Miten voi olla näin vaikeaa keksiä, mitä haluaisin tehdä työkseni tai opiskella?

Lähde lähihoitajaksi. Kun löydät sopivan työpaikan, on työ helppoa ja kiireetöntä. Rahaa tulee mukavasti, vaikka julkisuudessa muuta väitetään. Eräs hoitsu uskalsi lehdessä kertoilla, kuinka tytöt  facebookissa viettää aikaa ja sen takia on kiire. Heti oli ammattiliiton lehdessä juttu, että kaikkien täytyy valittaa kiirettä porukalla, ettei totuus paljastu. Niin että hoitajaksi vaan, se on monipuolista.

Vierailija kirjoitti:

Lähde lähihoitajaksi. Kun löydät sopivan työpaikan, on työ helppoa ja kiireetöntä. Rahaa tulee mukavasti, vaikka julkisuudessa muuta väitetään. Eräs hoitsu uskalsi lehdessä kertoilla, kuinka tytöt  facebookissa viettää aikaa ja sen takia on kiire. Heti oli ammattiliiton lehdessä juttu, että kaikkien täytyy valittaa kiirettä porukalla, ettei totuus paljastu. Niin että hoitajaksi vaan, se on monipuolista.

Opiskelen amk:ssa sellaista alaa, joka ei sittenkään niin kiinnosta. Tuntuisi vähän väärältä vaihtaa ns. alemmalle tasolle. Ja lääkelaskuja en tulisi pääsemään ikinä läpi. Keksin kyllä varmaan jokasesta alasta jonkin syyn, miksi ei kiinnosta. :(

Ap

Mietin samaa. Työelämässä mukana oloa olen kokeillut enkä ole siitä pitänyt. Olisipa perittyä varallisuutta. En menisi koskaan enää töihin!

Ehkä ennen on ollut helpompaa, kun olet vain päätynyt tekemään työksesi jotain mitä suvussasi on tehty ennenkin. Esimerkiksi sepän poikana sinustakin on tullut seppä, maanviljelijän pojasta maanviljelijä jne. Työn ei ole tarvinnut mikään itse löydetty kutsumusammatti, vaan on yhteisön hyväksynnän saadaksesi on riittänyt se, että olet jotain leipäsi eteen puuhannut. Vaikka sitten päivästä toiseen mutistenkin.

Nykyään taas tällaiseen työtapaan suhtaudutaan tuomitsevammin ja kehotetaan valittamisen sijaa näkemään vaivaa ja etsimään kutsumustaan yms. Vaikka voi olla, ettei sitä koskaan löydäkään. Saatavilla olevia vaihtoehtoja ei ole tarjolla rajattomasti.

Minäkään en tiedä mutta olen jo 53-v. Sanoin itseni irti ja olen niin katkera ja väsynyt kaikista elämäni varrella kertyneistä vääryyksistä että en jaksa enkä halua tehdä mitään työtä enkä hankkia uutta ammattia. Tässä iässä tämä on jo tietty luonnollisempaa mutta sinä olet vielä nuori. Mitä ylipäätään haluat puuhata ja harrastaa? Voisiko niistä löytyä joku työmahdollisuus? Vai pitäisikö ajatella niin ettei työn tarvitse välttämättä olla kovin kiinnostavaa, kunhan on siedettävää.

Olisi kiva tehdä jostain harrastuksesta ammatti, mutta mikään niistä ei taida riittää elättämään. Kaikenlaista olisi kiva puuhailla, mutta itsekin murehdin mistä löytää seuraavaksi toimeentulo nykyisen työpätkän päättyessä. Työmarkkinat ovat nykyään todella hankalat. Eikä itseluottamus riitä yrittäjäksi rupeamiseen.

Jos mikään ei nappaa enempää kuin nykyinen työsi, niin mitä turhaan ryhtyä vaihtamaankaan. Kyllä se kutsumus tulee mieleen, jos on tullakseen. 

Onko joku aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa ollut joskus myöhemmällä iällä saanut idean siitä, mitä olisi kiva ruveta työkseen tekemään? Mitä se on ollut ja miten idea sai alkunsa?

Pohdin parhaillaan samaa ja aion siksi mennä käymään työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilla. Ehkä hänellä voi olla jotain ideoita. Itse en tunnu keksivän mitään.

Alanvaihto on mielessä itsellänikin, haluan pois hoitoalalta. En vaan tiedä mikä se mahdollinen toinen ala olisi... Aina välillä luulen löytäneeni "sen oman juttuni" ja suunnittelen iloisena ja motivoineena kouluun hakemista, mutta pian innostukseni lopahtaa ja alan perustella itselleni miksi ala ei sovikaan minulle. Hankalaa.