Oonko mä liian julma?

Jos söi niin te ette mene särkänniemeen jos taa laittoi takaisin pakkaseen niin menette.

ei lapsi vielä ymmärrä noin pitkälle ulottuvaa seurausta. Nyt olet pulassa sillä rangaistus pitää aina toteuttaa, muuten niistä menee teho. Vaikka jos uhkaa että mä tapan sut, niin ei ehkä kande tappaa kuiteskaan.

eihän noi ole ollenkaan yhteismitalliset asiat eikä liity toisiinsa. Mä olisin laittanut jätskikiellon kahdeksi viikoksi tms. Tai heittänyt kaikki jätksit roskiin ja sanonut että lisää ei osteta kuukauteen.



Vai onko se varastellut niitä jätskejä aiemminkis eikä lievemmät rangaistukset ole tehonneet? Siinä tapauksessa ehkä ymmärtäisin, JOS tuo Särkännieni-ukaasi oli ilmoitettu selvästi etukäteen.

Juttele nyt lapsen kanssa ja keksikää vaikka joku juttu millä voisi hyvittää sen jätskin syönniin niin et pääsette kuitenkin sinne Särkänniemeen.



Ja tulevaisuudessa mieti aina ennen uhkausta sellanen rangaistus jonka olet myös valmis toteuttamaan.

ehkäv turhan kova rangaistus mutta jos tota on sattunut usemminkin niin voisin ajatella että olisin itekkin tilanteessa tiuskassut että no jos sen syöt niin särkänniemeen ei mennä. Jos kerta oli eka niin olisin kyllä miettinyt vähän lievempää rangaistusta varsinkin jos itse sinne särkänniemeen haluaisin mennä.

Mun mielestä kohtuuttoman iso rangaistus. Mutta sanottu mikä sanottu. Vähän vaikea tuota on nyt perua.

Ellet sitten luota lapsesi oikeudentajuun ja käsityskykyyn ja kerro, että nyt meni vähän överiksi kummallakin. Keksi pienempi rangaistus ja kerro, että se seuraa aina tottelemattomuudesta (lempilelu jäähylle, tai jotain muuta).

Minä en peruisi mitään luvattua puistoreissua edes. Vaan kohtuus kaikessa.

Toisaalta jos asutte lähellä Särkänniemeä, niin menette sitten vaikka ens viikolla tai sitä seuraavalla.

Miksi et vain ottanut jäätelöä lapselta pois? Jos kerran pystyit ilmoittamaan

Mä ilmoitin lapselle, että jos hän haluaa keskiviikkona särkänniemeen, jäätelöä ei nyt syödä, vaan ruoan jälkeen.

Joskus tulee annettua ihan kohtuuttomia rangaistusuhkauksia. Silloin kun näin käyn, saatan ottaa lapseni puhutteluun ja kertoa, mistä se johtui ja yhdessä mietimme pienemmän mutta tuntuvan rangaistuksen asialle. Joskus harvoin myös pidän sen kohtuuttoman ison rangaistukseni, vaikka itseä ketuttaiskin.

Itselläni tulee annettua noita kohtuuttoman oloisia rangaistuksia tositosi harvoin, sillä muistan kuinka ne järkyttivät maailmaani kun olin pieni, vaikka siis kaverille tapahtuneet. Olen siis oikein muistuttanut itseäni, että suhteessa ne olla ptiää.

tsemppiä.

Kävikö niin, että ehdit kertoa mahdollisesta rangaistuksesta hyvissä ajoin ja SILTI lapsi SEN JÄLKEEN söi sen jäätelön?



Sitten et kyllä voi enää alkaa miedontaa rangaistusta. Lapsi tiesi seuraamuksen ja silti uhmasi.



Jatkossa kannattaa kuitenkin pitää joku hierarkia rangaistuksissa. Millä uhkaat, jos lapsi tekee jotain oikeasti vakavaa - jos järeät keinot ovat käytössä jo pikkurikkeistäkin?



Eli mieluummin välitön, konkreettinen ja rikkeen tasoon suhteutettu uhkaus. Vaikkapa että jos syöt, et katso illalla lastenohjelmia.

ettei pysty aina itseään hillitsemään vaikka haluaisi. Aika kohtuuton rangaistus rikkeeseen nähden. Minäkin keksisin jonkun hyvitysjutun/vaihtokaupan eli lapsen pitää suorittaa joku tehtävä tai luopua vaikka parista karkkipäivästä jotta pääsee särkänniemeen.

Mä oon vähän kipee, enkä oikein nyt jaksais tätä ainaista vääntöä joka asiasta.



Me ollaan mummolassa ja tarkotus oli huomenna lähteä täältä, mennä Tampereelle, tavata muutamia sukulaisia, mennä särkänniemeen ja sitten illalla kotiin helsinkiin.



Me nyt juteltiin asiasta ja sovittiin, että lapsi kerää nyt itse kaikki lelunsa ja pakkaa ne reppuun. Mitä jää, niin sitten jää. Että siinä ois sitten se rangaistus siitä jätskin luvattomasta syönnistä.



Sanoin, että mä tuun todella surulliseks, kun lapsi ei mua tottele. Halattiin ja kerrottiin miten kovasti toisiamme rakastetaan.



Nyt se tuolla kokoilee noita lelujaan. Mä en nyt siihen puutu, jos se ei yksin jaksa/viitsi kerätä, saa sitten jäädä tänne.



