Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsien annetaan häiriökäyttäytyä?
03.04.2018 |
En ole uskovainen, mutta tänään näin demonin riivaaman pikkupojan ratikassa. Huusi kuin riivattu ja tauotta. Ja arvaamatta hyökkäsi lyömään ratikan ovea, jonka jälkeen huiski hanskalla äitiään. Arvatkaa mitä äiti teki? Voivotteli ja pyysi varovasti poikaa lopettamaan. Sitten tämä uljas auktoriteetti kysyi pojalta, että haluaako se jäädä seuraavalla pysäkillä pois, johon poika vastasi korkeimmalla kaiulla, ettei hän kävele, uhkaus ei siis toteutunut ja ratikkaan jäi sama hullunmylly päälle. Onko oikeesti nykyvanhemmat näin kädettömiä, että lapset saa riehua miten tahtoo ihmisten ilmoilla?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa maassa, missä koko kylä vielä kasvattaa, ratikan muut matkustajat olisivat asettuneet äidin tueksi: "Rakas lapsi, kylläpä sinulla on huono päivä tänään." "Miksi et tottele äitiäsi?" (Äidille:) "Voisinko auttaa teitä jotenkin?"
Suomessa kiusaamiskulttuuri on niin sisäistettyä, että kukaan ei puutu eikä sano mitään, kun joku kiusaa tai terrorisoi toista. Sivusilmällä katsotaan kyllä vierestä, tekeekö joku asianosaisista jonkun virheen, josta voi sitten kannella jonnekin anonyymisti. Joka tapauksessa varotaan puuttumista ja odotetaan, että joku viranomainen hoitaa asian.
Itse olen thaimaalaisessa junassa nähnyt, kun konduktööri antoi riehuvalle lapselle reippaan läimäytyksen, kun lapsen vanhemmat eivät itse sitä tehneet. Ja "yllätys yllätys", riehuminen loppui.
Siellä ei ole vajottu tähän suomalaiseen lasukulttuuriin missä ainoat vaihtoehdot ovat joko lässytys tai välinpitämättömyys.
Täältä palstalta olen oppinut, että Suomessa on vielä aikuisia, jotka olettavat että hyvä käytös tarkoittaa tasapainoista mieltä. Ei tarkoita. Pohjois-Koreakin on täynnä hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti lapsen kasvatus onnelliseksi ja samalla hyvin käyttäytyväksi on persoonasta riippuen vaikeaa tai hyvin vaikeaa. Väkivallalla uhkailemalla on helppo kasvattaa lapsena hyvin käyttäytyviä, aikuisena masennukseen ja ahdistukseen sairastuvia ihmisiä.
Normaali ruumiillinen kurittaminen on yhtä vähän väkivaltaa kuin lapsen syliin ottaminen on vapaudenriisto tai lelun takavarikointi on varkaus.
Varmaan 3/4 suomalaisista on sellaisia joita on kuritettu ruumiillisesti lapsena, eikä olla onnettomia, masentuneita tai ahdistuneita.
Aikuisenakin ongelmaisiksi tulevat sen sijaan ne, joiden vanhemmat ovat lähteneet niiden "vaikeiden tai hyvin vaikeiden" kasvatuskeinojen linjalle ja epäonnistuneet niissä, jolloin lapsi on tottunut olemaan välittämättä säännöistä tai toisista ihmisitä.
Väkivalta, jota ruumiillinen kuritus on, siirtyy sukupolvelta toiselle ja se on ainoa tapa millä he osaavat ratkaista ongelmat, sillä malli on opittu lapsena, kun muita keinoja ei ole esim. puhuminen/keskustelu. Ja sitten ihmetellään, miksi maailmalla soditaan.
Ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa vaan yksi keino rangaista lasta. Rangaistuksia tarvitaan, koska pelkkä puhuminen ja keskustelu ei todellakaan aina riitä. Silloin kun puhe ei auta niin kuritus on usein paikallaan.
Ruumiillisia rangaistuksia ei tarvita, ne ovat päinvastoin haitallisia. Yksikään tutkimus, asiantuntija, lastenpsykologi tai -psykiatri ei ole samaa mieltä kanssasi.
Esimerkiksi Sinkkosen en ole kuullut lähtevän tähän ruumiillisen kurituksen demonisoijien kelkkaa, missä se julistetaan perheväkivallaksi ja julmuudeksi...
Ylipäätään asiaa on syytä lähestyä siitä näkökulmasta, että mitä tapahtuu jos joku vanhempi ei kurita lastaan ruumiillisesti. Valitettavan usein tästä on seurauksena se, että ote lapseen katoaa, kun tehokkaita rangaistuskeinoja ei enää kyetä löytämään. Jos lähdetään analysoimaan sitä kumpi on parempi vaihtoehto, kohtuullinen ruumiillinen kuritus vai kuriton lapsi joka ei tottele vanhempiaan, niin aika itsestäänselvä vastaus on ensiksi mainittu.
Sama pätee myös muihin rangaistusmenetelmiin jotka osa asiantuntijoista tai "asiantuntijoista" on tuominnut, kuten jäähyjen käyttöön. Lapsen jäähyttäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin lapsen jääminen kurittomaksi.
Mikään tästä ei pidä paikkaansa.
Perusteluja, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina perustellaan sitä huonostikäyttäytyvää lasta sillä, että samallalailla on kasvatettu kuin muutkin kolme hyväkäytöksistä lasta, joten kasvatuksessa ei voi olla vikaa, mutta sille haastavammalle lapselle pitää enemmän asettaa rajoja eikä voi täysin samalla lailla kasvattaa kuin "helppoja" lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä en käsitä miten aikuisten miesten annetaan häiriökäyttäytyä.
