Mahdottomat vaihto-oppilaat

Vierailija kirjoitti:

Itse olin Australiassa vuoden ja vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ollut, niin jotenkin koko ajan tuntui siltä, että minulta odotettiin jotain muuta tai erilaista suhtautumista heihin kuin osasin antaa. Välillä tuntui, että minusta ei pideta ja tulkittiin sanomisiani negatiivisemmin kuin tarkoitin. Joskus vihjaillen puhuttiin suomalaisista liian ujoina ja epäsosiaalisina ja siksi epämiellyttävinä. Olemme hyvin erilaisia kuin aussit, he ovat keskimäärin ystävällisempia ja voimempia ja iloisempia kuin suomalaiset, mutta silti tuntui jotenkin väärältä, että minun olisi pitänyt olla samanlainen tullakseni hyväksytyksi omana itsenäni. Yritin sopeutua ja olla ystävällinen, mutta ei ihminen voi, eikä tarvitse muuttua toiseksi. Ihmiset haluavat muka avartaa maailmankuvaansa ja tutustua erilaisiin ihmisiin, mutta hyvin harvat muuttuvat muita kulttuureja ja erilaisuutta kohdatessaan avarakatseisimmiksi. Eivät ainakaan tuolla asenteella. Muutenkin siellä oli sellainen olo, että jakavat ihmisiä a ja b luokkiin kansaisuuden ja syntyperän perusteella. Minä pohjoismaisena olin vielä ihan ok, mutta ihan selvästi esim. Aasiasta tulleita pidettiin vähän etäällä, elleivät he olleet merkittävässä asemassa. Silti kokemus oli kokonaisuutena myönteinen, mutta tuo samanlaisuuden odottaminen vähän harmitti.

Vaihtareillehan on ennen vaihtoon menoa koulutusta maan kulttuurista. Tavoista, historiasta jne. Ja itsekin pitää ottaa selvää.

Suomalaisetkin jakaa ulkomaalaiset eri kasteihin.

Ja australialaisten nihkeä suhtautuminen aasialaisiin johtuu historiasta. Maa kävi katkeran toisen maailmansodan Japanin kanssa, moni sukulainen kitui vankileireillä jne. Ei tämäkään pitäisi tulla yllätyksenä.

Ja se koko vaihdon ideahan on, että se vaihtari menee sinne elämään paikallista perhe-elämää, eikä niin, että se isäntäperhe muuttuu suomalaiseksi. Voi huoh.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuriero? kirjoitti:

Mistä maasta oli? Mies- vai naispuolinen?

Ranskalainen tyttö.

Että tällaisia ihania siellä Ranskassa sitten kasvaa. Tämän päivän Hesarissa Helena Liikanen kehuu kolumnissaan maasta taivaisiin ranskalaisen koulun, ja kuinka hyvää se on tehnyt hänen tyttärelleen, joka aloitti sen kolme vuotta sitten 3-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillistä käyttäytymistä ;

kumpikin osapuoli yrittää ajaa ns. omaa etuaan ja ihmettelee kun ei homma vaan toimi ja itsekseen jupisee miksi tämä ei toimija miksi toinen käyttäytyy noin.

Istuitteko kertaakaan juttelemaan syvällisesti asioista. Mitä vaihtari odottaa vierailultaan, mitä te odotatte, voisiko tehdä kompromisseja, millanen fiilis vaihtarilla on halusiko edes tulla? Miten asioita vois muuttaa niin että olis kaikilla ok olla?

Suoraa rehellistä keskustelua. Kyllä se yhteinen kieli löytyy jos tarpeeksi haluaa.

Nyt vaikuttaa sille että kumpikin puoli vaan kyräili toistensa tekemisiä ymmärtämättä täysin miksi toinen teki noin ja näin.

Sinulla ei selvästikään ole kokemusta asennevammasta. Se on vammoista vaikeimpia ja siihen on hyvin vaikea ulkopuolelta vaikuttaa! Muutoksen asenteeseen voi tehdä vain ihminen itse.

Inesviivi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillistä käyttäytymistä ;

kumpikin osapuoli yrittää ajaa ns. omaa etuaan ja ihmettelee kun ei homma vaan toimi ja itsekseen jupisee miksi tämä ei toimija miksi toinen käyttäytyy noin.

