Lue keskustelun säännöt.
Kelan tukema psykoterapia ei ole tarkoitettu vähävaraisille
02.04.2018 |
Yhä useampi suomalainen käy Kelan tukemassa psykoterapiassa. Kela tuki viime vuonna 36 700 ihmisen terapiaa.
Kelan kuntoutuspsykoterapia muuttui harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuonna 2011. Sen saajien määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut.
Tavallisin syy terapiaan on toistuva masennus. Kela tukee psykoterapiassa käyntejä, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.
Kelan tuki edellyttää diagnoosia mielenterveyden häiriöstä ja vähintään kolmen kuukauden hoitosuhdetta. Sen jälkeen psykiatri arvioi, onko terapia tarpeen ja kirjoittaa tarvittaessa lausunnon Kelalle.
– On nurinkurista, että voit saada julkisesti tuettua psykoterapiaa käytännössä vain silloin, kun työ- tai opiskelukykysi on uhattuna, sanoo Wahlbeck (Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja).
Wahlbeckin mielestä olisi tärkeää, että ihmiset pääsisivät psykoterapiaan ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä ja monimutkaistua.
– Yhteiskunta säästäisi paljon, jos psykoterapiaa olisi saatavilla helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa.
Psykoterapiassa käyminen käy kukkarolle, vaikka Kela korvaakin ison osan kuluista.
Yksilöterapiasta Kela korvaa 57,60 euroa käyntikerralta.
– Tampereella terapiassa käynti maksaa 80–95 euroa kerralta. Käyn yleensä terapiassa kolme tai neljä kertaa kuukaudessa, joten omaa rahaa kuluu välillä vähän alle tai välillä vähän yli sata euroa kuukaudessa, laskee Wilhelmiina Linjama.
Kela korvaa psykoterapiaa enintään kolmen vuoden ajan. Vuodessa korvataan enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa.
Suomessa ei ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka moni käy psykoterapiassa täysin omalla kustannuksellaan. Mielenterveysseuran Wahlbeck arvioi, että se on hyvin harvinaista.
– Täytyy olla aika hyvin toimeentuleva ihminen, jos pystyy maksamaan pitkän terapian itse.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käytössä olevat kuukausivarat pyörivät siinä max. 100 euron tuntumassa. Jos aion syödä jotain niin missään terapioissa en voisi ravata. Ja minä olen sentään aivan vi tun hullu, masentunut ja syrjäytetty. Todellinen aikapommi siis. Kiitos Suomi!
Kela maksaa suurimman osan kuntoutuspsykoterapian kustannuksista. Lisäksi voit hakea Kelalta vammaistukea kattamaan jäljelle jäävää omavastuuosuutta. Sitä saa mielenterveys-diagnooseilla, ei tarvitse olla kehitysvammainen tms. Psykoterapian kustannukset otetaan huomioon myös toimeentulotuessa, mihin sinulla pitäisi olla oikeus, jos olet noin vähävarainen.
Käy juttelemassa asiasta kunnallisessa mielenterveyspalvelussa. Se on ilmaista ja osaavat varmasti neuvoa, miten asian kanssa voi edetä ja miten rahoituksen voi järjestää.
Omavastuu on todellakin kohtuuton, eivätkä kaikki köyhät saa toimeentulotukea. Älytöntä lässytystä, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Nuo jutut oli tositapahtumia elävästä elämästä lähipiiriin kuuluvilla henkilöillä. Ne ei ole mitään tuulesta temmattuja juttuja. Kirjoitin siksi, kun joillakin näyttää olevan liian negatiivinen kuva vähävaraisten mahdollisuuksista psykoterapiaan. Ainakin omassa lähipiirissäni vähävaraisten psykoterapiaa on tuettu erittäin avokätisesti yhteiskunnan taholta ja olen siitä kiitollinen. Toisen ei tarvinnut maksaa mitään itse ja toiselle jäi pieni summa vammaistuen jälkeen. Molemmat ovat hyötyneet terapiastaan suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä olikin aiheesta kautta aikojen paras ketju hetki sitten, todella kovaa settiä ja kokemusta - suosittelen:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3368611/psykoterapian-kalleus
Nostan sen samalla etusivulle.
