Lue keskustelun säännöt.
Kelan tukema psykoterapia ei ole tarkoitettu vähävaraisille
02.04.2018 |
Yhä useampi suomalainen käy Kelan tukemassa psykoterapiassa. Kela tuki viime vuonna 36 700 ihmisen terapiaa.
Kelan kuntoutuspsykoterapia muuttui harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuonna 2011. Sen saajien määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut.
Tavallisin syy terapiaan on toistuva masennus. Kela tukee psykoterapiassa käyntejä, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.
Kelan tuki edellyttää diagnoosia mielenterveyden häiriöstä ja vähintään kolmen kuukauden hoitosuhdetta. Sen jälkeen psykiatri arvioi, onko terapia tarpeen ja kirjoittaa tarvittaessa lausunnon Kelalle.
– On nurinkurista, että voit saada julkisesti tuettua psykoterapiaa käytännössä vain silloin, kun työ- tai opiskelukykysi on uhattuna, sanoo Wahlbeck (Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja).
Wahlbeckin mielestä olisi tärkeää, että ihmiset pääsisivät psykoterapiaan ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä ja monimutkaistua.
– Yhteiskunta säästäisi paljon, jos psykoterapiaa olisi saatavilla helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa.
Psykoterapiassa käyminen käy kukkarolle, vaikka Kela korvaakin ison osan kuluista.
Yksilöterapiasta Kela korvaa 57,60 euroa käyntikerralta.
– Tampereella terapiassa käynti maksaa 80–95 euroa kerralta. Käyn yleensä terapiassa kolme tai neljä kertaa kuukaudessa, joten omaa rahaa kuluu välillä vähän alle tai välillä vähän yli sata euroa kuukaudessa, laskee Wilhelmiina Linjama.
Kela korvaa psykoterapiaa enintään kolmen vuoden ajan. Vuodessa korvataan enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa.
Suomessa ei ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka moni käy psykoterapiassa täysin omalla kustannuksellaan. Mielenterveysseuran Wahlbeck arvioi, että se on hyvin harvinaista.
– Täytyy olla aika hyvin toimeentuleva ihminen, jos pystyy maksamaan pitkän terapian itse.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Kuntouttavan terapian tarkoituksena on turvata työkyky. Jos ihminen on eläkkeellä, hänen ei lähtökohtaisesti tarvitse enää edes yrittää kuntoutua työkykyiseksi ja hänen toimeentulonsa on järjestetty eläkkeellä. Toki omilla varoilla terapiaa voi hakea, mutta Kela ei sitä kustanna. Kelalla on korvattavuuksissaan muitakin rajoituksia. Esimerkiksi yksityislääkärin palkkioista se maksaa vain osan. Rajoitukset ovat olemassa, koska Kelan kassa ei ole loputon.
Kuntoutustuki on nykyään nimeltään osaaikaeläke jos oikein muistan. Eli kyllä eläkkeellä olevat yrittävät kuntoutua, mutta se eläke minimissään taitaa olla vain 100e enemmän kuin toimeentulotuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käytössä olevat kuukausivarat pyörivät siinä max. 100 euron tuntumassa. Jos aion syödä jotain niin missään terapioissa en voisi ravata. Ja minä olen sentään aivan vi tun hullu, masentunut ja syrjäytetty. Todellinen aikapommi siis. Kiitos Suomi!
Kela maksaa suurimman osan kuntoutuspsykoterapian kustannuksista. Lisäksi voit hakea Kelalta vammaistukea kattamaan jäljelle jäävää omavastuuosuutta. Sitä saa mielenterveys-diagnooseilla, ei tarvitse olla kehitysvammainen tms. Psykoterapian kustannukset otetaan huomioon myös toimeentulotuessa, mihin sinulla pitäisi olla oikeus, jos olet noin vähävarainen.
Käy juttelemassa asiasta kunnallisessa mielenterveyspalvelussa. Se on ilmaista ja osaavat varmasti neuvoa, miten asian kanssa voi edetä ja miten rahoituksen voi järjestää.
Varmaan jotkut saavatkin tuota vammaistukea, mutta ei se todellakaan ole kaikille vaihtoehto. Kelan kriteerit:
"Jos tarvitset apua vain kotitaloustöissä ja asioinnissa, et voi saada vammaistukea.
Voit saada vammaistukea avuntarpeen perusteella, jos tarvitset 1) apua henkilökohtaisissa toiminnoissa (esim. peseytymisessä, pukeutumisessa ja kommunikoinnissa) tai 2) ohjausta ja valvontaa (esim. muistuttelua, patistelua ja silmälläpitoa arjen toiminnoissa)."
