Lue keskustelun säännöt.
Meikit ja kosmetiikka 70- ja 80-luvuilla
kasarilapsi
01.04.2018 |
Mitä brändejä myytiin Suomessa? Mitkä tuotteet olivat parhaita, mitä et kaipaa takaisin? Kerro meikkimuistosi ajalta ennen EU:ta!
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten mahdollisesti näitä on jo mainittu, mutta seuraavat:
- Ripsariharjaan syljettiin ja sitten rassattiin putkiloa. Koskaan harjaa ei pesty. Yhteiskäytössä olivat myös kuten muutkin meikit. Siirtyivät jopa isosiskoilta nuoremmille.
- Aapri-kuorintavoide oli tosi raffi. Kuin santapaperilla olisi naamaa hieronut.
- Kirkas vaaleansininen luomiväri, jota levitettiin sormella luomiin.
Tuli mieleen jotain hyvääkin. Oli Oil of Ulay -niminen kosteusvoide, joka tuntui ainakin silloin tosi hyvältä. Kevyt ja todellan hyvin imeytyvä. Etsin sitä joskus myöhemmin, mutta en löytänyt.
Mun äiti käytti sitä ja kun kerran kokeilin itselleni, niin se kirveli ihan hitosti naamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tallella tätini huulipuna 40-luvulta. Se on kullan värinen ja koristeltu pienillä helmillä. Siis se huulipunahylsy on tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaprin kuorintavoidetta käytti kaikki, se missä oli jauhettuja aaprikoosin siemeniä.
Kiitos sillecouperosastani. Minulla ei ollut edes mustapäitä. Piti vaan tehdä kuten muutkin.
Mä pilasin ihoni Nivean kuorintavoiteella. :(
No v*ttu ja minä Vitaliksella ja stana Tummelilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten mahdollisesti näitä on jo mainittu, mutta seuraavat:
- Ripsariharjaan syljettiin ja sitten rassattiin putkiloa. Koskaan harjaa ei pesty. Yhteiskäytössä olivat myös kuten muutkin meikit. Siirtyivät jopa isosiskoilta nuoremmille.
- Aapri-kuorintavoide oli tosi raffi. Kuin santapaperilla olisi naamaa hieronut.
- Kirkas vaaleansininen luomiväri, jota levitettiin sormella luomiin.
Tuli mieleen jotain hyvääkin. Oli Oil of Ulay -niminen kosteusvoide, joka tuntui ainakin silloin tosi hyvältä. Kevyt ja todellan hyvin imeytyvä. Etsin sitä joskus myöhemmin, mutta en löytänyt.
Mun äiti käytti sitä ja kun kerran kokeilin itselleni, niin se kirveli ihan hitosti naamassa.
Voi olla, että nykyään itselläkin kirvelisi, mutta en tosiaan ole päässyt kokeilemaan uudestaan. Ehkä hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Max Factorin panstick ja ricilsin kakkumaskara sinisessä rasiassa. Sininen kakkumaskara oli jossakin vaiheessa hot
Ellen Betrixin taisi ap mainita. Oli myös Margaret Astor, molemmat muistaakseni saksalaisia. Ja oi sitä riemua, kun Tukholman reissulta löytyi Isadoran huulipuna ja kynsilakka sävy sävyyn. Tää oli about 1986.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oli ne deodorantit joskus 70-luvulla (Fii?), joissa oli 16, 17...
ja siis ehkä nuo tarkoitti ikää. Kuvia en löytänyt.
Oli myös Triple-talkkideodorantti ja joku omenan hajuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mula oli minivogue 70-luvulla.
Minullakin oli. Jossain vaiheessa sitä sanottiin pehmennys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania muistoja kyllä nämä. Ei ollut liikaa vaihtoehtoja tuolloin.
Ihana ketju, toivottavasti saadaan muisteluita lisää. Kukaan ei ole tässä maininnut vielä Kemikalioita, eli Kemppareita!! Ainakin maaseudulla, kun ei ollut Stockaa, Sokosta, Anttilaa jne, kosmemtiikkatuotteet ostettiin Kempparista. Omassa pikkukaupungissa niitä oli useampiakin. Toki meikki- ja kosmetiikkatuotteiden lisäksi joissain kemikalioissa oli muutakin valikoimaa, paperitavaraa, tarroja, "krääsää". Mutta muistan Kemppareista ihanan hajun/tuoksun ja tunnelman; utuinen ja unelias, vähän jännittäväkin ainakin lapsen/esiteinin mielestä.
Viikkorahoilla ostin ainakin Constance Carrol (vai miten kirjoitetaan) meikkejä. Muistan luomivärin, jossa oli kaksi väriä; toinen sähkönsininen ja toinen lähes valkoinen. Sitä sinistä sudin sitten koko liikkuvalle luomelle. Concstance Carrolin huulipuniakin minulla oli, mutta ne olivat niin laaduttomia että ihan yökötti. Koostumus liisterimäistä ,haisi pahalle ja lopputulos sottainen.
Toisesta kempparista sai Cover Girlin tuotteita ja ne olivat minusta jotenkin hienompia ja laadukkaampia, mitä Constance Carrol. Niitä en tosin raaskinut juurikaan ostaa. Kolmannessa Kempparissa myytiin Max Factoria, ja sitä pidettiin selvästi parhaimpana. MAx Factoria mainostettiin mainoskuvilla, joissa annettiin ymmärtää, että Hollywoodin huippuammattilaismeikkaajat käyttää vain Max Factoria. Myöhemmin aikuisena kun tajusin, että kyseessä on ihan tavismeikkisarja, oli vähän huijattu olo.
