Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsien annetaan häiriökäyttäytyä?
03.04.2018 |
En ole uskovainen, mutta tänään näin demonin riivaaman pikkupojan ratikassa. Huusi kuin riivattu ja tauotta. Ja arvaamatta hyökkäsi lyömään ratikan ovea, jonka jälkeen huiski hanskalla äitiään. Arvatkaa mitä äiti teki? Voivotteli ja pyysi varovasti poikaa lopettamaan. Sitten tämä uljas auktoriteetti kysyi pojalta, että haluaako se jäädä seuraavalla pysäkillä pois, johon poika vastasi korkeimmalla kaiulla, ettei hän kävele, uhkaus ei siis toteutunut ja ratikkaan jäi sama hullunmylly päälle. Onko oikeesti nykyvanhemmat näin kädettömiä, että lapset saa riehua miten tahtoo ihmisten ilmoilla?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin kyllä tätä kun käy kaupassa lapsiperheaikaan. Yhdessä perheessä kakarat juoksentelevat pitkin käytäviä hallitsemattomasti kanssaihmisiä päin, toisessa taas roikkuvat liukuhihnassa, kolmannessa lähmivät edellisen asiakkaan ostoksia ja kiipeilevät pakkaustasolla niin ettei kukaan pääse pakkaamaan ostoksiaan. Kaikissa perheissä lapset huutavat suoraa kurkkua. Vanhemmat eivät tee elettäkään kieltääkseen. Ei aina voi olla kyse siitä että on erityislapsi jonka herkät hermot eivät kestä kieltämistä ja autismiraivoa ei saa taltutettua.
Valitettavan usein kyseessä on vielä ulkomaalaisperhe joissa vanhemmilla suu käy yhtä lujaa kuin lapsilla mutta vain kännykän tai toistensa suuntaan. Kielitaidottomina eivät tietenkään ymmärrä kun yrittää selittää että lapsi ei saa heitellä toisten ostoksia tai pahimmassa tapauksessa haukkuvat rasistiksi. Suomalais-WT-perheissä taas tulee flegmaattinen "älä Nenna-Luca-Memilia viitti hei, oo nyt paikoillas.. huoh..."-reaktio tai aggressiivista haistattelua. Väsähtäneiden yh-hissukkaäitien tapauksessa taas äiti on purskahtamaisillaan itkuun huomionkipeän ja hemmotellun lapsen vetäessä köyttä kaksin käsin. Onneksi suurin osa lapsista osaa käyttäytyä kaupassa hyvin.
Komppaan. Valitan, mutta kohta sataa kuraa niskaasi :/ Nennan ja Lucan mamma ei päästä sua ihan vähällä. Saat ainakin sen yhden lahkeeseesi terävine hampaineen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Siis oletko nyt aivan tosissasi vai oisko tämä provovastaus, kuten hartaasti toivon?
Mielestäsikö "rajat ja rakkaus" tuottaa alistettuja ja äänettömiä lapsia, tuhotun itsetunnon kera? :O Onko joka paikassa riekkuva, aggressiivisen pomottava ja muut alleen jyräävä huutaja, joka ei tottele tai usko mitään auktoriteetteja, innovatiivinen, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikkien ihmisten kanssa hallitseva/noudattava tulevaisuuden fiksu aikuinen? No enpä ihan heti usko.
Tunnen napakoiden ja oikeudenmukaisten vanhempien lapsia, osa jo aikuisia, ja nämä ovat niitä uusia "nokialaisia". Oma tyttärenikin on tällainen; jämpti, monin tavoin luova ja lahjakas, kohtelias, päihteetön, harrastava, rehellinen, työteliäs, ammattiin opiskellut ja elämäänsä hallitseva ja todella huolehtiva nuori äiti.
Lapsillaan on kuri ja järjestys valtaisan rakkauden ympäröimänä. Ihanat lapset, niin rakastan! Omat normaalikiukut tietenkin kummallakin, mutta terveesti. Asiat on keskusteltu loppuun ja annettu lapsille suunvuoro ja mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä itseä koskevia päätöksiä, kunhan isot vastuulinjat ovat turvallisesti aikuisella.
