Lue keskustelun säännöt.
Vahingonilosta
03.04.2018 |
Oletko ollut koskaan vanhingoniloinen?
Miksi? Kenelle?
Yleensä en ole vahingoniloinen, vaan lähinnä myötätuntoinen/neutraali, mutta nyt ihan häpeillen myönnän olevani.
Eräs pariskunta eli hyvin hulppeasti: matkusti lapsineen ympäriinsä, leveili tekemisillään aina, kun tilanne sen salli, asui Helsingin keskustan tuntumassa 5 h+keittiössä.
Ihmettelin ohimennen itsekseni, miten heillä oli varaa tuollaiseen elämäntyyliin, koska kumpikaan vanhemmista ei ole missään kovapalkkaisessa asiantuntijatyössä tms.
Kehtasivat vielä alkaa omien sanojensa mukaan "karttamaan" minua, vaikken ole tehnyt heille yhtään mitään.
Joutuivat muuttamaan pieneen kaksioon lastensa kanssa; heillä on pienempi asunto kuin minulla ja yhdellä lapsellani.
Anteeksi nyt vaan, mutta KIÄH!
Kommentit (3)
En minäkään kadehdi ketään.
Kateus syö ihmistä ja pahimmillaan vie kaiken energian. Pois se minusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa olla aktiivisesti katellinen tai vahingoniloinen. Tietysti sellaiset käyvät ajatuksissa, mutta en jaksa jäädä märehtimään siihen olotilaan. Kaikilla meillä on omat saissensa tässä elämässä ja myös menestymisen hetkiä.
En ole vahingoniloinen. Yhdistän sen kateellisuuteen. En ole kateellinen.