Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa työelämässä
22.01.2026 |
sellaista, kun näkee työyhteisössä vähän tämän tästä että rikotaan sovittuja pelisääntöjä, ei hoideta sovittuja työtehtäviä tai nakitetaan niitä muille, toimitaan moraalisesti vähän niin ja näin. Olen ylikiltti ja tunnollinen ja noudatan aina mitä sovitaan. Tulen toimeen toisten kanssa ja olen mielestäni pärjännyt työelämässä kaikinpuolin ihan hyvin. Rasitun kuitenkin hirveästi tällaisesta ja murehdin niitä aika paljon.. En osaa aina pitää puoliani töissä vaan alistun vähän epäreilunkin toiminnan edessä. Minua ei kuitenkaan kiusata tai syrjitä töissä.
Millaista näkökulmaa teillä on tarjota miten kovettaa itseä tai jotain. Yritän hoitaa vaan työni parhaalla mahdollisella tavalla mutta kun nään miten jotkut toimivat, en voi olla rasittumatta niistä ja monesti toiminta vaikuttaa töissä minuunkin ja siihen mitä siellä teen tai en tee. En tiedä onko nämä asiat sellaisia mihin johdon pitäisi puuttua. Näistä asioista on sovittu, säännöt/ohjeet voi olla jopa kirjalliset mutta niitä vaan hiuksenhienosti rikotaan. Kai se on ihmispersoonasta kyse. Tai olenko minä liian nipo ja joustamaton ja ylitarkka?
Kommentit (7)
Kyllä sääntöjä ja ohjeita pitäisi noudattaa. Jos ei noudateta, siitä pitäisi seurata jotain. Vaikea ottaa kantaa, että mikä on liikaa tarkkuutta. Murehtimalla tosin asiat eivät usein parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vissiin "kympintytön syndrooma". Pedantti ja liian myötäilevä luonne, jota muut käyttävät hyväkseen ja se kuormittaa sinua.
Minulla oli aikoinaan työkaveri, joka kehui omalla aikaansaavuudellaan. Kyllä se olikin aikaansaava, kun teetätti suuren osan omista töistään muilla. Kyllästyin siihen aika nopeasti ja sanoin, että tehkööt itse hommansa, kuten kaikki muutkin.
Meni sitten valittamaan pomolle, joka oli hyvin tietoinen hänen tavoistaan ja käski tehdä omat hommansa. Voi sitä marttyyrin asennetta sen jälkeen, mutta eihän hän muutakaan voinut. Onneksi jäikin sitten kohta eläkkeelle.
Ei tarvi enää jaksaa, meillä oli yyteet ja sain lähtöpassit..
No et ehkä voi tälle omalle herkkyydelle mitään, mutta ehkä voisit koittaa pohtia, että muut eivät ajattele työelämästä samoin kuin sinä.
Monille ihmisille töissä käyminen ei ole henkilökohtaista eivätkä he koe olevansa työnantajalle mitään velkaa. Töissä käydään, mutta sitä työtaakkaa suhteutetaan jatkuvasti omaan jaksamiseen - tehdään hieman vähemmän tai mutkia oikoen, jos halutaan enemmän panostaa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Niin kauan kuin muiden rikkeet eivät vaikeuta sinun työtäsi tai lisää työtaakkaasi, niin en lähtisi tästä eteenpäin johdolle raportoimaan. Työkavereidesi toiminta on jopa jossain määrin terveempää kuin ehkä sinun erittäin tunnollinen työtapasi
Entisenä nipona olen tylysti tuonut rimaa alas. Oma juostenkustu on silti ihan valovuosia muiden priimaa edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki kyllä tekee kaikkensa mutta työelämä on sen verran mätä että edes yhdessä ei ehditä kaikkea. Porukalla tai esimiesten voimin priorisoidaan mitä on pakko ehtiä ja loput jää tekemättä tai huitaistaan sinne päin. Duunarihomma.
Jos joku kaataa sulle omia hommiaan niin se pitäisi tapahtua vain jos sulla on ylimääräistä aikaa ja sillä toisella ei oikeasti ole. Ja esimieheltä vahvistus että kun Riitta ei nyt ehdi kaikkea niin Maiju jättää vähäpätöisemmän homman tekemättä ja auttaa Riittaa.
En jaksanut. Kyynärpäätaktiikalla työelämässä pärjää.