Uskokaa jo, eivät ne saa traumoja tai rikkoudu, kunhan asiallisesti selitetään mielipiteet/päätökset ja ollaan johdonmukaisia! Ihmisiä lapset ovat, ei ne mistään avaruuspölystä tai enkelinpierusta ole tänne tömähtäneet, vaan omista soluistanne. Teidän tehtävänne on ohjata oikeaan ja antaa kasvatus ja mahdollisuudet. Itse eivät siihen pysty.
Olen tehnyt vuosikymmenien työuran lasten ja nuorten parissa ja kyllä, aina olen pystynyt laittamaan rajat ja säännöt, ihan puhumalla ja ääntäni korostamatta, eikä koskaan ole kaivannut työ- tai yksityiselämässä ruumiillisia kurinpitomenetelmiä lapsille.
Ja tuloksia peilaan sillä, miten he ovat menestyneet työ- ja ykdityiselåmässä ja paistaako ilo heidän kasvoillaan.
En usko, yhdenkään lapsen syntyvän pahana, vaan huonoon käytökseen on aina jokin syy, vaikka niinkin pieni asia kuin väsymys tai jano.
Ihmettelen, miten lapset nähdään pahana, vaan yhtälailla huonoa käytöstä esiintyy myös aikuisella. Ja tästä hyvä esimerkki on someraivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Siis oletko nyt aivan tosissasi vai oisko tämä provovastaus, kuten hartaasti toivon?
Mielestäsikö "rajat ja rakkaus" tuottaa alistettuja ja äänettömiä lapsia, tuhotun itsetunnon kera? :O Onko joka paikassa riekkuva, aggressiivisen pomottava ja muut alleen jyräävä huutaja, joka ei tottele tai usko mitään auktoriteetteja, innovatiivinen, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikkien ihmisten kanssa hallitseva/noudattava tulevaisuuden fiksu aikuinen? No enpä ihan heti usko.
Tunnen napakoiden ja oikeudenmukaisten vanhempien lapsia, osa jo aikuisia, ja nämä ovat niitä uusia "nokialaisia". Oma tyttärenikin on tällainen; jämpti, monin tavoin luova ja lahjakas, kohtelias, päihteetön, harrastava, rehellinen, työteliäs, ammattiin opiskellut ja elämäänsä hallitseva ja todella huolehtiva nuori äiti.
Lapsillaan on kuri ja järjestys valtaisan rakkauden ympäröimänä. Ihanat lapset, niin rakastan! Omat normaalikiukut tietenkin kummallakin, mutta terveesti. Asiat on keskusteltu loppuun ja annettu lapsille suunvuoro ja mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä itseä koskevia päätöksiä, kunhan isot vastuulinjat ovat turvallisesti aikuisella.
Uskokaa jo, eivät ne saa traumoja tai rikkoudu, kunhan asiallisesti selitetään mielipiteet/päätökset ja ollaan johdonmukaisia! Ihmisiä lapset ovat, ei ne mistään avaruuspölystä tai enkelinpierusta ole tänne tömähtäneet, vaan omista soluistanne. Teidän tehtävänne on ohjata oikeaan ja antaa kasvatus ja mahdollisuudet. Itse eivät siihen pysty.
Olen tehnyt vuosikymmenien työuran lasten ja nuorten parissa ja kyllä, aina olen pystynyt laittamaan rajat ja säännöt, ihan puhumalla ja ääntäni korostamatta, eikä koskaan ole kaivannut työ- tai yksityiselämässä ruumiillisia kurinpitomenetelmiä lapsille.
Ja tuloksia peilaan sillä, miten he ovat menestyneet työ- ja ykdityiselåmässä ja paistaako ilo heidän kasvoillaan.En usko, yhdenkään lapsen syntyvän pahana, vaan huonoon käytökseen on aina jokin syy, vaikka niinkin pieni asia kuin väsymys tai jano.
