Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisistä tulee lasten myötä hieman tylsiä ja yksinkertaisia kaakattajia, itsekkäitä oman edun tavoittelijoita?
02.04.2018 |
Koskee siis myös miehiä.
Eilisellä luontoretkellä suositussa kohteessa ei monillekaan vanhemmille näyttänyt olevan muita ihmisiä olemassakaan. Kunhan omat lapset pääsevät ensimmäisenä ja näkevät ja kokevat kaiken parhailta paikoilta. Muista viis. Tämä koskee siis myös miehiä, isät jopa vielä ärhkämmin päsmäröivät ja raivaavat tietä jälkikasvulleen. Tunkevat päälle, eivät väistä ym. Eivät päästä muita katsomaan jotain nähtävyyttä hyvältä paikalta. Kysyttäessä ärsyyntyvät.
Makkaranpaistopaikalla perheet valtaavat koko laavun omalle laumalleen. Nätisti kun kysyy, mahtuuko sekaan, jälleen ärsyyntyvät. Eivät välttämättä edes vastaa tervehdykseen! Vaikka laavu on kaikkien käyttöön tarkoitettu ja tilaa kyllä on, mutta kun koko tila on vallattu makkaranpaiston lisäksi lasten vaatteiden kuivattamiseen. Ärsyttäähän se, kun ei voi itsekkäästi omia koko laavua omiin tarpeisiin.
Hirveä show koko eväshetki muutenkin. Isä häslää tulen kanssa, äiti kaakattaa pinkissä toppapuvussaan ja lastenvaatemallistosta pöllityssä sienipipossaan. Lapset joko vänisevät tai kiljuvat. Osa on ihan nätisti, mutta heitäkin pitää äidin koko ajan möyhiä ja nostella tai hössöttää ja lässyttää jotain. Miksi sen ei voi vain antaa olla rauhassa? Kun se kerrankin on rauhassa ja tyytyväinen.
Tämä vain yksi esimerkki.
Kahden kesken perheellisten kanssa keskustelu on haastavaa. Varsinkaan pikkulasten vanhemmilla ei keskittymiskyky ja mielenkiinto enää ulotu perheen ulkopuolelle. Ennen mukavasta ja sosiaalisesta pohdiskelijasta tulee vain arkipäivän asioista kiinnostunut tylsimys, jonka kanssa jankataan samat arkiset lapsi/kotiteemat läpi moneen kertaan. Jutustelu poukkoilee ja siinä toistuu vain tietyt teemat; synnytyksistä uuteen laminaattilattiaan. Eikä juuri muuta. Joka asiasta saa jonkin aasinsillan lapseen tai vanhemmuuteen.
Hämmentävää.
Sitten osa taas säilyy järkevinä. Pukeutuvat edelleen aikuisten vaatteisiin, osoittavat mielenkiintoa ja huomioivat myös ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä. Puhuvat normaalisti. Pystyvät keskittymään myös asioihin, jota eivät käsittele vanhemmuutta tai lapsensaantia. Käyttäytyvät normaalisti, kohteliaasti ja avoimesti. Liikkuvat myös yksin.
Kommentit (42)
Osalla ei ole ollut mitään omaa elämää tai erityisiä kiinnostuksen kohteita ennen lapsia. Osalle vasta lapsi tuo sisällön elämään.
Sitten taas yllättävän moni, erityisesti nainen, ei oikein tiedä kuka on ja mistä tykkää. Oma identiteetti ei ole kunnolla kehittynyt ja sitten tuleekin jo vauva ja sitä ei siinä edes ehdi kehittää. Ei ole omaa itseä, josta olisi jälkikasvun lisäksi kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla noinkin. Toisaalta itse olin ennen lapsia mielestäni lapsellinen asioiden vatkaaja. Mitä sekin sanoi ja mitähän se tarkoitti ja jos se tarkoitti sitä niin mitähän se ihminen siitä sitten ajattelee... Oikeasti teki nupille ihan hyvää keskittyä toisen ihmisen ruokkimiseen kaiken eksistentialistisen kriisin jälkeen :). No, rajansa kaikella.
