Mahdottomat vaihto-oppilaat
Tuli tuosta au pair -ketjusta mieleen oma kammokokemus vaihto-oppilaasta. Hän oli tyytymätön aivan kaikkeen. Taloon, meihin, kielitaitooni, lapsiin, kouluun, Suomeen jne.
Kotitöitä ei suostunut tekemään muuta kuin ”yhdessä” eli niin, että koko perhe tekee samaan aikaan.
Astianpesukoneen tyhjentämäinen ja täyttäminen oli hänelle laitettu kolmena päivänä viikossa. Hän ei suostunut tekemään sitä yksin. Eikä niin että olisi laittanut koneeseen astiat suoraan pöydästä metrin päästä, vaan ne olisi pitänyt kasata hänelle erikseen, metrin päähän koneesta.
Vaati että koko perhe muuttaa rytminsä hänen mukaansa.
Eikä kiittänyt kertaakaan. Otimme mm kaksi vapaapäivää töistä hakeaksemme hänet kentältä ja auttaaksemme häntä ekana koulupäivänä.
Älkää lähettäkö näin keskenkasvuisia ihmisiä toisten riesaksi!
Kommentit (270)
Muistan ku eräs lähisukulainen (torvi) otti vaihto-oppilaan Keski-Euroopasta. Niiden pennut oli silloin jotain 13 ja 9. Lapset vastusti vaihtarin ottamista. Ne olivat ainoat viisaat siitä porukasta.
Vaihtari otettiin kuulemma siksi, että lapset oppivat englantia ja vaihtari tekee kaikki kotityöt, jolloin vanhemmat voi vapaasti liehua milloin missäkin.
Vaihtari oli itse sivistyneestä perheestä. Isä muistaakseni arkkitehti ja äiti joku kielenopettaja. Hyvin perhekeskeistä oli ollut kotielämä ja vakavahkohenkistä.
Niin siinä kävi, että parin kuukauden jälkeen vaihtari lähti toiseen perheeseen nostelemaan. Itse oli hommannut sitten vaihdon kertomatta näille mitään. Itseäni hävetti se hyväksikäyttö, vaikka ei mulle kuulunut. Mitään rytmiä ei perheessä ollut. Aamupalaksi jotain vanukkaita kaapista ja syömään mentiin esim lähiravintolaan tai itse sai kaapia jääkaapista sitä mitä löytyi.
Minuakin kutsuttiin paikan päälle tutustumaan vaihtariin. En päässyt kumma kyllä käymään vierailulla. Ilmeisesti olisi tarvittu tulkkia paikalle selvittämään vaihtarille juttuja. Vanhemmat puhuivat englantia sen verran, että Espanjassa pärjää. Perhe ei ollut alkoholisoitunut mutta eleli ihan kuinka sattui ja meni minne nenä näytti. Lapset jätettiin vaihtarin huomaan. Hänestä ei oltu vastuussa vaan hänen piti vastata koko perheen pyörityksestä, koska vanhemmat olivat yrittäjiä ja aina menossa.
Virallinen syy oli, että asuivat niin kaukana kaikesta ja vaihtari oli tottunut kaupunkielämään ja siihen, että pyöritään myös omien, uusien kavereiden kanssa ja ollaan osana perhettä ja heidän tukemanaan. Fiksu oli kun ei pidemmäksi aikaa jumahtanut sinne. Oli vielä syksy, koko ajan satoi ja maa musta. Seutu sellaista, että lähimmät katuvalot parin kilsan päässä ...
Nyt kun tämän muistin, niin vieläkin tunnen myötä häpeää.
Meidän lukiossa oli muutama mielenkiintoinen vaihtaritapaus kymmenisen vuotta sitten. Yksi oli ruotsinsuomalainen tyttö jonka kaikki neljä isovanhempaa olivat aikoinaan muuttaneet Suomesta Ruotsiin. Eli periaatteessa täysin suomalainen, mutta vaan Ruotsin kansalainen. Tyttö puhui erittäin hyvää suomea mutta tietysti hauskasti ruotsalaisella korostuksella josta kuuli kyllä että hmm tämä ei kyllä nyt oo ihan paikallinen. :D Sekin toki hihitteli meidän muumiruotsille, se kuulostaa kuulemma söpöltä ja vähän höpsöltä ruotsalaisen korvaan.
