Voiko asunnon jättää jakamatta erotilanteessa?

Mitenkäs tuo asunnon omistusoikeuksien muuttaminen tapahtuu? Esim. Jos erotilanteessa minä ostan kotitalomme joka on miehen nimissä niin pitääkö tehdä kauppakirja ja viralliset kaupat jos ositustilanne?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että naiset tuppaa olemaan sentimentaalisia hölmöjä erossa. Ilmeisesti syyllisyydentunteesta ja kuvitellen mikä on lapselle tärkeää suostutaan huonoihin jakoihin.

Älyttömyyden huippu on jättää rahojaan kiinni asuntoon, joka jää toisen haltuun. Idea saattaa vaikuttaa NYT hyvältä. Mut tulee olo, että ap ei ole sisäistänyt, että kun erotaan niin erotaan. Viimeistään sit kun kuvioissa on uusi muija, sinä muutut viholliseksi, ainakin epäilyttäväksi.

Suosittelen ap.lle järjen käyttöä, ja oman omaisuuden ottamista omaan hallintaan.

Miksi te edes eroatte, jos olette noin hyvää pataa? Enemmän lapsi erosta kärsii kuin muutosta.

Olen kuunnellut kyllästymiseen asti omaisuuden kanssa puljaamista, mikä venyy vuositolkulla. Rauha ja selvyys laskeutuu ex-puolisoiden välille vasta kun omaisuus on jaettu.

Miten voi jatkaa omaa elämäänsä jos omistaa jotain yhdessä exän kanssa? Ihan pienistäkin asioista saadaan kyllä riita aikaiseksi kun on kyse rahasta, ihan muutamasta kympistäkin.

Erotessa kannattaa jakaa kaikki omaisuus jotenkin, siis ihan kaikki, muuten niistä saa vielä riidellä tulevaisuudessa.

Hämmästyttävän paljon täällä tuntuu olevan ihmisiä, joiden on hankala ymmärtää, että erota voi ihan oikeasti sovussa ja todella on pareja, jotka ajattelevat lapsen parasta erotilanteessa, eivät ensisijaisesti rahaa.

Itse aikoinaan erotessani ex jäi vanhaan kotiin asumaan juuri siksi, että halusimme lapsilla pysyvän sen vanhan kodin ja kotikulmat. Itse muutin vuokralle suht lähelle. Lapset olivat melkein viikoittain isällään yön tai pari. Talo oli jakamatta, mies lyhensi lainaa ja vastasi asumiskustannuksistaan, viimeisen vuoden siinä asui hänen uusi tyttöystävänsäkin, eikä se kyllä yhtään minua rassannut, eipä se talo enää mulle omalta tuntunut silloin. Toimern tultiin ja tullaan kaikki aikuiset keskenämme. Mies lunasti minut ulos talosta vasta muutaman vuoden kuluttua, kun hänelle tuli siihen perinnön myötä mahdollisuus. Meillä tämä järjestely toimi erinomaisesti.

Suoria talousneuvoja en pysty ap:lle antamaan, vaan kehotan kääntymään asianajajan puoleen. Pankissakin osaavat varmasti neuvoa, mitä teidän olisi järkevintä tehdä tai ainakin esittelevät vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen kysymys.

Jos mies asuu asunnossa ja asunto omistetaan vaikka 70/30, niin onko ap:llä oikeus sit milloin vaan ilmoittaa miehelle että hän haluaa nyt myydä oman osansa asunnosta, ja ellei mies suostu/pysty ostamaan ap:n osuutta niin meneekö koko asunto myyntiin? Vai kuinka tuo ratkaistaan?

Tai voiko ap vaatia miestä maksamaan ap:n osuudesta vaikka jonkun ihan hurjan hinnan ellei mies halua myydä koko asuntoa?

Vai onko miehellä enemmän sanavaltaa siihen mitä asunnolle tehdään kun omistaakin suuremman osan? Voiko mies esim vaatia ap:tä osallistumaan kustannuksiin jos päättää uusia vaikka lattiat asunnosta?