Olen ollut kuntoutustuella viimeiset kymmenen vuotta vaikeiden mielenterveysongelmien takia (ja haluaisin mennä terapiaan), mutta en minä ainakaan ole oikeutettu tuohon tukeen. Varmaan aika harva on pelkästään mielenterveyssyistä.
Ei se nyt ihan noin ole kun tuot tuon esille. Riippuu, miten näitä juttuja lukee. Ihan yhtä lailla voit lukea Kelan sivuja näin (ja niin Kela niitä on myös tulkinnut):
Sinulla voi olla oikeus vammaistukeen, jos toimintakykysi on vamman tai sairauden vuoksi heikentynyt vähintään 1 vuoden ajan.
Jos vastaat vähintään kolmeen kysymykseen kyllä, sinulla voi olla oikeus vammaistukeen:
– Onko sinulla lääkärin toteama vamma tai pitkäaikainen sairaus?
– Onko toimintakykysi ollut heikentynyt vähintään vuoden, tai tuleeko se olemaan heikentynyt vähintään vuoden?
– Vaikeuttaako vamma tai sairaus selviytymistäsi opiskelussa, työssä tai arjen toiminnoissa?
– Aiheuttaako vamma tai sairaus sinulle ylimääräisiä kustannuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vammaistukea ei myönnetty minulle yhdistelmällä Asperger, ADD, vaikea-asteinen ja kroonistunut masennus.
Et se siitä.
Mihin kuluihin hait vammaistukea?
Tiedän, että pelkällä masennusdiagnoosilla on saatu vammaistukea psykoterapian omavastuuosuuteen. En tiedä onko linja sitten kiristynyt, mutta ei näistä tapauksista kovin pitkää aikaa ole.
Niin. Ei se ole millekään sohvalle kuitenkin makaaville persuille mitkä ovat vain varhais eläkettä mankumassa. Normaali ihminen (=ei-persu) ymmärtää kyllä hankkia apua muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaistukea ei myönnetty minulle yhdistelmällä Asperger, ADD, vaikea-asteinen ja kroonistunut masennus.
Et se siitä.
Mihin kuluihin hait vammaistukea?
Tiedän, että pelkällä masennusdiagnoosilla on saatu vammaistukea psykoterapian omavastuuosuuteen. En tiedä onko linja sitten kiristynyt, mutta ei näistä tapauksista kovin pitkää aikaa ole.
Vuosi sitten haettu, hylkyperusteena juurikin nuo, että perusosaankin tarvitaan päivittäistä avuntarvetta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaistukea ei myönnetty minulle yhdistelmällä Asperger, ADD, vaikea-asteinen ja kroonistunut masennus.
Et se siitä.
Mihin kuluihin hait vammaistukea?
Tiedän, että pelkällä masennusdiagnoosilla on saatu vammaistukea psykoterapian omavastuuosuuteen. En tiedä onko linja sitten kiristynyt, mutta ei näistä tapauksista kovin pitkää aikaa ole.
Vuosi sitten haettu, hylkyperusteena juurikin nuo, että perusosaankin tarvitaan päivittäistä avuntarvetta:
Ja hait siis vammaistukea psykoterapian kuluihin?
Kuulostaa erikoiselta tuo päätös. Ehkä Kelan linja on koventunut hallituksen leikkauspolitiikan takia. Tai sitten sinulla oli vain huonoa onnea asian käsittelijän kanssa. Kelan päätökset voivat olla joskus aika mielivaltaisia.
Mitä mieltä lääkärisi oli päätöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaistukea ei myönnetty minulle yhdistelmällä Asperger, ADD, vaikea-asteinen ja kroonistunut masennus.
Et se siitä.
Mihin kuluihin hait vammaistukea?
Tiedän, että pelkällä masennusdiagnoosilla on saatu vammaistukea psykoterapian omavastuuosuuteen. En tiedä onko linja sitten kiristynyt, mutta ei näistä tapauksista kovin pitkää aikaa ole.
Vuosi sitten haettu, hylkyperusteena juurikin nuo, että perusosaankin tarvitaan päivittäistä avuntarvetta:
Ja hait siis vammaistukea psykoterapian kuluihin?
Kuulostaa erikoiselta tuo päätös. Ehkä Kelan linja on koventunut hallituksen leikkauspolitiikan takia. Tai sitten sinulla oli vain huonoa onnea asian käsittelijän kanssa. Kelan päätökset voivat olla joskus aika mielivaltaisia.