Toinen oli australialainen tyttö jota ei paljon koulussa näkynyt, kävi oikeasti tyyliin kerran viikossa ehkä kuviksen ja enkun tunneilla, joskus jopa osallistui koululiikuntaan ja eri kurssien retkille museoihin jne. Tyttö oli Suomessa noin 11 kuukautta ja siitä melkein kaksi kuukautta vietti matkustelemalla ympäri Eurooppaa. No, mikäs siinä jos on rahaa (ja sillä todellakin tuntui olevan). Ja se olis halunnut jokaikisellä viikkoa pidemmällä lomalla kotiin. Siis Australiaan. En ymmärrä. :D Jouluksi se menikin käymään kotonaan mutta se meinas saada jonkun hermoromahduksen kun ei päässyt hiihtolomallakin kotiin. Jotkut meidän koulusta ei edes tienneet että se edes on joku vaihtari kun ei sitä koulussa melkein ikinä nähnyt. Ihan kiva tyyppi muuten mutta vähän ihmetytti miksi se on edes vaihtoon tullut kun ei edes käy koulua (eikä viitsinyt opiskellä kieltä) ja halusi koko ajan käydä kotona.
Kaverini lukiossa taas oli jonkun oppilaan amerikanserkku vaihtarina. :D Siis oikeasti joku pikkuserkku tai muu melkein läheinen sukulainen. Ei sentään asunut niiden luona.
Itekin olisin halunnut vaihtariksi mutta aloitin lukion pari vuotta muita ikäisiäni myöhemmin ja olin sitten just liian vanha kaikille vaihtarijärjestöille. :( Plääh.
Itse olen myös lukioikäisenä hostannut paria ulkomaalaista (ranska,italia) viikon ajan. Ranskalainen tyttö, todella huonokäytöksinen :( ihan kuin peruskäytös tavat puuttuisi. Oltiin Helsingissä museossa ja opas puhui upeasti ranskaa niin nämä ranskanuoret vain ilkkuivat. Huoh, ilmeisesti vieläkin olettavat ranskan olevan jotenkin hurjan merkityksellinen kieli, sori, mutta se juna meni jo. Muutenkin vähän junttikuva hänestä tuli? Kaikki ruoat oli ihan ihmettelyä ja todella yksinkertaista aina halusi, subissakin kun käytiin ei halunnut muuta kuin kinkkua :D ei mitään muuta... Muuten ihan hauska tapaus. Huono englanti.
Sit italialainen poika. Se oli todella kujalla kaikesta. Älyttömän huono englanti. Ei ymmärtänyt kun käskin hänen ottaa kouluun pyyhkeen mukaan (saunomista, uimista) sitten siskoni sanoi italiaksi, että ottaa pyyhkeen, niin hän ei siltikään sitä ottanut. Aamulla hän ei meinannut nousta sängystä vaikka kiltisti häntä herättelimme. En itse ikinä kehtaisi vieraana laittaa muuta perhettä myöhästymään vaan koska on pakko saada uinua :D hän ei siis lagittanut/jännittänyt siellä huoneessa vaan oikeasti NUKKUI. Ja herätettiin, nukahti taas, herätettiin, valot, jatkoi uinumista... Lisäksi nää italialaiset nuoret olivat todella typeriä yleisesti ja lapsellisia ja epäkunnioittavia. Polttivat pilveä täällä, varastelivat ruokakaupoissa jotain pientä. Siis kuka tulee vieraaseen maahan ja uskaltaa varastaa!!..
Meillä myös ikäviä kokemuksia ranskalaisesta tytöstä. Ei osannut koskaan kiittää, oli tosi ylimielinen, kaikki oli ikävää ja outoa. Kaikkein mäntein tempaus oli se, että piti vaihtovuodestaan blogia, eikä kertonut meille. Kymmeniä kuvia netissä, kasvokuvia meidän lapsista, yksityiskohtaisia kuvia kodista, tarkkoja tietoja missä olemme, milloin aiomme olla poissa kota jne jne. Kaikkea sellaista mitä en itse ikimaailmassa laittaisi nettiin.
Meillä nousi kova hässäkkä vuohenjuustoleipäsistä, jotka tein ”väärin” paahtoleipäsiivuille patongin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ja on edelleen se kuva ranskalaisesta koulusta ja kasvatuksesta, että siellä ollaan paljon autoritäärisempia kuin täällä. Jopa läpsitään, opettajia teititellään jne.
