Miten olette saaneet mustasukkaisen kumppanin aisoihin?

Vaihtamalla.

Me olemme miehen kanssa mustasukkaista tyyppiä, tosin mistään ei olla toisiamme koskaan syytelty. Mutta tiedostan, että mustasukkaisuus voi pienestä leimahtaa.

Avoimuus on ainoa keino. Ja yhdenmukaiset puheet. Mistään valehtelusta ei saa jäädä kiinni, ei pienestäkään.

Jos tämä ei riitä eikä auta, niin sitten ei muuta voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on parantumaton sairaus.

Pahenee vaan.

Ei ole. Mustasukkaisuudesta voi päästä tekemällä töitä asian kanssa, ja se lähtee itsestä. Mutta tosi mukavaksi asian tekee se jos saa myöhemmin tietää että epäilyihin olikin koko ajan aihetta.

Just näin mulle kävi. En ollutkaan turhaan mustasukkainen tai hullu, kyllä niihin oli syy vaikken sitä silloin tiennytkään varmasti.

Oon mustis. Sen takia että mua on petetty edellisessä suhteessa pahasti monta kertaa. Pelkään että en riitä. Tunnistan tunteen itsessäni ja olen siitä miehen kanssa puhunut. Olen myös ollut epäreilu ja kamala kaksi kertaa. Ymmärrän että se on sairasta, mutta sillä on syy joka ei ole minun valitsema. Mustasukkaisuus satuttaa eniten minua itseäni, ja haluan siitä eroon senkin takia. Nykyisin yritän vaan hillitä itseni. Aina epäilysten noustessa sanon itselleni hiljaa mielessäni että luotan rakkaaseeni. Sitten alan tehdä jotain omaa juttua joka vie asiaa pois mielestä. Miehellä on oikeus kavereihin ja yksityiseen elämään, esim. mesessä. En ikinä aio kieltää häntä tapaamasta kavereitaan tai pakota luopumaan niistä minun takiani.

Vierailija kirjoitti:

Eli miten olette saaneet toisen tajuamaan ettette alistu typeryyksiin tai jaksa kuunnella kommentteja kuinka olette taas käyny vieraissa?

Ei tuollainen ole mustasukkaisuutta, toi on jo sairautta jollasta ei pitäisi kuulla kenenkään suusta. Mustasukkaisuutta on kun toisen sukupuolen edustajat vilkuilee ja flirttailee sun puolisolle ja sua alkaa vtuttaa.

No mä olen sanonut että loukkaa hänen epäilynsä, koska ne ovat ihan naurettavia. Enkä reagoi mitenkään hänen mustasukkaisuuteensa. Saa ihan itse kärsiä tuskansa. Ensin varoin joitakin asioita, nykyään en. Juttelen omana iloisena itsenäni myös miespuolisten ihmisten kanssa hänen seurassaan. Joskus näyttää happamalta siitä,, mut annan näyttää. Minusta mustasukkaisuus on helpottanut pikku hiljaa. Mut ehkä hän ei olekaan pahimmasta päästä.

Minä olin exästä sairaanloisen mustasukkainen. Ensinnäkin hän antoi siihen oikeasti aihetta. Aluksi hän oli todella huomaavainen ja mukava, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa tulemaan näitä monen päivän kestäviä jätkien reissuja, ei vastannut puhelimeen, ei ilmoittanut, jos ei tullut baarista kotiin (ilmoitti seuraavana päivänä "sammuin kaverin sohvalle"), uusia naispuoleisia facebook-tuttuja alkoi tupsahtelemaan, kännykän salailua/piilottelua, oli myös seksuaalista viestittelyä yhden naisen kanssa, kun luin salaa viestit jne.

Tuo käytös alkoi siis pikkuhiljaa ja samalla minun mustasukkaisuuteni. Hän veti minut ihan hulluuden partaalle. Syytän tästä itseäni myös, kun katselin sitä touhua pari vuotta.

