Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joistain ihmisistä tulee älyttömän tarkkoja yksityisyydestään?
31.03.2018 |
Ettei voi kertoa oikein mitään itsestään. Ei kerro missä kävi, mitä teki tai kenen kanssa. Eihän asiat muille kuulu. Ei ole laitonta olla tosi yksityinen. Mutta aiheuttaa se eriskummallisia tilanteita.
- Mitä teit viikonloppuna, oliko jotain erityistä?
- Oli
- Ai mitä?
- Ei mitään.
Ja hiljaisuus.
Olisihan se nyt ihan kamalaa kertoa jotain itsestään. Miksi joistain tulee niin yksityisiä, ettei voi antaa itsestä mitään.
Eivät ole edes mitenkään mielenkiintoisia ihmisiä nämä. Sitten kuin joskus jotain paljastavat, niin ihmetyttää, että mitä niin ihmeellistä salattavaa he kuvittelevat siinä olevan, että kävi viikonloppuna mummilla Jyväskylässä.
Kommentit (66)
Veikkaanpa että nämä samat "mitä mun asiat sulle kuuluu" on niitä samoja tyyppejä, jotka yksinäisyys-ketjuissa parkuvat yksinäisyyttä. No, siihen on syy!
Avoin, iloinen, välitön ihminen kerää kummasti enemmän ihmisiä ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yleensä avoin ja sosiaalinen ihminen ja musta on kiva höpötellä työkavereiden kanssa monistakin asioista. Edellisessä työpaikassa kuitenkin oli eräs tosi ärsyttävä ihminen, joka aina ennen viikonloppua kysyi "Mitä meinaat tehdä?" ja viikonlopun jälkeen "Mitä teit viikonloppuna?" Huomasin nopeasti, että hänelle tämä oli tapa päästä kertomaan omista mahtavista viikonlopuista, jotka olivat aina täynnä ohjelmaa. Itse olin tuolloin raskaana ja kärsin tosi pitkään kovasta pahoinvoinnista. Alkoi siis pikkuhiljaa ärsyttämään, kun toinen tulee aina kyselemään viikonlopusta, vaikka varmasti huomasi itsekin jossain vaiheessa vastauksistani, etten kyennyt tekemään muuta kuin lepäilemään. No, pääsipähän sitten hän itse kehuskelemaan, mitä kaikkea oli tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aloittajan tapana on udella puoliväkisin jotain juoruttavaa ihmisiltä ja sitten juoruta se jokaiselle
Usko tai älä, mutta kyseessä voi olla ihan normaali ystävällinen keskustelun yritys. Voi myös olla, että sinun asiasi eivät ole niin mielenkiintoisia, että niistä kannattaisi juoruta kenellekään edellä mainitun ystävällisen keskustelun jälkeen.
Meillä on töissä yksi henkilö, joka on suorastaan vihamielinen muiden keskusteluyrityksiä kohtaan. Se on ihan ok, hän saa olla ihan rauhassa. Samalla hän kuitenkin kävi valittamassa pomolle, että muut syrjivät häntä. Eh...
Eli jos joku ei halua avautua asioistaan teille, suljette hänet pois myös asiallisista keskusteluista ja asioista, jotka pitäisi olla kaikille työntekijöille tietona. Kuulostaa tosi mukavalta työyhteisöltä. Not.
Ei toki. Hän suuttui siitä, kun häntä ei oltu erityisesti kutsuttu henkilökohtaisesti virkistysiltapäivään. Ei ketään muutakaan ollut kutsuttu, sama intraviesti me kaikki saatiin. Hänen kanssaan keskustellaan työasioista siinä missä muidenkin kanssa, vaikka hön tekee sen vihamielisyydellään uskomattoman haastavaksi.
Miten intraviesti saadaan? Julkaistiinko uutinen vai laitettiinko sähköpostia?
Veikkaisin seuraavaa: kutsu on julkaistu kaikille ja sitten teidän "hyvin yhteensopivien jengi" on alkanut jutella, suunnitella, sopia kyytejä, miettiä asuja ja osallistumista ja vaihtanut viestejä eri välineillä ja höpötellyt asiasta. Ja siitä hänet on jätetty ulos.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on juuri siksi niin paljon masennusta, koska ihmiset eivät uskalla avoimesti kertoa asioistaan. Ei se maailma siihen kaadu, jos veli yritti itsemurhaa tai mies sairastui syöpään. Jos sen kertoo vaikkapa työkavereille, heistä 99% haluaa auttaa ja tukea. Ja jos porukassa on se yksi kiintiöääliö, joka ei tunne mitään sympatiaa, ei hänen takiaan kannata padota tunteitaan ja ajatuksiaan. Jos jotain omasta mielestä vakavaa on tapahtunut, on työkavereidenkin takia ihan reilua sanoa se. Muuten he ihmettelevät miksi olet niin hiljainen ja surullinen.
Kas kun et saanut yhdistettyä kikyä ja Sipilän hallitustakin tähän.
On eri asia kertoa asioista, jotka todellakin pyörivät mielessä ja selvästi vaivaavat, kuin jokapäiväisistä rutiineista.
Joillakin todellakin on voinut olla menneisyydessä tapauksia, joissa tälläisistä avoimista kertomuksista on rokotettu julmallakin tavalla. Toisilla ei vain luontaiseen käytökseen yksinkertaisesti kuulu laajaalainen oman elämänsä esittely. Eikä heistä tule sen mielenterveysongelmaisempia kuin toisista. Tietysti henkilöllä, joka normaalisti posket pullollaa odottaa toista, jotta voisi kertoa kaikki mahdolliset jutut,voi aiheutua henkistä painetta, jos kuuntelijaa ei ole.