Siksi tämän teinin käytös yllättikin, koska hänellä ei selkeästi ollut minkäänlaista kykyä kunnioittaa ketään tms.
Myös se tuli ihan puskista, että ne nuoremmat sisarukset, jotka hänellä oli, ei yksikään ollutkaan täyssisarus, vaan isiä oli yhteensä kolme. Ja sekin tuli yllätyksenä että maalaisperheenä esitelty perhe ei itse asiassa ollenkaan ollut sieltä mistä piti, vaan perhe oli ehtinyt asua kymmenissä paikoissa siellä täällä. Jopa mannerta oli vaihdettu aina välillä.
Ap
No buhuu eikö ollutkaan ydinperhe kuten olit kuvitellut! Huhhuh! Ps. etkös sanonut ettei tyttö koskaan ollut matkustellut, ja nyt olikin ihan asunut eri mantereella.
Hän ei ollut matkustellut missään. Ravannut Ranskan ja äidin suvun alkuperämaan väliä.
No eikö siinä ole tarpeeksi matkustelua teidän upper-middle-classillenne?
No miten kuvittelet tuommoisen jotenkin avartavan maailmankuvaa?
Hyi itku, luin tätä ketjua ja tämä kommentti on minusta aivan kuvottava.
Saattaa toki johtua siitä, että asun itse ulkomailla ja lapseni matkustavat lähinnä kahden maan välillä, eli käyvät usein Suomessa. Uskaltaisin sanoa, että avartaa maailmankuvaa aika paljon olla sisällä kahdessa kulttuurissa, mikä mitä ilmeisimmin tuon kommentin kirjoittajalle ei ole mahdollista.
Tässä tapauksessa se ei kyllä avartanut yhtään. Ei olla sisällä missään, ravataan edestakaisin, juurettomina ja ulkopuolisina. Ei pysytä Ranskassa millään paikkakunnalla, lapset vaihtaa koulua kuin paitaa, tulee uusia lapsia, uusia isäpuolia, uutta riitaa, välillä palataan mummon luo, tapellaan, palataan Ranskaan. Koko ajan oma paha olo on jonkun toisen syy. Tää oli tämän tytön oikea tausta. Ja tämä oli hänelle opetettu elämisen malli. Negatiivinen, vaativa ja aggressiivinen. Meille hänet ”myytiin” tavallisena ranskalaisena maalaistyttönä.
Ap
Kuule, voi olla että tyttö käyttäytyi huonosti teidän esimerkillisessä perheyhteisössänne ja ehkä jopa muuallakin. Voi olla, että hän oli oikeasti hankala tapaus. Tämän ketjun luettuani minun on kuitenkin sanottava, että sinäkään ap et vaikuta erityisen mukavalta ihmiseltä. En ole havainnut yhdessäkään kommentissa häivääkään vaikkapa empatiasta. Sinulle tekisi varmasti hyvää lähteä vaihtariksi perheeseen toiselle puolelle maailmaa, koska sinun maailmankuvasi ja ihmiskäsityksesi tuntuu todellakin kaipaavaan päisittämistä ja avartamista. Onnea elämääsi keskiluokkaisessa kuplassa.
Mistä tämä ihmeellinen aggressiivisuus? Mistä edes päättelet että olen keskiluokkainen? Miten se ylipäätään liittyy mihinkään?
Isäntäperhe tekee ison sitoumuksen ja näkee paljon vaivaa. Olisi kohtuullista, että järjestö ja se vaihto-oppilaan perhe kunnioittaisivat tätä. Esim että ei suoraan valehdeltaisi taustatiedoista.
Kyseinen tyttö oli ollut vaikeuksissa aiemmin. Paljon vaikeuksia. Osan kertoi itse, osa selvisi sitten muuta kautta. Kun saatiimme niskaamme tämä riitaisa suku ja meidät pakotettiin vyyhtiin, jossa viuhui ihmeellisiä isäpuolia jne. Yksityiskohtia en ala avata.
Hän vaihtoi perhettä monta kertaa myös täällä eli ne vaikeudet jatkuivat. Tunnen toki sääliä, mutta minä en voi olla vastuussa tällaisesta. Vaatimus on täysin kohtuuton.