Istuitteko kertaakaan juttelemaan syvällisesti asioista. Mitä vaihtari odottaa vierailultaan, mitä te odotatte, voisiko tehdä kompromisseja, millanen fiilis vaihtarilla on halusiko edes tulla? Miten asioita vois muuttaa niin että olis kaikilla ok olla?

Suoraa rehellistä keskustelua. Kyllä se yhteinen kieli löytyy jos tarpeeksi haluaa.

Nyt vaikuttaa sille että kumpikin puoli vaan kyräili toistensa tekemisiä ymmärtämättä täysin miksi toinen teki noin ja näin.

Sinulla ei selvästikään ole kokemusta asennevammasta. Se on vammoista vaikeimpia ja siihen on hyvin vaikea ulkopuolelta vaikuttaa! Muutoksen asenteeseen voi tehdä vain ihminen itse.

Ei perheen tarvitse sietää omassa kodissaan nuorta, joka raivoaa ja vaatii. Kaikesta voi keskustella, jos kysymys on väärinkäsityksistä tai väsymyksestä tms. mutta jos lähtökohtaisesti tullaan toisen kotiin palveltavaksi täysin väärällä asenteella ja alkaa haukkua jne jo ennen kuin on kynnyksen yli päästy niin kyllä tuollainen vaihto-oppilas lähtee kiertoon. Ihan syystä.

Mun appiukkoni on sellainen, että hänelle kelpaa vain se aivan oma tuttu. Kaikki muu kuin perunat ja ruskea kastike  ei ole ruokaa. Huonekalut voi olla vain ruskeita. Vain pannukahvia costa ricasta voi juoda. Kaikkea erilaista (JOTA ON PALJON) ihmetellään ja pällistellään suureen ääneen. Kukaan ihminen ei jaksa tuollaista kodissaan 24/7 eikä tuollaisella asenteella voi lähteä vaihtoon!

Meillä oli vuoden aasialainen tyttö. Tavattoman suloinen ja ihana. Ollaan edelleen yhteydessä, käyty moikkaamassa myöhemmin jne.

Vuosi hänen kanssaan oli silti todella raskas. Oli kuin kivirekeä olisi vetänyt. Hän oli ihan hirvittävän hidas. Ja suorastaan tyhmä. Ei kertakaikkiaan vain tajunnut asioita. Mietin monta kertaa, että onkohan hänellä jokin hahmotusongelma tai oppimisvaikeuksia tms.

Nyt myöhemmin hänen äitinsä kertoi, että oli itse tuskastunut juuri tähän hitauteen ja epäitsenäisyyteen ja löhettänyt lapsen siksi vaihtoon. Olisi kyllä ollut tosi kiva tietää tää suoraan! Eikä jankata satoja kertoja yksinkertaisia asioita ja ihmetellä.

Minun koulussani oli aikoinaan paljon suosittuja vaihto-oppilaita. Kun uusi amerikkalaispoika tuli kouluun, kaikki tietenkin odottivat hänen olevan stereotyyppinen, sosiaalisesti taitava ja ulospäin suuntautunut hymypoika. Kaveri olikin introvertti runopoika köyhästä perheestä ja tienannut vaihto-oppilasrahat itse siivoamalla. Sääliksi kävi poikaa, en tiedä miten hänen vuotensa meni kun olin jo siinä vaiheessa itse kirjoittanut. Voihan olla että vuosi meni lopulta hyvin, mutta stereotyyppeihin ei tosiaan ole luottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla muuta tähän ketjuun mutta minusta tuo on todella outo tapa että syötyään jätetään astiat pöytään ja siitä ne sitten siirtää tiskiin se kenen vuoro ikinä onkaan :o Siis kyllä meillä viedään aina omat astiat tiskipöydälle kun noustaan pöydästä ja siitä koneeseen siirtää sitten se jonka vastuulla tiskit on, ei meillä missään ravintolassa asuta jossa omia jälkiään ei tarvitse siivota ellei ole oma vuoro. 

Ohis. Meillä tehdään juuri niin, koska keittiö on kämpän kokoon nähden ihan liian pieni ja usein keittiön vähäiset pinnat ovat vielä siitä ruoanlaitosta johtuen täynnä tavaraa. Tottakai ne kaikki + ruokapöytä siivotaan heti ruokailun jälkeen, mutta lautaspino&ottimet&lasit&tarjoiluastiat ei valitettavasti mahdu kerralla siihen yhteen isompaan tiskialtaaseen jos se on vielä tyhjä. Ei mikään ihannetila, mutta minkäs teet🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla muuta tähän ketjuun mutta minusta tuo on todella outo tapa että syötyään jätetään astiat pöytään ja siitä ne sitten siirtää tiskiin se kenen vuoro ikinä onkaan :o Siis kyllä meillä viedään aina omat astiat tiskipöydälle kun noustaan pöydästä ja siitä koneeseen siirtää sitten se jonka vastuulla tiskit on, ei meillä missään ravintolassa asuta jossa omia jälkiään ei tarvitse siivota ellei ole oma vuoro. 

