Mahdottomat vaihto-oppilaat

AFS kannattaa välttää. Tosi ylimielistä porukkaa siellä töissä ja tukea ei saa jos tulee ongelmia. Todella huono kokemus oli itselläni ja muilta olen kuullut ihan vastaavanlaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

AFS kannattaa välttää. Tosi ylimielistä porukkaa siellä töissä ja tukea ei saa jos tulee ongelmia. Todella huono kokemus oli itselläni ja muilta olen kuullut ihan vastaavanlaisia kokemuksia.

Sama kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AFS kannattaa välttää. Tosi ylimielistä porukkaa siellä töissä ja tukea ei saa jos tulee ongelmia. Todella huono kokemus oli itselläni ja muilta olen kuullut ihan vastaavanlaisia kokemuksia.

Sama kokemus.

Samoin. Hyvin välinpitämätöntä. Ja tosiaan kun se vaihto-oppilas on maksava asiakas, mutta isäntäperhe ei... niin ainahan sitä saa uuden.

Onko kenenkään mies oikeasti ihastunut vaihtariin/au paireihin vai miksi tästä aina pelotellaan? Onko yleistäkin?

Vaikka monilla onkin ollut hienoja kokemuksia vaihtarina/isäntäperheenä olosta niin totuus tuppaa silti olemaan se, että vaihtovuosi ei läheskään aina ole mikään "elämän paras vuosi". Vaihtareiksi lähtee monista maista epäkypsää, huonosti valmistautunutta, heikosti erilaisuutta sietävää porukkaa. Kaikkia ei edes vaivauduta haastattelemaan vaan seulan saattaa läpäistä aivan millainen nuori tahansa.

Toisaalta isäntäperheilläkin on usein epärealistiset odotukset vaihtarinuorta kohtaan ja varsinkin tyttöjen oletetaan automaattisesti tietävän, mitä kotitöitä heidän tulee tehdä ja miten heidän tulee osallistua isäntäperheen elämään. Usein olen kuullut siitäkin, ettei isäntäperhe ole osannut suhtautua nuoren koti-ikävään vaan haukkunut tämän siitä hyvästä hemmotelluksi ja lapselliseksi. Eräällä tytöllä olisi jo ensimmäisen viikon jälkeen pitänyt olla paikallinen poikaystävä ja kun niin ei ollut, niin isäntäperheen äidin keski-ikäinen poikamiesveli katsoi oikeudekseen ehdottaa tytölle treffejä.

Vaihtarijärjestöt ovat myös aivan oma lukunsa. Monissa maissa järjestöjen aluevalvojat ovat hankalasti tavoitettavissa tai kyvyttömiä sovittelemaan mahdollisia konfliktitilanteita. Jotkut vähättelevät isäntäperheen mahdollista tuen tarvetta ja toiset taas vierittävät aina syyn nuoren niskoille oli tilanne mikä hyvänsä. Ei-kaupalliset järjestöt eivät välttämättä ole kaupallisia parempi vaihtoehto. Esimerkiksi tässä ketjussa kritiikkiä saanut AFS ei ole kaupallinen järjestö mutta silti huonoja kokemuksia on useammalla kirjoittajalla.

Meidän ikävimmät kokemukset liittyy juuri 16-vuotiaaseen tyttöön joka kotimaassaan oli ollut kympin tyttö. Mielestään hän tiesi kaiken ja osasi kaiken. Ei uskonut mitään mitä yritimme sanoa. Esimerkiksi kurssivalintojen jne suhteen. Hän arvioi itsensä muita paremmaksi. Sama kilpailuhenkisyys päti kaikkiin muihin vaihtareihinkin. Kaikesta tästä seurasi se, että hän pakersi ihan ihme asioiden kanssa koulussa otettuaan ihan liian paljon ihan liian vaikeita kursseja, menetti jotenkin itsetuntonsa koska yhtäkkiä olikin kovatasoisessa koulussa, jossa ei suinkaan ollut se paras, vaan kaukana siitä ja tosi yksinäinen, koska oli ollut niin ylenkatsova muita vaihtareita kohtaan. Tässä kehässä sitten pyörittiin. Yksin ja itsetunto romahtaneena.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ikävimmät kokemukset liittyy juuri 16-vuotiaaseen tyttöön joka kotimaassaan oli ollut kympin tyttö. Mielestään hän tiesi kaiken ja osasi kaiken. Ei uskonut mitään mitä yritimme sanoa. Esimerkiksi kurssivalintojen jne suhteen. Hän arvioi itsensä muita paremmaksi. Sama kilpailuhenkisyys päti kaikkiin muihin vaihtareihinkin. Kaikesta tästä seurasi se, että hän pakersi ihan ihme asioiden kanssa koulussa otettuaan ihan liian paljon ihan liian vaikeita kursseja, menetti jotenkin itsetuntonsa koska yhtäkkiä olikin kovatasoisessa koulussa, jossa ei suinkaan ollut se paras, vaan kaukana siitä ja tosi yksinäinen, koska oli ollut niin ylenkatsova muita vaihtareita kohtaan. Tässä kehässä sitten pyörittiin. Yksin ja itsetunto romahtaneena.

