Tunnetko "ikisinkun", joka lopulta pariutui? Oliko kumppani yllättävä vai odotusten mukainen?

Olen ikisinkku, masennus korjasi minut lopullisesi hyllylle. 

Frendini oli 35 vuotiaaksi sinkku, kaunis nainen, panosti uraan ja deittaili about miljoonaa miestä. Sitten yhtenä päivänä sanoi, että on rakastunut. Tämä mies oli täysin erilainen millaseen kuvittelin hänen lopulta päätyvän. Nyt heillä on lapsi ja rakkauselämä todellakin säröilee. En haluaisi olla pessimisti, mutta ero hyvin lähellä.

Tunnen parikin. Tuttu mies oli sinkkuna yli 40-vuotiaaksi, ei koskaan ainakaan julkisesti seurustellut kenenkään kanssa. Löysi lopulta netistä puolet nuoremman naisen, jonka kanssa meni naimisiin. En oikeasti tiedä mitä yhteistä heillä on, mutta näyttävät onnellisilta ja ovat olleet yhdessä jo viisi vuotta,

Työkaverina oli nainen, joka löysi miehen reilusti yli nelikymppisenä ja saivat myös lapsen. En ole enää tekemissä, joten en tiedä ovatko vielä yhdessä. Työkaveri itse kertoi, ettei aikaisemmin ollut tuntenut mitään tarvetta seurustella kenenkään kanssa ja olikin todella itsenäinen tyyppi, en uskonut hänen koskaan pariutuvan.

Työkaveri avioitui päälle 50-vuotiaana. Vannoutunut vanhapiika, lapsia vihaava, löysi eronneen perheenisän. Sai siinä sitten liki aikuiset lapset kaupan päälle. Tyytyväiseltä vaikuttaa.

Minä, identiteettini on ikisinkun, koska kauan oli harvakseltaan tapailusuhteita, sitten yritystä löytää pysyvää ja lopulta perhe liian nopeaan tahtiin, sittemmin eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Tietynlaista alaspäinpariutumista nähtävissä mutta niinhän monet muutkin joutuvat tekemään. Parisuhde näyttää toimivan koska kummatkin ymmärtävät ettei tätä ole varaa mokata.

Oho! Joku toinenkin tunnistanut ilmiön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunis, fiksu ja mukava nainen arvokonservatiivisestä perheestä. Herkkä, hauska. Tyylikäs ja mukavaa seuraa. Hyvä ystäväni. Oli ikisinkku 25-vuotiaaksi saakka, ei siis koskaan ollut seurustellut siihen mennessä. Kunnes tuli kaapista ja esitteli tyttöystävänsä. Tuli yllätyksenä.

 

Jaa 25-vuotias on jo ikisinkku? Haloo...

 

Kyllä, jos et huomannut niin aloittaja antoi ketjun alussa määritelmän jonka tuo henkilö täytti. 25v on jo aikuisikää. :)

Minulla eivtaida enää olla paljoakaan toivoa löytää itsekkeni mieluiistabkumpoania ja jollebsaattaisinnolla jotain vastaavaa..  Tai no en vielä ajatellut luovuttaa

T. Vasta 45 vuotias ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri meni lopulta juristin kanssa naimisiin. Hyvä hänelle!

Mietin kans ennen et juristipuoliso olis niin kuuma. Nyt oon päivät pitkät juristien ympäröimänä töissä ni joo, on ne ihan kuumia mut ei ne oo koskaan muualla ku töissä :D N33

Hah, kehtaako tuota sanoa, kun joku mainitse "alaspäin" pariutumisen. Mieheni oli "ikisinkku" 42.v.  Kun aloimme seurustella hän kyllä usein kertoi silmät innosta "odottaneensa minua" ja että hän halusi oikeasti hyvältä ja oikealta tuntuvan ihmisen. Ei ollut kelpuuttanut ketään aikaisemmin, vaikka hän on todella suosittu naisten keskuudessa. Tämän olen todennut itsekin, vaikka itsellä kestikin ihastua häneen vähän pidempään, kun hällä minuun. Nykyisin minusta on Hassua, miksi en muka heti huomannut millainen kultakaivos hän on. Komea, mukava, viisas ja huumorintajuinen. 

Me kyllä ollaan monien miestä kuin "vakka ja kansi" ja moni kehuu meidän kemiaa ja tiimiä. Ne kehut on mielestäni totta, koska olen samaa mieltä. 

Up

Tunnen. Mies oli jo pitkälti yli kolmekymppinen. Ei koskaan seurustellut. 2 yliopistotutkintoa ja tienasi yrityksellään loistavasti. 

Sokkotreffeillä kävi ja rakastuivat. Menivät naimisiin. Nyt hän on 4 lapsen isä. Nainen on erittäin uskonnollinen ja mies oli perususkonnollinen, mutta meni tuon naisen pillin mukaan ihan kaikessa. Nainen otti kaiken käskyvallan. 

Nainen on miestä noin 8-10 vuotta nuorempi.

Koska ikisinkkua olin ajatellut ikisinkkuna, ei ollut mitään odotuksia. 

Menivät yhteen vasta, kun ikisinkku-mies oli 40 ja nainen ja nainen n.50. Naisella oli yksi aikuinen lapsi.

Yli 40-vuotias pienen kylän matikanope löysi leskimiehen, jolla on paljon lapsia. Mikä ettei.

Minä olen ollut kahden ikisinkun miehen ensimmäinen kumppani. Molemmista kävi hyvin pian ilmi, miksi he eivät todennäköisesti koskaan ole päässeet suhteeseen saakka. Olen kuitenkin kärsivällinen ja haluan nähdä ihmisissä hyvää, joten alussa ajattelin että he oppivat olemaan, kun heitä vähän lempeästi opastaa. Turha toivo.