Ohis. Meillä tehdään juuri niin, koska keittiö on kämpän kokoon nähden ihan liian pieni ja usein keittiön vähäiset pinnat ovat vielä siitä ruoanlaitosta johtuen täynnä tavaraa. Tottakai ne kaikki + ruokapöytä siivotaan heti ruokailun jälkeen, mutta lautaspino&ottimet&lasit&tarjoiluastiat ei valitettavasti mahdu kerralla siihen yhteen isompaan tiskialtaaseen jos se on vielä tyhjä. Ei mikään ihannetila, mutta minkäs teet🙄

Meillä vanha omakotitalo, jossa arkisin syömme keittiössä. Siellä on pieni taso hellan vieressä, jonka alla on tiskikone. Tämä taso on ruoanlaiton jäljiltä aina täynnä. Vähän kauempana on metrin verran laskutilaa. Ruokapöytä on sen tiskikoneen edessä, keskellä lattiaa. Ei ole mitään järkeä nostaa astioita pinoihin sinne kauempana olevalle tasolle vain kantaaksemme ne taas takaisin ruokapöydän ohi sinne tiskikoneeseen. Altaita on yksi ainoa ja usein sekin on täymnä valmiiksi, tyyliin lastoja, siivilä jne.

Kaikkein nopeita ja järkevintä on nostella ne astiat suoraan ruokapöydästä sinne koneeseen.

Jos syömme ruokailutilassa, sieltä ne astiat kyllä pinotaan sitten keittiön ruokapöydälle ennen lataamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lukioaikana Keski-Euroopassa vaihdossa. Sain huudot mm. siitä, kun en ymmärtänyt kuivata suihkukoppia pyyhkeellä suihkun jälkeen. En tajunnut kuivata myöskään lavuaaria joka käsipesun jälkeen.

Sainkin sitten talon emännältä pitkän listan kodin sääntöjä ihan kirjallisessa muodossa, lista odotti minua yksi päivä kun tulin koulusta. Olisi pitänyt tietää esim että kengät riisutaan talon ulkopuolella, eikä todellakaan vasta eteisessä. Perheen äiti syytti minua epäkypsäksi.

3 kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä.

No eikö se ole hyvä että sait säännöt?

Sain nämä säännöt vasta asuttuani heillä noin kuukauden. Ilmeisesti perheen äiti oletti, että ymmärtäisin kaikki heidän omalaatuiset tapansa ja sääntönsä. Toisessa isäntäperheessä tai kenenkään kaverin luona ei ollut mitään vastaavia kummallisuuksia. Aluevalvojanikin kuvaili tuota äitiä "täydelliseksi rouvaksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lukioaikana Keski-Euroopassa vaihdossa. Sain huudot mm. siitä, kun en ymmärtänyt kuivata suihkukoppia pyyhkeellä suihkun jälkeen. En tajunnut kuivata myöskään lavuaaria joka käsipesun jälkeen.

Sainkin sitten talon emännältä pitkän listan kodin sääntöjä ihan kirjallisessa muodossa, lista odotti minua yksi päivä kun tulin koulusta. Olisi pitänyt tietää esim että kengät riisutaan talon ulkopuolella, eikä todellakaan vasta eteisessä. Perheen äiti syytti minua epäkypsäksi.

3 kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä.

No eikö se ole hyvä että sait säännöt?

Sain nämä säännöt vasta asuttuani heillä noin kuukauden. Ilmeisesti perheen äiti oletti, että ymmärtäisin kaikki heidän omalaatuiset tapansa ja sääntönsä. Toisessa isäntäperheessä tai kenenkään kaverin luona ei ollut mitään vastaavia kummallisuuksia. Aluevalvojanikin kuvaili tuota äitiä "täydelliseksi rouvaksi".

Asiaton aluevalvoja.

Jos hän olisi antanut ne heti, sekin olisi ollut väärin.