Kyllähän lopulta kävi ilmi, että oli minua pettänyt. Nykyisen kanssa olin aluksi todella varovainen ja kyllähän ne asiat tuolla takaraivossa on... Olen silti yrittänyt vaan luottaa ja jos on jätkien reissuja, niin hän on tullut joka kerta kotiin yöksi (kyllä exänikin alussa tuli).

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mustasukkaista miestä,mutta itse olen ollut tosi mustasukkainen, oikeasti mitä tärkeämmäksi mies on tullut, sen pienemmästä olen mustasukkainen.

Voin kertoa että jos miehellä olisi toi sun asenne se tuntuis tosi pahalta, mikä varmasti näkyisi niin että oöisin vihainen.

Mun mielestä mustasukkainen kumppani nähdään väärin. Ei siinä ole kyse alistamisesta tai omistus halusta, vaan kyse on menettämisen pelosta! Siitä että joko muuten kokee itsensä muita naisia huonommaksi tai sitten jos mies käyttäytyisi välinpitämättömästi, eikä huomioisi ollenkaan mun tunteita/tarpeita.

1.Eli nimenomaan siihe mustasukkaisuuteen tepsii avoimuus, (mies ei oo koskaan epäillyt mua pettämisestä, ei sen oo tarvinnut ,se tietää mun salasanat joka paikkaan, oon ite kertonut ne, enkä valehtele ikinä sille mistään).

Ja 2. Se mitä varmemmaksi tuntee toisen rakkauden, sitä helpompi on olla.

Vastaavasti mustasukkaisuutta pahentaa suuttuminen , salailu, se jos kokee että ei kelpaa toiselle.

http://www.amitavattavissa.fi/mentorointi/parisuhdeongelmat/

Lue toi, selventää asioita, tunnekeskeinen pariterapia auttaa,varmasti eniten.

Itse olen turvattomasti kiintynyt (takertuva, ja presiis niinkuin minä) , en olekkaan huono, viallinen ja kamala, vaan rikottu jo lapsena ja tiedän kyllä syyn (isä ahdisteli mua seksuaalisesti ikävuosina 9-18) kerroin äidille mutta se ei uskonut. Muutenkin jos olin vihainen, äiti saatto kadota 2 tunniksi ja löytyi istumasta vaatekaapista kun pelkäsi. Siis normaalia lapsen kiukkua pelkäsi.

Ja vältteli mua ku ruttoa.

Mitä arvelisit työnantajan sanovan siitä, että antaisi puolisolle työkoneen ja -kännykän salasanat?

En ole antanut milliäkään myöten mustasukkaisen oikuille. Minulla on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, tapaan heitä joskus myös kahden kesken, menojani ei rajoiteta enkä ole velvollinen antamaan sekunnintarkkaa raporttia missä olen milloinkin ollut, kenen kanssa ja mitä tehnyt (pääpiirteittäin tietysti puolisolla on oikeus tietää missä olen ja milloin tulen kotiin), en ala kuvaamaan ympäristöäni todistaakseni olevani siellä missä sanon olevani eikä todellakaan minun kännykälleni, sähköpostilleni tms ole mitään asiaa.

Mies ottaa tai jättää, hyväksyy sen että parisuhde ei tarkoita 24/7 symbioosia ja yhteisiä elintoimintoja ja että hänen on vain luotettava koska itse en suostu olemaan suhteessa jossa ei luoteta toiseen ja kunnioiteta toisen yksityisyyttä.

Ehdottomuus on toiminut, mies kertoo kyllä avoimesti epävarmuuksistaan ja mustasukkaisuuden tunteistaan (mikä on hyvä, koska silloin voimme purkaa näitä ajatuksia ja niiden syitä rauhallisesti aikuisten tapaan), mutta ei oleta että niiden mukaan tulisi elää.

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut toista tajuamaan, olen yrittänyt kohta kaksi vuotta. Kun toinen on niin sairas että epäilee ja syyttelee jatkuvasti, ei siinä pysty itse auttamaan toista. Ammattiauttajasta hyötyä, mutta toisen täytyy se itse todella haluta

Siis olet jo kaksi vuotta kattonut tuollaista meininkiä? Miksi ihmeessä kärsit etkä ole lopettanut suhdetta?