Vaihto-oppilaaksi lähteviltä edellytetään lähes aina hyvää koulumenestystä mutta se ei tosiaan takaa vaihtovuoden onnistumista. Kuulin kerran erään kokeneen vaihtaritoimijan sanovan, että se oppilas, jolla on seiskan englanti mutta aito kiinnostus erilaisia ihmisiä kohtaan on paljon parempaa vaihtariainesta kuin se kympin enkkunero joka ei välttämättä tule juttuun kuin omanlaistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ikävimmät kokemukset liittyy juuri 16-vuotiaaseen tyttöön joka kotimaassaan oli ollut kympin tyttö. Mielestään hän tiesi kaiken ja osasi kaiken. Ei uskonut mitään mitä yritimme sanoa. Esimerkiksi kurssivalintojen jne suhteen. Hän arvioi itsensä muita paremmaksi. Sama kilpailuhenkisyys päti kaikkiin muihin vaihtareihinkin. Kaikesta tästä seurasi se, että hän pakersi ihan ihme asioiden kanssa koulussa otettuaan ihan liian paljon ihan liian vaikeita kursseja, menetti jotenkin itsetuntonsa koska yhtäkkiä olikin kovatasoisessa koulussa, jossa ei suinkaan ollut se paras, vaan kaukana siitä ja tosi yksinäinen, koska oli ollut niin ylenkatsova muita vaihtareita kohtaan. Tässä kehässä sitten pyörittiin. Yksin ja itsetunto romahtaneena.

Vaihto-oppilaaksi lähteviltä edellytetään lähes aina hyvää koulumenestystä mutta se ei tosiaan takaa vaihtovuoden onnistumista. Kuulin kerran erään kokeneen vaihtaritoimijan sanovan, että se oppilas, jolla on seiskan englanti mutta aito kiinnostus erilaisia ihmisiä kohtaan on paljon parempaa vaihtariainesta kuin se kympin enkkunero joka ei välttämättä tule juttuun kuin omanlaistensa kanssa.

Niinpä. Hänelle kävi oikeastaan se tyypillinen romahdus, joka käy esim kun jonkin pienen kaupungin koulusta menee huippulukioon Helsinkiin. Yhtäkkiä ympärillä onkin pelkästään parempia tai yhtä hyviä. Se on kova paikka itsetunnolle. Kasvattavaa kyllä, jos sen kestää.

Minun mielestä tarinalla on aina kaksi puolta. AP haukkui vaihtarinsa lyttyyn, mikä on aika lapsellista käytostä aikuiselta.

Ranskalaiset ovat aika tylyjä ja ehkä ap otti asiat liian vakavasti.

Tietenkin vaihtariperhe menee lentokentälle vastaan ja toivottaa lapsen tervetulleeksi. Se on vieraanvaraisuutta, ei hyväntekeväisyyttä josta pitää vaatia kiitollisuutta. Ei vaihtari pakottanut perhettä ottamaan vaihtarin omaan kotiinsa

Kulttuuri shokki vaikuttaa kumpaankin, sekä isäntäperheesee että vaihtariin. Tietenkin hän on sitä mieltä että siivoo silloin kun muutkin niin tekevät, ei silloin kun muut eivät

AP ei kertonut mitä ongelmia koulussa oli joten siihen en ota kantaa. Sanoisin vain että harvemmin naapurin teinit ovat kiinnostuneita teidän talossa asuvasta vaihtarista vain sen takia että hän on vaihtari.