Varsinkin viikonloppu iltoina KAIKKI miehet alkaa häiriökäyttäytyä, ihan kaikki. Huutelevat ihmisille ja kusevat nurkkiin.
Ja naiset.. Varsinkin nuoret naiset, ihan kamalia. Pöllivät kaupoista meikkejä ja juovat kaljaa ja mölisevät ihmisille, ihan kaikki.
Mikä aikuisia vaivaa????
Sit kaikki mummut etuilee kaupassa ja mälväävät hedelmiä, ihan kaikki.Voisko JOKU tehdä jotain?
Miksi vertaat vanhempien seurassa häiriköiviä lapsia ja itsekseen toimivia nuoria/aikuisia/vanhuksia? Kasvatuksen ja rajojen puutteesta olis nyt kyse.
Nämä nyt ovat juuri niitä kuritta tai huomiotta kasvaneita lapsia suurin osa. Kun se kaikki lähtee sieltä kotoa.
Poliisi on ylityöllistetty myymälävarkaiden ym. häiriköiden taholta. Ei riitä resurssit. Mun mielestä ainakin ois mamin ja daddyn heiniä kattella, ettei tuollaiset jo 8-vuotiaat vetele pussikaljaa kaduilla tekemässä ilkivaltaa ja rötöksiä.
Meidän rivitaloyhtiön pihaan pesiytyi tällainen "jengi", (iät n. 7-14v) joka alkoi tuhota paikkoja ja touhuta mitä nyt vain tuollaiset keksii. Tehtiin porukalla iso työ, että saatiin loppumaan. Hallitukset keskenään...
Tavoitin yhden vanhemmat, kun näin mistä ovesta meni, ohi kun ajelin. Ihan naapurustosta oli. Painelin juttusille, mutta sieltähän tuli kovalla uholla heti, että ei meidän poika jne. Kerroin tuntomerkit ja myös sen, että olen ystävällisesti liikkeellä, vaikka voisin tehdä todella ikävää kiusaa ilmoittamalla kouluun ja heittäytymällä hankalaksi. Todistajat oli, useat olivat pojan nähneet.
Aikani kun juttelin, alkoi isä (epäilen, että uusioperhe) vähätellä poikaa, joka saapui paikalle sattumalta ja pelästyi minut nähdessään. Näytti uhkaavalta ja voin kuvitella, kuinka on varmaan voinut kotiin päästyä vähintäänkin läimäyttää. Huusi pojalle "Pyyhi saatana tuo ivallinen virne naamaltasi".
Pyysin, että keskustelisivat keskenään ja "eipä mulla muuta, jos vaan rauhassa saan jatkossa olla". Onneksi loppui sekin siihen. Poikaa en enää nähnyt ja heidän asunto oli myynnissä melkein heti tuon jälkeen...
Sä elät jotenkin kauhean mustassa ja ikävässä maailmassa, jossain kuopassa.
Miksi kaikki äidit on lihavia ja ei pidä itsestään huolta. Miksi kaikki miehet on väkivaltaisia, laiskoja paskoja? Miksi kaikki maah.muut. on seksirikollisia? Miksi kaikki nuoret naiset on pinnallisia pissiksiä?
Kerronko tarinan minäkin kaikesta mihin olen törmännyt niin siitä tulee joku totuus..?
Että kaikki on ja kaikki antaa ja kaikki ja kaikki ja kaikki.Ja sinä voisit opetella keskustelemaan. Kysyin miksi menet aivan asian viereen? Miksi? Kurittomista kakaroista ja heidän löppösvanhemmista nyt oli juttua.
Menet henkilökohtaisuuksiin väittäen millainen mielestäsi ole jne. Väität että yleistän, kaikki, kaikki jne. Nämä ovat kokemusta ja sitä kautta esimerkkejä. Mulla on myös oikein mainioita kokemuksia hyvästä vanhemmuudesta, mutta ei nyt siitä ole kyse. Olen myös ihan varmasti sinua kokeneempi ja vanhempi.
Mutta jutustele sinä ikävistä vanhuksista jne, niin me muut jatketaan keskustelua ap:n aloittamasta aiheesta. Hyvät päivänjatkot.
Ps. Jos tunnistit itsesi tällaiseksi vanhemmaksi, niin onneksi olkoon, hyvä että kolahti...
Jestas. Se kakara saattoi olla vaikka vammainen joka siellä ap.n tarinassa riehui.
Ei se että sinä olet ääliö tee kaikista ääliötä.
Eikä se ettei joku saa lastaan kuriin tee kaikista vanhemmista kasvatuskyvyttömiä lepsuja."eikö vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan kun näin yhden joka ei osannut"
"miksi kaikki teinitytöt varastaa kaupasta kun näin yhden joka varasti"
Jos ei osaa kuin provoten keskustella jostain vaivaamaan jääneestä randomikakarasta, niin voi jättää keskustelematta.
No voi jestas tosiaankin!!!!! Kerroin OMAKOHTAISISTA kokemuksistani, en ole ap:n kanssa samassa tilanteessa ollut, joten en ole sanonut halaistua sanaa mistään vammaisista maininnut!
Mulla on kova kokemus erinäisistä tapauksista/naapureista ym, ja olen TAATUSTI TARKASTANUT, etten ole koskaan vammaista tai mitään kirjainyhdistelmälapsosia mollaillut! Sen sijaan olen näitä (tekaistuja) jälkimmäisiä tavannut. Mulle on tällaisia tuotu jopa hoitoonkin ja kummasti on loppunut raivarit ym. kun lapsen mamma on häippässyt. Ihan ok-mukulia ovat loppupeleissä olleet, kunhan säännöt on selvitetty.
