Kokemuksia homoksi tai heteroksi "kääntymisestä" aikuisena?

Et "muutu" heteroksi tai homoksi olet vain bi

Vierailija kirjoitti:

Itse elin kulissiheteron elämää yli kolmekymppiseksi, kunnes tietyt tapahtumat aiheuttivat sen, että tajusin sittenkin olevani oikeasti lesbo tai ainakin enemmän naisista kiinnostunut bi. Olin taistellut niitä ihastumisia vastaan teinistä lähtien, kunnes eräänä kertana en enää pystynytkään siihen.

Edelleenkin mietin, pystyisinkö pyristelemään tästä kuitenkin eroon ja että miksi olen tällainen. Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja mikä teillä auttoi joko asian hyväksymiseen tai siitä irti pyristelemiseen?

Miksi et vain hyväksy sitä mitä olet? :)

Vierailija kirjoitti:

Et "muutu" heteroksi tai homoksi olet vain bi

En tiedä, olenko sekään. Nykyään miehet eivät enää kiinnosta lainkaan. Silti yritän hangoitella tuntemuksiani vastaan aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin kulissiheteron elämää yli kolmekymppiseksi, kunnes tietyt tapahtumat aiheuttivat sen, että tajusin sittenkin olevani oikeasti lesbo tai ainakin enemmän naisista kiinnostunut bi. Olin taistellut niitä ihastumisia vastaan teinistä lähtien, kunnes eräänä kertana en enää pystynytkään siihen.

Edelleenkin mietin, pystyisinkö pyristelemään tästä kuitenkin eroon ja että miksi olen tällainen. Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja mikä teillä auttoi joko asian hyväksymiseen tai siitä irti pyristelemiseen?

Miksi et vain hyväksy sitä mitä olet? :)

Se on todella vaikeaa, kun en haluaisi olla mikään stereotyyppinen "sateenkaariväen" edustaja. :/ Siis ei mulla ole mitään sateenkaariväkeä vastaan, mutta miellän itseni aika ujoksi, konservatiiviseksi ja rajoittuneeksikin. En haluaisi ylittää niitä tiettyjä tiukkoja itselleni asettamiani rajoja.

Mutta sitten tosiaan kiinnostuin yhdestä naisesta aivan mielettömän paljon, enkä ole koskaan tuntenut vastaavaa vetoa ja kiinnostusta ketään miestä kohtaan. Se tunne oli jotenkin äärimmäisen ihana, katkeransuloinen ja uutukaisuudessaan pelottavakin. Aivan kuin se olisikin ollut se oikea ensirakkauteni. Ihmettelin, että mitä ihmettä mulle tapahtuu. Miksi tunnen näin? Olin ihan hukassa siinä.

Mulle on käynyt samoin, luulin olevani hetero kunnes rakastuin palavasti naiseen. En tosin koskaan kertonut tunteistani, elän kulissiliitossa miehen kanssa.

Ei kai sun ole pakko mahtua mihinkään tiettyyn muottiin? Ole vain se kuka olet :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin kulissiheteron elämää yli kolmekymppiseksi, kunnes tietyt tapahtumat aiheuttivat sen, että tajusin sittenkin olevani oikeasti lesbo tai ainakin enemmän naisista kiinnostunut bi. Olin taistellut niitä ihastumisia vastaan teinistä lähtien, kunnes eräänä kertana en enää pystynytkään siihen.

Edelleenkin mietin, pystyisinkö pyristelemään tästä kuitenkin eroon ja että miksi olen tällainen. Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja mikä teillä auttoi joko asian hyväksymiseen tai siitä irti pyristelemiseen?

Miksi et vain hyväksy sitä mitä olet? :)

Se on todella vaikeaa, kun en haluaisi olla mikään stereotyyppinen "sateenkaariväen" edustaja. :/ Siis ei mulla ole mitään sateenkaariväkeä vastaan, mutta miellän itseni aika ujoksi, konservatiiviseksi ja rajoittuneeksikin. En haluaisi ylittää niitä tiettyjä tiukkoja itselleni asettamiani rajoja.