Mitä mieltä lääkärisi oli päätöksestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksetaan harkinnanvaraisena.
No harkintavaltaa on sitten käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt terapiassa vuoden n. 1x viikossa, hintaa tulee n.satanen kuussa. Ymmärrän että se on monelle paljon, kyllä se keskituloisenkin kukkarossa tuntuu kun on säännöllinen meno johon vuodessa uppoaa yli tonni.
Minulla on kuitenkin erittäin hyvä terapeutti ja olen hyötynyt terapiasta jo nyt paljon. Suunnitelma on, että kun Kelakustanteinen terapia on, jatkan terapiassa käyntiä pari kertaa kuussa. Sekin on kalliimpaa kuin nykyään, mutta en halua tulosten valuvan hukkaan vain siksi jos vastaan tulee jotain uusia ongelmia joissa terapeutista olisi apua.
Kyllä vaan, olen ihminen jolla on elämässä käynyt monella lailla paskamainen tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan masennuksesta ja traumoista kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ihmiset. Heidät on rajattu koko tuetun terapian ulkopuolelle. En tiedä tällä hetkellä ketään, jolle korvattaisiin lääkinnällisenä kuntoutuksena, vaikka tarve olisi huutava. Täysin kotiinsa lääkeineen invalidisoituneita tapauksia, jotka lääkitään hiljaisiksi. Koska holokausti.
Ei kai työkyvyttömyyseläkettä voida masentuneelle tai trauma-potilaalle edes myöntää, jollei ensin yritetä hoitaa psykoterapialla?
Voidaan todellakin, ja myönnetään myös. ”Lääkitys ei toiminut”. ”Kroonistunut”. Ja paras: ”Ei terpiakuntoinen”.
Juuri näin. Itse olin opiskelijaterveydenhuollon kautta useampaan otteeseen terapiassa YTHS:llä, mutta terapiat jäivät aina alkuunsa kesken joko terapeutin eläköitymisen tai yksityiselle siirtymisen myötä. Kun haimme psykiatrini kanssa Kelalta tukea, että olisin voinut jatkaa tämän yksityiseksi siirtyneen kanssa terapiaani, sain vastauksen, että olen heidän mielestään liian ”huonokuntoinen terapiaan”. Minulla oli myös Kelan määräämästä työkykytutkimuksesta lausunto, jossa minulle puollettiin vahvasti psykoterapiaa. Ei onnistunut.
Kun tiedustelin asiaa tarkemmin, että miten voin olla liian sairas hoitoon, niin vastasivat, että olen KUNTOUTTAVAAN terapiaan liian huonokuntoinen (ja sijen nimenomaan Kelan terapiatuki on). OK, ymmärrän, että johonkin raja on vedettävä ja että HOIDOLLINEN terapia on enemmän ehkä terveydenhuollon puolen tehtävä sitten (jos taloudellisista syistä rajanveto on tehtävä). Siihen ei ole löytynyt miltään taholta kuitenkaaan vastausta, että mistä sitä hoidollista terapiaa sitten saisi. Ainakaan Helsingissä julkinen terveydenhuolto ei sitä järjestä psyk.poleilla/mielenterveystoimistoissa. Myös YTHS on lakkauttanut joitain vuosia sitten pitempiaikaisen psykoterapian tarjoamisen, vaikka tarve on jatkuvasti kasvanut. Heiltä voi saada joitain käyntejä, joiden aikana kartoitetaan tilanne ja ohjataan hakemaan Kelan tukemaa terapiaa yksityiseltä. Kiintoisa kierre.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä kroonisen vakavan masennuksen ja ahdistuksen takia. Toki lääkkeitä on ollut pakko käydä liuta läpi ja sekä magneettistimulaatio-, että sähköhoidot on kokeiltu. Ei eläkkeelle ihan noin vain pääse, se on totta. Terapiaan en kuitenkaan tule pääsemään, ellen joskus peri niin paljon rahaa, että voin maksaa koko lystin itse. Jos edes enää jaksaisin siihen prosessiin lähteä. Silloin joitain vuosia sitten olisin jaksanut ja ehkä siitä olisi ollut hyötyä, kun oli sopiva terapeuttikin sattunut kohdalle.
