Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajaopinnoista näyttää olevan vääriä uskomuksia
02.04.2018 |
Kohtahan koulutus taas muuttuu. Tähän asti kuitenkin perusopintoihin ei kuulu vanhusten pyllynpesukurssia, eikä vanhustenhoitoa ollenkaan ( eikö olekkin outoa), eikä mitään lastenhoitojaksoa myöskään. Jaksot perusvuonna ovat hoito ja huolenpito, kuntoutumisen tukeminen ja kasvun tukeminen. Jokuhan näistä kai jää pois kohtapuoliin.
Kommentit (41)
https://viisasmuija.fi/2018/01/18/sairaanhoitajaksi-kasvaminen/
Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Ihminen kasvaa vain lapsena. Vanhuksena hän taantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Ihminen kasvaa vain lapsena. Vanhuksena hän taantuu.
Ihminen kasvaa koko elinikänsä. Siksi tämä osio lähihoitajaopinnoissa on niin laaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Ihminen kasvaa vain lapsena. Vanhuksena hän taantuu.
Ihminen kasvaa koko elinikänsä. Siksi tämä osio lähihoitajaopinnoissa on niin laaja.
Noiden opintojen on oltava *todella* yleispiirteisiä jos niitä kerran voi soveltaa mihin ihmisryhmään tahansa. Siinä määrin vähän nimittäin pienillä lapsilla on tekemistä esimerkiksi vanhusten, aikuisten vammaisten, ambulanssipotilaiden tai hammashoitopotilaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Eli ilmeisesti naispuoleisen lähihoitajan ei kannata suuntautua mielenterveys-päihde-vaihtoehtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Ihminen kasvaa vain lapsena. Vanhuksena hän taantuu.
Ihminen kasvaa koko elinikänsä. Siksi tämä osio lähihoitajaopinnoissa on niin laaja.
Noiden opintojen on oltava *todella* yleispiirteisiä jos niitä kerran voi soveltaa mihin ihmisryhmään tahansa. Siinä määrin vähän nimittäin pienillä lapsilla on tekemistä esimerkiksi vanhusten, aikuisten vammaisten, ambulanssipotilaiden tai hammashoitopotilaiden kanssa.
Nyt oli kyse siitä ensimmäisestä vuodesta. Siitä jolloin suoritetaan perusopinnot. Kasvun tukeminen on yksi ensimmäisistä osioista. Suuntautumisvuosi on sitten erikseen. Silloin keskitytään vammaisiin, suun hoitoon, lasten hoitoon tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvun tukeminen osio on sellainen, josta monella jo valmistuneella lähihoitajallakin tuntuu olevan väärä käsitys. Itse en ymmärrä miten joku on voinut opiskella tajuamatta, että kasvun tukeminen käsittää koko elinkaaren syntymästä kuolemaan. Jaksoon liittyvä työssäoppiminen ja näyttö voi tosiaan olla vaikka vanhainkodissa.
Ihminen kasvaa vain lapsena. Vanhuksena hän taantuu.
Ihminen kasvaa koko elinikänsä. Siksi tämä osio lähihoitajaopinnoissa on niin laaja.
Noiden opintojen on oltava *todella* yleispiirteisiä jos niitä kerran voi soveltaa mihin ihmisryhmään tahansa. Siinä määrin vähän nimittäin pienillä lapsilla on tekemistä esimerkiksi vanhusten, aikuisten vammaisten, ambulanssipotilaiden tai hammashoitopotilaiden kanssa.
Nyt oli kyse siitä ensimmäisestä vuodesta. Siitä jolloin suoritetaan perusopinnot. Kasvun tukeminen on yksi ensimmäisistä osioista. Suuntautumisvuosi on sitten erikseen. Silloin keskitytään vammaisiin, suun hoitoon, lasten hoitoon tms.
Yleisluonteista lätinää yksi vuosi ja sitten perään vain yksi vuosi niitä varsinaisia ammattiopintoja... Jos Suomen koulutusjärjestelmää haluttaisiin tehostaa niin tuosta tutkinnosta voisi pätkäistä 2/3 pois ilman, että menetettäisiin lopulta paljoakaan mitä tulee todellisiin työntekovalmiuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Eli ilmeisesti naispuoleisen lähihoitajan ei kannata suuntautua mielenterveys-päihde-vaihtoehtoon?