Kumpi tahansa voi hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudesta. Sillä ei ole merkitystä, minkä suuruisen osan asunnosta omistaa. Tarvittaessa myyntiä toimittamaan voidaan määrätä uskottu mies.

Mites jos miehen uusi nyksä muuttaa asuntoon, voiko ap halutessaan vaatia häneltä vuokraa asunnossa asumisesta?

Tai voiko mies myydä omasta osuudestaan puolet nyksälle, vai tarvitaanko siihen ap:n lupa?

Ja ihanko oikeasti ap haluat maksaa osan miehen ja nyksän vaikkapa keittiörempasta? Eikös se ole ap:n velvollisuus jos omistaa osan?

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo asunnon omistusoikeuksien muuttaminen tapahtuu? Esim. Jos erotilanteessa minä ostan kotitalomme joka on miehen nimissä niin pitääkö tehdä kauppakirja ja viralliset kaupat jos ositustilanne?

Omaisuutta ei ositustilanteessa osteta, vaan se lunastetaan. On ihan teidän sovittavissanne, mitä omaisuutta kumpikin pitää. Jos esim. omaisuuden säästö olisi 600 000 euroa eli 300 000 kummallekin, ja asunnon arvo 300 000 euroa, voisit sinä pitää asunnon ja mies ottaisi muun omaisuuden. Lisäksi sitten tehtäisiin osituksesta laaditun asiakirjan avulla tarvittavat muutokset osakekirjaan tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen kysymys.

Jos mies asuu asunnossa ja asunto omistetaan vaikka 70/30, niin onko ap:llä oikeus sit milloin vaan ilmoittaa miehelle että hän haluaa nyt myydä oman osansa asunnosta, ja ellei mies suostu/pysty ostamaan ap:n osuutta niin meneekö koko asunto myyntiin? Vai kuinka tuo ratkaistaan?

Tai voiko ap vaatia miestä maksamaan ap:n osuudesta vaikka jonkun ihan hurjan hinnan ellei mies halua myydä koko asuntoa?

Vai onko miehellä enemmän sanavaltaa siihen mitä asunnolle tehdään kun omistaakin suuremman osan? Voiko mies esim vaatia ap:tä osallistumaan kustannuksiin jos päättää uusia vaikka lattiat asunnosta?

Kumpi tahansa voi hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudesta. Sillä ei ole merkitystä, minkä suuruisen osan asunnosta omistaa. Tarvittaessa myyntiä toimittamaan voidaan määrätä uskottu mies.

Eli kun mies ja nyksä saa ostettua uudet huonekalut ja lamput, seinät tapetoitua ja muutenkin sisustettua asunnon haluamallaan tavalla, ap voi ilmoittaa että hän haluaa myydä asunnon nyt??

Vierailija kirjoitti:

Mites jos miehen uusi nyksä muuttaa asuntoon, voiko ap halutessaan vaatia häneltä vuokraa asunnossa asumisesta?

Tai voiko mies myydä omasta osuudestaan puolet nyksälle, vai tarvitaanko siihen ap:n lupa?

Ja ihanko oikeasti ap haluat maksaa osan miehen ja nyksän vaikkapa keittiörempasta? Eikös se ole ap:n velvollisuus jos omistaa osan?

Vuokran periminen on sopimuskysymys.

Voi myydä puolet omasta osuudestaan, ei tarvita toisen lupaa.

Keittiöremonttiin mies ja nyksä eivät voi ryhtyä ilman ap:n suostumusta. Kustannusten jako myös sopimuskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen kysymys.

Jos mies asuu asunnossa ja asunto omistetaan vaikka 70/30, niin onko ap:llä oikeus sit milloin vaan ilmoittaa miehelle että hän haluaa nyt myydä oman osansa asunnosta, ja ellei mies suostu/pysty ostamaan ap:n osuutta niin meneekö koko asunto myyntiin? Vai kuinka tuo ratkaistaan?

