä minulle työpaikkailmoituksia.
Tai vaatia meiltä rahaa tai alkaa sekaantua siihen, missä me asumme.
Anoppi itse oli suostunut perheen vanhimpana lapsena kummalliseen aikuisen rooliin ja toisaalta itse vielä viisikymppisenä totteli äitiään. Luuli että voi noin vain siirtää mallin eteenpäin.
Varmasti näin. Tosin lapsena osakseen perheessä koituvaa roolia ei kovin helposti pääse muuttamaan. Aikuisiällä toki epäedullisesta roolista voi yrittää päästä eroon, ainakin jos sen kyseenalaistamiseen on riittävästi voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonut ennen, että rajattomuus voi vahingoittaa lähimmäisiä.
Toisaalta ei entisaikoinakaan kaikkien käytöksestä ole pidetty yhtä paljon. Pomottajat harvoin ovat olleet missään hirveässä suosiossa.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että noilla ihmisillä useinkaan olisi huono itsetunto jota pitäisi pönkittää. Kiellän tuon johtuvan entisten siitä kulttuurista että vanhoilla ihmisillä on ollut heidän lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteetti valtaa.
Tarkoitatko että miellät asian olevan näin? Viesti jäi vähän epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periytyvä ketju. Anoppini on rajaton, koska sekä hänen äitinsä että anoppinsa oli rajattomia. Toisaalta takerruttu liikaa, toisaalta vaadittu liikaa. Ylipäätään oltu liikaa iholla.
Anoppi ei esim millään tajunnut, ettei meille voi vain ilmaantua. Ettei aikuisen poikansa syömiset tai syömättä jättämiset kuulu hänelle. Ettei hän voi vain päättää, ettei pidä minun koulutuksestani ja alkaa lähetellä minulle työpaikkailmoituksia.
Tai vaatia meiltä rahaa tai alkaa sekaantua siihen, missä me asumme.
Anoppi itse oli suostunut perheen vanhimpana lapsena kummalliseen aikuisen rooliin ja toisaalta itse vielä viisikymppisenä totteli äitiään. Luuli että voi noin vain siirtää mallin eteenpäin.
Mulle tuli tästä mieleen entisaikojen yhteisöllisyys. Silloinhan oli ihan normaalia kyläillä kutsumatta ja astua ovesta sisään, jos ovi ei ollut lukossa. Ja ovi oli lukossa vain silloin, kun asukkaat eivät olleet kotona. Monihan jopa kaipaa nykyisin tällaista kyläilykulttuuria. Muutenkin yhteisöissä ei ollut asioita, jotka eivät olisi kuuluneet muille. Mitä vanhempi ihminen oli, sitä enemmän hänellä oli oikeksia puuttua muiden tekemisiin. Miettikääpä niitä entisaikojen miniöitä, jotka joutuivat vielä asumaan saman katon alla anoppinsa kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että noilla ihmisillä useinkaan olisi huono itsetunto jota pitäisi pönkittää. Kiellän tuon johtuvan entisten siitä kulttuurista että vanhoilla ihmisillä on ollut heidän lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteetti valtaa.
Tarkoitatko että miellät asian olevan näin? Viesti jäi vähän epäselväksi.
Juu ei mulla tutkimustietoa maan nyt aiheesta ole. Toisaalta ei siitäkään että tahattomia olisi jotenkin yleisempää vanhemmissa ikäpolvissa kuin nuoremmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko pula-ajan perua? Sotatrauma?
Joku besserwisser-juttu kun keski-ikäisiä lapsia pitää neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periytyvä ketju. Anoppini on rajaton, koska sekä hänen äitinsä että anoppinsa oli rajattomia. Toisaalta takerruttu liikaa, toisaalta vaadittu liikaa. Ylipäätään oltu liikaa iholla.
Anoppi ei esim millään tajunnut, ettei meille voi vain ilmaantua. Ettei aikuisen poikansa syömiset tai syömättä jättämiset kuulu hänelle. Ettei hän voi vain päättää, ettei pidä minun koulutuksestani ja alkaa lähetellä minulle työpaikkailmoituksia.
Tai vaatia meiltä rahaa tai alkaa sekaantua siihen, missä me asumme.
Anoppi itse oli suostunut perheen vanhimpana lapsena kummalliseen aikuisen rooliin ja toisaalta itse vielä viisikymppisenä totteli äitiään. Luuli että voi noin vain siirtää mallin eteenpäin.
Varmasti näin. Tosin lapsena osakseen perheessä koituvaa roolia ei kovin helposti pääse muuttamaan. Aikuisiällä toki epäedullisesta roolista voi yrittää päästä eroon, ainakin jos sen kyseenalaistamiseen on riittävästi voimia.
En minä ainakaan ole sitä rooliani pannut eteenpäin. On ihan typerää toisaalta marista siitä (ja Luoja paratkoon anoppi marisee) ja silti siirtää se seuraavalle polvelle. Ja sitten kuitenkin stalkata minua, että syötänkö minä sitä poikaa, jolta itse kuitenkin yrittää nyhtää rahaa joka käänteessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi että noilla ihmisillä useinkaan olisi huono itsetunto jota pitäisi pönkittää. Kiellän tuon johtuvan entisten siitä kulttuurista että vanhoilla ihmisillä on ollut heidän lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteetti valtaa.