Järjesto teki väärin jos ei kertonut etukäteen kuinka paljon rahaa vaihtarilla on oltava. Monet elävät onnellista elämää kotikylässään tarvitsematta taskurahaa. Täysikavuisia aikuisia he eivät ole.

Ja vielä, muutto uuteen maahan on kuin askel taaksepäin. Menetät kaikki tutut kuviot joten yksinkertaisetkin asiat ovat haastavaisia.

Vaihtarin hoitamiseen menee aikaa. Järjeston olisi pitänyt selittää se perheelle ennen vaihtarin ottamista

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä tarinalla on aina kaksi puolta. AP haukkui vaihtarinsa lyttyyn, mikä on aika lapsellista käytostä aikuiselta.

Ranskalaiset ovat aika tylyjä ja ehkä ap otti asiat liian vakavasti.

Tietenkin vaihtariperhe menee lentokentälle vastaan ja toivottaa lapsen tervetulleeksi. Se on vieraanvaraisuutta, ei hyväntekeväisyyttä josta pitää vaatia kiitollisuutta. Ei vaihtari pakottanut perhettä ottamaan vaihtarin omaan kotiinsa

Kulttuuri shokki vaikuttaa kumpaankin, sekä isäntäperheesee että vaihtariin. Tietenkin hän on sitä mieltä että siivoo silloin kun muutkin niin tekevät, ei silloin kun muut eivät

AP ei kertonut mitä ongelmia koulussa oli joten siihen en ota kantaa. Sanoisin vain että harvemmin naapurin teinit ovat kiinnostuneita teidän talossa asuvasta vaihtarista vain sen takia että hän on vaihtari.

Järjesto teki väärin jos ei kertonut etukäteen kuinka paljon rahaa vaihtarilla on oltava. Monet elävät onnellista elämää kotikylässään tarvitsematta taskurahaa. Täysikavuisia aikuisia he eivät ole.

Ja vielä, muutto uuteen maahan on kuin askel taaksepäin. Menetät kaikki tutut kuviot joten yksinkertaisetkin asiat ovat haastavaisia.

Vaihtarin hoitamiseen menee aikaa. Järjeston olisi pitänyt selittää se perheelle ennen vaihtarin ottamista

Ei sinne kentälle kaikki mene. Osa vaihtareista menee julkisilla jopa toisille paikkakunnille. Osa majoitetaan jonnekin yöksi ja perhe hakee vasta seuraavana päivänä. Se että molemmat vanhemmat ottaa palkatonta vapaata vaihtarin tähden on hyvin harvinaista.

Miksi on jotenkin luonnollista että vain silloin voi täyttää tiskikoneen kun kaikki muut perheenjäsenetkin tekee kotitöitä? Mikä tässä on takana?

Silloin aikoinaan ennen Internetiä oli tämä vaihtojuttu aivan huippuhomma! Pääsi itse kokemaan ja näkemään ja oppimaan uutta kulttuuria. Hienot kokemukset ja muistot siitä jäi.

Nyt on toisin. Kaikki löytyy netistä, jos kiinnostaa.

Omia lapsiani en enää päästäisi vaihtoon, mutta eivätpä nuo edes sinne halua!

Vaihtareita ei ”hoideta”. He on kuitenkin jo lukioikäisiä, ja heidän pitäisi olla psyykkisesti valmistautuneita. Ja isäntäperheen ei oleteta käyttävän vaihtarin takia esim virkavapaita, vaan vaihtarin kuuluu sopeutua siihen perheen normaaliin arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtareita ei ”hoideta”. He on kuitenkin jo lukioikäisiä, ja heidän pitäisi olla psyykkisesti valmistautuneita. Ja isäntäperheen ei oleteta käyttävän vaihtarin takia esim virkavapaita, vaan vaihtarin kuuluu sopeutua siihen perheen normaaliin arkeen.

jospa tuo on se ihanne mikä isäntäperheille luvataan. Siihen kuitenkin menee aikaa ja vaivaa. Jos he eivät sitä ymmärrä niin jospa vaihtariperheeksy ryhtyminen ei sovi heille.