ApAnteeksi jos vaikutan mielestäsi aggressiviselta. Mistäkö päättelen, että olet keskiluokkainen? Itse asiassa päättelen, että olet jonkun mainitsemaa upper middle class, vaikka voi tietysti olla että olet upporikaskin, mitä tosin en usko, koska jouduitte majoittamaan vaihtarin omaan makuuhuoneeseenne. Näin siksi, koska olet ketjussa maininnut, että vaihtari oli Suomen parhaassa koulussa hienostoalueella ja että te asutte hyvällä asuinalueella ja teillä on tuliterä auto jne. Parhaat koulut sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, missä hyvällä alueella asuminen maksaa paljon. Ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko osatakseen tästä arvioida, että tuskin olet tavan duunari, varsinkin kun työskentelet miehesi kanssa kotitoimistossa.
Sääli on täysin eri asia kuin empatia. Eroa voit alkaa pohtia vaikka itsesi kautta miettimällä miltä ihmisten sinua kohtaan tuntema sääli tuntuu ja miltä myötätunto. Jos paljastan tässä sinulle, että säälin sinua, mutta myötätuntoa tämä ketju ei kokemastasi vääryydestä huolimatta ole sinua kohtaan minussa herättänyt, huomaatko eron?
Pk-seudulla suurimpaan osaan ns parhaista kouluista voi pyrkimällä päästä asui ihan missä tahansa. Myös tähän ko kouluun, pyrkimällä sinne meni meidänkin lapset.
Ikävä tuottaa makuuhuoneiden suhteen pettymys. Me emme antaneet sitä hänelle tilanpuutteen takia vaan koska näin saimme kaikki teinit samaan kerrokseen. Sen sijaan että tää yksi olisi laitettu eri kerrokseen. Mistä hän varmaan olisi saanut uuden järjettömän raivarin. .
En ole sinun tunteitasi vailla. Enkä koe minkäänlaista empatiaa tätä tyttöä tai sukuaan kohtaan, koska vaihto-oppilaaksi lähdetään täysin vapaaehtoisesti. Moneen kertaan kysytään, kestääkö pää, onko omat tarinat totta. Jos tullaan sekopäisinä ja väärällä asenteella niin myötätuntoa tuskin heruu. Yhtään keltään.
Ap
Aivan, juuri tämän olen kommenteistasi ymmärtänyt. Siksi toivotinkin sinulle onnea keskiluokkaiseen tai ilmeisesti sitten sinne upporikkaaseen kuplaasi. Olen edelleen sitä mieltä, että vaihtarivuosi ulkomailla uudessa perheessä, kielessä ja kulttuurissa tekisi sinulle enemmän kuin hyvää. Ilohali ja hei!
Ikävää että sinä et ole osannut hoitaa omia asioitasi. Ja siksi hyökkäät täällä nyt.
Ap
:)
Hyökkään, koska edustat minulle sitä, minkä vuoksi maailma on nykyään sellainen kuin se on. Yleisesti ottaen olen surullinen, mutta kun kohtaan (vaikkapa näinkin) kaltaisiasi kupla-asukkeja, joiden mielestä asioilla on vain yksi oikea puoli, suutun. Valitettavasti.
Nykymaailmassa liian monet ihmiset eivät halua tai osaa asettua toisten asemaan, vaan keskittyvät mieluummin omaan hyvinvointiinsa ja asemansa pönkittämiseen tai edistämiseen. Itse vaan satun olemaan sitä mieltä, että viimeistään siinä vaiheessa kun itsellä on kaikki mitä tarvitsee, voi kääntyä ottamaan kontaktia niihin, joilla ei elämässä ole ollut yhtä hyvä onni kuin itsellä. Uskon että vaihtarisi oli rasittava, mutta en voi käsittää tai hyväksyä sinun tapaasi puhua nuoresta ihmisestä, jolla selvästikin on ollut elämässään paljon ikävyyksiä. Pystyt säälimään häntä, koska asetut hänen yläpuolelleen, mutta samasta siitä syystä et voi tuntea häntä kohtaan myötätuntoa, koska se on vertaistunne ja sinun elämäsihän tekee sinusta paremman ihmisen kuin mitä hän koskaan voisi olla.
