Jotain mätää on ihmisissä jotka eivät ole fb:ssä tai/ja instassa

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietää jo, että mulla ei ole muita kavereita kuin koirani. Tällaseen mieheen ei edes naiset ihastu, koska sosiaalinenstatus on puhdas pyöreä nolla. Siinä ei auta hyvä ulkonäkö tai kuntosali.

No eipä esim. minulle ole mitään merkitystä sillä kuinka paljon kavereita miehellä on. Mun miehellä ei ole yhtään enkä ole koskaan ajatellut että se olisi negatiivinen asia (muuten kuin miehelle itselleen koska se kaipaisi joskus kaveriseuraakin).

Minusta oli tosi vapauttavaa kun poistin face-tunnukset (stalkkeri-eksän takia).

Ihan samalla tavalla näen kavereita kuin ennenkin mutta ei tule roikuttua koko ajan puhelin kädessä.

Vierailija kirjoitti:

FB on ihan hyvä, kun näkee paikkojen aukioloaikoja sun muita. Kaikki kaverit on tosin älä seuraa -tilassa.

Yritysten ja monien muiden yhteisöjen fb-sivut ovat ainakin osittain julkisia, joten ne näkee, vaikka ei itse fb:ssä olisikaan. Samoin monien tuttujen ja sukulaisten fb-sivut ovat asetuksiltaan ainakin osittain kaikkien nähtävissä.  Loput fb:ssa olevien sukulaisten ja kaverien kuulumisia pääsee näkemään (ihan niin paljon kuin vaan jaksaa seurata!), kunhan joku oma perheenjäsen tai yhteinen tuttu on facebookissa.

facebook ei kunnioita yksityisyyttä, ja on huono portaali, hidas, epäselvä, siksi mielummin pidän profiilini muualla

parempiakin on

Lopetin facebookin käytön, kun ei tullut yhtäkään päivitystä 5 vuoteen. Instagramissa en ole koskaan ollutkaan. En keksi mitään syytä miksi facebookissa olisi, kun en jaksa kuvailla ruokiani tai hehkuttaa sitä sun tätä (hyvinkin merkityksetöntä asiaa). Sama instagramin kanssa. Enkä halua itsestäni kuvia nettiin, joten ei niidenkään takia tarvitse noita turhakkeita olla.

Ainoat sosiaalisen median härpäkkeet mulla on twitter ja linkedin. Lisäksi käytän ircciä. Kavereista ei puutetta ole.

Olen ja pysyn ilman muilta tulevaa rajaa

Ei mulla paljon olekaan ja en koskaan laittanut yhtäkään kaveripyyntöä kun siellä olin. Muutama tuli ja nyt muutama on yrittänyt painostaa. En halua. Kyllästyin ihmisten juttuihin niin että poistin koko tilini. Instatili mulla on, mutta ei omalla nimellä ja on muutama seuraaja, mutta aika harva tietää, kukan sen tilin takana on. Laitan lähinnä jotain luontokuvia harvakseltaan sinne. Minua kyllästytti se, kun ihmiset valittivat että stalkkerit ei laita päivityksiä ja jos et vastaa tähän mitään 24 tuntiin niin poistan sinut kavereistani. Päätin, että poistan itse kaikki kerralla. Jossain yhdistystoiminnassa siitä olisi hyötyä, mutta pärjäähän tuota ilmankin.

Insta on joku 15-25 vuotiaille pyllynpyörittelijä bimboille tarkoitettu paikka, jossa setämiehet läähättää niille kuville. Ei minulla kolmekymppisellä miehellä, jolla on elämä kunnossa, ole siellä kenenkään kanssa mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FB on ihan hyvä, kun näkee paikkojen aukioloaikoja sun muita. Kaikki kaverit on tosin älä seuraa -tilassa.

Yritysten ja monien muiden yhteisöjen fb-sivut ovat ainakin osittain julkisia, joten ne näkee, vaikka ei itse fb:ssä olisikaan. Samoin monien tuttujen ja sukulaisten fb-sivut ovat asetuksiltaan ainakin osittain kaikkien nähtävissä.  Loput fb:ssa olevien sukulaisten ja kaverien kuulumisia pääsee näkemään (ihan niin paljon kuin vaan jaksaa seurata!), kunhan joku oma perheenjäsen tai yhteinen tuttu on facebookissa.