KERROIN MYÖS, ETTÄ ON KOKEMUSTA HYVÄSTÄ VANHEMMUUDESTA! LUETKO edes sitä mihin vastaat????? Onko jäänyt meno päälle pääsiäisestä vai sienetkö pollassa jyllää?
Jos ei sulla ole mitään muuta antia kuin sekoilu ja ääliö-kortti, niin häivy. Hyviin tapoihin netissä ei kuulu tuollainen outo hyökkäily. Jos et ole samaa mieltä kuin joku toinen, niin se on voivoi. Lue netin palstasäännöt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa maassa, missä koko kylä vielä kasvattaa, ratikan muut matkustajat olisivat asettuneet äidin tueksi: "Rakas lapsi, kylläpä sinulla on huono päivä tänään." "Miksi et tottele äitiäsi?" (Äidille:) "Voisinko auttaa teitä jotenkin?"
Suomessa kiusaamiskulttuuri on niin sisäistettyä, että kukaan ei puutu eikä sano mitään, kun joku kiusaa tai terrorisoi toista. Sivusilmällä katsotaan kyllä vierestä, tekeekö joku asianosaisista jonkun virheen, josta voi sitten kannella jonnekin anonyymisti. Joka tapauksessa varotaan puuttumista ja odotetaan, että joku viranomainen hoitaa asian.
Itse olen thaimaalaisessa junassa nähnyt, kun konduktööri antoi riehuvalle lapselle reippaan läimäytyksen, kun lapsen vanhemmat eivät itse sitä tehneet. Ja "yllätys yllätys", riehuminen loppui.
Siellä ei ole vajottu tähän suomalaiseen lasukulttuuriin missä ainoat vaihtoehdot ovat joko lässytys tai välinpitämättömyys.
Täältä palstalta olen oppinut, että Suomessa on vielä aikuisia, jotka olettavat että hyvä käytös tarkoittaa tasapainoista mieltä. Ei tarkoita. Pohjois-Koreakin on täynnä hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti lapsen kasvatus onnelliseksi ja samalla hyvin käyttäytyväksi on persoonasta riippuen vaikeaa tai hyvin vaikeaa. Väkivallalla uhkailemalla on helppo kasvattaa lapsena hyvin käyttäytyviä, aikuisena masennukseen ja ahdistukseen sairastuvia ihmisiä.
Normaali ruumiillinen kurittaminen on yhtä vähän väkivaltaa kuin lapsen syliin ottaminen on vapaudenriisto tai lelun takavarikointi on varkaus.
Varmaan 3/4 suomalaisista on sellaisia joita on kuritettu ruumiillisesti lapsena, eikä olla onnettomia, masentuneita tai ahdistuneita.
Aikuisenakin ongelmaisiksi tulevat sen sijaan ne, joiden vanhemmat ovat lähteneet niiden "vaikeiden tai hyvin vaikeiden" kasvatuskeinojen linjalle ja epäonnistuneet niissä, jolloin lapsi on tottunut olemaan välittämättä säännöistä tai toisista ihmisitä.
Väkivalta, jota ruumiillinen kuritus on, siirtyy sukupolvelta toiselle ja se on ainoa tapa millä he osaavat ratkaista ongelmat, sillä malli on opittu lapsena, kun muita keinoja ei ole esim. puhuminen/keskustelu. Ja sitten ihmetellään, miksi maailmalla soditaan.
Ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa vaan yksi keino rangaista lasta. Rangaistuksia tarvitaan, koska pelkkä puhuminen ja keskustelu ei todellakaan aina riitä. Silloin kun puhe ei auta niin kuritus on usein paikallaan.
Entä jos ruumiillinen kurituskaan ei auta? Ja miten pitkälle vanhempi voi mennä. Kurittaa henkihieveriin, vai?
Kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsuudessa käytettiin ruumillista kuritusta, paitsi meillä kotona, vaan asiat hoidettiin puhumalla. Ja tolkun ihmisiä on tullut. Ja tiedän, ettei kaikkiin lapsiin ruumiillinen kuritus tehonnut, vaan antoi lapselle puhtia lisää. Entä, jos vanhemmuus on hukassa tai kasvstustaidot? Onko se lapsen syy joutua sijaiskärsijäksi?
Ja jos tarkastellaan tutkimusten valossa, tämän päivän lapset ja nuoret, jotka eivät ole kokeneet perheessä väkivaltaa/ruumillista kuritusta, voivat yhä paremmin, itsemurhat, alkoholin ja tupakan käyttö laskennut, yhä vähemmän mielenterv.ongelmia, opiskelu maittaa jne. Ovat edellisiä sukupolvia sosiaalisempia jne.
Ja juuri heidän kaltaisia tarvitsemme tulevaisuuden työelämässä, sillä yhteiskunnassa tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta, joiden puutteesta moni edellisten sukupolvien edustajat ovat pudonneet kelkasta ja syrjäytyneet, kun vanhemmat ovat kasvatuksella alistaneet ja tuhonneet lapsen terveen itsetunnon ja oppimisen ja tekemisen ilon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa maassa, missä koko kylä vielä kasvattaa, ratikan muut matkustajat olisivat asettuneet äidin tueksi: "Rakas lapsi, kylläpä sinulla on huono päivä tänään." "Miksi et tottele äitiäsi?" (Äidille:) "Voisinko auttaa teitä jotenkin?"