Minä taas säälin sinua (sic ;), koska mikäli et puhkaise kuplaasi, et koskaan tule ymmärtämään mitä tarkoitan tai näkemään elämän kaikkia värejä. Siksi ehdotin sinulle vaihtarivuotta. Peace and love.
Tuo someasia on koko ajan ikävämpi ilmiö. Joku au-pair tai vaihto-oppilas voi kuvata ja tutkii kodin, lasten kuvat laitetaan nettiin kysymättä lupaa, jaetaan perheen intiimielämä ja kiukutellaan kansainvälisellä tasolla milloin mistäkin elämän murheesta. Nuo osoitetiedot, vaikka auton rekisterinumero ja kaikki on mahdollisesti voi olla myös näiden paremman elintason perässä tulevien tiedossa. Hyvä murtokohde, kotibileet...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ja on edelleen se kuva ranskalaisesta koulusta ja kasvatuksesta, että siellä ollaan paljon autoritäärisempia kuin täällä. Jopa läpsitään, opettajia teititellään jne.
Siksi tämän teinin käytös yllättikin, koska hänellä ei selkeästi ollut minkäänlaista kykyä kunnioittaa ketään tms.
Myös se tuli ihan puskista, että ne nuoremmat sisarukset, jotka hänellä oli, ei yksikään ollutkaan täyssisarus, vaan isiä oli yhteensä kolme. Ja sekin tuli yllätyksenä että maalaisperheenä esitelty perhe ei itse asiassa ollenkaan ollut sieltä mistä piti, vaan perhe oli ehtinyt asua kymmenissä paikoissa siellä täällä. Jopa mannerta oli vaihdettu aina välillä.
Ap
No buhuu eikö ollutkaan ydinperhe kuten olit kuvitellut! Huhhuh! Ps. etkös sanonut ettei tyttö koskaan ollut matkustellut, ja nyt olikin ihan asunut eri mantereella.
Hän ei ollut matkustellut missään. Ravannut Ranskan ja äidin suvun alkuperämaan väliä.
No eikö siinä ole tarpeeksi matkustelua teidän upper-middle-classillenne?
No miten kuvittelet tuommoisen jotenkin avartavan maailmankuvaa?
Hyi itku, luin tätä ketjua ja tämä kommentti on minusta aivan kuvottava.
Saattaa toki johtua siitä, että asun itse ulkomailla ja lapseni matkustavat lähinnä kahden maan välillä, eli käyvät usein Suomessa. Uskaltaisin sanoa, että avartaa maailmankuvaa aika paljon olla sisällä kahdessa kulttuurissa, mikä mitä ilmeisimmin tuon kommentin kirjoittajalle ei ole mahdollista.
Tässä tapauksessa se ei kyllä avartanut yhtään. Ei olla sisällä missään, ravataan edestakaisin, juurettomina ja ulkopuolisina. Ei pysytä Ranskassa millään paikkakunnalla, lapset vaihtaa koulua kuin paitaa, tulee uusia lapsia, uusia isäpuolia, uutta riitaa, välillä palataan mummon luo, tapellaan, palataan Ranskaan. Koko ajan oma paha olo on jonkun toisen syy. Tää oli tämän tytön oikea tausta. Ja tämä oli hänelle opetettu elämisen malli. Negatiivinen, vaativa ja aggressiivinen. Meille hänet ”myytiin” tavallisena ranskalaisena maalaistyttönä.
Ap
Kuule, voi olla että tyttö käyttäytyi huonosti teidän esimerkillisessä perheyhteisössänne ja ehkä jopa muuallakin. Voi olla, että hän oli oikeasti hankala tapaus. Tämän ketjun luettuani minun on kuitenkin sanottava, että sinäkään ap et vaikuta erityisen mukavalta ihmiseltä. En ole havainnut yhdessäkään kommentissa häivääkään vaikkapa empatiasta. Sinulle tekisi varmasti hyvää lähteä vaihtariksi perheeseen toiselle puolelle maailmaa, koska sinun maailmankuvasi ja ihmiskäsityksesi tuntuu todellakin kaipaavaan päisittämistä ja avartamista. Onnea elämääsi keskiluokkaisessa kuplassa.
Mistä tämä ihmeellinen aggressiivisuus? Mistä edes päättelet että olen keskiluokkainen? Miten se ylipäätään liittyy mihinkään?