Kiitos! On jäänyt lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käytössä olevat kuukausivarat pyörivät siinä max. 100 euron tuntumassa. Jos aion syödä jotain niin missään terapioissa en voisi ravata. Ja minä olen sentään aivan vi tun hullu, masentunut ja syrjäytetty. Todellinen aikapommi siis. Kiitos Suomi!
Kela maksaa suurimman osan kuntoutuspsykoterapian kustannuksista. Lisäksi voit hakea Kelalta vammaistukea kattamaan jäljelle jäävää omavastuuosuutta. Sitä saa mielenterveys-diagnooseilla, ei tarvitse olla kehitysvammainen tms. Psykoterapian kustannukset otetaan huomioon myös toimeentulotuessa, mihin sinulla pitäisi olla oikeus, jos olet noin vähävarainen.
Käy juttelemassa asiasta kunnallisessa mielenterveyspalvelussa. Se on ilmaista ja osaavat varmasti neuvoa, miten asian kanssa voi edetä ja miten rahoituksen voi järjestää.
Omavastuu on todellakin kohtuuton, eivätkä kaikki köyhät saa toimeentulotukea. Älytöntä lässytystä, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Nuo jutut oli tositapahtumia elävästä elämästä lähipiiriin kuuluvilla henkilöillä. Ne ei ole mitään tuulesta temmattuja juttuja. Kirjoitin siksi, kun joillakin näyttää olevan liian negatiivinen kuva vähävaraisten mahdollisuuksista psykoterapiaan. Ainakin omassa lähipiirissäni vähävaraisten psykoterapiaa on tuettu erittäin avokätisesti yhteiskunnan taholta ja olen siitä kiitollinen. Toisen ei tarvinnut maksaa mitään itse ja toiselle jäi pieni summa vammaistuen jälkeen. Molemmat ovat hyötyneet terapiastaan suuresti.
Ainoa tapa saada psykoterpia kustannuksitta on ostopalvelu tai lääkinnällinen kuntoutus. Tiedän kourallisen tällaisia tapauksia - ja minä tunnen _paljon_ terapiatapauksia. Vain toimeentulotukiasiakkaiden omavastuu korvataan, ja näitä on pieni murto-osa terapiatarpeisista asiakkaista. Suuri osa kuntoutustukilaisia, vajaakuntoisia työttömiä ja sairaslomalaisia makaa kotona ilman kuntoutusta, koska omavastuut ovat täysin kohtuuttomia, eikä julkinen puoli todellakaan tarjoa ammattitaitoista yksilöterapiaa.
Aivan hirveää scheissea tuo tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo nyt niin idoja summia ole. Itse maksan omasta kukkarostani terapian 4krt kuussa (80€/kerta). Jos raha ei menisi terapiaan niin se menisi johonkin muuhun. Priorisointikysymys.
Onko ollut hyödyllinen? Olen hieman skeptinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en henkilökohtaisesti edes usko noiden terapioiden hyötyyn. Näyttäkää yksikin ihminen, joka terapian ansiosta on taas työkykyinen. Veikkaan, että harvassa ovat.
Ehkä tehottomuudesta johtuen niitä ei auliisti jaetakaan kaikille.
Asia on kyllä päinvastoin. Suomessa panostetaan isosti pitkiin psykoterapioihin. Se on kallista yhteiskunnalle, mutta koska hoidon tehosta on hyvää tutkimusnäyttöä, niin sitä pidetään hyvänä investointina myös taloudellisesti. Tämä ei ole mikään uskon asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Varmasti enemmän sairaita ihmisiä menisi psykoterapiaan, jos siihen ei olisi niin vahvasti rajattu, että joka viikko on vähintään kerran käytävä siellä. Omavastuu on yhä siinä 20-30e paikkeilla, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla vähintään se 100e kuussa. Ne, jotka ovat esimerkiksi osaaika-eläkkeellä eivät saa mitään toimeentulotukia mikä johtaa siihen, etteivät he sitten hakeudu tähän hoitoon.