Suomessa kiusaamiskulttuuri on niin sisäistettyä, että kukaan ei puutu eikä sano mitään, kun joku kiusaa tai terrorisoi toista. Sivusilmällä katsotaan kyllä vierestä, tekeekö joku asianosaisista jonkun virheen, josta voi sitten kannella jonnekin anonyymisti. Joka tapauksessa varotaan puuttumista ja odotetaan, että joku viranomainen hoitaa asian.
Itse olen thaimaalaisessa junassa nähnyt, kun konduktööri antoi riehuvalle lapselle reippaan läimäytyksen, kun lapsen vanhemmat eivät itse sitä tehneet. Ja "yllätys yllätys", riehuminen loppui.
Siellä ei ole vajottu tähän suomalaiseen lasukulttuuriin missä ainoat vaihtoehdot ovat joko lässytys tai välinpitämättömyys.
Täältä palstalta olen oppinut, että Suomessa on vielä aikuisia, jotka olettavat että hyvä käytös tarkoittaa tasapainoista mieltä. Ei tarkoita. Pohjois-Koreakin on täynnä hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti lapsen kasvatus onnelliseksi ja samalla hyvin käyttäytyväksi on persoonasta riippuen vaikeaa tai hyvin vaikeaa. Väkivallalla uhkailemalla on helppo kasvattaa lapsena hyvin käyttäytyviä, aikuisena masennukseen ja ahdistukseen sairastuvia ihmisiä.
Normaali ruumiillinen kurittaminen on yhtä vähän väkivaltaa kuin lapsen syliin ottaminen on vapaudenriisto tai lelun takavarikointi on varkaus.
Varmaan 3/4 suomalaisista on sellaisia joita on kuritettu ruumiillisesti lapsena, eikä olla onnettomia, masentuneita tai ahdistuneita.
Aikuisenakin ongelmaisiksi tulevat sen sijaan ne, joiden vanhemmat ovat lähteneet niiden "vaikeiden tai hyvin vaikeiden" kasvatuskeinojen linjalle ja epäonnistuneet niissä, jolloin lapsi on tottunut olemaan välittämättä säännöistä tai toisista ihmisitä.
Okei, eli mitä tämä rikoslain pahoinpitelyn ulkopuolelle jäävä "normaali ruumiillinen kuritus" on, ja sitäkö siis saa tehdä sinullekin? Esim. puolisosi saa tehdä sinulle niin riidan yhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi millaista ruumiillista kuritusta sallitte, siis te jotka sen hyväksytte ja pidätte osana kasvatusta, kuten tässä näitä kommentteja olen lukenut.
Läimäytättekö/lyöttekö/piiskaatteko tai tukistatteko omaa lastanne? Mitä?
Luettuani lähes kaiken, toivon hartaasti ettette lisäänny.
Saatatte saada itse erityislapsen ja muodostua hirviövanhemmiksi. Tekopyhiksi, jotka samaan aikaa metoo:ssa vastustaa auktoriteettejä, mutta erityislapsen kanssa on kuin mikä sosilisti-marxisti.
Erityisihmiset ovat rikkaus ja eniten vituttaa itseäni jonkun Jamatolin tai Sonjan 120dbi:n kovaääninen mölinä siihen aipadiin.
En silti koe näitäkään ongelmia suurempina päänvaivoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattini puolesta tapaan nuoria, joiden ei ole annettu lapsena opetella pettymään, odottamaan, tylsistymään tai tekemään töitä asioiden eteen.
Suren joka kerta. Nuorina aikuisina heillä on niin vaikeaa kestää normaaliakaan elämää ja ovat usein masentuneita tai muuten onnettomia, eivätkä pärjää.
Miksi heiltä on tuhottu mahdollisuus hyvään aikuisuuteen - sitä kuitenkin on valtaosa ihmisen elämästä.
Jos lapsi ei ole psykoottinen/ diagnostisoitu muu aivotoimintaan vaikuttava sairaus, pystyy vanhemman kasvatus vaikuttamaan jo vauvasta asti, ettei tämä perseile ja sabotoi kotona eikä ihmisten ilmoilla! Minun lapsi ei näin tee eikä tule tekemään, koska on kasvatettu kotona, miten ihmisten kanssa puhutaan ja ollaan. On sietämätöntä, jos käytstavattomuus sekä aikusisilla että lapsilla selitetään kaikenmaailman diagnooseilla!! Tähän tule alapeukkuja näiltä vanhemmilta, joiden lapset riehuu, mutta ei se mitään. Eihän menneinä vuosikymmeninä tullut kuuloonkaan, että lapset hypivät aikuisten silmille. En kannata väkivaltaista kuritusta ja vaientamista, jota silloin oli palion, mutta ihmisten kunnioittaminen oli aivan eri sfääreissä kuin nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Mitä bullshittiä! Luovuus vaatii kehittyneitä ajattelutaitoja; ei häiriköinnillä ole luovuuden kanssa tekemistä, kun se on tuhoavaa ja aggressiivista. Ratikkatapauksessa ei todellakaan luova nero purkanut turhautumistaan vaan kyse oli kasvatustapahtuman epäonnistumisesta, kun äiti ei saanut lastaan kuriin. Terve itsetunto taas on oma lukunsa ja siihen ei kuulu muiden alistaminen ja pomottaminen vaan toisten kunnioittaminen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa, kun miettii, mitä omalla lapsella on edessä, kun joutuu elämään oman sukupolvensa tyyppien kanssa. Meillä on laitettu lapselle rajat, mutta jääkö hän sitten sen takia noiden kasvattamattomien jalkoihin?
