Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en jaksa enää :(
02.04.2018 |
On sellainen olo, että teen keskiviikkona (huomenna en jaksa, koska pitäisi herätä jo kuudelta, jotta saisin varmasti tehtyä sen ennen kuin äiti tulee töistä) itsemurhan.
Olen vaan niin lopen kyllästynyt tähän kaikkeen ja siihen, että on koko ajan turvaton olo ja tuntuu, että muut ihmiset näkevät, mitä teen. Siis en kuvittele, että täällä olisi mitään kameroita tms., mutta jotenkin vaan on sellainen olo, että muilla ihmisillä on jokin yliluonnollinen kyky nähdä minut. Yritän järjellä ajatella, että vaikka ihmisillä olisikin sellainen kyky niin ketään ei kiinnostaisi, mitä minä teen päivät pitkät, mutta silti huolettaa se, että ihmisillä on mahdollisuus nähdä minut, vaikka heitä ei kiinnostaisikaan katsella tekemisiäni.
En tiedä, mitä haen tällä keskustelulla, mutta on vain hirveän yksinäinen olo koko ajan, kun en voi puhua näistä mietteistä muille kuin hoitajalle ja sitä näen seuraavan kerran vasta torstaina. :( Ehdottomasti ennen viikonloppua mun on pakko kuolla, koska silloin tapahtuu yksi tosi ahdistava asia, josta en voi täällä puhua, etten paljastuisi.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ja jotenkin tosi absurdia, että vaikka suunnittelen itsemurhaa niin teen läksyjä. Jotenkin ajatukset ei pääse niin pinnalle, kun lasken matikkaa. On ne ajatukset siellä, mutta paljon lievempinä, kun käytän aivojani johonkin muuhun.
Tämä on ihan normaalia. Kun keskittyy johonkin muuhun kuin itseen, niin murheet unohtuvat. Työ ja omat lapset on paras masennuslääke. Oletko saanut mitään diagnoosia psykiatrilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita jaksaa, muru! Älä luovuta. Elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle, kun vain jaksat odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Elän päivän enemmän, koska en jaksa herätä huomenna tarpeeksi aikaisin tappaakseni itseni? Sori, mutta provohan tää.
Mitä hittoa? Vaikka laittaisinkin herätyksen kuudeksi, kellon soitua luultavasti vaan kääntäisin kylkeä ja ajattelisin kuitenkin, että teen sen vasta keskiviikkona. En vain kerta kaikkiaan jaksaisi nousta ylös.
Miksi provoilisin tällaisella aiheella?? Tulipa tosi kamala olo, kun en voi enää edes täällä puhua, koska kukaan ei usko mun oloani. Kamalan yksinäinen olo. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jotenkin tosi absurdia, että vaikka suunnittelen itsemurhaa niin teen läksyjä. Jotenkin ajatukset ei pääse niin pinnalle, kun lasken matikkaa. On ne ajatukset siellä, mutta paljon lievempinä, kun käytän aivojani johonkin muuhun.
Tämä on ihan normaalia. Kun keskittyy johonkin muuhun kuin itseen, niin murheet unohtuvat. Työ ja omat lapset on paras masennuslääke. Oletko saanut mitään diagnoosia psykiatrilta?
Joo. Olen vaikeasti masentunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa, muru! Älä luovuta. Elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle, kun vain jaksat odottaa.
En jaksa odottaa. Olen vakavasti miettinyt itsemurhaa jo n. vuoden verran. Ja muutenkin ihan turhaa elää, kun loppupeleissä kaikki on ihan turhaa.
Ap
No enpä tiedä. Jokaisen oma valinta. Itse haudoin nuorena itsemurhaa mutta pitkälle olen sen jälkeen mennyt.
Kuuluu ikään. Kannattaa antaa muutaman vuoden mennä ja miettiä uudelleen.
Mut jos ei jaksa niin ei jaksa. Ei ketään voi pakottaa palloilla maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät, että itsemurha-ajatusten syynä on vakava masennus, eli sairaus. Syynä ei ole elämä tai sen turhuus. Sairaudesta voi parantua.
Ap, jos sulla on tuollaisia "yliluonnollisia" tuntemuksia muiden ihmisten vaikutuksesta, niin on mahdollista, että masennusdiagnoosisi on väärä. Silloin lääkkeetkään eivät tehoa. Mene heti huomenna terveyskeskukseen päivystävälle hoitajalle ja kerro noista ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ystävä pieni tee itsellesi mitään. Juttele äidillesi tai mene vaikka päivystykseen ja kerro että olet itsetuhoinen. Hae apua, saat sitä ihan varmasti. Nyt on varmasti vaikeaa. mutta joku päivä helpottaa ja huomaat että elämä on ihan kokemisen arvoinen juttu. P.S. Lääkityksellä saadaan hoidettua myös noita raskaita ja pelottavia tarkkailutuntemuksia, mitä koet. Tiedän mistä puhun.
Älä luovuta, olet tärkeä ja ainutlaatuinen juuri tuollaisena kuin olet. Hengitä vaikka minuutti kerrallaan!