Varsinkin omassa tilanteessani yritän kouluttautua, jota tottakai toimeentulotuki ei korvaa millään tavalla. 100e on iso summa, koska se lähtisi ruokarahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käytössä olevat kuukausivarat pyörivät siinä max. 100 euron tuntumassa. Jos aion syödä jotain niin missään terapioissa en voisi ravata. Ja minä olen sentään aivan vi tun hullu, masentunut ja syrjäytetty. Todellinen aikapommi siis. Kiitos Suomi!
Kela maksaa suurimman osan kuntoutuspsykoterapian kustannuksista. Lisäksi voit hakea Kelalta vammaistukea kattamaan jäljelle jäävää omavastuuosuutta. Sitä saa mielenterveys-diagnooseilla, ei tarvitse olla kehitysvammainen tms. Psykoterapian kustannukset otetaan huomioon myös toimeentulotuessa, mihin sinulla pitäisi olla oikeus, jos olet noin vähävarainen.
Käy juttelemassa asiasta kunnallisessa mielenterveyspalvelussa. Se on ilmaista ja osaavat varmasti neuvoa, miten asian kanssa voi edetä ja miten rahoituksen voi järjestää.
Omavastuu on todellakin kohtuuton, eivätkä kaikki köyhät saa toimeentulotukea. Älytöntä lässytystä, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Nuo jutut oli tositapahtumia elävästä elämästä lähipiiriin kuuluvilla henkilöillä. Ne ei ole mitään tuulesta temmattuja juttuja. Kirjoitin siksi, kun joillakin näyttää olevan liian negatiivinen kuva vähävaraisten mahdollisuuksista psykoterapiaan. Ainakin omassa lähipiirissäni vähävaraisten psykoterapiaa on tuettu erittäin avokätisesti yhteiskunnan taholta ja olen siitä kiitollinen. Toisen ei tarvinnut maksaa mitään itse ja toiselle jäi pieni summa vammaistuen jälkeen. Molemmat ovat hyötyneet terapiastaan suuresti.
Ainoa tapa saada psykoterpia kustannuksitta on ostopalvelu tai lääkinnällinen kuntoutus. Tiedän kourallisen tällaisia tapauksia - ja minä tunnen _paljon_ terapiatapauksia. Vain toimeentulotukiasiakkaiden omavastuu korvataan, ja näitä on pieni murto-osa terapiatarpeisista asiakkaista. Suuri osa kuntoutustukilaisia, vajaakuntoisia työttömiä ja sairaslomalaisia makaa kotona ilman kuntoutusta, koska omavastuut ovat täysin kohtuuttomia, eikä julkinen puoli todellakaan tarjoa ammattitaitoista yksilöterapiaa.
Aivan hirveää scheissea tuo tekstisi.
Ei ole scheißea vaan ihan oikeata faktaa lähipiirini tilanteesta. On totta kuten kirjoitit, että täysin ilmaiseksi terapian saa vain, jos on toimeentulotukiasiakas, ostopalvelun tai lääkinnällinen kuntoutuksen saaja. Mutta ihan työssäkäyvät ja opiskelevat tuttavani ovat saaneet pelkällä mielenterveysdiagnoosilla Kelan maksaman kuntoutuspsykoterapian päälle Kelan vammaistukea psykoterapiakuluihin. Silloin maksettavaa ei jää paljoa. Kerron näitä mahdollisuuksista, jotta muutkin voisivat saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti enemmän sairaita ihmisiä menisi psykoterapiaan, jos siihen ei olisi niin vahvasti rajattu, että joka viikko on vähintään kerran käytävä siellä. Omavastuu on yhä siinä 20-30e paikkeilla, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla vähintään se 100e kuussa. Ne, jotka ovat esimerkiksi osaaika-eläkkeellä eivät saa mitään toimeentulotukia mikä johtaa siihen, etteivät he sitten hakeudu tähän hoitoon.
Varsinkin omassa tilanteessani yritän kouluttautua, jota tottakai toimeentulotuki ei korvaa millään tavalla. 100e on iso summa, koska se lähtisi ruokarahasta.