Ajan mukaan sitä kyllä sopeutuu vaikka mihin, mutta siihen menee enemmän kuin yksi viikko. Ei kaikki lapset tiedä miten matkustaa julkisella bussilla, jotkut eivät ole koskaan edes nähneet bussiaikataulua

Sitä pitää olla kaikkeen valmis. Aika pajon se ala-ikäisen hoitaminen vaatii.

Jospa järjestot eivät ole kovin rehellisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtareita ei ”hoideta”. He on kuitenkin jo lukioikäisiä, ja heidän pitäisi olla psyykkisesti valmistautuneita. Ja isäntäperheen ei oleteta käyttävän vaihtarin takia esim virkavapaita, vaan vaihtarin kuuluu sopeutua siihen perheen normaaliin arkeen.

jospa tuo on se ihanne mikä isäntäperheille luvataan. Siihen kuitenkin menee aikaa ja vaivaa. Jos he eivät sitä ymmärrä niin jospa vaihtariperheeksy ryhtyminen ei sovi heille.

Ajan mukaan sitä kyllä sopeutuu vaikka mihin, mutta siihen menee enemmän kuin yksi viikko. Ei kaikki lapset tiedä miten matkustaa julkisella bussilla, jotkut eivät ole koskaan edes nähneet bussiaikataulua

Sitä pitää olla kaikkeen valmis. Aika pajon se ala-ikäisen hoitaminen vaatii.

Jospa järjestot eivät ole kovin rehellisiä

Se menee kyllä niinpäin, että jos ei pysty tyhjentämään tiskikonetta yksin (kun se on näytetty) ja jos ei osaa matkustaakaan, ei kyllä ole kypsä vaihto-oppilaaksi. Eihän tässä sitä vaihto-oppilasta edes jätetty hetkeksikään yksin ja kentältä oli kyyditty jne. Ainoa mitä oli pyydetty oli tiskikoneen tyhjentäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtareita ei ”hoideta”. He on kuitenkin jo lukioikäisiä, ja heidän pitäisi olla psyykkisesti valmistautuneita. Ja isäntäperheen ei oleteta käyttävän vaihtarin takia esim virkavapaita, vaan vaihtarin kuuluu sopeutua siihen perheen normaaliin arkeen.

jospa tuo on se ihanne mikä isäntäperheille luvataan. Siihen kuitenkin menee aikaa ja vaivaa. Jos he eivät sitä ymmärrä niin jospa vaihtariperheeksy ryhtyminen ei sovi heille.

Ajan mukaan sitä kyllä sopeutuu vaikka mihin, mutta siihen menee enemmän kuin yksi viikko. Ei kaikki lapset tiedä miten matkustaa julkisella bussilla, jotkut eivät ole koskaan edes nähneet bussiaikataulua

Sitä pitää olla kaikkeen valmis. Aika pajon se ala-ikäisen hoitaminen vaatii.

Jospa järjestot eivät ole kovin rehellisiä

Isäntäperheistä on pulaa suurimmassa osassa vaihtarimaista ja monin paikoin järjestöt ovat tiukan paikan edessä, miten saada saapuville nuorille perheitä. Tiedän, että markkinointikikkana on käytetty mm. näitä "saatte uuden kansainvälisen perheenjäsenen loppuelämäksenne!", "ei tarvitse olla superperhe, normaali arki riittää", "perheenne lähentyy vuoden aikana ennennäkemättömällä tavalla" ja muita vastaavia sloganeita. Osa perheistä sitten yliarvioi omat resurssinsa (ne henkiset nimenomaan).

Mielestäni vaihto-oppilasvuosi tällaisenaan on alkanut tulla tiensä päähän. Monen perheen ja nuoren rahkeet riittäisivät todennäköisesti paljon paremmin esim. kuukauden mittaiseen kesävaihtoon kielikursseineen, kuin vuoden mittaiseen henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vaativaan vaihtarikuvioon. Kansainvälistymistä siinäkin tapahtuu ja todennäköisesti mahdolliset konfliktit vähenisivät, kun vaihto olisi kevyempi kaikille osapuolille. Minusta vaihtarivuodessa ihannoidaan välillä liikaa niitä negatiivisia puolia ja niiden "kasvattavuutta". Pahimmillaan ne voivat traumatisoida nuoren ja/tai jättää isäntäperheelle todella ikävän maun suuhun vaikkapa jonkin tietyn maan ihmisiä kohtaan.