Ihmettelen, miten lapset nähdään pahana, vaan yhtälailla huonoa käytöstä esiintyy myös aikuisella. Ja tästä hyvä esimerkki on someraivo.
Hienoa, kuulostaa hyvältä!
En minäkään usko kenenkään syntyvän pahana, ja huonoa käytöstä esiintyy suurimmalla osalla aikuisista. On väsymystä, janoa, pahaa mieltä jne. mikä kuuluu elämään, mutta näistä johtuvien seuraamusten käsittely on useimmilla vanhemmilla täysin kyvytöntä. Pahimmassa tapauksessa aletaan kysellä "Saako äiti ottaa keittoa"-tyyppisesti.
Ihan kuin pelättäisiin omaa lasta ja odotellaan vain kauhulla mitä seuraavaksi tulee. Voimaton ja epäröivä ilme naamalla, ihan kujalla, katsellaan raivoa ja hyssytellään "äläs nyt, otetaanko kaupan hyllystä jotain nannaa, saat mitä haluat" jne. kun pitäisi tomerasti ja määrätietoisesti, vaikkakin rauhallisesti, hermostumatta ja lämmöllä tarttua toimeen.
Huomaa heti, kun yleisillä paikoilla seuraa tilanteita, kuinka erilailla toimitaan. On niin paljon noita pompoteltavia äippäliinejä/isiä/lähimmäisiä, kun taas joillekin lapsille kerrataan säännöt jo heti ostoskärryjonossa. Selvästi huomaa, että on kotona harjoiteltu. Ihania lapsia jotkut, niin nyökkäävät äidille, että joo-o kyllä me osataan :) Toiset taas alkavat oitis heitellä ostoksia ja rääkyä ihan rääkymisen ilosta samalla koetellen rajojaan, joita ei ole eikä tule. Surullista. (Ja ei voi yleistää mitään, tiedetään).
Teen vapaaehtoistyötä VPK:n nuoriso-osaston parissa, jossa kymmenessä vuodessa lapsien opettamiseen käytetty aika on pienentynyt puolella. Syy tähän on se, että puolet ajasta joudutaan kertaamaan käyttäytymissääntöjä ja puuttumaan häiriköintiin. En ymmärrä miten lasten käyttäytyminen on voinut kymmessä vuodessa muuttua näin paljon. Tämä on surullista kahdesta syystä. 1, ne lapset, jotka haluaisivat oikeasti oppia, eivät sitä häirikköjen vuoksi saa. 2, vapaaehtoiset aikuiset, eivät halua olla enää kouluttajia. Saa nähdä kuinka kauan tätä harrastustoimintaa jatketaan, itselläkin mennyt jo maku tähän.
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoistyötä VPK:n nuoriso-osaston parissa, jossa kymmenessä vuodessa lapsien opettamiseen käytetty aika on pienentynyt puolella. Syy tähän on se, että puolet ajasta joudutaan kertaamaan käyttäytymissääntöjä ja puuttumaan häiriköintiin. En ymmärrä miten lasten käyttäytyminen on voinut kymmessä vuodessa muuttua näin paljon. Tämä on surullista kahdesta syystä. 1, ne lapset, jotka haluaisivat oikeasti oppia, eivät sitä häirikköjen vuoksi saa. 2, vapaaehtoiset aikuiset, eivät halua olla enää kouluttajia. Saa nähdä kuinka kauan tätä harrastustoimintaa jatketaan, itselläkin mennyt jo maku tähän.