Näin on. Mullahan yksi puolituttu puhui itsensä ristiin, kun oli kirjoittanut facebookin julkisille sivuille kommentin ja tosielämässä puhui päinvastaista ts. haukkui mulle yhden ihmisen, jota oli facessa kehunut. Oli aika nolo, kun selvisi, että olin lukenut päivityksen. Kyseessä siis yhdistys, jossa molemmat ollaan mukana ja yhdistyksen sivut on julkiset. Ihan niitä pääsee kuka tahansa lukemaan ilman facebook-tiliä. Todella harvalla yrityksellä on sellaiset facebook-sivut, että tarvitsisi tilin niiltä aukioloaikoja tarkistaakseen.

Mä oon alaston suomessa, niin ei riitä aikaa faseen ja instaan.

äidilläni esimerkiksi ei ole kumpaakaan ja hän on todella avoin ja iloinen ihminen. paljon on monenikäisiä kavereita siitä huolimatta. tykätty ihminen myös duunipaikassaan.

Olen addiktoituva tyyppi. Sillä, etten edes lähde tutustumaan noihin, huolehdin että jää aikaa perheelle ja ystäville.

Ei minussa ole mitään mätää, ei vaikkei minulla olekaan kavereita. Olen yksinäinen ja onneton, joo, mitä pahaa siinä on? Facessa kyllä olen, onhan siellä joitain ryhmiä joita seurata, ja sukulaisia muutama sentään kavereina, mutta ei sinne kukaan juuri mitään enää päivitä.

Mutta kertokaa minulle mitä ns. tavalliset pulliaiset siellä instassa tekevät ja mitä sinne laittavat?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietää jo, että mulla ei ole muita kavereita kuin koirani. Tällaseen mieheen ei edes naiset ihastu, koska sosiaalinenstatus on puhdas pyöreä nolla. Siinä ei auta hyvä ulkonäkö tai kuntosali.

Minulla sama, paitsi ei ole edes sitä koiraa.

No entäs jos on salanimellä? Olen joutunut kirjautumaan FB:iin siksi, että haluan kuulua joihinkin ryhmiin. Olen siis keksinyt profiilihahmoni henkilöllisyyden.

Kuitenkaan en halua olla siellä tuttujeni ja kavereitteni kanssa tekemisissä. Eikä kiinnosta jakaa tietoa omasta yksityiselämästä. Yksityisyys on tulevaisuudessa kultaakin kalliimpaa!

Vierailija kirjoitti:

Ovat yksinäisiä ja onnettomia ja salailevat ettei ole kavereita.

Unohdit kokonaan mielenterveysongelmaiset, vai lasketaanko ne onnettomiin?

Fb:ssä ja instassa on vain itsetunto-ongelmaisia ihmisiä, jotka yrittää näyttää paremmalta kuin muut näyttelemällä siloteltuja kuvia itsestään.

Ihmiset, jotka arvottavat ihmisarvon jollain facebook-kaverien määrällä tai niissä olemisessa, lienevät aika nuoria ja elämää näkemättömiä. Tuskin täysi-ikäisiä vielä. Heille on tärkeää tykkäykset. Minä en viitsi olla facebookissa, kun käyn näyttämässä kuvan leipomastani piirakasta kaikille naapureille soittelemalla ovikelloa ja kauempana asuville sukulaisille lähetän siitä kirjeessä kuvan. Sitten vasta alan itkeä, jos he eivät sano tai lähetä takaisin kirjettä, jossa lukee, että tykkään tai että ihana, tekisi mieli.

Mitä sinne facebookiin kirjoittaisi kun elämä koostuu lähinnä lasten hoidosta, töistä ja kotitöistä? Kun ei muutenkaan ole aikaa pitää yhteyttä edes läheisin ihmisiin. En todellakaan jaksaisi mitään Facebook päivityksiä tehdä saati käydä tutkimassa puolituttujen elämää.

Instassa on erittäin hienoja kuvia luonnosta ja arkkitehtuurista. Näitä katson mielelläni ja seuraan niitä tilejä.

Omatkin kuvat ovat samaa sarjaa, ei yhtään tunnistettavaa ihmistä. Eikä ainuttakaan omaa kuvaa.

Instassa parasta onkin, ettei siellä tarvitse jaaritella mistään, antaa vaan kuvien puhua. FB ei ole koskaan kiinnostanut.

N50+