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos sulla on tuollaisia "yliluonnollisia" tuntemuksia muiden ihmisten vaikutuksesta, niin on mahdollista, että masennusdiagnoosisi on väärä. Silloin lääkkeetkään eivät tehoa. Mene heti huomenna terveyskeskukseen päivystävälle hoitajalle ja kerro noista ajatuksista.
Aijaa. :/ En kuitenkaan täysillä usko niihin ajatuksiin, mutta kuitenkin tuntemus on se, etten tavallaan ole ainut, joka näkee mitä nytkin teen. Näitä tunteita on ollut nyt ehkä n. viikon verran...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäinen olet?
18
Ap
Asiat kyllä helpottaa. Olin itsekin todella vakavasti masentunut 16-26 -vuotiaana, suunnittelin ja yritin itsemurhaa onnistumatta. Nyt 30-vuotiaana on kuitenkin helpompaa, jotenkin aivot on rauhoittuneet eikä oo sitä samaa tuskaisuutta kuin nuorempana. Mulla oli lopulta suunnitelmana tappaa itseni viimeistään 27-vuotiaana, asiat kumminkin menivät jotenkin hyvin lopulta eikä oo niin kauheeta tarvetta enää kuolla. Noi 10 vuotta elämästäni oli kyllä oikeastaan vaan elossa pysymistä, mutta nyt oon tyytyväinen että kestin. Koita säkin vaan kestää ton pahimman paikan yli, riittää kun syöt ja nukut. Itsemurha tuhoaa kaikkien läheistesi elämän ja mikä pelottavampaa, siinä voi epäonnistua todella helposti ja vammautua loppuelämäksi. Hirveästi voimia sulle, koita kestää. Pyydä vaikka rauhoittavia tai jaksoa osastolla jos tuntuu että et pysty sinnittelemään elossa.
Mitä jos ajattelisit mielessäsi, että kelaat takaisin päin pikakelauksella ja otat hymyn huulille ja elät elämääsi eritavalla kuin ennen. Onnistuuko?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ajattelisit mielessäsi, että kelaat takaisin päin pikakelauksella ja otat hymyn huulille ja elät elämääsi eritavalla kuin ennen. Onnistuuko?
No ei. :( Kun en mä tiedä, miten mun sitten pitäisi elää. En jaksa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa, muru! Älä luovuta. Elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle, kun vain jaksat odottaa.
En jaksa odottaa. Olen vakavasti miettinyt itsemurhaa jo n. vuoden verran. Ja muutenkin ihan turhaa elää, kun loppupeleissä kaikki on ihan turhaa.
Ap
Mikään ei ole turhaa. Kaikista vähiten sinun itsemurhasi, sillä olisi valtava merkitys vanhempiesi loppuelämälle. Ihmiset antavat merkityksiä kaikelle alitajuisesti. Jopa vesilasilla on merkitys, se ei ole vain vesilasi. Se on jokin, jolla pystyy sammuttamaan janon hetkellisesti.
Ihmiset näkevät esineen merkityksen ennen sen ns. tieteellistä totuutta. Oikeastaan ihmiset eivät arjessa ajattele tieteellisesti mitään, vaan löytävät asioiden käytännöllisiä ja symbolisia merkityksiä joka käänteessä. Mietipä tällä perusteella, että miten iso merkitys yhdellä ihmisellä on, vaikka hän ei olisi saanut oikein mitään koskaan edes aikaan. Sinun kannattaisi käydä logoterapeutilla.
Kuule jos tää juttu on tosi niin kärsit harhoista, koska sulla on myös masennus/ahdistus oireita niin kyseessä voi olla psykoottistasoinen masennus, Skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö. Et nyt tee mitään itsemurhaa, moni sitä yrittänyt katuu sitä myöhemmin ,kun hoidon myötä näkee selvemmin asiat.
Eli nyt, kenelle voit puhua? Jos et keksi ketään niin kerro äitillesi, voi olla että äitis yrittää ensi kieltää asian koska voi olla vaikea myöntää oman lapsen olevan Sairas (koska aina se tuntuu vanhemmasta että on tehnyt itse jotain väärää). Mutta pidä kii siitä että äitisi vie sut päivystykseen ja sitä kautta lasten/nuorten psykiatrille. Tilanne kyllä paranee
Pystyisitkö saamaan sen hoitajan ajan aikaisemmin kun torstaina? Jos pyydät akuuttiaikaa? Tai ottaisit yhteyden paikkakuntasi mielenterveys/psykiatriseen päivystykseen? Tai jos sellaista ei ole niin ihan normaali päivystykseen ja kertoisit että sinulla on tosi vaikea ja ahdistava tilanne. Elämää ei kannata hukata. Itsemurhalla satutat suunnattoman paljon läheisiäsi. Jokaisen ihmisen elämä on arvokas myös sinun ja elämäsi laatu parantuu todennäköisesti tulevaisuudessa, vaikka nyt vaikealta ja pahalta tuntuu. Älä luovuta! Tsemppiä <3
Alue: Aihe vapaa
Ja jotenkin tosi absurdia, että vaikka suunnittelen itsemurhaa niin teen läksyjä. Jotenkin ajatukset ei pääse niin pinnalle, kun lasken matikkaa. On ne ajatukset siellä, mutta paljon lievempinä, kun käytän aivojani johonkin muuhun.