Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisistä tulee lasten myötä hieman tylsiä ja yksinkertaisia kaakattajia, itsekkäitä oman edun tavoittelijoita?
02.04.2018 |
Koskee siis myös miehiä.
Eilisellä luontoretkellä suositussa kohteessa ei monillekaan vanhemmille näyttänyt olevan muita ihmisiä olemassakaan. Kunhan omat lapset pääsevät ensimmäisenä ja näkevät ja kokevat kaiken parhailta paikoilta. Muista viis. Tämä koskee siis myös miehiä, isät jopa vielä ärhkämmin päsmäröivät ja raivaavat tietä jälkikasvulleen. Tunkevat päälle, eivät väistä ym. Eivät päästä muita katsomaan jotain nähtävyyttä hyvältä paikalta. Kysyttäessä ärsyyntyvät.
Makkaranpaistopaikalla perheet valtaavat koko laavun omalle laumalleen. Nätisti kun kysyy, mahtuuko sekaan, jälleen ärsyyntyvät. Eivät välttämättä edes vastaa tervehdykseen! Vaikka laavu on kaikkien käyttöön tarkoitettu ja tilaa kyllä on, mutta kun koko tila on vallattu makkaranpaiston lisäksi lasten vaatteiden kuivattamiseen. Ärsyttäähän se, kun ei voi itsekkäästi omia koko laavua omiin tarpeisiin.
Hirveä show koko eväshetki muutenkin. Isä häslää tulen kanssa, äiti kaakattaa pinkissä toppapuvussaan ja lastenvaatemallistosta pöllityssä sienipipossaan. Lapset joko vänisevät tai kiljuvat. Osa on ihan nätisti, mutta heitäkin pitää äidin koko ajan möyhiä ja nostella tai hössöttää ja lässyttää jotain. Miksi sen ei voi vain antaa olla rauhassa? Kun se kerrankin on rauhassa ja tyytyväinen.
Tämä vain yksi esimerkki.
Kahden kesken perheellisten kanssa keskustelu on haastavaa. Varsinkaan pikkulasten vanhemmilla ei keskittymiskyky ja mielenkiinto enää ulotu perheen ulkopuolelle. Ennen mukavasta ja sosiaalisesta pohdiskelijasta tulee vain arkipäivän asioista kiinnostunut tylsimys, jonka kanssa jankataan samat arkiset lapsi/kotiteemat läpi moneen kertaan. Jutustelu poukkoilee ja siinä toistuu vain tietyt teemat; synnytyksistä uuteen laminaattilattiaan. Eikä juuri muuta. Joka asiasta saa jonkin aasinsillan lapseen tai vanhemmuuteen.
Hämmentävää.
Sitten osa taas säilyy järkevinä. Pukeutuvat edelleen aikuisten vaatteisiin, osoittavat mielenkiintoa ja huomioivat myös ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä. Puhuvat normaalisti. Pystyvät keskittymään myös asioihin, jota eivät käsittele vanhemmuutta tai lapsensaantia. Käyttäytyvät normaalisti, kohteliaasti ja avoimesti. Liikkuvat myös yksin.
Kommentit (42)
Näin voi todellakin käydä. Itselläni on kolme lasta mutta olen aina silloin tällöin osannut ottaa aikaa myös itselleni. Toista se on serkkuni, joka meni uskovaisen kanssa naimisiin ja sai pari lasta. Mitään illanviettoja ei voi järjestää koska uskovainen raivoraitis. Koko elämä pyörii pakettitalossa entisen pellon keskellä.
Haikeana muistelen entisiä nuoruusaikoja jolloin oli elämää. Nykyään lapsiperheen vanhemmille kuuluu se, ettei saa olla omaa elämää, käydä missään yksin tai puolison kanssa. Alkoholia ei sormustimellistakaan. Jos valitat, vastataan että itsepä olet ristisi valinnut. Myös tällä palstalla. Puhuttiinko joskus entisaikaan perheellisille näin? Luulen että lasten vähentyessä on ymmärrys siitä että lapset ovat tulevaisuus ja myös työvoiman uusintamista, unohtunut. Lapset nähdään yleisesti muiden ihmisten taholta vain jonkilaisina lemmikkeinä. Hieman hankalina mutta kasvaisivatpa nopeasti pois häiritsemästä. Samanlainen suhtautuminen on myös teini-ikäisiin. Entisaikaan ehkä ymmärrettiin paremmin se, että erilaiset elämänvaiheet kuuluvat elämään. Lapsuus, nuoruus, vanhemmuus ja vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme siskoa. Ensimmäisestä tuli ihan kauhea kusipää kun sai ekan lapsensa. Siis ihan sairas passuuttaja ja olettaa koko maailman olevan häntä varten. Muut saa perua mökkivuoronsa kun 'lupasin jo lapsille!!1' ja kuskata häntä. Kiitos on tuntematon sana. Kaikki pyörii lasten (eli siis hänen) ympärillään.
Toinen sisko sai lapsen ja muuttui paljon ihanammaksi ihmiseksi.
Kolmas sai lapsia ja pysyi ennallaan, eli hauskana ihmisenä joka on muutakin kuin äiti. Hänen kanssaan ollaan eniten tekemisissä. Lapset on osa hänen elämää, mutta ei koko elämä.