Minä taas olen todistanut kuinka lasten saaneista ystävistäni on tullut empaattisia, lämpimiä, kiinnostuneita, rauhallisia ja epäitsekkäitä. Kaikki ei enää pyörikään oman navan ympärillä. Ehkä meitä on vaan moneen junaan.
Sitä olen kanssa miettinyt että miksi sinne leikkipuistoon pitää aikuistenkin pukea jotkut goretexit päälle? Viikonloppuisin leikkipuistoisssa isät (antaneet vaimoilleen aikaa nukkua myöhempään tai laittaa ruokaa/olla perheen pienimmän kanssatms) tai pariskunnat perheensä kanssa. Kaikilla jotkut kalliit goretexit päällä. Tuntee itsensä ihan oudoksi kun tulee normaaleissa vaatteissa, talvitakissa ja farkuissa. Pääasiahan siellä puistossa on pitää itsensä lämpimänä. Miksi puistossa pitä esittää jotain "aktiivista"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osalla ei ole ollut mitään omaa elämää tai erityisiä kiinnostuksen kohteita ennen lapsia. Osalle vasta lapsi tuo sisällön elämään.
Sitten taas yllättävän moni, erityisesti nainen, ei oikein tiedä kuka on ja mistä tykkää. Oma identiteetti ei ole kunnolla kehittynyt ja sitten tuleekin jo vauva ja sitä ei siinä edes ehdi kehittää. Ei ole omaa itseä, josta olisi jälkikasvun lisäksi kiinnostunut.
Kuulun tähän ryhmään. Ykköshaaveeni oli aina tulla äidiksi. Nyt kun lapset kasvavat, ahdistun, kun oikeasti ei ole mitään sellaista huippujuttua, josta olisin kiinnostunut ja mikä voisi täyttää elämäni kuten lapset. Toisaalta sekin on minusta kummaa, jos sellainen "hoivavietti" katsotaan noloksi jäänteeksi menneisyydestä ja okei, sitä voi nippa nappa pari vuotta hyödyntää lasten kanssa ja sitten kohti oikeaa aikuisten elämää taas. Millä tavalla hoivaaminen on huonompi kiinnostuksenkohde kuin vaikka seinäkiipeily, astronomia tai kissanäyttelyt? Miten se automaattisesti tekee ihmisestä aivottoman bimbon? Edelleenkin kun luen lapselleni Viisikoita, samastun eniten äidilliseen Anneen :)!
No, ehkä ymmärrät sit kun sulla on lapsia. Oma perhe vaan menee kaiken edelle ja on kiinnostuksenkohteissa aina ekana. Sitä paitsi perhe-elämä on mun elämää, mistä muka muusta juttelisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun perhe ei ainakaan mun edelle mene missään... jonossa tai paikassa.
Muuten voit leikkiä miten haluat.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä ymmärrät sit kun sulla on lapsia. Oma perhe vaan menee kaiken edelle ja on kiinnostuksenkohteissa aina ekana. Sitä paitsi perhe-elämä on mun elämää, mistä muka muusta juttelisin?
Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kanssa miettinyt että miksi sinne leikkipuistoon pitää aikuistenkin pukea jotkut goretexit päälle? Viikonloppuisin leikkipuistoisssa isät (antaneet vaimoilleen aikaa nukkua myöhempään tai laittaa ruokaa/olla perheen pienimmän kanssatms) tai pariskunnat perheensä kanssa. Kaikilla jotkut kalliit goretexit päällä. Tuntee itsensä ihan oudoksi kun tulee normaaleissa vaatteissa, talvitakissa ja farkuissa. Pääasiahan siellä puistossa on pitää itsensä lämpimänä. Miksi puistossa pitä esittää jotain "aktiivista"?