Todella moni vaihto-oppilaan oma perhe on liikkeellä idealla, että ”kun me kerran tästä näin paljon maksetaan, meidän nuorihan ei siivoamaan ala”.

Kuitenkin sinne perhemajoitukseen mennään nimenomaan perheenjäseneksi ja suomalaisissa perheissä perheenjäsenet siivoaa. Myös ne teinit. Edes sen oman huoneensa.

Rotarivaihto ei ole kovin kallis Suomessa, puhutaan siis paljon pienemmästä summasta kuin kaupallisten järjestöjen (YFU, AFS, Explorius, ASSE yms. mitä näitä nyt on) vaihto-ohjelma, jotka voivat maksaa kymppitonninkin. Rotarivaihdossa perhettä vaihdetaan yleensä kolme kertaa ja muilla järjestöillä idea on on, että pysytään samassa perheessä koko aika. Näillä järjestöillä on suuria eroja maiden välillä ja olisikin syytä perehtyä kunnolla niin järjestöön kuin toisen maan kulttuuriin ennen kuin vaihtaria ottaa. 

Yksi mielenkiintoinen seikka on, että Suomessa kalliit järjestöt ovatkin joissakin kohdemaissa edullisia, joka siis tarkoittaa sitä, että perheet kohdemaissa ovat usein köyhempiä (Suominuerelle Shokki). Rotarit onkin yllättäen kallis järjestö monissa maissa, mm Latinomaista tulevat rotarit ovat lähes poikkeuksetta varakkaista perheistä kotoisin ja tottuneet näin taloudenhoitajiin ja varakkaampaan elämäntyyliin, jolloin Suomiarki voikin olla melkoinen shokki tällaiselle nuorelle.

Sen lisäksi kulttuurierot voivat hankaloittaa arkea vaihtarin kanssa, joten kannattaa miettiä mistä maasta sen vaihtarin ottaa. Usein mm. jenkki- ja latinovaihtarien kanssa on ongelmia alkoholin ja hullun biletyksen takia, sillä heillä kotimaassaan vanhemmat ovat paljon suojelevampia eli tiukemmat rajat kaikessa ja alholin kanssa voi olla ihan nollatoleranssi. Yhtäkkiä Suomessa vapaammat rajat aiheuttaa asioiden käsistä riistäytymistä.

Kannattaa suosia isämmaallista vaihtoehtoa ei tuu mitää kulttuuriullatuksia!

Meillä on miehen itäsuomalaiset sukulaiset jörjestäneet paljon pahempia yllätyksiä. Kälyllekin sovin työpaikkahaastattelun Helsingissä ja hön kehtasi tehdä oharit!

Itse olin Australiassa vuoden ja vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ollut, niin jotenkin koko ajan tuntui siltä, että minulta odotettiin jotain muuta tai erilaista suhtautumista heihin kuin osasin antaa. Välillä tuntui, että minusta ei pideta ja tulkittiin sanomisiani negatiivisemmin kuin tarkoitin. Joskus vihjaillen puhuttiin suomalaisista liian ujoina ja epäsosiaalisina ja siksi epämiellyttävinä. Olemme hyvin erilaisia kuin aussit, he ovat keskimäärin ystävällisempia ja voimempia ja iloisempia kuin suomalaiset, mutta silti tuntui jotenkin väärältä, että minun olisi pitänyt olla samanlainen tullakseni hyväksytyksi omana itsenäni. Yritin sopeutua ja olla ystävällinen, mutta ei ihminen voi, eikä tarvitse muuttua toiseksi. Ihmiset haluavat muka avartaa maailmankuvaansa ja tutustua erilaisiin ihmisiin, mutta hyvin harvat muuttuvat muita kulttuureja ja erilaisuutta kohdatessaan avarakatseisimmiksi. Eivät ainakaan tuolla asenteella. Muutenkin siellä oli sellainen olo, että jakavat ihmisiä a ja b luokkiin kansaisuuden ja syntyperän perusteella. Minä pohjoismaisena olin vielä ihan ok, mutta ihan selvästi esim. Aasiasta tulleita pidettiin vähän etäällä, elleivät he olleet merkittävässä asemassa. Silti kokemus oli kokonaisuutena myönteinen, mutta tuo samanlaisuuden odottaminen vähän harmitti.