Vaikea oikeasti uskoa, että edelleen löytyy niitä, joiden mielestä ruumiillinen kuritus on ok.
Tässä on kevyempi tietoisku niille, jotka eivät jaksa pitkiä tutkimuksia lukea:
https://thl.fi/documents/605877/747474/haitari_fi_LR.pdf
Lainauksia kyseisestä THL:n tietoiskusta:
"Onko kuritusväkivallasta sitten
jotain haittaa lapselle?
• Lapsena kurituksen kohteeksi
joutuneet lapset pahoinpitelevät
suuremmalla todennäköisyydellä
kumppaniaan tai osallistuivat muuhun
rikolliseen toimintaan kuin muilla
keinoilla kasvatetut ikätoverinsa.
• Kurituksen kohteeksi joutuneiden
älyllinen kehitys hidastui
kuritusväkivallan seurauksena
• Psyykkiset ongelmat kuten
ahdistuneisuus ja masentuneisuus
lisääntyivät"
Ja:
"Eikö tässä nyt vähän ylireagoida?
Eihän tässä kuitenkaan mistään
lasten hakkaamisesta ole kysymys
• Lapselle kuritusväkivalta viestii,
että väkivalta on sallittua ja se on
hyväksyttävä tapa ratkoa konflikteja.
Se kertoo lapselle myös, että vahvempi
voittaa ja että omassa lähipiirissäkin
voi joutua pelkäämään.
• Kuritusväkivalta on lapsen
pahoinpitelyä. Rikoslain mukaan
pahoinpitelynä rangaistaan tahallinen
kivun tai vamman aiheuttaminen.
Kaikki kuritusväkivaltaan luettavat
fyysiset teot ovat rangaistavia
pahoinpitelyrikoksia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa maassa, missä koko kylä vielä kasvattaa, ratikan muut matkustajat olisivat asettuneet äidin tueksi: "Rakas lapsi, kylläpä sinulla on huono päivä tänään." "Miksi et tottele äitiäsi?" (Äidille:) "Voisinko auttaa teitä jotenkin?"
Suomessa kiusaamiskulttuuri on niin sisäistettyä, että kukaan ei puutu eikä sano mitään, kun joku kiusaa tai terrorisoi toista. Sivusilmällä katsotaan kyllä vierestä, tekeekö joku asianosaisista jonkun virheen, josta voi sitten kannella jonnekin anonyymisti. Joka tapauksessa varotaan puuttumista ja odotetaan, että joku viranomainen hoitaa asian.
Itse olen thaimaalaisessa junassa nähnyt, kun konduktööri antoi riehuvalle lapselle reippaan läimäytyksen, kun lapsen vanhemmat eivät itse sitä tehneet. Ja "yllätys yllätys", riehuminen loppui.
Siellä ei ole vajottu tähän suomalaiseen lasukulttuuriin missä ainoat vaihtoehdot ovat joko lässytys tai välinpitämättömyys.
Täältä palstalta olen oppinut, että Suomessa on vielä aikuisia, jotka olettavat että hyvä käytös tarkoittaa tasapainoista mieltä. Ei tarkoita. Pohjois-Koreakin on täynnä hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti lapsen kasvatus onnelliseksi ja samalla hyvin käyttäytyväksi on persoonasta riippuen vaikeaa tai hyvin vaikeaa. Väkivallalla uhkailemalla on helppo kasvattaa lapsena hyvin käyttäytyviä, aikuisena masennukseen ja ahdistukseen sairastuvia ihmisiä.
Normaali ruumiillinen kurittaminen on yhtä vähän väkivaltaa kuin lapsen syliin ottaminen on vapaudenriisto tai lelun takavarikointi on varkaus.
Varmaan 3/4 suomalaisista on sellaisia joita on kuritettu ruumiillisesti lapsena, eikä olla onnettomia, masentuneita tai ahdistuneita.
Aikuisenakin ongelmaisiksi tulevat sen sijaan ne, joiden vanhemmat ovat lähteneet niiden "vaikeiden tai hyvin vaikeiden" kasvatuskeinojen linjalle ja epäonnistuneet niissä, jolloin lapsi on tottunut olemaan välittämättä säännöistä tai toisista ihmisitä.
Väkivalta, jota ruumiillinen kuritus on, siirtyy sukupolvelta toiselle ja se on ainoa tapa millä he osaavat ratkaista ongelmat, sillä malli on opittu lapsena, kun muita keinoja ei ole esim. puhuminen/keskustelu. Ja sitten ihmetellään, miksi maailmalla soditaan.
Ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa vaan yksi keino rangaista lasta. Rangaistuksia tarvitaan, koska pelkkä puhuminen ja keskustelu ei todellakaan aina riitä. Silloin kun puhe ei auta niin kuritus on usein paikallaan.
Ruumiillisia rangaistuksia ei tarvita, ne ovat päinvastoin haitallisia. Yksikään tutkimus, asiantuntija, lastenpsykologi tai -psykiatri ei ole samaa mieltä kanssasi.
Esimerkiksi Sinkkosen en ole kuullut lähtevän tähän ruumiillisen kurituksen demonisoijien kelkkaa, missä se julistetaan perheväkivallaksi ja julmuudeksi...
