Miksi joistain ihmisistä tulee älyttömän tarkkoja yksityisyydestään?
Ettei voi kertoa oikein mitään itsestään. Ei kerro missä kävi, mitä teki tai kenen kanssa. Eihän asiat muille kuulu. Ei ole laitonta olla tosi yksityinen. Mutta aiheuttaa se eriskummallisia tilanteita.
- Mitä teit viikonloppuna, oliko jotain erityistä?
- Oli
- Ai mitä?
- Ei mitään.
Ja hiljaisuus.
Olisihan se nyt ihan kamalaa kertoa jotain itsestään. Miksi joistain tulee niin yksityisiä, ettei voi antaa itsestä mitään.
Eivät ole edes mitenkään mielenkiintoisia ihmisiä nämä. Sitten kuin joskus jotain paljastavat, niin ihmetyttää, että mitä niin ihmeellistä salattavaa he kuvittelevat siinä olevan, että kävi viikonloppuna mummilla Jyväskylässä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen. Mulla on huono itsetunto ja mietin paljon mitä ihmiset minusta ajattelevat. Esimerkki kysymyksiä "mitä teit viikonloppuna?" Jos vastaan että olin bilettemässä, saatan saada huonoäiti leiman.
Jos vastaan että "oltiin kotona lasten kanssa" -saattaa tämä lapsettomuudesta kärsivä kateellisena suuttua vastauksestani.
Tai kerron että "olimme miehen kanssa käymässä Prahassa vähän rentoutumassa"
Saatetaan minusta keksiä vaikka että olen mieheni kanssa pelkästään rahasta stoory.
Paras siis vastata "en mitään erikoista"
Ja tämä on todella ärsyttävää kun joutuu pelätä jokaista sanaansa ettei toinen osapuoli suutu, kadehdi,pidä ylimielisenä ym. En myöskään tykkää puhua politiikasta tai eläimistä ym. Koska olen niin vahvaa mieltä asioista että riita/väittely siitä vain tulisi. Oikeasti mieheni on ainut joka tietää millainen oikeasti Olen, ja hän on juuri samanlainen persoona, kotona vain puhutaan suoraan.
No nyt tuli kyllä niin minäkeskeistä tarinaa että huh huh!
Toiset sitten hölisee muidenkin edestä.
Mitä väliä?
Mitä vähemmän kerron juoruakoille, sen paremmassa turvassa heiltä olen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollaisilla aloittajan kuvaamilla ihmisillä ei niinkään ole yksityisyys mielessä, vaan ihan sellaiset peruskäytöstavat ja sosiaalinen tilannetaju hukassa: ei vaan muka osata jutustella niitä näitä. Oma sosiaalinen kömpelyys sitten peitellään johonkin "en kerro mitään, kun ihmiset voi tulla vaikka kateelliseksi" tai muuhun paranoidiin höpinään.
Höpsis. On paljon fiksumpaa ja mielenkiintoisempaa keskustella viikonlopun jälkeen työkavereiden kanssa vaikkapa siitä, mitä maailmalla tapahtui viikonlopun aikana, kuin kenenkään yksityisasioista.
Oman kokemukseni mukaan näitä viikonlopuista kyselijöitä ei kiinnosta tippaakaan, mitä toinen on tehnyt viikonloppuna, vaan he palavat halusta saada kertoa, mitä ovat itse tehneet viikonloppuna. Kun vastaa heidän kysymykseensä ympäripyöresti jotain, se useimmiten hillitsee heidän hinkuaan alkaa kertoa omasta viikonlopustaan.