No jos psykiatriseen sairaalaan haluat duuniin, niin ei välttämättä ole helppoa. Toisin kyllä naislähäreitäkin siellä työskentelee, mutta ovat vähemmistössä. Väitän silti että huipputyypit pyritään rekrytoimaan, oli nainen tai mies. Mieslähäreillä on ehkä sillä tavalla helpompaa, että se sukupuoli saattaa auttaa, mutta sitten on myös uskallettava painia ja rajoittaa kun se tilanne tulee. Niitäkin miehiä on, jotka eivät siihen pysty ja sitten saakin etsiä uutta duunia. Vaikka onhan se duuni paljon muutakin kuin painimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Eli ilmeisesti naispuoleisen lähihoitajan ei kannata suuntautua mielenterveys-päihde-vaihtoehtoon?
Voi hyvinkin, ja aika pieni osa on töissä oikeasti agressiivisten potilaiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Eli ilmeisesti naispuoleisen lähihoitajan ei kannata suuntautua mielenterveys-päihde-vaihtoehtoon?
Kannattaa, jos haluaa töihin esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien tuettuun asumiseen. Siellä taas on hoitajina tai ohjaajina töissä enimmäkseen lähihoitajia. Sieltä löytyy työtä naisillekin. Siellä asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja potilasta ei voida rajoittaa, joten painimaankaan ei pitäisi joutua. Se toki ei tee työstä turvallista, mutta hoitajalla on siis oikeus ottaa jalat alleen, jos asukas esimerkiksi känni- tai ainepäissään tulee uhkailemaan.
Kun ps7ykiatrisia sairaalapaikkoja on ajettu alas, on syntynyt paljon näitä kuntoutuskoteja. Osa ihan aidosti välietappeja kuntoutumisen tiellä, osa lähinnä toimintakyvyltään alentuneiden, mutta ei väkivaltaisten kroonikkoskitsofrenikkojen palveluasumista.
Psykiatrisissa sairaaloissa toteutetaan paljon myös tahdosta riippumatonta hoitoa ja silloin potilas voidaan viedä eristykseen vaikka pakolla, vaikka yleensä tilanteet tosiaan onnistutaan hoitamaan ihan sillä, että niitä (mies)hoitajia on niin paljon, että potilasta ei vaan nappaa alkaa painia tai jos alkaa, on ylivoimalla tilanne silti suhteellisen helppo hoitaa nätisti voimatoimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?
Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.) Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.
Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.
Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.
Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.
Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?
Psykiatriset sairaalat palkkaavat, ja edes ottavat harjoitteluihin, nykyisin lähes pelkästään sairaanhoitajia (ja terveyden- ja ensihoitajia, joilla siis myös sairaanhoitajan pätevyys.) Poikkeus ovat nohevat miespuoliset lähihoitajat. Ei sitä ehkä ääneen saa sanoa, mutta psykiatrisissa sairaaloissa olisi toivottavaa, että sukupuolijakauma olisi aika tasan, koska hankalassa tilanteessa homma sujuu yleensä sopuisammin, kun potilas joutuu miettimään, alkaisiko painia kahdeksaa miestä vastaan kuin jos vastassa on kahdeksan naista. Sairaanhoitajamiehiä on naisia vähemmän, joten kun heitä ei onnistuta rekrytoimaan tarpeeksi, otetaan lähihoitajamiehiä.
Tyypillinen hoitaja-jakauma psykiatrisella osastolla on esimerkiksi 1 (iäkkäämpi) mielenterveyshoitaja nainen, 8 naissairaanhoitajaa, 6 lähi- tai mielenterveyshoitaja miestä ja 2 miessairaanhoitajaa. Jos nainen haluaa psykiatriseen sairaalaan töihin, on käytännössä lähes pakko lukea sairaanhoitajaksi. Miehelle voi riittää lähihoitaja.