Terapeutteja on monen hintaisia. Alle 20 euroa jää itselläni maksettavaksi yhdeltä kertaa.
Useat terapeutit vaativat kahta terapiakertaa viikossa, jotta kokevat prosessin hyödylliseksi. Itse olen käynyt nyt kaksi vuotta kerran viikossa ja viime vuoden lopulla kokeiltiin kuukauden verran kahdesti viikossa, ja huomasin kyllä eron. Prosessi ei pysy "käynnissä" vaan unohtuu taka-alalle, jos tapaamisia on satunnaisemmin, ellei ihminen sitten itse aktiivisesti työskentele tapaamisten välillä. Riippuu tosin "vamman" vakavuudesta, tarvitaanko niin tiivistä työskentelyä.
Valitettavasti pääkopan lisäksi eron huomasi myös lompakossa, joten pihinä ihmisenä päätin kaikesta huolimatta jatkaa vain yhdellä käynnillä viikossa. Voi olla, että kadun tätä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Kuntouttavan terapian tarkoituksena on turvata työkyky. Jos ihminen on eläkkeellä, hänen ei lähtökohtaisesti tarvitse enää edes yrittää kuntoutua työkykyiseksi ja hänen toimeentulonsa on järjestetty eläkkeellä. Toki omilla varoilla terapiaa voi hakea, mutta Kela ei sitä kustanna. Kelalla on korvattavuuksissaan muitakin rajoituksia. Esimerkiksi yksityislääkärin palkkioista se maksaa vain osan. Rajoitukset ovat olemassa, koska Kelan kassa ei ole loputon.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Voidaan todellakin, ja myönnetään myös. ”Lääkitys ei toiminut”. ”Kroonistunut”. Ja paras: ”Ei terpiakuntoinen”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Kuntouttavan terapian tarkoituksena on turvata työkyky. Jos ihminen on eläkkeellä, hänen ei lähtökohtaisesti tarvitse enää edes yrittää kuntoutua työkykyiseksi ja hänen toimeentulonsa on järjestetty eläkkeellä. Toki omilla varoilla terapiaa voi hakea, mutta Kela ei sitä kustanna. Kelalla on korvattavuuksissaan muitakin rajoituksia. Esimerkiksi yksityislääkärin palkkioista se maksaa vain osan. Rajoitukset ovat olemassa, koska Kelan kassa ei ole loputon.
Kirjoittamasi pitää paikkansa kuntoutuspsykoterapian kohdalla. Mutta sen sijaan lääkinnällinen kuntoutus ja Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus eivät liity työkykyyn vaan toimintakykyyn ja osallistumiseen. Niillä pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan toimintakykyä, tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa, itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa sekä osallistumista. Siksi näitä voivat saada myös eläkeläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti enemmän sairaita ihmisiä menisi psykoterapiaan, jos siihen ei olisi niin vahvasti rajattu, että joka viikko on vähintään kerran käytävä siellä. Omavastuu on yhä siinä 20-30e paikkeilla, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla vähintään se 100e kuussa. Ne, jotka ovat esimerkiksi osaaika-eläkkeellä eivät saa mitään toimeentulotukia mikä johtaa siihen, etteivät he sitten hakeudu tähän hoitoon.
Varsinkin omassa tilanteessani yritän kouluttautua, jota tottakai toimeentulotuki ei korvaa millään tavalla. 100e on iso summa, koska se lähtisi ruokarahasta.
Terapeutteja on monen hintaisia. Alle 20 euroa jää itselläni maksettavaksi yhdeltä kertaa.
Useat terapeutit vaativat kahta terapiakertaa viikossa, jotta kokevat prosessin hyödylliseksi. Itse olen käynyt nyt kaksi vuotta kerran viikossa ja viime vuoden lopulla kokeiltiin kuukauden verran kahdesti viikossa, ja huomasin kyllä eron. Prosessi ei pysy "käynnissä" vaan unohtuu taka-alalle, jos tapaamisia on satunnaisemmin, ellei ihminen sitten itse aktiivisesti työskentele tapaamisten välillä. Riippuu tosin "vamman" vakavuudesta, tarvitaanko niin tiivistä työskentelyä.