Ylipäätään asiaa on syytä lähestyä siitä näkökulmasta, että mitä tapahtuu jos joku vanhempi ei kurita lastaan ruumiillisesti. Valitettavan usein tästä on seurauksena se, että ote lapseen katoaa, kun tehokkaita rangaistuskeinoja ei enää kyetä löytämään. Jos lähdetään analysoimaan sitä kumpi on parempi vaihtoehto, kohtuullinen ruumiillinen kuritus vai kuriton lapsi joka ei tottele vanhempiaan, niin aika itsestäänselvä vastaus on ensiksi mainittu.
Sama pätee myös muihin rangaistusmenetelmiin jotka osa asiantuntijoista tai "asiantuntijoista" on tuominnut, kuten jäähyjen käyttöön. Lapsen jäähyttäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin lapsen jääminen kurittomaksi.
Oletkos lukenut Sinkkosen kirjallisuutta, vai pohjaatko mielipiteesi vain haastatteluihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Siis oletko nyt aivan tosissasi vai oisko tämä provovastaus, kuten hartaasti toivon?
Mielestäsikö "rajat ja rakkaus" tuottaa alistettuja ja äänettömiä lapsia, tuhotun itsetunnon kera? :O Onko joka paikassa riekkuva, aggressiivisen pomottava ja muut alleen jyräävä huutaja, joka ei tottele tai usko mitään auktoriteetteja, innovatiivinen, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikkien ihmisten kanssa hallitseva/noudattava tulevaisuuden fiksu aikuinen? No enpä ihan heti usko.
Tunnen napakoiden ja oikeudenmukaisten vanhempien lapsia, osa jo aikuisia, ja nämä ovat niitä uusia "nokialaisia". Oma tyttärenikin on tällainen; jämpti, monin tavoin luova ja lahjakas, kohtelias, päihteetön, harrastava, rehellinen, työteliäs, ammattiin opiskellut ja elämäänsä hallitseva ja todella huolehtiva nuori äiti.
Lapsillaan on kuri ja järjestys valtaisan rakkauden ympäröimänä. Ihanat lapset, niin rakastan! Omat normaalikiukut tietenkin kummallakin, mutta terveesti. Asiat on keskusteltu loppuun ja annettu lapsille suunvuoro ja mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä itseä koskevia päätöksiä, kunhan isot vastuulinjat ovat turvallisesti aikuisella.
Uskokaa jo, eivät ne saa traumoja tai rikkoudu, kunhan asiallisesti selitetään mielipiteet/päätökset ja ollaan johdonmukaisia! Ihmisiä lapset ovat, ei ne mistään avaruuspölystä tai enkelinpierusta ole tänne tömähtäneet, vaan omista soluistanne. Teidän tehtävänne on ohjata oikeaan ja antaa kasvatus ja mahdollisuudet. Itse eivät siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Siis oletko nyt aivan tosissasi vai oisko tämä provovastaus, kuten hartaasti toivon?
Mielestäsikö "rajat ja rakkaus" tuottaa alistettuja ja äänettömiä lapsia, tuhotun itsetunnon kera? :O Onko joka paikassa riekkuva, aggressiivisen pomottava ja muut alleen jyräävä huutaja, joka ei tottele tai usko mitään auktoriteetteja, innovatiivinen, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikkien ihmisten kanssa hallitseva/noudattava tulevaisuuden fiksu aikuinen? No enpä ihan heti usko.
Tunnen napakoiden ja oikeudenmukaisten vanhempien lapsia, osa jo aikuisia, ja nämä ovat niitä uusia "nokialaisia". Oma tyttärenikin on tällainen; jämpti, monin tavoin luova ja lahjakas, kohtelias, päihteetön, harrastava, rehellinen, työteliäs, ammattiin opiskellut ja elämäänsä hallitseva ja todella huolehtiva nuori äiti.
Lapsillaan on kuri ja järjestys valtaisan rakkauden ympäröimänä. Ihanat lapset, niin rakastan! Omat normaalikiukut tietenkin kummallakin, mutta terveesti. Asiat on keskusteltu loppuun ja annettu lapsille suunvuoro ja mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä itseä koskevia päätöksiä, kunhan isot vastuulinjat ovat turvallisesti aikuisella.
Uskokaa jo, eivät ne saa traumoja tai rikkoudu, kunhan asiallisesti selitetään mielipiteet/päätökset ja ollaan johdonmukaisia! Ihmisiä lapset ovat, ei ne mistään avaruuspölystä tai enkelinpierusta ole tänne tömähtäneet, vaan omista soluistanne. Teidän tehtävänne on ohjata oikeaan ja antaa kasvatus ja mahdollisuudet. Itse eivät siihen pysty.
Toki sitä kuria tarvitaan. Sitä kuria vaan voi pitää ilman mitään kaltoinkohtelun (pahoinpitely tms.) elementtejä.
Meillä on ollut tiukka kuri aina, vaan kertaakaan en ole lapseeni väkivalloin kajonnut, enkä retuuttanut tms. enkä tule sellaista ikinä tekemäänkään. Johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa kyllä tarvitsee, kuten lapsenkasvatus noin yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa maassa, missä koko kylä vielä kasvattaa, ratikan muut matkustajat olisivat asettuneet äidin tueksi: "Rakas lapsi, kylläpä sinulla on huono päivä tänään." "Miksi et tottele äitiäsi?" (Äidille:) "Voisinko auttaa teitä jotenkin?"
Suomessa kiusaamiskulttuuri on niin sisäistettyä, että kukaan ei puutu eikä sano mitään, kun joku kiusaa tai terrorisoi toista. Sivusilmällä katsotaan kyllä vierestä, tekeekö joku asianosaisista jonkun virheen, josta voi sitten kannella jonnekin anonyymisti. Joka tapauksessa varotaan puuttumista ja odotetaan, että joku viranomainen hoitaa asian.