Ja tuokin on tyypillistä, että isäntäperheitä ”kilpailutetaan” keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Mun appiukkoni on sellainen, että hänelle kelpaa vain se aivan oma tuttu. Kaikki muu kuin perunat ja ruskea kastike  ei ole ruokaa. Huonekalut voi olla vain ruskeita. Vain pannukahvia costa ricasta voi juoda. Kaikkea erilaista (JOTA ON PALJON) ihmetellään ja pällistellään suureen ääneen. Kukaan ihminen ei jaksa tuollaista kodissaan 24/7 eikä tuollaisella asenteella voi lähteä vaihtoon!

   Onneksi appiukkosi ei tarvise lähteä vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun appiukkoni on sellainen, että hänelle kelpaa vain se aivan oma tuttu. Kaikki muu kuin perunat ja ruskea kastike  ei ole ruokaa. Huonekalut voi olla vain ruskeita. Vain pannukahvia costa ricasta voi juoda. Kaikkea erilaista (JOTA ON PALJON) ihmetellään ja pällistellään suureen ääneen. Kukaan ihminen ei jaksa tuollaista kodissaan 24/7 eikä tuollaisella asenteella voi lähteä vaihtoon!

   Onneksi appiukkosi ei tarvise lähteä vaihtoon.

Järkyttävän moni nuori ihminen on jo yhtä luutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nousi kova hässäkkä vuohenjuustoleipäsistä, jotka tein ”väärin” paahtoleipäsiivuille patongin sijaan.

Tässä ymmärrän vaihtaria oikein hyvin.

Järjestöt selittävät miten vaikka pakastepizza käy. Arkeahan sitä eletään. Ja sitten huushollissa ei ole joku ilta rapsakkaa patonkia vaan vain paahtoleipää, hotellista valitetaan heti...

Ei käynyt ilmi mitä palautetta vaihtari tarkalleen antoi ja miten. Oletan, että tuli huvittunut kommentti suomalaisesta ruoasta eikä suinkaan kyse ollut siitä etteikö paahtoleipä olisi silti kelvannut tarjoiluna. Ottaen huomioon, että lähes kaikkialla maailmassa Suomen ulkopuolella ruokaan suhtaudutaan aika vakavasti, olisi ollut jo arvattavissa, että paahtoleipä ja vuohenjuusto on vähän kuin olisi laittanut kaviaarit nakkisämpylän väliin. Tietenkin siitä seuraa huvittuneita kommentteja. Ihan eri asia sitten jos aloittaa kohtuuttoman raivoamisen mokomasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun appiukkoni on sellainen, että hänelle kelpaa vain se aivan oma tuttu. Kaikki muu kuin perunat ja ruskea kastike  ei ole ruokaa. Huonekalut voi olla vain ruskeita. Vain pannukahvia costa ricasta voi juoda. Kaikkea erilaista (JOTA ON PALJON) ihmetellään ja pällistellään suureen ääneen. Kukaan ihminen ei jaksa tuollaista kodissaan 24/7 eikä tuollaisella asenteella voi lähteä vaihtoon!

   Onneksi appiukkosi ei tarvise lähteä vaihtoon.

Jos olisin anoppi, laittaisin tuollaisen appiukon heti vaihtoon.

Meillä oli viikon saksalainen tyttö kun olin lukiossa, sillä itse olin myös ollut viikon Saksassa eräässä perheessä. Siellä meni tosi hyvin muttei se sama tyttö valitettavasti päässyt Suomeen, vaan yksi toinen, pari vuotta nuorempi, joka oli vielä ihan keskenkasvuinen. 

Ei ollut edes mikään eka kerta, kun hän oli "vaihdossa", mutta alku oli jotenkin tosi kankea. Minä ja tosi reipas/sosiaalinen paras kaverini tuli vielä meille ja juteltiin englanniksi. Mutta sen tytön vastaukset oli luokkaa "no" tai "yes" joka kysymykseen ja meille tuli sellainen fiilis ihan kuin koko tilanne olisi ollut joku poliisikuulustelu. Hän ei itse kysellyt mitään ja oli vain omassa huoneessaan koko loppuajan, mistä hänet sai hakea, jos tulisi yhtään mitään asiaa. Ei siis itse halunnut vaikka olla minun huoneessani, vaan mieluummin yksin. Se oli vielä aikaa, jolloin kodeissa oli pöytäkoneet eikä kännykässä nettiä tms. joten en tiedä mitä hän siellä yksin puuhasi. 