Goretexit nyt vain kestävät säätä kuin säätä, eikä niiden käyttäminen esitä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheellinen ihminen, enkä silti ymmärrä tuollaista.
Pari vuotta sitten vappuna eräs akateeminen perhe ylenkatsoi meidät pois nuotiopaikalta, jonka oli valloittanut jo tunteja ennen kuin saavuimme paikalle. Onneksi löytyi toinen grilli ja sieltä mukavia ihmisiä.
Ehkä nuorempana elin jonkun lapseni ensin- kauden, mutta on meillä osattu jonottaa ja odottaa vuoroa. Ja antaa muille tilaa.
Ihmiset puhuvat usein siitä, mikä heille on sillä hetkellä tärkeää. Huomaavainen keskustelija toki ottaa huomioon toisen, jos toisella ei ole mitään sanottavaa aiheeseen ja vaihtaa aihetta. Ihan yhtä uuvuttavia "keskustelijoita" on ne Ihmiset, jotka puhuvat taukoamatta esim. Työstään tai harrastuksestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiköhän noi ole niitä "täydellisiä perheitä" olevinaan, jotka menee päsmäröimään ja kaakattamaan sinne ja tänne.
Ei ainakaan liity minun elämään m itenkään moinen päsmäröinti, ja olen äiti ollut jo 16 vuotta. Mutta ehkä me yksinhuoltajat ollaankin fiksumpia, ei ole tarvettä esittää ja päsmäröidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kanssa miettinyt että miksi sinne leikkipuistoon pitää aikuistenkin pukea jotkut goretexit päälle? Viikonloppuisin leikkipuistoisssa isät (antaneet vaimoilleen aikaa nukkua myöhempään tai laittaa ruokaa/olla perheen pienimmän kanssatms) tai pariskunnat perheensä kanssa. Kaikilla jotkut kalliit goretexit päällä. Tuntee itsensä ihan oudoksi kun tulee normaaleissa vaatteissa, talvitakissa ja farkuissa. Pääasiahan siellä puistossa on pitää itsensä lämpimänä. Miksi puistossa pitä esittää jotain "aktiivista"?
Goretexit nyt vain kestävät säätä kuin säätä, eikä niiden käyttäminen esitä muuta.
Niin mitä erityistä survival-säätä siellä leikkipuistossa sitten vaatteen täytyy kestää? -Ei mitään. Miksi aikuisen ihmisen pitää pukeutua johonkin retkeily-vaellus-vaatteisiin leikkipuistoon kaupungissa? Miksi siis pitää "taantua" vaatetuksessaan? Tämä on jokin keskiluokkaisten juoni. Näyttääkseen vastuulliselta perheenisältä tai -äidiltäleikkipuistossa pitää olla jotkut ihme reimat päällä, vaikka toiminta on lähinnä uitun tylsää seisoskelua. Ja taas nousee sinkkujen ja lapettomien parien rima hankkia lapsia. Suomessa yleensäkin lapsiperheelle sallittu rooli on aivan helvetin kapea. Juuri tietyntyyppinen pitää olla. Työntää rattaita viikonloppuisin goretexit päällä puistossa. Eikä missään nimessä sanoa vahingossakaan mitään negatiivista lapsiperhearjesta. Kaiken tulee ulosannissa olla pelkkää hattaraa, eikä päivääkään eikä hetkeäkään vaihdettaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Osalla ei ole ollut mitään omaa elämää tai erityisiä kiinnostuksen kohteita ennen lapsia. Osalle vasta lapsi tuo sisällön elämään.
Sitten taas yllättävän moni, erityisesti nainen, ei oikein tiedä kuka on ja mistä tykkää. Oma identiteetti ei ole kunnolla kehittynyt ja sitten tuleekin jo vauva ja sitä ei siinä edes ehdi kehittää. Ei ole omaa itseä, josta olisi jälkikasvun lisäksi kiinnostunut.