-ap-

Ette mene sovittuna päivänä, vaan ehkä myöhemmin viikolla?



Meillä myös voi kovilla kotitöillä "purkaa" rangaistuksia.

Minä poistin 5-vuotiaalta Särkänniemen reissun viime viikolla ihan sen takia, että ei kielloista huolimatta lopettanut ruoalla leikkimistä. Meillä on nollatoleranssi, eli ei ole mitään lieviä rangaistuksia "lievästä" tottelemattomuudesta, vaan tottelemattomuus on kielletty, sillä siisti.

Me tehtiin tuo virhe esikoisen kanssa. Seuraus: hän ei edes yritä välttää niitä rangaistuksia kun elää jotenkin siinä oletuksessa että kaikki kiva poistetaan kuitenkin kun hän vahingossa tekee jonkin pienen virheen :( Kun joka tapauksessa jossain hetken huumassa saattaa unohtaa...



Pieni lapsi ei aina pysty hillitsemään ja kontrolloimaan itseään joten rangaistukset pitäisi olla suhteessa rikkeseen,

Minä poistin 5-vuotiaalta Särkänniemen reissun viime viikolla ihan sen takia, että ei kielloista huolimatta lopettanut ruoalla leikkimistä. Meillä on nollatoleranssi, eli ei ole mitään lieviä rangaistuksia "lievästä" tottelemattomuudesta, vaan tottelemattomuus on kielletty, sillä siisti.

Ihan kohtuuton rangaistus! Vai käyttekö usein Särkänniemessä? Täältä pohjoisen perukoilta käydään niin harvoin, etten osaa edes tajuta, että joku voisi käyttää tuollaista rangaistusta. Ja kuten sanoin, luvattua puistoreissuakaan en peruisi. Kohtuutonta sekin.

Mielestäni rangaistuksen tulee olla suhteessa rikkeeseen. Eihän oikeassakaan elämässä esim. pysäköintivirheestä rangaista kuin murhasta... Mietipä vähän.

On meilläkin Särkkä peruttu viime kesänä jostain tottelemattomuus jutusta ja lapsi oli silloin 5-vuotta. Vanhempia totellaan ja sillä siisti, varsinkin kun rangaistus on kerrottu etukäteen. Tosin olisihan sen jäätelön voinut ottaa häneltä pois.... Aina lapset eivät pysty tottelemaan vaikka tahtoisi. Mutta vanhemmatkin ovat vain ihmisiä :)

reissu.



Syystä että lapsi ei totellut kaupassa, kielsin monta kertaa juoksemasta ympäri kauppaa ja lopulta sanoin että jos vielä kerran juoksee emme mene lintsille. Ja niinpä kuitenkin piti juosta, joten emme menneet.

Ei se lapsi siitä pilalle mene, jos yhden kerran teet noin. Jatkossa otat muunlaiset rangaistukset käyttöön. Oon mäkin joskus joutunut perumaan rangaistuksia, joilla olen ajattelemattomuuttani uhkaillut, ja ihan fiksuja nuoria mulla on, ja tottelevaisiakin ovat.

Alle kouluikäinen lapsi ei oikeasti edes ymmärrä tuollaisia suunnitelmia. Ei se lapsi osaa sillä tavalla visualisoida ja suunnitella tulevaisuutta mahdolloisesti useankin päivän päähän.



Yhtä hyvin voisitte kieltää alle kouluikäisiltä lapsiltanne samantien armeijaan tai rippikouluun menon, samalla tavalla itkisi ja yhtä vähän tajuaisi, mistä on kyse. Ainoastaan, jos olette jo sen huvipuiston jonossa, kun rikkomus ja rangaistus tapahtuu, lapsi saattaa jotain käsittää. Tai sitten, jos jaksatte hokea lapselle päiväkausia hyvin elävästi kuvaillen, että nyt voisit olla huvipuistossa tekemässä sitä tai tätä, jos et olisi syönyt jäätelöä ilman lupaa.



Ette siis niinkään ole julmia kuin tehottomia kasvattajia.

Minusta jäätelönsyönti ei ole niin paha teko että kokonainen huvittelupäivä jäisi väliin. Rangaistus oli todella suuri rikkeeseen verrattuna.



Jos taas olisi vaikka yrittänyt hukuttaa/kuristaa jotakuta kielloista huolimatta, niin Särkänniemireissun poisjättäminen olisi ollut kohtuullinen rangaistus.



Oletko uhannut aiemminkin samalla asialla? Jos aiemmin on ollut myös tilanne jossa on uhattu että jos teet niin ei mennä ja jos et tee niin mennään - ja reissu on jo "tienattu" entuudestaan, niin sitä ei saa minusta käyttää jatkuvana menettämisen uhkana.

kuin tuhmuuksien salliminen.

sentään mikään murhasta annettavaan tuomioon vertautuva rangaistus ole. Oltiin vaan kotona Särkänniemen sijasta! Kyllä minusta jo 5-vuotiaan pitäisi tajuta sen verran, että lopettaa tyhmyydet kun tuollaisella asialla uhataan. Jos ei tajua, oppii sitten kantapään kautta. Ja jos "lievät" tuhmuudet sallitaan, kohta on pakko sallia ne isommatkin tuhmuudet, koska lapsi ei todennäköisesti tajua eroa "lievän" ja vakavan tottelemattomuuden välillä.