Isäntäperhe tekee ison sitoumuksen ja näkee paljon vaivaa. Olisi kohtuullista, että järjestö ja se vaihto-oppilaan perhe kunnioittaisivat tätä. Esim että ei suoraan valehdeltaisi taustatiedoista.
Kyseinen tyttö oli ollut vaikeuksissa aiemmin. Paljon vaikeuksia. Osan kertoi itse, osa selvisi sitten muuta kautta. Kun saatiimme niskaamme tämä riitaisa suku ja meidät pakotettiin vyyhtiin, jossa viuhui ihmeellisiä isäpuolia jne. Yksityiskohtia en ala avata.
Hän vaihtoi perhettä monta kertaa myös täällä eli ne vaikeudet jatkuivat. Tunnen toki sääliä, mutta minä en voi olla vastuussa tällaisesta. Vaatimus on täysin kohtuuton.
ApAnteeksi jos vaikutan mielestäsi aggressiviselta. Mistäkö päättelen, että olet keskiluokkainen? Itse asiassa päättelen, että olet jonkun mainitsemaa upper middle class, vaikka voi tietysti olla että olet upporikaskin, mitä tosin en usko, koska jouduitte majoittamaan vaihtarin omaan makuuhuoneeseenne. Näin siksi, koska olet ketjussa maininnut, että vaihtari oli Suomen parhaassa koulussa hienostoalueella ja että te asutte hyvällä asuinalueella ja teillä on tuliterä auto jne. Parhaat koulut sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, missä hyvällä alueella asuminen maksaa paljon. Ei tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko osatakseen tästä arvioida, että tuskin olet tavan duunari, varsinkin kun työskentelet miehesi kanssa kotitoimistossa.
Sääli on täysin eri asia kuin empatia. Eroa voit alkaa pohtia vaikka itsesi kautta miettimällä miltä ihmisten sinua kohtaan tuntema sääli tuntuu ja miltä myötätunto. Jos paljastan tässä sinulle, että säälin sinua, mutta myötätuntoa tämä ketju ei kokemastasi vääryydestä huolimatta ole sinua kohtaan minussa herättänyt, huomaatko eron?
Pk-seudulla suurimpaan osaan ns parhaista kouluista voi pyrkimällä päästä asui ihan missä tahansa. Myös tähän ko kouluun, pyrkimällä sinne meni meidänkin lapset.
Ikävä tuottaa makuuhuoneiden suhteen pettymys. Me emme antaneet sitä hänelle tilanpuutteen takia vaan koska näin saimme kaikki teinit samaan kerrokseen. Sen sijaan että tää yksi olisi laitettu eri kerrokseen. Mistä hän varmaan olisi saanut uuden järjettömän raivarin. .
En ole sinun tunteitasi vailla. Enkä koe minkäänlaista empatiaa tätä tyttöä tai sukuaan kohtaan, koska vaihto-oppilaaksi lähdetään täysin vapaaehtoisesti. Moneen kertaan kysytään, kestääkö pää, onko omat tarinat totta. Jos tullaan sekopäisinä ja väärällä asenteella niin myötätuntoa tuskin heruu. Yhtään keltään.
Ap
Aivan, juuri tämän olen kommenteistasi ymmärtänyt. Siksi toivotinkin sinulle onnea keskiluokkaiseen tai ilmeisesti sitten sinne upporikkaaseen kuplaasi. Olen edelleen sitä mieltä, että vaihtarivuosi ulkomailla uudessa perheessä, kielessä ja kulttuurissa tekisi sinulle enemmän kuin hyvää. Ilohali ja hei!
Ikävää että sinä et ole osannut hoitaa omia asioitasi. Ja siksi hyökkäät täällä nyt.