Tai voiko ap vaatia miestä maksamaan ap:n osuudesta vaikka jonkun ihan hurjan hinnan ellei mies halua myydä koko asuntoa?

Vai onko miehellä enemmän sanavaltaa siihen mitä asunnolle tehdään kun omistaakin suuremman osan? Voiko mies esim vaatia ap:tä osallistumaan kustannuksiin jos päättää uusia vaikka lattiat asunnosta?

Kumpi tahansa voi hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudesta. Sillä ei ole merkitystä, minkä suuruisen osan asunnosta omistaa. Tarvittaessa myyntiä toimittamaan voidaan määrätä uskottu mies.

Eli kun mies ja nyksä saa ostettua uudet huonekalut ja lamput, seinät tapetoitua ja muutenkin sisustettua asunnon haluamallaan tavalla, ap voi ilmoittaa että hän haluaa myydä asunnon nyt??

Ei se ihan ilmoitusasia ole, mutta kyllä, ap voisi tällaisessa tilanteessa hakea yhteisomistuksen purkua oikeudesta. Miehellä olisi sitten vaihtoehtona ehdottaa, että haluaa lunastaa ap:n osuuden itselleen.

Mun veljeni teki noin ja aikaa on n.10v. Eksänsä ja lapset jäivät asumaan okt eikä lasten koti rikkoutunut ja asuvat edelleen. Tosin heillä talo velaton

Sinun tapauksessa särähti korvaan, ettet enää maksaisi lainaosuuttasi, mutta lopussa kuitenkin kerrot myöhemmin olevan toinen omistaja. Minusta se ei ole reilua, jos asunnosta et ole maksanut 50%.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävän paljon täällä tuntuu olevan ihmisiä, joiden on hankala ymmärtää, että erota voi ihan oikeasti sovussa ja todella on pareja, jotka ajattelevat lapsen parasta erotilanteessa, eivät ensisijaisesti rahaa.

Itse aikoinaan erotessani ex jäi vanhaan kotiin asumaan juuri siksi, että halusimme lapsilla pysyvän sen vanhan kodin ja kotikulmat. Itse muutin vuokralle suht lähelle. Lapset olivat melkein viikoittain isällään yön tai pari. Talo oli jakamatta, mies lyhensi lainaa ja vastasi asumiskustannuksistaan, viimeisen vuoden siinä asui hänen uusi tyttöystävänsäkin, eikä se kyllä yhtään minua rassannut, eipä se talo enää mulle omalta tuntunut silloin. Toimern tultiin ja tullaan kaikki aikuiset keskenämme. Mies lunasti minut ulos talosta vasta muutaman vuoden kuluttua, kun hänelle tuli siihen perinnön myötä mahdollisuus. Meillä tämä järjestely toimi erinomaisesti.

Suoria talousneuvoja en pysty ap:lle antamaan, vaan kehotan kääntymään asianajajan puoleen. Pankissakin osaavat varmasti neuvoa, mitä teidän olisi järkevintä tehdä tai ainakin esittelevät vaihtoehtoja.

Sehän on aina vaan hyvä jos voi erota ja pysyä hyvissä väleissä, ja asiat menee niinkuin on sovittu tai sovitaan, mutta en tiedä uskaltaisinko itse luottaa siihen että kaikki tulee sujumaan tulevaisuudessakin hyvin, vaikka nyt sovussa erotaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites jos miehen uusi nyksä muuttaa asuntoon, voiko ap halutessaan vaatia häneltä vuokraa asunnossa asumisesta?

Tai voiko mies myydä omasta osuudestaan puolet nyksälle, vai tarvitaanko siihen ap:n lupa?

Ja ihanko oikeasti ap haluat maksaa osan miehen ja nyksän vaikkapa keittiörempasta? Eikös se ole ap:n velvollisuus jos omistaa osan?

Vuokran periminen on sopimuskysymys.

Voi myydä puolet omasta osuudestaan, ei tarvita toisen lupaa.

Keittiöremonttiin mies ja nyksä eivät voi ryhtyä ilman ap:n suostumusta. Kustannusten jako myös sopimuskysymys.