Miksiköhän en yllättynyt? Tsemppiä kaikesta huolimatta! -sivusta seuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoistyötä VPK:n nuoriso-osaston parissa, jossa kymmenessä vuodessa lapsien opettamiseen käytetty aika on pienentynyt puolella. Syy tähän on se, että puolet ajasta joudutaan kertaamaan käyttäytymissääntöjä ja puuttumaan häiriköintiin. En ymmärrä miten lasten käyttäytyminen on voinut kymmessä vuodessa muuttua näin paljon. Tämä on surullista kahdesta syystä. 1, ne lapset, jotka haluaisivat oikeasti oppia, eivät sitä häirikköjen vuoksi saa. 2, vapaaehtoiset aikuiset, eivät halua olla enää kouluttajia. Saa nähdä kuinka kauan tätä harrastustoimintaa jatketaan, itselläkin mennyt jo maku tähän.
Häiriköivät lapset pitäisi käskeä saman tien käytävään istumaan. Lapsena ja yläasteikäisenä ärsytti juurikin tuo miten opettaja keskeytti aina opetuksensa huutaakseen häiriköille seuraavat kymmenen minuuttia ongelmatapauksen kikatellessa ja virnuillessa opettajan keuhkoamiselle niin että muut eivät saaneet opetusta ja joutuivat seuraamaan showta vierestä. Parhaita tuloksia saivat aikaiseksi ne opettajat, jotka kylmästi käskivät tuntia sotkevan oppilaan ulos luokasta. Miksi näin ei tehdä?
Sitä olis pitänyt ottaa hihasta napakasti kiinni ja jäädä seuraavalla pysäkillä pois muita ihmisiä häiritsemästä. Äidin oma asia on, miten hän jatkon hoitaa.
Yksi suuri syy näihin on huomionpuute. Vanhemmat seuraavat kännyköistä ja muista laitteista some-maailmaa aivan jatkuvasti ja lapsi taas haluaisi että hänet huomattaisiin. Kun ei sitten huomiota saa mitenkään, vaikka ratikassa kännykkä olisi kassissa juuri tuolloin. Lapsi yrittää pyytää muilta ihmisiltä apua tuskaansa.
Juuri näin Pääsiäismaanantaina lenkillä ollessani parivuotiaan pojan ja isänsä. Lapsi yritti saada isän huomiota, mutta isää kiinnosti some enemmän. Ei puhunut juuri mitään lapselle. Seisoi vieressä. Lapsi odotti. Katsoin isää pitkään ohikulkiessani. Silloin laittoi puhelimen pois ja tiuskahteli lapselle: no mihin sinä haluat mennä. Mene vaan, isä tulee perässä. Minua melkein itketti. Haluat mennä? Pitääkö parivuotiaan osata suuntakin valita. Olivat kävelytiellä. Eikö voinut ottaa syliin ja sanoa että mennäänpäs tänne suuntaan, ehkä löydetään jotain kivaa. Otetaan pikku kilpailu vaikka? Jäivät seisomaan. Vilkaisin taakseni ja isällä taas känny kädessä. Lapsi seisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm...mitä äidin olisi pitänyt tehdä?
A) huutaa ”ole hiljaa”. Ja mikään ei muutu.
B) ottaa pojasta kiinni, ja koko ratikka olisi todistanut pojan potkimista, kun yrittää saada kiinni
C) työntää poika ratikasta ulos. Ja koko ratikka taas todistanut pojan potkimista, kun yrittää saada kiinni
D) jäädä itse pois seuraavalla pysäkillä. Itsepäinen poika olisi jäänyt ratikkaam ja äidistä tehty lasu.
E) ?
Hyviä pointteja.
Nykyiset pikkuhirviöt tietävät, että aikuisilla ei ole keinoja.
Paha juttu.