Tarkoitatko että miellät asian olevan näin? Viesti jäi vähän epäselväksi.
Juu ei mulla tutkimustietoa maan nyt aiheesta ole. Toisaalta ei siitäkään että tahattomia olisi jotenkin yleisempää vanhemmissa ikäpolvissa kuin nuoremmissa.
Ei välttämättä ole. Rajattomasti käyttäytyviä ihmisiä on silti paljon vanhemmissa ihmisissä. Vaikka diagnoosia ei tietenkään anneta silloin, jos on vain piirteitä jostakin käytösmallista. Sekin voi silti paljon vaikuttaa ihmisen ihmissuhteiden toimivuuteen. Rajaton vuorovaikutustyyli saa monet varpailleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonut ennen, että rajattomuus voi vahingoittaa lähimmäisiä.
Toisaalta ei entisaikoinakaan kaikkien käytöksestä ole pidetty yhtä paljon. Pomottajat harvoin ovat olleet missään hirveässä suosiossa.
Ajattelin rajattomuutta lähinnä perheen tai suvun sisällä. Esim. joku vanhempi leimaa lapsen tai nuoren hylkiöksi jonkun luonteen- tai ulkonäköpiirteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periytyvä ketju. Anoppini on rajaton, koska sekä hänen äitinsä että anoppinsa oli rajattomia. Toisaalta takerruttu liikaa, toisaalta vaadittu liikaa. Ylipäätään oltu liikaa iholla.
Anoppi ei esim millään tajunnut, ettei meille voi vain ilmaantua. Ettei aikuisen poikansa syömiset tai syömättä jättämiset kuulu hänelle. Ettei hän voi vain päättää, ettei pidä minun koulutuksestani ja alkaa lähetellä minulle työpaikkailmoituksia.
Tai vaatia meiltä rahaa tai alkaa sekaantua siihen, missä me asumme.
Anoppi itse oli suostunut perheen vanhimpana lapsena kummalliseen aikuisen rooliin ja toisaalta itse vielä viisikymppisenä totteli äitiään. Luuli että voi noin vain siirtää mallin eteenpäin.
Mulle tuli tästä mieleen entisaikojen yhteisöllisyys. Silloinhan oli ihan normaalia kyläillä kutsumatta ja astua ovesta sisään, jos ovi ei ollut lukossa. Ja ovi oli lukossa vain silloin, kun asukkaat eivät olleet kotona. Monihan jopa kaipaa nykyisin tällaista kyläilykulttuuria. Muutenkin yhteisöissä ei ollut asioita, jotka eivät olisi kuuluneet muille. Mitä vanhempi ihminen oli, sitä enemmän hänellä oli oikeksia puuttua muiden tekemisiin. Miettikääpä niitä entisaikojen miniöitä, jotka joutuivat vielä asumaan saman katon alla anoppinsa kanssa!
Ei koskaan ole ollut hyväksyttyä mennä minnekään kolistelemaan kello 6.30 pyhäaamuna...
Näin meille tultiin.
Arvelen myös, että taustalla ovat omat traumat ja se, että anoppini on kouluttamaton ”maalaistollo”. On lapsena menettänyt oman toisen vanhempansa syöpään, liekö tämän vuoksi sitten suojeltu muilta pettymyksiltä. Hänen kotonaan on myös vielä asunut useita sukupolvia eikä ymmärrä, että nykyajan tavat ovat erilaiset.
Minä olen syntynyt 60-luvulla. Minut on kasvatettu niin, että kaikki minun tunteeni on aina mitätöity. Joko minulla ei ole niihin ollenkaan oikeutta - tyyliin että kun jäin puoliorvoksi, ei sillä surulla saanut kuormittaa äitiä tai sitten tunteeni on pienennetty - mitä sinä siinä kitiset, kun silläjasillä on paljon pahemmin. Ei tavallaan koskaan ollut oikein tuntea mitään, aina olin jotenkin väärässä. Näin ollen minulla ei ole mitään sietorajoja, kun ne on aikoinaan venytetty täysin. Esim voin tehdä töitä ihan määrättä, koska mitään mitä aikoiani tein ei koskaan ollut tarpeeksi. Kuin pohjaton kaivo. Siedän myös sietämätöntä kohteluakin, koska se minun tunteeni sietämättömyydestä on mitätöity niin monesti.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sanaa. Välttelevä kiintymyssuhde.
Voi olla. Ennenhän on perinteisesti hirveän paljon koettu asiaksi "rohkaista" lapsia reippaiksi vaatimalla paljon. Yksilöllisiä valmiuksia ei välttämättä ole aina kovin paljon huomioitu näitä vaatimuksia esitettäessä. Kehuja, halauksia ja muita hellyydenosoituksia taas on pantattu ettei lapsi suotta "ylpistyisi".
Mielenkiintoinen aloitus.