Millainen vanhempi heittää kaikki lastensa askartelut ja piirustukset roskiin?

Jaa. No en minäkään niitä ota nurkkiin pölyä keräämään. Eksä saa niitä keräillä niin paljon kuin huvittaa.

T. Toinen isä.

Exä ei vain ihan aidosti pidä niitä minkään arvoisina, kun miettii vain sitå todellista materiaalista arvoa. Hänelle millään ei ole tunnearvoakaan. Hän meinasi heittää joitain lapsuudenaarteitanikin sekä -valokuvia roskikseen, kun vielä asuimme yhdessä.

Joitain katosikin ja aivan kuin hän olisi kokenut jotain mielihyvää siitä, että oli mahdollisimman julma ja kylmä. Kun siis ei hänellä liity mitään sellaistakaan, ettei voisi pitää niitä kun ne herättävät liian voimakkaita tunteita...ei, kun ne ovat hänen mielestään turhia roskia. :(

Lisäksi mainitsin noista jutuista lukuisat kerrat liittomme aikana ja hän tekee edelleen tahallisesti samaa tai ei jotenkin suostu ymmärtämään, että ajattelen toisin. Olen taas _niin_ pettynyt häneen. Hän ei suistu säilyttämään paria piirustusta edes minua tai lapsia itseään varten, vaan pakko on vain heittäå menemään... :(

Nuoren miehen hellyyttävä lapsuudenkuva on veroilmoituksen kirjekuoressa.

Omasta mielestäni kaikkein hienoimpia joulu- ja pääisäiskoristeita maailmassa olisivat omien lasten tekemät koristeet. Exäni ajattelee toisin. Hän ostelee kaiken maailman muovikrääsää kyllä mielellään, mutta läheisten omin kätösin tekemät taideteokset ovat hänelle arvottomia. :/

Se ei paljon lasten lapsuutta sitten nostalgisoi.

Sovit päiväkodin kanssa niin, että sinä haet lasten askartelut eikä mies.

Ihminen joka tekee noin niin hänellä ei ole tunteita edes omia lapsiaan kohtaan ja siksi on todennäköisesti.psykopaatti ja narsisti.

Ja sitten te mammat säästelette niitä askarteluja vuosikausia jossain laatikoissa ja kansioissa ja kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi niin yritätte antaa ne lapselle itselleen. Ja kun lapsi on heittämässä niitä itsekin roskiin niin itku tulee.

Ps. True story, olin tosin 25v kun äiti raahasi kansiot kotiini.

Tottakai arvostan lasten piirustuksia ja askarruksia ja pidän niitä kaikkia aikansa esillä. En kuitenkaan arkistoi säilöön kaikkia. Lapset saa itse päättää, jos jokin työ on jostain syystä erittäin tärkeä ja säilytettävä. Kolme innokasta askarteluja tuottaa niin paljon töitä, ettei kaikkea voi säilöä. Meillä askarrellaan paljon myös kotona yhdessä. Eihän kartongit liimat, massat ym niin paljoa maksa. Ohjeitakin on netti pullaan.

Mä muistan kans eron jälkeen, että jotenkin ahdisti raahata niitä askarteluja kotiin lähes päivittäin. Monesti oli mukana oma työlaukku, kauppakassia, koiraa, lapsen vaihtokamoja...ja sit heitettiin vielä mukaan vähän taidetta -joista irtoili kuivia makaroneja ja muuta mielenkiintoista pyörimään pitkin autoa. Lapsen askarteluissa ei ollut mitään vikaa, mutta joskus se väsymys kulminoitui niihin. Että nämäkin vielä. Siihen kotiin jota viimeisillä voimilla yritin pitää siistinä ja järjestyksessä.

Merkittävä osa lensi kyllä roskiin (toki hienotunteisuudella lasta kohtaan). Joistakin otin kuvia muistoksi.

Joku kohtuus niissä askarteluissa pitää olla. Me askarrellaan myös kotona. Ei niille vaan yksinkertaisesti riitä tila. Askartelussa on tärkeitä tekeminen, oppiminen ja yhdessäolo. Lapsi elää hetkessä ja unohtaa itsekin ne tekeleen samantien. Jos jollain teoksella (kuten lapseni niitä vaatimattomasti kutsuu) on isompi arvo, lapsi sanoo sen kyllä.

Ja tämä oli se mitä tuli aloituksesta mieleen, ottamatta kantaa aloittajan exän touhuihin.

Minä ite heitin omani roskiin, kun olin muuttamassa kotoa pois 16-vuotiaana. Ei ole ollut ikävä.

N28

Meillä lapsi tekee noin 5 piirrustusta tai maalausta päivässä+ mitä tulee päiväkodista. Ne kaikki säilötään samaan paikkaan, mutta aina parin kk välein katsotaan yhdessä että mitä laitetaan pois, koska ymmärtää itsekin että tuolla tahdilla ei voi kaikkia säilyttää, mutta ne on hänelle tosi tärkeitä, joten en itse mene niitä viskomaan pois ilman kysymistä.

Minä säästän vain parhaimmat. Ehkä yhden.

Minä valitsen, koska lapselle on evvk.

Vierailija kirjoitti:

Sovit päiväkodin kanssa niin, että sinä haet lasten askartelut eikä mies.