Äidillä oli tuohon aikaan YSL:n nelivärinen (sini-harmaa-valkoinen) luomiväripaletti, jota kovasti ihailin. Paletti oli kullanvärinen ja jo sen pakkauksen perusteella tajusin kyllä, että laatu on ihan toista mitä Cover Girlit ja Constance Carrolit. Myös luomiväri oli paljon laadukkaampaa, pigmenttisempää ja pehmeämpi koostumus.
90-luvulla kun muutin pääkaupunkiseudulle ja omilleni, aloin käyttämään Anytimea ja Lumenea. Samaan aikaan 90-luvulla katukuvasta hävisivät myös Kempparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihan oikeasti kaipaan kemppareita. Niissä oli aina asiantuntevia ja tuotteisiin perehtyneitä myyjiä.
Nykyisin kun menee jonnekin Kicksiin, joutuu itse opastamaan myyjiä. Kaikki tieto on itse ensin ongittava netistä ja myymälässä sitten tsekattava koostumus ja väri.
Ja oi, ne kempparin myyjät oli niin elegantteja "tätejä", nuoren mielestä siis. Se tuoksu ja tunnelma, ihan luksusta.
Muistaako kukaan Juvenaa? Taisi olla 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tallella tätini huulipuna 40-luvulta. Se on kullan värinen ja koristeltu pienillä helmillä. Siis se huulipunahylsy on tallella.[/quote
Mun eka meikki oli äidiltä saatu vaaleanpunainen huulipuna, tuoksui hyvältä. Hylsy oli kullanvärinen, neliskanttinen ja symmetrisilla kaiverruksilla. Mikä ihaninta siinä oli pikkupeili kiinnitetty kylkeen.
115: muistan Juvenan. Meidän kaupungissa oli todella hieno kosmetiikkaliike, jota piti muuan hienostorouva. Olin noin kymmenvuotias, kun ihoni alkoi kuivua ja hilseillä. Äitini tunsi omistajan, jolta ostin (äidin rahoilla) Miss Juvena -sarjan puhdistusmaidon ja kosteusvoiteen. Puhdistusmaito oli pullossa ja kosteusvoide tuubissa, joiden pohjaväri oli valkoinen ja tekstit sekä koristekiehkurat sinisen eri sävyillä.
Ja muille kasvonsa käräyttäneille: Aapri -kuorintavoide = nou nou. Lumene: ylioppilaskesänä. Sen jälkeen hankkiuduin Sokokselle, jossa puolituttu myyjä antoi ensin testereitä ja vasta niiden kokeilun jälkeen arvioi, sopiiko ko. tuote. Jos ei sopinut, kokeiltiin seuraavaa. Sitten tuli kaupunkiin uusi upea kemppari, jossa toistui sama. Nyt taas Sokoksen (ja selektiivisen kosmetiikan konsulenttien) asiakas tuon ihanan kempparin lopetuksen myötä.
Mä muuten en yhtään tykännyt Stockkan kemppariosastosta silloinkaan! Minusta oli outoa, että ensin olisi pitänyt tietää merkki ja valita vain sen yhden merkin valikoimista. Oli paljon kivempi asioida kempparissa jossa oli kaikki tuotemerkit esillä.
80-luvun lapsena/teininä kemppareiden ihanaa tunnelmaa kaipaan minäkin. Kaatuivatkohan ne viimeistään 90-luvun alan lamassa ja Citymarkettien, Prismojen jne yleistymisen myötä? Omia 80-luvun kosmetiikkamuistoja on mm. täällä mainitut Aapri-kuorintavoide ja Oil of Olay voide. Aapria halusin kokeilla tosi paljon, mutta äiti ei antanut. Olen atoopikko, joten ehkä ihan hyvä, etenkin kun useampi täällä on kertonut pilanneensa kasvonsa moiseslla hiekkapaperilla. Oil of Ulay puolestaan aiheutti ihan sairaan kipeän kirvelevän tunteen ja olin tosi pettynyt, sillä olin haaveillut voiteesta pitkään. Käytin hammasta purren voiteen kuitenkin loppuun. En tiedä, onko Suomessa enää tuota merkkiä myynnissä. Asun ulkomailla ja täällä Olay-brändillä myydään voiteita. Taannoin Carrefourissa (vähän kuin Prisma) näin tarjouksessa Olayn seerumeita ja voiteita ja heti tuli mieleen ses kirvelevä tunne kasvoilla 80-luvulta!
80-luvulla oli myös naistenlehdissä mainoksia meikkien postimyyntitilauksista. Näitä kovasti himointsin mutta tarvitsi muistaakseni alle 15-vuotiaalta huoltajan suostumuksen, enkä saanut tilata. Ajatuksena oli, että sisäänheittotuotteena sai edullisesti useamman meikkituotteen, ja sitten kuukausittain isommalla hinnalla aina yksi enemmän tai vähemmän satunnainen tuote. Ehkä sen sai valita muutamien vaihtoehtojen joukosta. Tutustumispakettia tms. valitessa piti valita kynsilakkaan, huulipunaan, poskipunaan ja luomiväriin joko persikan tai roosan sävy. Mietin aina pitkään, että kumpi olisi ihanampi, jos saisin tilata.
Isosiskoni 80-luvulla tilaili paljon Yves Rocherilta. Sain usein häneltä hajuvesien, dödöjen, shampoopullojen jne jämät siinä vaiheessa, kun hänelle tuli uudet. Muistan, että oli aika tymäköitä hajuja. Jotain syreenin/pionin tms. kukan tuoksua hyvin voimakkaasti. Oli siinä rajoilla jo, onko kiva vai allergisoiko.
Mä pilasin ihoni Nivean kuorintavoiteella. :(