Ei ole ketään kelle puhua pahasta olosta

Vierailija kirjoitti:

En kestä enää. Selvät suunnitelmat itsemurhaan. En tiedä miten selviän seuraavaan päivään. Nytkin olen itkenyt koko päivän. Olen yrittänyt hakea apua tuloksetta.

Kiitos että tänne sai tämän kertoa

Päivystykseen mars! Kerro, että itsetuhoisia ajatuksia. Saat apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä enää. Selvät suunnitelmat itsemurhaan. En tiedä miten selviän seuraavaan päivään. Nytkin olen itkenyt koko päivän. Olen yrittänyt hakea apua tuloksetta.

Kiitos että tänne sai tämän kertoa

Päivystykseen mars! Kerro, että itsetuhoisia ajatuksia. Saat apua.

Olen kertonut mutta eipä siihen sen kummemmin reagoitu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä enää. Selvät suunnitelmat itsemurhaan. En tiedä miten selviän seuraavaan päivään. Nytkin olen itkenyt koko päivän. Olen yrittänyt hakea apua tuloksetta.

Kiitos että tänne sai tämän kertoa

Päivystykseen mars! Kerro, että itsetuhoisia ajatuksia. Saat apua.

Millaiseen apuun viittaat? Itse vastaavassa tilanteessa sain moralisointia, uninappeja ja yhden käynnin polille, jonka jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Tietysti kannattaa kokeilla kaikkea ennen lopullista päätöstä, mutta päivystyksen suhteen ei kannata olla liian toiveikas, jotta ei tule isoa pudotusta

Minulla ihan sama, olen itkenyt koko pääsiäisen. En haluaisi mennä mutta en näe mitään toivoa tilanteeseeni. Olen ajautunut umpikujaan, eikä tästä ole poispääsyä. 

:( ikävä kuulla, ymmärrän täysin tuntemuksesi.

Mulla on alle vuoden ikäinen lapsi ja joudun pitämään koko ajan jotain roolia päällä ja itseäni kasassa etten itkisi hänen läsnäollessaan. Nyt hän nukkuu ja istun pimeässä asunnossa itkemässä niinkuin kaikkina muinakin päivinä

Ap

Ymmärrän kyllä että olen itse syypää tilanteeseeni, mutta se ei auta. 

Nyt tilaa se amnulassi, ja kiiren vilkkaa sinne päivystykseen! Ja hoitoon siitä, samaan syssyyn!

Tsemppiä sinulle jos on lapsi sinulla on jotain jonka vuoksi elää. Minulla ei enää. Voisiko väsymyskin sinulla vaikuttaa. Onko mitään mikä voisi lohduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä sinulle jos on lapsi sinulla on jotain jonka vuoksi elää. Minulla ei enää. Voisiko väsymyskin sinulla vaikuttaa. Onko mitään mikä voisi lohduttaa?

Lapsi on ainut mistä saan edes pientä iloa, mutta toisaalta olen äärettömän ahdistunut ja surullinen siitä, etten sovi hänelle äidiksi. Olen liian masentunut, en pysty antamaan hänelle hyvää lapsuutta. Tulevaisuus tuntuu kauhealta.

Mutta entä sinä, onko sinulla mitään mikä voisi lohduttaa?

Ap

Kiitos että kysyit <3, mutta en usko. Olen vaan jotenkin onnistunut pilaamaan mahdollisuuteni elämässä ja nyt on liian myöhäistä. :(  Sinun kohdallasi onko sinulla mahdollisuutta saada tukea ja apua lapsen hoitoon keneltäkään? Lapsen isä? Oma äitisi? Ystävät, sisarukset jne. ? Eikö virallisiakin tahoja ole joista voisi kysyä?

Oletko aivan varma ettei mitään keinoa olisi? Uusi harrastus esim? Jotain uutta mikä toisi elämään edes hetkellisesti iloa? Onko ketään läheistä jolle voisit näistä asioista puhua? Tottakai kysyin, sillä taidan ainakin jollain tasolla ymmärtää miltä sinusta tuntuu :(

Minulla ei oikein ole ystäviä, omat vanhemmat etäiset. Lapsen isälle vielä joskus pystyin puhumaan, mutta nykyään välillämme on tuhansien kilometrien kuilu. Ja toisaalta masennuin itse vain lisää kun yritin hakea apua ensin neuvolan kautta, sitten terveyskeskuksesta. Lähete psykiatriseen keskukseen tuli samantien takaisin. Eivät ota minua sinne.

Lapsen hoitoon avun pyytäminen on täysin ymmärrettävää ja ok. ja myös omaan toivottmaan oloon. Omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa pyytää apua mielummin aikaisemmin kuin liian myöhään. 

Mikä nyt siis mättää?

Miten voi olla mahdollista että Suomessa ei saa apua kun sitä itse pyytää. Käsittämätöntä, tuosta pitäisi kirjoittaa johonkin mediaan. Onko paikkakunnallasi minkäänlaisia järjestöjä joilta saa apua, nuorten ryhmiä tms.  Jos soittaa esim. valtakunnalliseen tai nuorten kriisipuhelimeen sieltä voisi saada tietoa noista paikoista.

soita kriisipuhelimeen

soita päivystykseen ja sano että nyt heti tartten apua

vakavaan masennukseen voi auttaa lääkitys, esim brintellix

saat vielä itsetuntosi ja elämänilosi takaisin. synkät ajatukset eivät ole totuus.

myös kirkon auttava puhelin voi tuoda tukea ja lohtua, ei tartte olla uskis eikä ne käännytä. synnytykden jälkeinen masennus tms, voisit löytää kivan vertaistukiryhmänkin jostain.

voimia! hetki kerrallaan <3

Olet arvokas <3

Hirveesti voimia ja haleja Sinulle! Toivon paljon aurinkoa ja lohdutusta. Olet tärkeä. Koeta jaksaa. Kirjoita vaikka tänne mutta älä pidä pahaa oloa sisälläsi. Kaikille huonosti voiville lämpimiä haleja!

Jeesus voi auttaa <3 Kannattaa kokeilla rukoilemista, tuossa tilanteessa ei varmaan ole mitään hävittävää enää?

010 195 202 valtakunnallinen kriisipuhelin

Avaudu tänne, jos se vaikka helpottaa :) Ja tosiaan, juuri sinä olet arvokas ja tärkeä. Muista että olet rakastettu