Valitettavasti pääkopan lisäksi eron huomasi myös lompakossa, joten pihinä ihmisenä päätin kaikesta huolimatta jatkaa vain yhdellä käynnillä viikossa. Voi olla, että kadun tätä myöhemmin.
Oot siis käyny jo vuosia terapiassa ja edelleen jatkuu? Kuinka kauan sitä pitäisi jatkaa, että saisi jotain konkreettista hyötyä? Koko loppuelämä?
Suhtaudun siis oikeasti aika skeptisesti tähän touhuun. Itsellä ei olisi varaa moiseen rahan haaskaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Voidaan todellakin, ja myönnetään myös. ”Lääkitys ei toiminut”. ”Kroonistunut”. Ja paras: ”Ei terpiakuntoinen”.
Terapiaan haluavalle ihmiselle ei myönnetä terapiaa vaan laitetaan eläkkeelle?
Tämä on kyllä ihan päinvastaista kuin oma käsitykseni. Työkyvyttömyyseläkkeelle on nykyään miltei mahdoton päästä, varsinkaan jollei kaikkia hoitotoimenpiteitä ole ensin kokeiltu.
On kyse aivan eri hintaluokan kustannuksista: psykoterapiaa muutamaksi vuodeksi tai eläke loppuiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Voidaan todellakin, ja myönnetään myös. ”Lääkitys ei toiminut”. ”Kroonistunut”. Ja paras: ”Ei terpiakuntoinen”.
Terapiaan haluavalle ihmiselle ei myönnetä terapiaa vaan laitetaan eläkkeelle?
Tämä on kyllä ihan päinvastaista kuin oma käsitykseni. Työkyvyttömyyseläkkeelle on nykyään miltei mahdoton päästä, varsinkaan jollei kaikkia hoitotoimenpiteitä ole ensin kokeiltu.
On kyse aivan eri hintaluokan kustannuksista: psykoterapiaa muutamaksi vuodeksi tai eläke loppuiäksi.
Äläpä muuta sano. Ei tokikaan suoraan laiteta eläkkeelle, vaan vanutetaan edellä mainituilla lausunnoilla 10-12 vuotta kuntoutustuella. Tässä kohtaa on myös selvää, ettei henkilöllä edes ole varaa kelaterapian omavastuisiin, mutta lääkinnällisenä kuntoutuksena sitä ei myönnetä. Koska kalleus.
Tuttua? Tuhansille - usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti enemmän sairaita ihmisiä menisi psykoterapiaan, jos siihen ei olisi niin vahvasti rajattu, että joka viikko on vähintään kerran käytävä siellä. Omavastuu on yhä siinä 20-30e paikkeilla, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla vähintään se 100e kuussa. Ne, jotka ovat esimerkiksi osaaika-eläkkeellä eivät saa mitään toimeentulotukia mikä johtaa siihen, etteivät he sitten hakeudu tähän hoitoon.
Varsinkin omassa tilanteessani yritän kouluttautua, jota tottakai toimeentulotuki ei korvaa millään tavalla. 100e on iso summa, koska se lähtisi ruokarahasta.
Terapeutteja on monen hintaisia. Alle 20 euroa jää itselläni maksettavaksi yhdeltä kertaa.
Useat terapeutit vaativat kahta terapiakertaa viikossa, jotta kokevat prosessin hyödylliseksi. Itse olen käynyt nyt kaksi vuotta kerran viikossa ja viime vuoden lopulla kokeiltiin kuukauden verran kahdesti viikossa, ja huomasin kyllä eron. Prosessi ei pysy "käynnissä" vaan unohtuu taka-alalle, jos tapaamisia on satunnaisemmin, ellei ihminen sitten itse aktiivisesti työskentele tapaamisten välillä. Riippuu tosin "vamman" vakavuudesta, tarvitaanko niin tiivistä työskentelyä.
Valitettavasti pääkopan lisäksi eron huomasi myös lompakossa, joten pihinä ihmisenä päätin kaikesta huolimatta jatkaa vain yhdellä käynnillä viikossa. Voi olla, että kadun tätä myöhemmin.