Usein mustasukkaisuus johtuu siitä, että toinen ei koe itseään riittäväksi tai ei saa tarpeeksi huomiota/rakkautta kumppaniltaan. Joskus jopa moni muu asia menee kumppanin edelle (kaverit, alkoholi, työ). Jos mustasukkaisuus alkaa pikkuhiljaa, niin kannattaa vähän katsoa sitä omaakin käytöstä. Jos olet alkanut etäiseksi, olet ruvennut hyppimään enemmän sinkkukavereiden kanssa baareissa, et halua viettää kumppanin kanssa aikaa, niin siinä on kyllä ihan loistavat syyt mustasukkaisuudelle.

Avoimuus, toisen huomiointi ja arvostus pitää yleensä mustasukkaisuuden loitolla. Jos toinen kokee olevansa sinulle riittävä ja haluat vain hänet, niin muitään aihetta mustasukkaisuudelle ei ole. Joillakin ihmisillä sattuu nyt vaan olemaan surkea itsetunto ja senkin takana voi olla entisen kumppanin pettämiset, hylkäämiset, valehtelut jne.

Jättämällä sen. Oli kummallekin ensimmäinen kunnon suhde. Myönsi itsekin että meni liian pitkälle, yritti mm kieltää minua tekemästä töitä kun siellä, hui kauhea, olen tekemissä muiden ihmisten kanssa.

Nykyiselle naiselleen on hyvä ja olemme kavereita.

Kerran pettäjä, aina pettäjä. Ei oma menneisyys muutu, vaikka pakottaisi toisen olemaan puhumatta siitä. Maineen menettää vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Kerran pettäjä, aina pettäjä. Ei oma menneisyys muutu, vaikka pakottaisi toisen olemaan puhumatta siitä. Maineen menettää vain kerran.

Höpö höpö. Olen 50+ iässä aivan eri ihminen kuin parikymppisenä. Se, että silloin petin silloista kumppaniani, ei millään tavalla vaikuta nykyiseen suhteeseeni ja arvomaailmaani.

Jättämällä sen. Minä en ainakaan saanut sitä muuten loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta päätellen.... mustasukkaisuuden poistumisella on kova hinta.

Ai että "rakkaus"loppuu? Kyllähän se ennenpitkää loppuu, ainakin siltä josta ollaan sairaan mustasukkaisia.

Luulin että linkin takana on juttu mustasukkaisuuden päättymisestä hengen menettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut mustasukkaista miestä,mutta itse olen ollut tosi mustasukkainen, oikeasti mitä tärkeämmäksi mies on tullut, sen pienemmästä olen mustasukkainen.

Voin kertoa että jos miehellä olisi toi sun asenne se tuntuis tosi pahalta, mikä varmasti näkyisi niin että oöisin vihainen.

Mun mielestä mustasukkainen kumppani nähdään väärin. Ei siinä ole kyse alistamisesta tai omistus halusta, vaan kyse on menettämisen pelosta! Siitä että joko muuten kokee itsensä muita naisia huonommaksi tai sitten jos mies käyttäytyisi välinpitämättömästi, eikä huomioisi ollenkaan mun tunteita/tarpeita.

1.Eli nimenomaan siihe mustasukkaisuuteen tepsii avoimuus, (mies ei oo koskaan epäillyt mua pettämisestä, ei sen oo tarvinnut ,se tietää mun salasanat joka paikkaan, oon ite kertonut ne, enkä valehtele ikinä sille mistään).

Ja 2. Se mitä varmemmaksi tuntee toisen rakkauden, sitä helpompi on olla.

Vastaavasti mustasukkaisuutta pahentaa suuttuminen , salailu, se jos kokee että ei kelpaa toiselle.

http://www.amitavattavissa.fi/mentorointi/parisuhdeongelmat/

Lue toi, selventää asioita, tunnekeskeinen pariterapia auttaa,varmasti eniten.