Itse olen thaimaalaisessa junassa nähnyt, kun konduktööri antoi riehuvalle lapselle reippaan läimäytyksen, kun lapsen vanhemmat eivät itse sitä tehneet. Ja "yllätys yllätys", riehuminen loppui.
Siellä ei ole vajottu tähän suomalaiseen lasukulttuuriin missä ainoat vaihtoehdot ovat joko lässytys tai välinpitämättömyys.
Täältä palstalta olen oppinut, että Suomessa on vielä aikuisia, jotka olettavat että hyvä käytös tarkoittaa tasapainoista mieltä. Ei tarkoita. Pohjois-Koreakin on täynnä hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti lapsen kasvatus onnelliseksi ja samalla hyvin käyttäytyväksi on persoonasta riippuen vaikeaa tai hyvin vaikeaa. Väkivallalla uhkailemalla on helppo kasvattaa lapsena hyvin käyttäytyviä, aikuisena masennukseen ja ahdistukseen sairastuvia ihmisiä.
Normaali ruumiillinen kurittaminen on yhtä vähän väkivaltaa kuin lapsen syliin ottaminen on vapaudenriisto tai lelun takavarikointi on varkaus.
Varmaan 3/4 suomalaisista on sellaisia joita on kuritettu ruumiillisesti lapsena, eikä olla onnettomia, masentuneita tai ahdistuneita.
Aikuisenakin ongelmaisiksi tulevat sen sijaan ne, joiden vanhemmat ovat lähteneet niiden "vaikeiden tai hyvin vaikeiden" kasvatuskeinojen linjalle ja epäonnistuneet niissä, jolloin lapsi on tottunut olemaan välittämättä säännöistä tai toisista ihmisitä.
Väkivalta, jota ruumiillinen kuritus on, siirtyy sukupolvelta toiselle ja se on ainoa tapa millä he osaavat ratkaista ongelmat, sillä malli on opittu lapsena, kun muita keinoja ei ole esim. puhuminen/keskustelu. Ja sitten ihmetellään, miksi maailmalla soditaan.
Ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa vaan yksi keino rangaista lasta. Rangaistuksia tarvitaan, koska pelkkä puhuminen ja keskustelu ei todellakaan aina riitä. Silloin kun puhe ei auta niin kuritus on usein paikallaan.
Ruumiillisia rangaistuksia ei tarvita, ne ovat päinvastoin haitallisia. Yksikään tutkimus, asiantuntija, lastenpsykologi tai -psykiatri ei ole samaa mieltä kanssasi.
Esimerkiksi Sinkkosen en ole kuullut lähtevän tähän ruumiillisen kurituksen demonisoijien kelkkaa, missä se julistetaan perheväkivallaksi ja julmuudeksi...
Ylipäätään asiaa on syytä lähestyä siitä näkökulmasta, että mitä tapahtuu jos joku vanhempi ei kurita lastaan ruumiillisesti. Valitettavan usein tästä on seurauksena se, että ote lapseen katoaa, kun tehokkaita rangaistuskeinoja ei enää kyetä löytämään. Jos lähdetään analysoimaan sitä kumpi on parempi vaihtoehto, kohtuullinen ruumiillinen kuritus vai kuriton lapsi joka ei tottele vanhempiaan, niin aika itsestäänselvä vastaus on ensiksi mainittu.
Sama pätee myös muihin rangaistusmenetelmiin jotka osa asiantuntijoista tai "asiantuntijoista" on tuominnut, kuten jäähyjen käyttöön. Lapsen jäähyttäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin lapsen jääminen kurittomaksi.
Mikään tästä ei pidä paikkaansa.
Perusteluja, kiitos.
Ohiksena... en tiedä, mitä olet Sinkkosesta lukenut tai pikemminkin ET ole lukenut, mutta totta kai hän on ehdottomasti fyysistä kurittamista vastaan. Tässä esimerkiksi:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/22/lastenpsykiatri-jari-sinkkonen…
"Aikuiset ovat eräänlaisia ongelmajätelaitoksia: he ottavat lapsen tunnekuorman vastaan. On tärkeää, ettei aikuinen silloin hylkää lasta, ja hän saattaa ja saakin lämmetä. Hän saa itse tempautua siihen samaan tunnetilaan mukaan, mutta hän ei saa tulla liian vihaiseksi niin, että esimerkiksi lyö lasta. Sitä hän ei saa tehdä."
https://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/jari_sinkkonen_syy_miksi_…
Asetat sitä paitsi järjettömän valinnan: fiktiivisen "mitä tapahtuu, jos lapsi ei nyt tottele" ja vertailukohdaksi fyysisen kurittamisen.
Kuka sitä tietää, mitä missäkin tilanteessa tapahtuu, jos lapsi ei heti tottele. Perhosen siipien räpyttely Kanadassa voi saada aikaan hirmumyrskyn Aasiassa, kai olet kaaosteoriasi lukenut?
Mutta vain laiska kasvattaja hakee helppoja ratkaisuja ja turvautuu väkivaltaan. Kurittamisen sijaan lapseen tehoaa mainiosti kasvattajan oma esimerkki ja järkipuhe. Ääritilanteessa voi jopa rangaistuksia keksiä tsiljoona erilaista MUUTA kuin luunappi. Jos nyt ylipäätään rankaisuja tarvitaan.
m.iltalehti.fi/kotimaa/201804042200855023_u0.shtml
Tälläisten jälkeen sitä mieluummin jää itse pois seuraavalla pysäkillä ja sulkee silmänsä eikä puutu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykylapset ja nuoret käyttäytyvät huomattavasti paremmin, kuin vielä 70-80-luvulla. Kiitos pitkien hoitovapaiden, kunnallisen päiväkodin ja koulun, jossa jo pienestä pitäen annetaan varhaiskasvatusta ja opetetaan käytöstapoja, vaikka lapsi ei niitä saisikaan kotona. .