Just, varmaan päiväkodilla on aikaa ja intoa kaiken muun työn lisäksi alkaa vielä selvittää kelle saa ja kelle ei saa antaa askartelut mukaan. Nuo asiat selvitetään kyllä vanhempien kesken jos se on ongelma.

Jotkut normaalia hienommat tai joissa on enemmän ajatusta, säilytetään, muut lentää roskiin. Isänpäiväkortit yms sitten säilytetään kaikki. Miehen 8-v tyttö piirtää 35 paperia täyteen puolessa tunnissa, jos hänelle niin paljon paperia vaan antaa, joten haluaisin oikeasti nähdä sen ihmisen, joka ne kaikki säästää.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten te mammat säästelette niitä askarteluja vuosikausia jossain laatikoissa ja kansioissa ja kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi niin yritätte antaa ne lapselle itselleen. Ja kun lapsi on heittämässä niitä itsekin roskiin niin itku tulee.

Ps. True story, olin tosin 25v kun äiti raahasi kansiot kotiini.

Ja sitten kun saat omia lapsia tai tulet nostalgia ikään (noin 40v) niin itket ja suret kun kaikki omat askartelut on heitetty roskiin. Tämä on todettu jokaisen itseäni nuoremman sukulaisen tai tuttavan kohdalla kun nelikymppiset lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten te mammat säästelette niitä askarteluja vuosikausia jossain laatikoissa ja kansioissa ja kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi niin yritätte antaa ne lapselle itselleen. Ja kun lapsi on heittämässä niitä itsekin roskiin niin itku tulee.

Ps. True story, olin tosin 25v kun äiti raahasi kansiot kotiini.

Ja sitten kun saat omia lapsia tai tulet nostalgia ikään (noin 40v) niin itket ja suret kun kaikki omat askartelut on heitetty roskiin. Tämä on todettu jokaisen itseäni nuoremman sukulaisen tai tuttavan kohdalla kun nelikymppiset lähestyy.

Mulle täysin vieras ajatus. Oman lapsen askartelut herkistävät, eivät nekään aina, omiani en ole kaivannut. Enkä tuuppaa tyttären askarteluja mukaan hänen muuttaessaan, hänkään ei välitä omistaan. Ä39,T17

Meillä aikanaan poika itse suoritti alustavaa karsimista, eikä edes halunnut tuoda tarhasta kaikkia piirrustuksia ja askarteluja kotiin. Ne mitä toi, tietysti säilytettiin ja parhaat niistä laitettiin esille ihasteltavaksi. Eipä niitä montakaan ole näihin päiviin säilynyt. Makaronitaulut taitaa olla niitä lyhytikäisimpiä. Kuinka edes joku voi kuvitella että makaronit pysyvät liimalla kiinni taipuisalla paperilla/kartongilla? Kun edes pujotettais ne lankaan ja ommeltais kangastilkulle niistä kuvio, siinä vois olla jo pidempiaikainen taideteos.

Mutta joo. Kaikkeahan ei edes pysty säilyttämään jo tilanpuutteenkin vuoksi. Ja sitten on nuo säilyvyysongelmat. Ja hyvänä kolmosena listalla tulee ne esteettiset ongelmat. Lapsikulta on omin pikku kätösin taiteillut vain vähän muotopuolen lätyn joka muistuttaa etäisesti savikippoa, ja se on maalattu tunkkaisilla sävyillä jonkin askartelukaupan lahjoittamilla ylijäämämaaleilla. Se on ruma, sille ei keksi oikeen mitään järkevää käyttöä, ja lapsi itsekin pyytää josko sen voisi heittää pois... No, meillä se on kirjahyllyn perimmäisessä nurkassa ja siihen säilötään kaikki ne ruuvit ja nippelit mitä aikojen kuluessa löytyy lattioilta ja jotka sattavat olla osia jostain tärkeästä, mutta joiden todellista käyttötarkoitusta ei keksitä heti.

Mä nyt ehkä muutenkiin oon vähän minimalisti-luonne, mut en ymmärrä mäkään askartelujen säilyttämistä. En tosin heti oo heittämässä poiskaan, esim. nyt pääsiäisaskartelut saa olla pääsiäisen ajan ja sit roskiin. Oon muutenkin tarkka et koti on siisti ja kaunis eli meillä ei yhteisissä tiloissa esillä oo mtn lasten tekeleitä, saavat pitää omissa huoneissaan jos haluuvat. Me ollaan vaan erilaisia, toiset sit on sellasia haalijoita, mut mulle muistot on mielessä ja kuvissa.

No mä heitän ison osan roskiin. Niitä tulee niin paljon.

Sitten on muutama minkä säästän (piirrustus tmv./hoitovuosi). Olen laittanut mappiin talteen lapsille. Ekaluokkalainen nyt mielellään omaa mappiaan tutkii, jossa tuotoksia 1-6v väliltä. Kiva katsoa, miten on piirtäminen kehittynyt esimerkiksi. Sinne on mennyt myös esim. äitienpäiväkortit talteen.

Osan askarteluista toki säästän minäkin. Ekaluokkalaiselta on nyt joku kaksi tonttua, itsenäisyyskynttiläjuttu ja oisko kaksi pääsiäishommaa tallessa? Minusta ihan riittävästi.