Mutta sitten tosiaan kiinnostuin yhdestä naisesta aivan mielettömän paljon, enkä ole koskaan tuntenut vastaavaa vetoa ja kiinnostusta ketään miestä kohtaan. Se tunne oli jotenkin äärimmäisen ihana, katkeransuloinen ja uutukaisuudessaan pelottavakin. Aivan kuin se olisikin ollut se oikea ensirakkauteni. Ihmettelin, että mitä ihmettä mulle tapahtuu. Miksi tunnen näin? Olin ihan hukassa siinä.

ei sinun tarvitse muuttua miksikään sateenkaariväen edustajaksi. Olet edelleen sama se ihminen, joka nyt sattuu pitämään naisista. Ei siinä mitään sen kummempaa ole :)

Kuulostaapa tutulta ap. Täällä yks kaappilesbo

Raamattu, Kirje roomalaisille 1:26-27: 

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Olen koko teini-ikäni ihastunut tyttöihin ja edelleen kiinnostun naisista enkä pidä miehiä lainkaan seksuaalisesti haluttavina. Rakastuin silti mieheen :) Edelleen ihmettelen tätä vaikka olemme olleet jo vuosia yhdessä, enkä kenestäkään muusta miehestä voisi kuvitella kiinnostuvani. Joskus elämä vaan tekee niin. En myöskään pidä sitä yhtään mahdottomana, että vuosien heteroparisuhteiden jälkeen tapaisi "sen oikean" saman sukupuolen edustajan ja rakastuisi tähän. Persoonahan se eniten merkitsee, eikä sukupuoli. En pidä itseäni bi:nä tai minään muunakaan...

Vierailija kirjoitti:

Olen koko teini-ikäni ihastunut tyttöihin ja edelleen kiinnostun naisista enkä pidä miehiä lainkaan seksuaalisesti haluttavina. Rakastuin silti mieheen :) Edelleen ihmettelen tätä vaikka olemme olleet jo vuosia yhdessä, enkä kenestäkään muusta miehestä voisi kuvitella kiinnostuvani. Joskus elämä vaan tekee niin. En myöskään pidä sitä yhtään mahdottomana, että vuosien heteroparisuhteiden jälkeen tapaisi "sen oikean" saman sukupuolen edustajan ja rakastuisi tähän. Persoonahan se eniten merkitsee, eikä sukupuoli. En pidä itseäni bi:nä tai minään muunakaan...

Tuo olisi itsellenikin se ihannetilanne, ts. löytäisin sellaisen miehen, joka poikkeuksellisesti kiinnostaisikin. Kieltämättä heterosuhteiden osalta itselleni oli suuria vaikeuksia löytää puolisoa, sillä en kiinnostunut miehistä kovinkaan helposti ja sitten saatoin kiinnostua yllättäen joidenkin hyvin pinnallisten seikkojen perusteella, mikä osoittautui huonoksi pidemmällä aikavälillä.

Ne pari heteromiestä, jotka itseäni kiinnostivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta olivat heitä, joiden kanssa päädyin suhteeseenkin. Muut miehet eivät vain kiinnostaneet lainkaan. Sen sijaan naisiin olisin helpostikin ihastunut, mutta aina kamppailin sitä vastaan.

Eikös tuo ala olla nykyajan standardi, 30-40v naiset ”muuttuu” lespoiksi!!?? Onhan noita pilvin pimein! Itse asun pienellä paikkakunnalla ja lähipiirissä on kolme naista, jotka pitkän avioliiton/useampien miesliittojen ja monen lapsen jälkeen ovat ”löytäneet itsensä” ja alkaneet lespoksi. Osa jo eronnut tyttöystävistään, yks pari taitaa seukata ja saivat yhteiselin lapsen

Sampin julkisuudessa snemmän sääntö kuin poikkeus !!

Mä olen kieltänyt tunteeni naisia kohtaan lapsesta saakka, tajusin sen vasta näin vanhoilla päivilläni (yli 40). Eli myönnän nyt itselleni sen, että olen bi, jota tällä hetkellä ei miehet kiinnosta yhtään. Nyt ymmärrän itseäni ja tunnen olevani vapaa.

Samoin minä olen vasta 30+ tajunnut, miksi sänkyhommat miehen kanssa ei ole oikein koskaan sujuneet. Vähän sääliksi käy miestäni.