Terapia vie voimia ja niin vie sinne pääseminenkin. Tätä saattaa olla tosi vaikea terveiden kansalaisten hahmottaa, ettei sinne hoitoon niin vain mennä, vaikka olisi kuinka suuri tarve ja asianmukaiset lausunnot tukena. Oma eläkkeeni on tosi pieni, mutten ole silti toimeentulotukeen oikeutettu. Vaikka olisin Kelan tuen saanutkin, en olisi voinut maksaa omavastuuosuuttani ilman vanhempani tukea. No, sitä tukea ei lopulta tarvittu, kun en terapiaa saanut, mutta kaikille ei löydy edes tarjoajaa läheisistä. Kaikki pienituloiset eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen, vaikka sitä herkästi kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi. Meitä ”väliinputoajia” on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lääkärisi tekee sinulle kuntoutussuunnitelman, jonka mukaan tarvitset psykoterapiaa, mutta Kela ei suostu maksamaan, niin käsittääkseni sairaanhoitopiirillä on lainmukainen velvollisuus järjestää tarvittava hoito vaikka sitten ostopalveluna, jos eivät itse voi sitä tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian omavastuu huomioidaan toimeentulotuessa, joten vähävarainen ei siis maksa siitä itse mitään. Pienituloiselle, joka ei saa toimeentulotukea, summa voi olla iso.
Olen opiskelija enkä saa toimeentulotukea vaan pitää rahoittaa eläminen opintolainalla. Minulla ei ole tämän vuoksi varaa terapiaan. Pitää odottaa että tilanne pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelma on, että kun Kelakustanteinen terapia on, jatkan terapiassa käyntiä pari kertaa kuussa. Sekin on kalliimpaa kuin nykyään, mutta en halua tulosten valuvan hukkaan vain siksi jos vastaan tulee jotain uusia ongelmia joissa terapeutista olisi apua.
Jos Kelan maksama terapia loppuu hoidon kannalta liian aikaisin, niin jatkoa voi olla mahdollista saada sairaanhoitopiirin ostopalveluna.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä terapeutti kysyi kolme kertaa, että ”mitä odotan terapialta”. Vastasin tähän ja silti terapeutilla oli aivan eri lähestymistapa eli terapian olisi pitänyt siirtyä pariterapiaksi.
Terapeutti luuli, että hangoittelen vastaan kun sanoin, että haluan tämän terapian selvittävän lapsuuden traumoja narsistiäidin varjossa kasvamisesta.
Harmittaa kun valitsin väärän terapeutin. Toinen terapeutti olisi halunnut kohottaa itsetuntoani yms.
Jos halusit, että itsetuntoasi kohotetaan, niin miksi et sanonut sitä tavoitteeksi? En usko, että kukaan terapeutti haluaa katkeraa asiakasta, joka roikkuu menneessä kiinni ja käy terapiassa vain saadakseen oikeutuksen omalle vihalleen ja katkeruudelleen. Sana "narsisti" voi myös saada terapeutilta niskavillat nousemaan, jos kyseessä ei ole ihan virallinen, psykiatrin perusteellisten tutkimusten jälkeen antama diagnoosi kyseiselle henkilölle.
Minullakin on vaikea perhetausta, mutta tiedostan, että tärkeimpiä tällä hetkellä ovat minun asiani, miten minulla menee ja miten pystyisin selviämään niistä vaikeuksista, joita elämässäni on. Tuosta lähdemme psykologini kanssa, vaikka tuon tuosta palaamme lapsuudenperheeni asioihin ja siihen, miten ne ovat vaikuttaneet tämänhetkiseen tilanteeseeni. Jos jää katkeruuteen kiinni ja tuijottaa vain taaksepäin, niin siitä ei ole tietä eteenpäin. Koskaan emme tule saamaan sellaista lapsuutta, jonka olisimme ansainneet, mutta tulevaisuudesta voimme tehdä paremman, jos vain oikeasti haluamme.
Olen käynyt ja saanut apua ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta, työuupumukseen ja keskivaikeaan masennukseen. Minua hoitanut Psykiatri neuvoi jo valmiiksi, mitä terapia muotoja minulle suosittelee ja kehotti tutustumaan vielä eri terapiamuitoihin netistä. Eri ihmisille toimii erilainen lähestymistapa.
Pitkän etsinnän jälkeen kävin 3 eri terapeutilla tutustumassa ja nämä kerrat maksoin kaikki itse 75€-129€/ krt. Ensimmäinen oli ihana vanha mummeli, jolle olisin voinut kertoa kaiken (halvin), toinen terapeutti (kallein) vaikutti super tehokkaalta, joka olisi varmasti patistanut laittamaan asiat järjestykseen (ehkä vähän liian tehokas minulle) ja kolmannen kanssa synkkasi todella hyvin, juttu luisti ja oli helppo puhua asiasta kuin asiasta. Tämä prosessi kesti yli 6kk ja omat voimat meinasi matkalla jo loppua, mutta sain uutta puhtia, kun työuupumuksen fyysiset oireet palasivat kesän jälkeen.