Juuri näin! Sen takia mammoilla näkyy näitä sienipipoja. Kun muillakin mammoilla on, ei ole kehittynyt omaa identiteettiä ei omaa makua eikä tyyliä. Kyllä se kriisi sitten tulee kun lapset alkaakin olla teini-iässä eikä elämässä ole mitään sisältöä. Sitten alkaa vimmattu harrastaminen ja vaatteisiin ja hiuksiin panostaminen.
No monesti ne pienet ihmiset näkevät paremmin kun ei ole isoja aikuisia edessä. Aikuinen taas näkee pienen takaakin. Viittaan siis tuohon nähtävyys kommenttiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kanssa miettinyt että miksi sinne leikkipuistoon pitää aikuistenkin pukea jotkut goretexit päälle? Viikonloppuisin leikkipuistoisssa isät (antaneet vaimoilleen aikaa nukkua myöhempään tai laittaa ruokaa/olla perheen pienimmän kanssatms) tai pariskunnat perheensä kanssa. Kaikilla jotkut kalliit goretexit päällä. Tuntee itsensä ihan oudoksi kun tulee normaaleissa vaatteissa, talvitakissa ja farkuissa. Pääasiahan siellä puistossa on pitää itsensä lämpimänä. Miksi puistossa pitä esittää jotain "aktiivista"?
Goretexit nyt vain kestävät säätä kuin säätä, eikä niiden käyttäminen esitä muuta.
Niin mitä erityistä survival-säätä siellä leikkipuistossa sitten vaatteen täytyy kestää? -Ei mitään. Miksi aikuisen ihmisen pitää pukeutua johonkin retkeily-vaellus-vaatteisiin leikkipuistoon kaupungissa? Miksi siis pitää "taantua" vaatetuksessaan? Tämä on jokin keskiluokkaisten juoni. Näyttääkseen vastuulliselta perheenisältä tai -äidiltäleikkipuistossa pitää olla jotkut ihme reimat päällä, vaikka toiminta on lähinnä uitun tylsää seisoskelua. Ja taas nousee sinkkujen ja lapettomien parien rima hankkia lapsia. Suomessa yleensäkin lapsiperheelle sallittu rooli on aivan helvetin kapea. Juuri tietyntyyppinen pitää olla. Työntää rattaita viikonloppuisin goretexit päällä puistossa. Eikä missään nimessä sanoa vahingossakaan mitään negatiivista lapsiperhearjesta. Kaiken tulee ulosannissa olla pelkkää hattaraa, eikä päivääkään eikä hetkeäkään vaihdettaisi pois.
Mitä sinne puistoon sitten saa pukea? Mikä pitää vettä, tuulta ja ei estä lapsen kanssa liikkumista. Ja voi vaikka istua maahan tms.
Jep sitten ne äidit kun vuoraavat vessan paperilla, jättävät pöntön vetämättä, huutavat lapselle "älä koske oven kahvaan paljain käsin", sama napero leikkii HopLopissa laitteissa, joissa lapset ovat saaneet lukuisia pissa ja kakka vahinkoja, oksentaneet, kuolanneet ja kaivaneet nenää, WC on puhtaimmillaan näihin sontaisiin pallomeriin verrattuna....
Kyllä minusta itsekeskeisiä oman tilan ja ajan vaativia löytyy ihan joka puolelta, oli sitten sinkku, perheellinen, rikas, köyhä jne. Enemmän se kertoo minusta luonteen köyhyydestä, arvoista ja käytöstapojen puutteesta, jos ei osata ottaa muita huomioon.
Minä tunnen ihmisiä laidasta laitaan, on ne omista asioitaan kailottavat sinkut ja perheelliset myös, on ne vaatimattomammat ja hiljaisemmat yksilöt ja törmäähän noihin töykeisiinkin ihmisiin siellä sun täällä. En silti ole huomannut että sillä olisi merkitystä onko perhettä vai ei.