Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin väsynyt, auttakaa
01.04.2018 |
Täytän pian vasta 40 ja olen ihan loppu. En jaksa nähdä ystäviä, en edes vastata puhelimeen tai viesteihin usein. Kerään energiaa päivän tai kaksi, että saan soiteltua takaisi. Pyrin harrastamaan arkiliikuntaa ja syömään kohtuullisen terveellisesti. Sokeririippuvuutta on, se myönnettäköön. Se lienee noidankehä tuon väsymyksen kanssa: syön huonosti koska olen väsynyt tekemään kunnon ruokaa ja olen vielä väsyneempi, koska syön huonosti.
Kaikenlaisia veri- ja muita labrakokeita on otettu. Kaikki on siltä osin hyvin. Masennusta on, mutta pistän masennuksen lähinnä tämän väsymyksen piikkiin enkä toisinpäin.
Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Kaipaisin positiivisia selviytymistarinoita. Onko elämä jo ihan ohi vai miten tästä pääsisi takaisin normaaliin elämään ja normaalien aktiviteettien pariin?
Kommentit (9)
En osaa auttaa, mutta mulla on ollut tuota ihan lapsesta asti. Nyt olen 45-vuotias. En jaksa tehdä niitä ns. mukaviakaan asioita. Ja sosiaalisuus, se vasta uuvuttaakin. Moni homma menee plörinäksi tolkuttoman väsymyksen takia. Harva ymmärtää, pitävät laiskana. Mulla on masennus, sitä hoidetaan yhä. Väsymysoireyhtymä mulla saattaa olla, en ole jaksanut sen tutkimista vielä aloittaa. Toivottavasti löydät apua. Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritänkin toimia, mutta jos pidän yhden toimintapäivän, niin olen sänkykunnossa seuraavat kaksi päivää. Yritän toimia myös jaksamisen rajoissa vähän vähemmän, mutta silloin toiminta jää naurettavan vähäiseksi.
Haluaisin olla normaali.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on ollut tuota ihan lapsesta asti. Nyt olen 45-vuotias. En jaksa tehdä niitä ns. mukaviakaan asioita. Ja sosiaalisuus, se vasta uuvuttaakin. Moni homma menee plörinäksi tolkuttoman väsymyksen takia. Harva ymmärtää, pitävät laiskana. Mulla on masennus, sitä hoidetaan yhä. Väsymysoireyhtymä mulla saattaa olla, en ole jaksanut sen tutkimista vielä aloittaa. Toivottavasti löydät apua. Et ole yksin.
Sama juttu, lapsesta asti ollut tätä ongelmaa. +20v:na oli useamman vuoden parempi jakso. Silloin tein muutamaa opiskelua ja töitä päällekkäin, kävin salillakin. Voi kun tietäisin mikä niinä vuosina oli toisin, miten pääsisin takaisin samaan.
Helpottaa tosin tietää, että jollain muulla samaa. Koen olevani yksin asian kanssa ja kateellinen lähipiirin suhteen kun tuntuu, että muut elävät normaalia elämää. Haluan samaa.
Sokerin syöminen väsyttää minua selvästi. Olen tämän niin monta kertaa käytännössä kokenut, etten enää syö karkkeja juuri koskaan. Minulla nimittäin sokeri yhdistyneenä rasvaan ja proteiiniin ei aiheuta sitä rajua väsymyskohtausta, vaan ainoastaan "puhdas" sokeri. Esim. maitosuklaa ja kermajäätelö ei aiheuta väsymystä, mutta salmiakki ja irtokarkit aiheuttaa.
Jotkut lienevät vielä herkempiä sokerille, eli heillä rasva ja proteiinikaan ei auta. Tällaista olen ainakin kuullut joidenkin väittävän.
Kannattaa testata esim. parin viikon ajan, mitä tapahtuu, jos ei syö sokeria (tai ns. höttöhiilareita ylipäätään).
Kannattaa myös syödä vaikka purkista vitamiineja (monivitamiini ja D).
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Sokerin syöminen väsyttää minua selvästi. Olen tämän niin monta kertaa käytännössä kokenut, etten enää syö karkkeja juuri koskaan. Minulla nimittäin sokeri yhdistyneenä rasvaan ja proteiiniin ei aiheuta sitä rajua väsymyskohtausta, vaan ainoastaan "puhdas" sokeri. Esim. maitosuklaa ja kermajäätelö ei aiheuta väsymystä, mutta salmiakki ja irtokarkit aiheuttaa.
Jotkut lienevät vielä herkempiä sokerille, eli heillä rasva ja proteiinikaan ei auta. Tällaista olen ainakin kuullut joidenkin väittävän.
Kannattaa testata esim. parin viikon ajan, mitä tapahtuu, jos ei syö sokeria (tai ns. höttöhiilareita ylipäätään).
Kannattaa myös syödä vaikka purkista vitamiineja (monivitamiini ja D).
Eh, itse asiassa nyt kun sanot, niin tuli mieleen, että silloin +20v:na, jolloin muistan voineeni todella hyvin, olin sokerilakossa useita kuukausia. Tätä täytyy siis kokeilla. Lopettaminen ei ole helppoa, mutta nyt on viimeinen hetki kokeilla. Haluan elämän takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on virkeimmät vaiheet elämäni varrella olleet niitä, kun olen ollut työttömänä. Ikävää mutta totta. Kun olen töissä, olen puolikuollut. :( Ja tosiaan, olen salaa niin kateellinen, ja katkerakin, ihmisille jotka näyttävät jaksavan tehdä juttuja. Mä jaksan ainoastaan käydä töissä, ja tehdä kotona vain ne ihan pakolliset kotityöt. Toki kämppä on aika pommin jäljiltä, mutta en elä kaatopaikalla sentään. Mulla olis ideoita ja halua tehdä ja harrastaa ja opetella vaikka mitä, mutta ei yhtään energiaa.
Terv. numero 3
Vierailija kirjoitti:
Mulla on virkeimmät vaiheet elämäni varrella olleet niitä, kun olen ollut työttömänä. Ikävää mutta totta. Kun olen töissä, olen puolikuollut. :( Ja tosiaan, olen salaa niin kateellinen, ja katkerakin, ihmisille jotka näyttävät jaksavan tehdä juttuja. Mä jaksan ainoastaan käydä töissä, ja tehdä kotona vain ne ihan pakolliset kotityöt. Toki kämppä on aika pommin jäljiltä, mutta en elä kaatopaikalla sentään. Mulla olis ideoita ja halua tehdä ja harrastaa ja opetella vaikka mitä, mutta ei yhtään energiaa.
Terv. numero 3
Sama juttu. Työttömänä jaksaa edes jotain kivoja asioita tehdä. Kun oon työelämässä, niin sosiaalinen ja oma elämä kuolee välittömästi. Se aiheuttaa sitä masennustakin, koska eihän elämä voi pelkkää työntekoa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, se on sinällään jassukin juttu, että julkinen terveydenhuolto tähtää ainoastaan siihen, että henkilö pystyisi käymään töissä. Muulla ei ole väliä. Jos pystyt käymään töissä, olet tarpeeksi terve. Viis sitten siitä elämänlaadusta. Väsyneen läheisten kärsimyksestä samaten. Ja arvatkaa vaan yritänkö ylikilttinä ihmisenä toimia töissä ja kotona niin, että mahdollisimman vähän kuormittaisin ihmisiä ympärilläni väsymykseni johdosta.
Alue: Aihe vapaa
Ala toimimaan äläkä siihe paikalles lamaannu. Siittä se lähtee.