Kävin terapiassa 1 krt / viikko, ja tästä jäi itseelle maksettavaa 47€ kerta + laskutuslisä 5€ ja Kelan tuen hakemiseesta laskuttivat vielä toisen 5€ / kk. Joten kk maksettavaa tuli n 200 €, perheellisenä keskituloisena asintovelallisena oli tuon rahasumman löytäminen joka kk todella haastavaa ja lasten harrastuksissa oli tingittävä, jotta sain itseni kuntoon. Terapia tuntui viellä useamman kk jälkeen ihan humpuukilta ja ettei mitään ole tehty tai tapahtunut, mutta oli kummallista huomata, että vuoden jälkeen oltiin käsitelty ja selvitetty lähes kaikki alussa listamani asiat. Eihän vanhat käsittelemättömät asiat mihinkään hävinneet, mutta opin elämään niiden kanssa ja suhtautumaan niihin sekä itseeni eritavalla, kuin ennen. Terapeutti ei antanut mitään valmiita malleja tai neuvoja vaan ohjaili minut löytämään ratkaisut itse.
Kyllä, olen sitä mieltä, että kannatti ja tuskin olisin saanut itseäni kuntoon ja takasin työelämään ja opiskelemaan ilman terapeutin apua. Itse koin että terapeutin taidoilla, kokemuksella ym. on paljon vaikutusta lopputulokseen, yhtä tärkeää on se kemia, tunne siitä, että voin avata nämä minun haavat tähän kerta toisensa jälkeen ja se on ihan ok.
Kyllä, avun saaminen on tehty todella vaikeaksi, prosessi on masentuneelle liian raskas. Kun jokapäiväiset askareet tuntuvat ylivoimaisille, niin miten voidaan olettaa, että ihminen on tällöin kykenevä etsimään itselleen hoitajan, psykiatrille ajan saaminen on vaatinut jo kohtuuttoman ponnistelun, jonka jälkeen olisi tärkeää auttaa loppujärjestelyissä. Itse koin että olisin tarvinnut enemmän apua terapeutin etsintään. Oli todella lähellä etten olisi jaksanut jatkaa etsintää. Varmasti liian moni ei jaksa ja luovuttaa??
Kyllä, terapia on keskituloisellekin todella kallista, mitä jos olisinkin ollut pienituloinen, olisiko tällöin lasten harrastusten sijaan pitänyt lopettaa syöminen vai myydä perheen koti pois ja muuttaa vuokralle (joka on tässä kunnassa kalliimpaa, kun asunnon omistaminen), mutta silloin olisi edes mahdollisuus saada toimeentulotukea ja rahoitusta terapiaan. Pitääkö siis koko perhe repiä kriisin keskellä irti kaikesta tutusta ja turvallisesta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla maksoi yli 300€/kk 2x45min/krt Kela-korvauksesta huolimatta. Tiukkaa teki maksella keskituloisena.
Miten voi tehdä tiukkaa keskituloisena? Osahan maksaa psykoterapiakäyntejä kokonaan itse, vaikka eläisi pienellä eläkkeellä.
Psykoterapiaa saa myös sen kolmen vuoden jälkeen vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jos se on tarpeen. Minä kävin Kelan korvaamana seitsemän vuotta terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapiaa saa myös sen kolmen vuoden jälkeen vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jos se on tarpeen. Minä kävin Kelan korvaamana seitsemän vuotta terapiassa.
Millaisessa kunnossa on oltava, jotta saa psykoterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena? Arjen toimintojen tukemiseen tuolla ilmeisesti pyritään, mutta pitääkö olla ettei jaksa kotitöitä, kaupassakäyntiä tms. omin neuvoin hoitaa? Mitä tuo psykoterapia pitää sisällään eli onko se samanlaista keskustelua kuin "normaalissa" kuntoutuspsykoterapiassa, niiden arjen toimien läpikäyntiä vai jotain muuta? Kyselee epätoivoisena hän, kun oman kuntoutuspsykoterapian loppu häämöttää (3. vuosi päättymässä) ja jotain jatkoja tarvitsisin. Kiitos jo etukäteen jos joku osaa vastata :)
Vammaistukea ei myönnetty minulle yhdistelmällä Asperger, ADD, vaikea-asteinen ja kroonistunut masennus.
Et se siitä.