Eli miten se sopimus saadaan aikaiseksi jos

miehelle käy että nyksä nyt aluksi saa asua kunhan maksaa puolet vastikkeesta,

ap haluaa että nyksä maksaa vuokraa xxx€/kk

Nyksä ei halua maksaa ap:lle vuokraa.

Tuleeko tuosta aikaiseksi vain riita?

Eli ap:llä ja miehellään on velkaa silmät ja korvat täynnä, kun eivät voi toisiaan ulos ostaa?

Vai haluaisitko ap pitää exääsi löyhässä hirressä ja hallita näin häntä?

Nyt kaikki yhteiset omistukset lihoiksi ja rahat puoliksi. Kun erotaan, niin erotaan. Ei mitään yhteistä enää!

Mulla on juuri sama tilanne kun aloittajalla. Mies asuu siinä ja maksaa lainaa, itse asun vuokralla. Näin voi tehdä, avoliitossa sovitaan asiat, omistan edelleen 50 prossaa ja näillä mennään ennen kuin muuta sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites jos miehen uusi nyksä muuttaa asuntoon, voiko ap halutessaan vaatia häneltä vuokraa asunnossa asumisesta?

Tai voiko mies myydä omasta osuudestaan puolet nyksälle, vai tarvitaanko siihen ap:n lupa?

Ja ihanko oikeasti ap haluat maksaa osan miehen ja nyksän vaikkapa keittiörempasta? Eikös se ole ap:n velvollisuus jos omistaa osan?

Vuokran periminen on sopimuskysymys.

Voi myydä puolet omasta osuudestaan, ei tarvita toisen lupaa.

Keittiöremonttiin mies ja nyksä eivät voi ryhtyä ilman ap:n suostumusta. Kustannusten jako myös sopimuskysymys.

Jo tässä tuli monta asiaa jotka pitäisi siis hoitaa keskenään sopimalla, niin en tiedä uskaltaisiko itse luottaa siihen että välit tulee pysymään niin hyvinä että asiat saadaan sovittua.

Vaikka olisin eksän kanssa kuinka hyvissä väleissä, niin jotenkin tuntuis oudolta alkaa sopimaan eksän ja sen nyksän keittiöremontista ja sen kustannuksista. Tuntuisi ettei se ole asia joka kuuluu minulle. Joten minä möisin asunnon eksälle tai kokonaan pois, en haluaisi omistaa osaa siitä.

Vaikka toisilla tuollaiset ratkaisut voi oikeasti toimia hyvin.

Toisilla tuollainen järjestely toimii mutta ei kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävän paljon täällä tuntuu olevan ihmisiä, joiden on hankala ymmärtää, että erota voi ihan oikeasti sovussa ja todella on pareja, jotka ajattelevat lapsen parasta erotilanteessa, eivät ensisijaisesti rahaa.

Itse aikoinaan erotessani ex jäi vanhaan kotiin asumaan juuri siksi, että halusimme lapsilla pysyvän sen vanhan kodin ja kotikulmat. Itse muutin vuokralle suht lähelle. Lapset olivat melkein viikoittain isällään yön tai pari. Talo oli jakamatta, mies lyhensi lainaa ja vastasi asumiskustannuksistaan, viimeisen vuoden siinä asui hänen uusi tyttöystävänsäkin, eikä se kyllä yhtään minua rassannut, eipä se talo enää mulle omalta tuntunut silloin. Toimern tultiin ja tullaan kaikki aikuiset keskenämme. Mies lunasti minut ulos talosta vasta muutaman vuoden kuluttua, kun hänelle tuli siihen perinnön myötä mahdollisuus. Meillä tämä järjestely toimi erinomaisesti.

Suoria talousneuvoja en pysty ap:lle antamaan, vaan kehotan kääntymään asianajajan puoleen. Pankissakin osaavat varmasti neuvoa, mitä teidän olisi järkevintä tehdä tai ainakin esittelevät vaihtoehtoja.