Monet opettajat ovat tuosta kyllä eri mieltä...
Itse asiassa aina kun olen kuullut tai lukenut sellaisen opettajan, joka on opettanut jo 60-70-luvulla, puhuvan asiasta, viesti on ollut se, että lapset käyttäytyvät nykyään yleisesti paremmin (tosin sitten erityislapsia on nykyään enemmän tavallisissa luokissa).
Toisekseen, ainoa aiheesta Suomessa tehty pitkittäistutkimus (Lea Pulkkisen/myöhemmin Katja Kokon johtama Lapsesta aikuiseksi -tutkimus) on osoittanut samaa, että lapset käyttäytyvät nykyään paremmin kuin 60-70-luvuilla. Yhtenä syynä pidetään ruumiillisen kurituksen vähenemistä.
Erittäin monet pidempään lasten kanssa työskennelleet ovat sitä mieltä, että lapset tottelevat nykyään huonommin ja ovat levottomampia. Todennäköinen syy tähän on, että monet lapset eivät enää ole tottuneet ehdottomaan kuriin, vaan vanhempansa ovat aina valmiit keskustelemaan lapsen kanssa lisää ja lisää ilman, että varsinaista rajaa koskaan tulee vastaan. Esimerkiksi ennen vanhaan, kun käskit lapsiryhmää istuutumaan penkille, niin he yleensä todella istuutuivat siihen ilman mutinoita, mutta nykyään sellaisesta käskystä seuraa pitkä pakoon juoksemisen ja vastaanväittämisen kierre ennen kuin lapset (ehkä) saadaan paikalleen istumaan.
Mihin tulevaisuuden Suomi tai muu maailma tarvitsee näitä äänettömästi syrjässä istuvia lapsia? Koulumaailmahan lähtee aina elinkeinoelämän tarpeista.
Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia nokialaisia, lapsia ja nuoria, jotka luovat innovaatiota ja uusia ideoita tyhjästä ja tähän ei pysty, alistettu, äänetön lapsi, jonka terveen itsetunnon vanhemmat ovat tuhonneet, vaan tarvitaan sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja, kaikkien ihmisten kanssa. Eikä pelkästään niiden kanssa, joista tykkää..niin kuin nykyään on tapana.
Siis oletko nyt aivan tosissasi vai oisko tämä provovastaus, kuten hartaasti toivon?
Mielestäsikö "rajat ja rakkaus" tuottaa alistettuja ja äänettömiä lapsia, tuhotun itsetunnon kera? :O Onko joka paikassa riekkuva, aggressiivisen pomottava ja muut alleen jyräävä huutaja, joka ei tottele tai usko mitään auktoriteetteja, innovatiivinen, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja kaikkien ihmisten kanssa hallitseva/noudattava tulevaisuuden fiksu aikuinen? No enpä ihan heti usko.
Tunnen napakoiden ja oikeudenmukaisten vanhempien lapsia, osa jo aikuisia, ja nämä ovat niitä uusia "nokialaisia". Oma tyttärenikin on tällainen; jämpti, monin tavoin luova ja lahjakas, kohtelias, päihteetön, harrastava, rehellinen, työteliäs, ammattiin opiskellut ja elämäänsä hallitseva ja todella huolehtiva nuori äiti.
Lapsillaan on kuri ja järjestys valtaisan rakkauden ympäröimänä. Ihanat lapset, niin rakastan! Omat normaalikiukut tietenkin kummallakin, mutta terveesti. Asiat on keskusteltu loppuun ja annettu lapsille suunvuoro ja mahdollisuus vaikuttaa tai tehdä itseä koskevia päätöksiä, kunhan isot vastuulinjat ovat turvallisesti aikuisella.
Uskokaa jo, eivät ne saa traumoja tai rikkoudu, kunhan asiallisesti selitetään mielipiteet/päätökset ja ollaan johdonmukaisia! Ihmisiä lapset ovat, ei ne mistään avaruuspölystä tai enkelinpierusta ole tänne tömähtäneet, vaan omista soluistanne. Teidän tehtävänne on ohjata oikeaan ja antaa kasvatus ja mahdollisuudet. Itse eivät siihen pysty.
Toki sitä kuria tarvitaan. Sitä kuria vaan voi pitää ilman mitään kaltoinkohtelun (pahoinpitely tms.) elementtejä.
Meillä on ollut tiukka kuri aina, vaan kertaakaan en ole lapseeni väkivalloin kajonnut, enkä retuuttanut tms. enkä tule sellaista ikinä tekemäänkään. Johdonmukaisuutta ja pitkää pinnaa kyllä tarvitsee, kuten lapsenkasvatus noin yleensäkin.
No johan selveni. Mä olen itse asiassa juuri tuo väkivallan vastustaja. En sulata mitään ruumiilliseen kuritukseen liittyvää. Auktoriteetti pitää löytyä jostain ihan muualta. Pakko tietenkin "sitoa" täysin malttinsa menettänyt, mutta en ole onneksi itse joutunut ihan pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Sain kirjoituksestasi sellaisen vaikutelman, että "lapset päättää" ja tekee kuten haluaa. Mutta hyvä näin! :)
Linkkaisitko näitä kertomuksia?