Eli ilmeisesti naispuoleisen lähihoitajan ei kannata suuntautua mielenterveys-päihde-vaihtoehtoon?
Kannattaa, jos haluaa töihin esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien tuettuun asumiseen. Siellä taas on hoitajina tai ohjaajina töissä enimmäkseen lähihoitajia. Sieltä löytyy työtä naisillekin. Siellä asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja potilasta ei voida rajoittaa, joten painimaankaan ei pitäisi joutua. Se toki ei tee työstä turvallista, mutta hoitajalla on siis oikeus ottaa jalat alleen, jos asukas esimerkiksi känni- tai ainepäissään tulee uhkailemaan.
Kun ps7ykiatrisia sairaalapaikkoja on ajettu alas, on syntynyt paljon näitä kuntoutuskoteja. Osa ihan aidosti välietappeja kuntoutumisen tiellä, osa lähinnä toimintakyvyltään alentuneiden, mutta ei väkivaltaisten kroonikkoskitsofrenikkojen palveluasumista.
Psykiatrisissa sairaaloissa toteutetaan paljon myös tahdosta riippumatonta hoitoa ja silloin potilas voidaan viedä eristykseen vaikka pakolla, vaikka yleensä tilanteet tosiaan onnistutaan hoitamaan ihan sillä, että niitä (mies)hoitajia on niin paljon, että potilasta ei vaan nappaa alkaa painia tai jos alkaa, on ylivoimalla tilanne silti suhteellisen helppo hoitaa nätisti voimatoimin.
Hei kiitos vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriselle usein ihan toivotaan mieshoitajia, ja joissain on jopa säännös että tietty määrä on oltava mieshoitajia vuorossa. Ne on niitä "pahimpia" paikkoja. Enpä itse niihin edes menisi, pienenä naisena.
Lähihoitajatutkinnossa on todella paljon sisältöä, mutta ikävä puoli tuntuu olevan se että porukkaa ahdetaan sieltä väkisin läpi vaikka mitään ei oppisi tai osaisikaan. Kyllä tämän näkee kentällä, opiskelijoita on jos jonkunmoisia. Jotkut ovat todella hyviä ja ottavat opinnot tosissaan, sitten on näitä joiden ei ikinä pitäisi alalle päätyä, mutta opettajat pakolla pistävät läpi näytöistä vaikka työpaikkaohjaaja kollegoineen olisi aivan toista mieltä. Parhaassa tapauksessa vaihdetaan näyttöpaikkaa useampia kertoja kunnes joku suostuu päästämään läpi. Omalta luokaltani valmistui 1,5 vuotta muita jäljessä yksi opiskelija, joka uusi kaikki näytöt ja harkkajaksot vähintään kerran, viimeisen useita kertoja...
Aina ihmetyttää, kun hoitoalaa ja lähihoitajan ammattitaitoa yritetään jotenkin muka nostaa väittämällä, että koulutuksessa ei opetettaisi alan perusasioita. Pyllyn pesuja todellakin harjoitellaan ja samalla opitaan, että kyse on pelkkää hygieniaa tärkeämpi ja monipuolisempi asia. Jos sitä ei ymmärrä, ei ole kovin kummoinen hoitaja.
Hm..jos ei itse arvosta omaa työtään, ei sitä arvosta kukaan muukaan.
Lähihoitajan työ on paljon muutakin kuin pepunpesua.
Vanhuspuolella sh tekee samaa kuin lähihoitaja, siihen lisänä suurempi vastuu lääkehoidosta. Sh tekee myös usein pelkkää arkivuoroa, kun taas lähihoitaja tekee kolmivuoroa. Palkassa ero on pieni, kun ottaa huomioon se, että vastuuta on sairaanhoitajalla enemmän.
Onko lähärikouluissa siis jotain vanhus- ja lapsinukkeja joiden peppuja lähäriopiskelijat pesevät? Aina kun yksi opiskelija on saanut nuken pestyä niin opettaja lätkäisee sen pepulle uudet mämmit tms?
Liikuntavammaisten vanhusten piti olla.