Heiltä oli lopulta aivan hukassa miten toinen ihminen otetaan huomioon, eli olivat hyvin itsekeskeisiä. Eivät myöskään osanneet oikein puhua niin kuin naiselle puhutaan. Ei tarvitse olla mistään Jane Austenin romaanista, mutta jos puhuu naiselle samoja juttuja kuin jollekin hikiselle Rekka-Penalle, niin ei siinä tunne itseään kovin naiselliseksi. Toisella oli myös hygienian kanssa ongelmia, jotka paljastuivat osaamattomuuden sijaan täydelliseksi välinpitämättömyydeksi. 

Harmi, kun kaikki heidän läheisensäkin olivat niin haltioissaan, kun miehellä viimein oli naisystävä. 

Tiedän aika paljon näitä. Suurin osa on edelleen yhdessä, mutta jotkut eronneet. Kumppanit ovat monesti ihan loogisia. Joillakin voi olla paljon ikäeroa, mutta muuten aika samoista taustoista. Yllättävän helposti tuntuu sujuvan näin ulkoa katsoen. 

Joitain kertoja täällä olen törmännyt asialliselta (tai asiallisilta) vaikuttaneisiin vanhempiin (=40plus) miehiin, jotka ovat kertoneet, kuinka ovat saaneet osakseen aika pisteliästä ja satuttavia tai vain hämmentäviä kommentreja, joiltain naisilta kun ovat rohkeasti ja avoimesti kertoneet, etteivät ole olleet pidemmässä parisuhteessa.

Kuten eräs heistä totesi, että mieluummin on tässä kohtaa rehellinen kuin alkaisi valehtelemaan, koska kertoohan naisen (tai miehen) pisteliäs ja  mahd  satuttavakin vastaus, jotain hyvin erityistä sanojan arvomaaiilmasta. Ja totta varmasti onkin, että hetkellisesti mutta mahd. vain hetkellisesti olisivat päässeet vähemmällä, jos olisivat kertoneet muunneltua totuutta historiastaan.

Mutta ketä tällaisessa tilanteessa valehteleva lopulta haluaa huijata? 

Jaan myös heidän havaintonsa siitä, että ikisinkkuna eläminen on monelle myös varmasti isompi tai pienempi häpeä. - Jota ei helpota julkisuudessa kuvatut ja kerrotut ikisinkku kohtalot, joidta valitettavan monesta on jäänyt mielikuva, että onko ikisinkkuna eläminen yksistään se suurin huoli ja ongelma? Vai onko kyse ebempi kahlitsevasta uskosta? Mielenterveydellisistä ongelmista? Fyysisitä rajoitteista ja kyvyttömyydestä kantaa vastuuta mistään? Syvä huoli taliudellisesta toimeentulosta? 

Hyvin harvoin muistan lukeneeni juttua ikisinkusta, josta ensimmäinen muelikuva olisinollut, että siinäpä tavanomaisen fiksu ja siisti mies (tai nainen) joka vaikuttaa olevan hyvin sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa.

- Silloin kun tällaisen jutun olen lukenut, niin lähes aina (ei onbeksi aina) mutta valkankin aiempina vuosikymmeninä jutun riivien väliin oli kyllä kirjoitettu  (joskus kissankokoisin kirjaiminkin) , että lukija varmasti nyt huomaa ja ymmärtää ainakin sen, että sankarimme on monin tavoin hyvätyyppi mutta on kaiken muun ohella homo (tai lesbo), joten ymmärrättrhän, jos ennätitte ajatella häntä tulevana vävynänne tai miniänä mutta olkaamme suvaitsevaisia kun voihan olla amerikan seuraava presidentti  on r"umpujen pärinää" nainen. 

Joo. Yli nelikymppinen, sosiaalinen kaupunkilaismies oli todella pitkään sinkkuna. Kaverit oli tosi tärkeitä ja piti hyvin yhteyttä. Hengattiin melko usein.

Yhtäkkiä löysi hieman itseään vanhemman naisen, ja kaverit unohtui samantien. Poistikin facesta paljon kavereita, pääasiassa naisia. 

Menivät naimisiin ja ovat kai käsittääkseni hyvin onnellisia, mutta tosiaan vilaustakaan ei tyypistä enää sen jälkeen näkynyt. Ei vastaa käytännössä enää kenenkään kaverin puheluihin tai viesteihin, eikä käy enää missään, kun ennen piti tosi hyvin yhteyttä kaikkiin.

Serkkuni. Ihanan vaimon löysi lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yli nelikymppinen, sosiaalinen kaupunkilaismies oli todella pitkään sinkkuna. Kaverit oli tosi tärkeitä ja piti hyvin yhteyttä. Hengattiin melko usein.

Yhtäkkiä löysi hieman itseään vanhemman naisen, ja kaverit unohtui samantien. Poistikin facesta paljon kavereita, pääasiassa naisia. 

Menivät naimisiin ja ovat kai käsittääkseni hyvin onnellisia, mutta tosiaan vilaustakaan ei tyypistä enää sen jälkeen näkynyt. Ei vastaa käytännössä enää kenenkään kaverin puheluihin tai viesteihin, eikä käy enää missään, kun ennen piti tosi hyvin yhteyttä kaikkiin.

 

 

Mies on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri avioitui päälle 50-vuotiaana. Vannoutunut vanhapiika, lapsia vihaava, löysi eronneen perheenisän. Sai siinä sitten liki aikuiset lapset kaupan päälle. Tyytyväiseltä vaikuttaa.

Kuulostaa painajaiselta. Nainen taisi olla epätoivoinen.