Lasuttelu on mennyt naurettavuuksiin. Lapset saavat mätkiä ketä vaan ilman rangaistusta (hui, sanoin tabusanan, kutsukaa poliisi!), mutta jos aikuinen tukistaa tai ottaa kiinni raivoavasta juniorista, hän päätyy käräjäoikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoistyötä VPK:n nuoriso-osaston parissa, jossa kymmenessä vuodessa lapsien opettamiseen käytetty aika on pienentynyt puolella. Syy tähän on se, että puolet ajasta joudutaan kertaamaan käyttäytymissääntöjä ja puuttumaan häiriköintiin. En ymmärrä miten lasten käyttäytyminen on voinut kymmessä vuodessa muuttua näin paljon. Tämä on surullista kahdesta syystä. 1, ne lapset, jotka haluaisivat oikeasti oppia, eivät sitä häirikköjen vuoksi saa. 2, vapaaehtoiset aikuiset, eivät halua olla enää kouluttajia. Saa nähdä kuinka kauan tätä harrastustoimintaa jatketaan, itselläkin mennyt jo maku tähän.
Häiriköivät lapset pitäisi käskeä saman tien käytävään istumaan. Lapsena ja yläasteikäisenä ärsytti juurikin tuo miten opettaja keskeytti aina opetuksensa huutaakseen häiriköille seuraavat kymmenen minuuttia ongelmatapauksen kikatellessa ja virnuillessa opettajan keuhkoamiselle niin että muut eivät saaneet opetusta ja joutuivat seuraamaan showta vierestä. Parhaita tuloksia saivat aikaiseksi ne opettajat, jotka kylmästi käskivät tuntia sotkevan oppilaan ulos luokasta. Miksi näin ei tehdä?
Kun sitten ne vanhemmat syyttää opettaa lapsen huonoista numeroista ja siitä, ettei se voi oppiakaan, kun ei saa olla luokassa. Opettaja selittää, ettei hän voi antaa Marko-Riitan häiritä opetusta, sitten vanhemmat vetää erityislapsi-kortin ja tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ymmärrä, että lapsi saattoi olla erityislapsi? Eihän normaali lapsi käyttäydy noin. Erityislapselle ei voi mitään. Mietipä itseäsi sen äidin asemaan. Se äiti joutuu menemään sen lapsen kanssa kotiin ja elämään sen kanssa kymmeniä vuosia.
Itseasiassa aika moni ns. normaalilapsi käyttäytyy noin. Ei saa kieltää, ei jakseta kieltää. Ei jakseta pitää kuria tai siis normaaleja käytössääntöjä. Sitten kun lapsi on sellainen teini-ikäinen niin ei tarvitse enää edes yrittää kasvattaa. Tulee vastaan kaikki kirosanat ja nyrkit... Taitaapi tulla jo aikaisemmin.
Välillä mietin kyllä tätä kun käy kaupassa lapsiperheaikaan. Yhdessä perheessä kakarat juoksentelevat pitkin käytäviä hallitsemattomasti kanssaihmisiä päin, toisessa taas roikkuvat liukuhihnassa, kolmannessa lähmivät edellisen asiakkaan ostoksia ja kiipeilevät pakkaustasolla niin ettei kukaan pääse pakkaamaan ostoksiaan. Kaikissa perheissä lapset huutavat suoraa kurkkua. Vanhemmat eivät tee elettäkään kieltääkseen. Ei aina voi olla kyse siitä että on erityislapsi jonka herkät hermot eivät kestä kieltämistä ja autismiraivoa ei saa taltutettua.
Valitettavan usein kyseessä on vielä ulkomaalaisperhe joissa vanhemmilla suu käy yhtä lujaa kuin lapsilla mutta vain kännykän tai toistensa suuntaan. Kielitaidottomina eivät tietenkään ymmärrä kun yrittää selittää että lapsi ei saa heitellä toisten ostoksia tai pahimmassa tapauksessa haukkuvat rasistiksi. Suomalais-WT-perheissä taas tulee flegmaattinen "älä Nenna-Luca-Memilia viitti hei, oo nyt paikoillas.. huoh..."-reaktio tai aggressiivista haistattelua. Väsähtäneiden yh-hissukkaäitien tapauksessa taas äiti on purskahtamaisillaan itkuun huomionkipeän ja hemmotellun lapsen vetäessä köyttä kaksin käsin. Onneksi suurin osa lapsista osaa käyttäytyä kaupassa hyvin.