Jos lapsilla oli tärkeää tutut kotikulmat, niin miksi he sitten eivät asuneet valtaosaa ajasta vanhassa talossa?

Monella on karvaita kokemuksia eroista.

Eroaa yleensä edeltää riitely. Se vain pahenee, kun kuvioihin tulee uusia. Jos ei liittoa ole kyetty pelastamaan sovittelemalla, niin ei eroaminen sitä kaunista.

Ihminen joka jättää omaisuttaan ex.puolison hallintaan on auttamatta tyhmä.

Mutta sehän on tietty sallittua.

Jos kummallakaan ei ole varaa ostaa toista ulos asunnosta, niin miten miehellä voi olla varaa maksaa yksin loput lainasta? Jos pankki ei anna miehelle lainaa, että tämä saisi ostettua ap:n osuuden itselleen, niin eihän se varmasti hyväksy sitäkään, että koko loppulaina jää miehen tuloilla katettavaksi.

Minulla on asunto ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olimme 3 kesää töissä laivalla ja silloin sai vuoroja tehdä niin paljon kun huvittaa. Ja palkka oli senmukainen .

Vietimme lähes koko kesän laivalla, siellä rahaa meni vaan olueeseen, mitä juotiin messissä ja viinat tuotiin maihin. Salakuljetettiin ihan älyttömästi, oltiin ekana kesänä vielä 17 vuotiaita. Mulla oli sitten reilu 100 pullon varasto, kun syksyllä mentiin kouluun ja myin niitä vähän kalliimmalla kuin tax free hinnastossa oli. Ja se henkilökuntahinta oli naurettava. Joku vodkapullo maksoi 10 mk. Kaikilla oli kiintiö, mutta jos kollega jäi nukkumaan ja tein hänen työvuoron, sain pullon viinaa.

Keväällä kun mentiin tokaksi kesäksi töihin, oli palkkarahat koskematta. Koska käyttörahaa sain niistä viinoista.

Hyvän ystävän äiti puhui heillä kuinka vaikeaa on saada uusille työntekijöille Työsuhdeasuntoa.

Me sitten mentiin pankkiin juttelemaan ja olikohan 3.s pankki ennen kuin meidät otettiin tosissaan.

Ostettiin syksyllä asunto, pääomaa oli 10%, kummankin vanhemmat tulivat takaamaan ja lyhennys pyöri täysin vuokratuloilla. Mentiin vielä 3.na kesänä töihin laivalle. Sama määrä töitä, sama määrä pimeitä pulloja . Heti syksyllä lyhensin koko palkkatuloilla asuntolainaa.

Seuraavana keväänä erottiin. Oltiin kummatkin sen verran fiksuja, emme jääneet paikkakunnalle vaan asunto jäi vuokralle.

Jossain vaiheessa mun ystävä muutti samaan taloyhtiöön ja ilmoittaa jos on jotain erikoista. Asunto on ollut velaton jo yli 15 v. Asunto on edelleen saman firman käytössä työsuhdeasuntona. Mä maksan parittomien kk yhtiövastikkeet, ex parillisten ja firma maksaa joka toinen kk toiselle ja sitten toiselle vuokraa.

Sovittiin firman kanssa miten vuokra noussee ja vuokra on keskiarvoa edullisempi, koska emme ole tehneet sinne mitään remonttia kertaakaan. Asunnossa oli reilu 5 v sitten putkiremontti ja silloin hommattiin kaikki uudet, mutta mun ystävä ja asukas valitsi ne . Ja kustannus on lisätty yhtiövastikkeeseen. N 10 v sitten asukas halusi parvekelasituksen ja hänen työnantaja maksoi ne. Kuten joku on joskus maalannut, työnantaja on maksanut maalit.

Mun ja ex.n valtakirja on ystävällä, ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap haluaa siksi omistaa edelleen osan asunnosta, että voi omilla avaimillaan piipahtaa käymään ihan vaikka yllättäen.

Siihen ei kylläkään asunnon omistaminen anna oikeutta :D