Ap
:)
Hyökkään, koska edustat minulle sitä, minkä vuoksi maailma on nykyään sellainen kuin se on. Yleisesti ottaen olen surullinen, mutta kun kohtaan (vaikkapa näinkin) kaltaisiasi kupla-asukkeja, joiden mielestä asioilla on vain yksi oikea puoli, suutun. Valitettavasti.Nykymaailmassa liian monet ihmiset eivät halua tai osaa asettua toisten asemaan, vaan keskittyvät mieluummin omaan hyvinvointiinsa ja asemansa pönkittämiseen tai edistämiseen. Itse vaan satun olemaan sitä mieltä, että viimeistään siinä vaiheessa kun itsellä on kaikki mitä tarvitsee, voi kääntyä ottamaan kontaktia niihin, joilla ei elämässä ole ollut yhtä hyvä onni kuin itsellä. Uskon että vaihtarisi oli rasittava, mutta en voi käsittää tai hyväksyä sinun tapaasi puhua nuoresta ihmisestä, jolla selvästikin on ollut elämässään paljon ikävyyksiä. Pystyt säälimään häntä, koska asetut hänen yläpuolelleen, mutta samasta siitä syystä et voi tuntea häntä kohtaan myötätuntoa, koska se on vertaistunne ja sinun elämäsihän tekee sinusta paremman ihmisen kuin mitä hän koskaan voisi olla.
Minä taas säälin sinua (sic ;), koska mikäli et puhkaise kuplaasi, et koskaan tule ymmärtämään mitä tarkoitan tai näkemään elämän kaikkia värejä. Siksi ehdotin sinulle vaihtarivuotta. Peace and love.
Lapsiperhe haluaa perushyvinkasvatetun nuoren ihmisen kotiinsa ja panostaa siihen. Sitten pitäisi ruveta jonkun moniongelmaisen nuoren sosiaalihenkilöksi?
Joku sivistyneempi joutuu taas peittelemään esim. perheen vanhempien pettämiskuvioita ja säästämään lapsia tiedolta, että kohta tulee ero ja kaikki se omaisuus menee jakoon.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä nousi kova hässäkkä vuohenjuustoleipäsistä, jotka tein ”väärin” paahtoleipäsiivuille patongin sijaan.
Tässä ymmärrän vaihtaria oikein hyvin.
Meillä oli Ausseista vaihtarina poika. Älyttömän mukava ja hyvätapainen. Ainoat ongelmat oli tytöt mitä hän vaihtoi kuin sukkaa. Niitä pyöri sit nurkissa ja joutui välillä lohduttamaan.
Mut hyvät muistot ja ollaan vierailtu puolin ja toisin jälkeenkin päin.
Mä olin lukioaikana Keski-Euroopassa vaihdossa. Sain huudot mm. siitä, kun en ymmärtänyt kuivata suihkukoppia pyyhkeellä suihkun jälkeen. En tajunnut kuivata myöskään lavuaaria joka käsipesun jälkeen.
Sainkin sitten talon emännältä pitkän listan kodin sääntöjä ihan kirjallisessa muodossa, lista odotti minua yksi päivä kun tulin koulusta. Olisi pitänyt tietää esim että kengät riisutaan talon ulkopuolella, eikä todellakaan vasta eteisessä. Perheen äiti syytti minua epäkypsäksi.
3 kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukioaikana Keski-Euroopassa vaihdossa. Sain huudot mm. siitä, kun en ymmärtänyt kuivata suihkukoppia pyyhkeellä suihkun jälkeen. En tajunnut kuivata myöskään lavuaaria joka käsipesun jälkeen.
Sainkin sitten talon emännältä pitkän listan kodin sääntöjä ihan kirjallisessa muodossa, lista odotti minua yksi päivä kun tulin koulusta. Olisi pitänyt tietää esim että kengät riisutaan talon ulkopuolella, eikä todellakaan vasta eteisessä. Perheen äiti syytti minua epäkypsäksi.
3 kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä.
Lähtökohtaisesti kannattaa odottaa aika paljon omasta arjesta poikkeavaa elintapaa, kun ulkomaille lähtee. Vielä toisten asuntoon elämään. Tuon kirjallinen lista olisi toki voinut olla heti odottamassa. Eivät kaikki tiedä toisten sääntöjä ja tapoja olla. Edes Suomessa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lukioaikana Keski-Euroopassa vaihdossa. Sain huudot mm. siitä, kun en ymmärtänyt kuivata suihkukoppia pyyhkeellä suihkun jälkeen. En tajunnut kuivata myöskään lavuaaria joka käsipesun jälkeen.
Sainkin sitten talon emännältä pitkän listan kodin sääntöjä ihan kirjallisessa muodossa, lista odotti minua yksi päivä kun tulin koulusta. Olisi pitänyt tietää esim että kengät riisutaan talon ulkopuolella, eikä todellakaan vasta eteisessä. Perheen äiti syytti minua epäkypsäksi.