Itse olen turvattomasti kiintynyt (takertuva, ja presiis niinkuin minä) , en olekkaan huono, viallinen ja kamala, vaan rikottu jo lapsena ja tiedän kyllä syyn (isä ahdisteli mua seksuaalisesti ikävuosina 9-18) kerroin äidille mutta se ei uskonut. Muutenkin jos olin vihainen, äiti saatto kadota 2 tunniksi ja löytyi istumasta vaatekaapista kun pelkäsi. Siis normaalia lapsen kiukkua pelkäsi.

Ja vältteli mua ku ruttoa.

Mitä arvelisit työnantajan sanovan siitä, että antaisi puolisolle työkoneen ja -kännykän salasanat?

Sinä, joka alapeukutit, kertoisitko miksi? Onko sinulle täysin vieras asia, että ihmisellä voi olla käytössään työnantajan laitteita ja työnantaja edellyttää, että ne on huolellisesti salattu? Ja että niitä silti saa käyttää myös henkilökohtaiseen viestintään?

Siinä on hurja ero alkaako mustasukkaisuus heti vai vasta joskus myöhemmin. Yleensä nämä, jotka aloittavat heti ovat niitä, jotka pyrkivät kontrolloimaan ja omistamaan toista. Haluavat, että toisella ei ole enää mitään muuta, kuin hän. Kaikki muut asiat ovat uhkia tälle kontrolloivalle osapuolelle. Tätä en edes kutsuisi mustasukkaisuudeksi, vaan kyseessä on joku ihan muu sairaus.

Jos taas mustasukkaisuus alkaa myöhemmin on kyseessä yleensä avoimuuden puute, toisen etääntyminen, uudet vastakkaista sukupuolta olevat ystävät, joista ei kerrota sen tarkemmin, salaperäisyys ja muut asiat, joiden vuoksi toinen hätääntyy, että mitä nyt tapahtuu ja hylätäänkö hänet. Monesti myös mustasukkaisuudelle on ihan aihettakin. Kokeillaan vähän omaa viehätysvoimaa vaikka netissä, flirttaillaan baareissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Oon mustis. Sen takia että mua on petetty edellisessä suhteessa pahasti monta kertaa. Pelkään että en riitä. Tunnistan tunteen itsessäni ja olen siitä miehen kanssa puhunut. Olen myös ollut epäreilu ja kamala kaksi kertaa. Ymmärrän että se on sairasta, mutta sillä on syy joka ei ole minun valitsema. Mustasukkaisuus satuttaa eniten minua itseäni, ja haluan siitä eroon senkin takia. Nykyisin yritän vaan hillitä itseni. Aina epäilysten noustessa sanon itselleni hiljaa mielessäni että luotan rakkaaseeni. Sitten alan tehdä jotain omaa juttua joka vie asiaa pois mielestä. Miehellä on oikeus kavereihin ja yksityiseen elämään, esim. mesessä. En ikinä aio kieltää häntä tapaamasta kavereitaan tai pakota luopumaan niistä minun takiani.

Minun mieheni välillä vetää mustat sukat jalkaan, ei usein eikä se ole tuollaista syyttämistä kuin aplla, sitä en kuuntelisi. Lähinnä pientä kyttäämistä ja mökötystä jos en ole kertonut missä olin.

Kerran hän oli taas loukkaantunut jostain mitä olin tehnyt ja kun keskutelimme siitä vetosi tuohon että häntä on aikaisemmin petetty.

Siitä vasta todella suutuin. Minä en ole kukaan niistä edellisistä naisista. Tässä olen minä ja hän, meidän suhde eikä ketään muuta.

Minuakin on petetty mutta en ota sitä mukaan uuteen suhteeseen, se en ollut minä joka petti, se ei ollut minun tekoni.

Ymmärrän että se vaikuttaa itsetuntoon mutta se ei ole se pettäjä eli se joka sen teki joka siinä nykyisessä suhteessa on mukana.

Mustasukkaisen kannattaa lähteä hakemaan ihmissuhteita ja hyvää oloa muualta kuin siitä parisuhteesta. Yksikään ihminen ei voi täyttää yksin kaikkia toisen tarpeita. Voihan käydä niinkin että sieltä maailmalta löytyy uusi kumppanikin mikä sekään ei ole mikään huono asia.