Oot siis käyny jo vuosia terapiassa ja edelleen jatkuu? Kuinka kauan sitä pitäisi jatkaa, että saisi jotain konkreettista hyötyä? Koko loppuelämä?
Suhtaudun siis oikeasti aika skeptisesti tähän touhuun. Itsellä ei olisi varaa moiseen rahan haaskaukseen.
Riippuu vaivasta. Minulle psykiatri sanoi suoraan, että hän suosittelee minun käyvän koko tuon kolme vuotta, jonka Kela lähtökohtaisesti maksimissaan korvaa. Toiset saavat apua lyhytterapioistakin, jopa muutamasta käynnistä.
Olen saanut ihan konkreettista hyötyä. Ei terapia mitään ihmeitä tee, eikä se terapeutti vain yks kaks napsauta päässäsi ruuvia suoraan. Omien ajatusmallien muuttaminen on hidasta, etenkin jos kyse on niinkin vanhoista kuin lapsuudessa koetuista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Voidaan todellakin, ja myönnetään myös. ”Lääkitys ei toiminut”. ”Kroonistunut”. Ja paras: ”Ei terpiakuntoinen”.
Terapiaan haluavalle ihmiselle ei myönnetä terapiaa vaan laitetaan eläkkeelle?
Tämä on kyllä ihan päinvastaista kuin oma käsitykseni. Työkyvyttömyyseläkkeelle on nykyään miltei mahdoton päästä, varsinkaan jollei kaikkia hoitotoimenpiteitä ole ensin kokeiltu.
On kyse aivan eri hintaluokan kustannuksista: psykoterapiaa muutamaksi vuodeksi tai eläke loppuiäksi.
Kaikki eivät ole terapiakuntoisia vaikka terapiaa haluaisivatkin. Esim. aktiivinen päihdeongelma estää tehokkaasti terapian hyödyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käytössä olevat kuukausivarat pyörivät siinä max. 100 euron tuntumassa. Jos aion syödä jotain niin missään terapioissa en voisi ravata. Ja minä olen sentään aivan vi tun hullu, masentunut ja syrjäytetty. Todellinen aikapommi siis. Kiitos Suomi!
Kela maksaa suurimman osan kuntoutuspsykoterapian kustannuksista. Lisäksi voit hakea Kelalta vammaistukea kattamaan jäljelle jäävää omavastuuosuutta. Sitä saa mielenterveys-diagnooseilla, ei tarvitse olla kehitysvammainen tms. Psykoterapian kustannukset otetaan huomioon myös toimeentulotuessa, mihin sinulla pitäisi olla oikeus, jos olet noin vähävarainen.
Käy juttelemassa asiasta kunnallisessa mielenterveyspalvelussa. Se on ilmaista ja osaavat varmasti neuvoa, miten asian kanssa voi edetä ja miten rahoituksen voi järjestää.
Varmaan jotkut saavatkin tuota vammaistukea, mutta ei se todellakaan ole kaikille vaihtoehto. Kelan kriteerit:
"Jos tarvitset apua vain kotitaloustöissä ja asioinnissa, et voi saada vammaistukea.
Voit saada vammaistukea avuntarpeen perusteella, jos tarvitset 1) apua henkilökohtaisissa toiminnoissa (esim. peseytymisessä, pukeutumisessa ja kommunikoinnissa) tai 2) ohjausta ja valvontaa (esim. muistuttelua, patistelua ja silmälläpitoa arjen toiminnoissa)."
Olen ollut kuntoutustuella viimeiset kymmenen vuotta vaikeiden mielenterveysongelmien takia (ja haluaisin mennä terapiaan), mutta en minä ainakaan ole oikeutettu tuohon tukeen. Varmaan aika harva on pelkästään mielenterveyssyistä.
Mulla se taas jää säästöön. Oon vähävarainen ja koska en käy terapiassa mulla jää kuussa noin 80€ säästöön. Ei tarvitse priorisoida. Ja kyllä, vituttais aivan hulluna, jos kuukauden terapialla olis tilillä 0€ kuun lopussa.