3 kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä.
No eikö se ole hyvä että sait säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nousi kova hässäkkä vuohenjuustoleipäsistä, jotka tein ”väärin” paahtoleipäsiivuille patongin sijaan.
Tässä ymmärrän vaihtaria oikein hyvin.
Järjestöt selittävät miten vaikka pakastepizza käy. Arkeahan sitä eletään. Ja sitten huushollissa ei ole joku ilta rapsakkaa patonkia vaan vain paahtoleipää, hotellista valitetaan heti...
Aikoinaan vuoden vaihto - oppilassysteemi oli yksi parhaista propagandakoneistoista. Onneksi oli hyvään suuntaan.
Nuori tehtiin lapseksi jälleen. Aikuistuminen pysäytettiin ja sanottiin, että tässä on uusi isi ja tässä on uusi äiti ja nämä ovat sinun sisaruksesi. Youth is for understanding. Ja kaikkia vietiin kuin pässiä narusta. Myös minua. Kesti iät ja ajat ennen kuin itsekään mitään tajusin.
Kannatan vierailuja, opiskelijavaihtoa, kouluvierailuja, matkustamista sekä ulkomaisia nettiystäviä. Mutta tuo "uusi isukki"- hömpötys voisi jo mennä samaan laatikkoon kuin Neuvostoliitto.
Kun ottaa vieraan ihmisen kotiinsa, olettaa ennen kaikkea kunnioitusta toiselta. Ymmärrän täysin aloittajaa ja hankkiutuisin tuosta vaihto-oppilaasta heti eroon. Tsemiä.
Meille tuli Aasiasta kotirouvan kasvatti. Hän ei ollut koskaan tehnyt kotitöitä. Ei tiennyt että roskat edes viedään jonnekin. Ei ollut koskaan ajatellut. Pyykit kyllä laittoi siististi pyykkikoriin, mutta ei osannut hakea puhtaita pois. Ne piti toimittaa huoneeseen viikauttuina. Kerran yksi hänen sukkansa hukkui pesussa ja hän tuli sen jäljelle jääneen sukan kanssa eteeni, kun olin aamiaisella, riiputti sitä sukkaa naamani edessä syyttävästi ja tivasi, missä sen pari on. Oman huoneen siivoamisen hän ymmärsi niin, että hän järjesti riviin kaikki tavaransa. Oli myös tottunut siihen, että äiti palvelee 24/7. Käytännössä ryntäsi makuuhuoneeseeni aina kun tarvitsi jotain. Yhden kerran muistan kun makasin oksennustaudissa, kirjaimellisesti pää ämpärissä ja tää yksi ryntää sinne, että hän tarvitsee pipon. Pipon. Jonnekin leirille kolmen kuukauden päästä.
Ihana ihminen oli, edelleen ollaan yhteydessä. Mutta työläs.
Minua ärsytti vaihtarivuonna ihan hirveästi se rooli, johon isäntäperheen äiti ahdettiin. Järjestö selitti vaan, että ottakaa rennosti ja että arki riittää. Tajuamatta ollenkaan, että ei se ns arkikaan itsekseen siellä pyöri. Vaan sitä pyörittää joku. Mitään vertaistukea ei ole, paitsi se yyberrento vaihtoäiti, joka on tehnyt homman miljoona kertaa ja joka on cool. Eli mitään tai ketään ei ole, kenelle puhua, jos se vieraan nuoren äitinä olo on raskasta, tai se kasvanut kotikombo. Olet vaan tyhmä ja nipo, jos et jaksa.
Lisäksi nuori koki aikuistuneensa, kun oli ollut lentokoneessa, vaikka todellisuudessa hänestä oli tehty lapsi. Todella tehokasta
Ennen tätä keskustelua en ollut ajatellut koko asiaa. Nyt kun olen aihepiiriä mielessäni vähän aikaa pyöritellyt, niin näinhän se on. Olet aivan oikeassa. Vaihto-oppilasvuosi kokemuksena oli jotakin erityistä silloin, kun itse olin teini 60 ja 70-lukujen vaihteessa. Tässä maailmanajassa touhu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa järkeviä vastauksia.