Sitten viimeisenä perjantaina oli mennyt omineen sopimaan, että menisi yksin ihan eri puolille kaupunkia julkisilla jonkun suomalaisen tytön järjestämiin bileisiin, jonne yksi saksalaisista tytöistä oli menossa / paras kaverinsa ilmeisesti. Minua ei kutsuttu, ja olimme jo suunnitelleet siihen muutenkin muuta ohjelmaa muiden perheiden ja niiden saksalaisten kanssa. Minun vanhempani vähän epäröivät päästää häntä yksin bussilla yöllä (oli helmikuu joten jo ilta viideltä oli pimeää ja pakkasta -20C) ja hänen olisi vielä pitänyt yksin vaihtaa bussia jossain missä ei ollut ikinä käynytkään, ilman nettiä yms. Vanhempani sanoivat, että jos joku hakee tytön ja tuo takaisin, niin sitten se on ok, mutta jos hän aikoo vieraassa paikassa mennä yksin jonnekin tuntemattomien bileisiin, niin ei onnistu. Me oltiin kuitenkin allekirjoitettu joku vastuusopimus hänestä, joten jos olisi tapahtunut jotain (ryöstö, raiskaus tms.), niin mun vanhemmat olisi joutuneet ongelmiin. Lisäksi oli vähän tökeröä, että hänelle oltiin jo suunniteltu ohjelmaa meidän perheen toimesta ja hän oli sitten omineen mennyt lupaamaan jotain ihan muuta. Minä olin sillon 17 ja se 15 joten oltiin vielä ihan kunnolla alaikäisiä.

No, koska minua ei ollut kutsuttu, mikä silloin teininä otti vähän koville, en sitten todellakaan suostunut miksikään lapsenlikaksi että olisin itse vienyt bussilla hänet sinne ja hakenut kun en kerta saanut hänen mukaansa jäädä sinne bileisiin. :D 

Lisäksi mun perhekin vähän loukkaantui, ettei sitä kiinnostanut se yhteinen ohjelma, mitä oli sovittu ja minne pari muutakin perhettä saksalaisine tyttöineen oli tulossa. Joten lopputulos oli ettei sitä päästetty yksin menemään sinne bileisiin ja siitähän se sai kivat raivarit. Huusi mulle jotain saksaksi (mun vanhemmat puhui vain hieman englantia) ja kiukutteli ihan kunnolla. Meni huoneeseensa itkemään ja kuulin sen soittavan sille bilekaverilleen ettei nämä p*skapäät tms päästä mua sinne. Siinä vaiheessa itsellänikin kilahti ja menin sitten itse naapurissa asuvalle kaverille siksi illaksi käymään, kun ei sinne sovittuun ohjelmaan menosta tullut mitään ja v*tutti. Se oli koko illan mököttämässä huoneessaan, vaikka yritettiin selittää sille, miksei se saanut mennä sinne bileisiin tai miksei vaikka sen toisen tytön vanhemmat tms. joku voinut tulla hakemaan sitä meiltä sinne. Ihan ihme tyyppi ja eipä oltu sen koommin kyllä missään yhteyksissä. Sen sijaan yksi toinen niistä tuli vielä seuraavana kesänäkin käymään Suomessa ja itse Berliinin matkalla vielä nähtiin yms. 

Paljonko isäntäperhe saa rahaa kuussa vaihtarin majoittamisesta ja ruokkimisesta?

Itse olin kymmenen vuotta sitten vaihtarina Aasiassa. Alueellani asui myös toinen suomalainen tyttö, jonka vaihto keskeytyikin sitten jo aika aikaisessa vaiheessa. Syynä oli se, että tyttö kävi jatkuvasti ryyppämässä yliopistolaisten miesten kanssa (me olimme 16-vuotiaita), eikä suostunut noudattamaan isäntäperheen sääntöjä jne. Ei oikein mene omaan kalloon, että maksetaan kymppitonni siitä ilosta, että saa mennä pariksi kuukaudeksi aiheuttamaan hankaluuksia.

P.S. Oma vaihtoni oli erittäin onnellinen ja onnistunut. Olemme edelleen isäntäperheeni kanssa yhteyksissä. :)

Oikeusjakohtuus kirjoitti:

Paljonko isäntäperhe saa rahaa kuussa vaihtarin majoittamisesta ja ruokkimisesta?

Ei senttiäkään.