Itse en viitsi raportoida turhanpäiväisistä asioista. Nukuin, heräsin, tein töistä, söin, join, paskoin.
En kerro seuralaisellenikaan mitään moisia asioita. Riittää kun itse tiedänä mitä olen tehnyt ja toimissani olen käyttäytynyt niin, etten ole ketään (ainakaan häntä) loukannut.
AP:n tapauksessa kyllä ihmetyttää tuo, että ensiksi kertoo, että jotain erikoista oli, mutta tämän jälkeen vaikenee.
En useinkaan kerro itsestäni mitään tällaisille kyselijöille. Omalle alalle päätyvät ovat usein niin toisenlaisia mielipiteiltään että mielensäpahoittaminen on melkein väistämätöntä, sanoi mitä sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun näihin, jotka eivät välitä kertoilla itsestään ja elämästään & tekemisistään töissä yhtään. En ole töissä hankkimassa bestiksiä enkä aio vapaa-aikanani olla heidän kanssaan tekemisissä. Lähiporukkaan (siis töissä) kuuluu muutama tämmöinen uteliaampi nainen, jotka ovat nenä pitkällä kyselemässä ennen viikonloppua suunnitelmia ja viikonlopun jälkeen tekemisiä - ihan yleisen sovun vuoksi en vastaa töykeästi "mitä se sulle kuuluu" vaan ihan ystävällisesti teflonvastauksilla "ei mitään erityistä, saa nähdä mitä vapaat tuo tullessaan"/ "siinähän tuo meni" . Toisinaan utelut jatkuvat, mutta en vastaa mitään.
Se on muuten tuon juoruilun ja toisten asioiden mälväämisen kannalta ihan sama kerrotko itsestäsi mitään vai et, selän takana juorutaan kuitenkin. Kun et kerro mitään puidaan sitten sitä "mikä sitä vaivaa", "luuleeko se olevansa jotenkin parempi vai", "onpas se nyt ollakseen"... :D
Onneksi olen työpaikassa, jossa ei ole tapana kysellä kenenkään vapaa-ajanvietosta. Saamme keskustelua aikaiseksi ihan työhön liittyvistä asioistakin. Ymmärrän kuitenkin smalltalkin, mutta kun siinä ei oikeasti kukaan ole kiinnostunut toisen sanomisista vaan se on pelkkää kohteliasta lätinää, meille suomalaisille se on aika tarpeetonta. Ja smalltalkata voi muustakin kuin omista asioistaan tai tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin se eristäytyminen tapahtuu pikkuhiljaa juuri noin, että jätetään suunnitelmien ulkopuolelle. Vaikka kutsu koskisi kaikkia, muut sopivat keskenään asiat ja yksi saa tulla paikalle omin päin. Kun tuo jatkuu tarpeeksi kauan, ei enää viitsi avautua asioistaan.
Mä en kerro niille, joiden luulen kertovan kaikki jutut ympäri kyliä. Muille vastaan yleisen kohteliaisuuden verran, ja jos ollaan tutumpia, voin kertoa enemmän.
Henkilökohtaisesti suhtaudun hieman varauksella sellaisiin, jotka on ihan supersalaperäisiä koko ajan. En heille luonnollisesti avaudu itsekään, kun ei ole vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa että nämä samat "mitä mun asiat sulle kuuluu" on niitä samoja tyyppejä, jotka yksinäisyys-ketjuissa parkuvat yksinäisyyttä. No, siihen on syy!
Avoin, iloinen, välitön ihminen kerää kummasti enemmän ihmisiä ympärilleen.
Mä olen yksi näistä tylyistä ja voin kertoa, etten ole yksinäisyyttä ihan parkumassa. Minulla on perhe, ystävät ja sukulaiset, jotka ovat minulle läheisiä ja tärkeitä. Työni ja työtoverit eivät ole minulle koko elämä kuten vaikuttaa monelle olevan. Työtoverien kanssa on toki hyvä pitää asialliset ja toimivat välit, mutta en halua jakaa yksityistä elämääni heille. Eikä heidän asiansa vastaavasti kiinnosta minua vähääkään. Miksi kiinnostaisi?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen työpaikassa, jossa ei ole tapana kysellä kenenkään vapaa-ajanvietosta. Saamme keskustelua aikaiseksi ihan työhön liittyvistä asioistakin. Ymmärrän kuitenkin smalltalkin, mutta kun siinä ei oikeasti kukaan ole kiinnostunut toisen sanomisista vaan se on pelkkää kohteliasta lätinää, meille suomalaisille se on aika tarpeetonta. Ja smalltalkata voi muustakin kuin omista asioistaan tai tekemisistään.
Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. Jotenkin naisvaltaiset työpaikat ovat inhottavia. Juoruamista, uteliaisuutta, kateutta ja toisista pahan puhumista selän takana. Jotkut vaan käyttäytyy aikuisenakin kuin teinitytöt yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa viikonlopuistani yleisellä tasolla . Mutta valitettavasti jotkut kysyjät muuttavat kevyen keskustelun kolmannen asteen kuulusteluksi. Tenttaavat ihmisten nimiä ja kellonaikoja, kenen kanssa ja mihin aikaan olen missäkin ollut. Aivan kuin yrittäisivät saada minut kiinni jostakin valheesta. Saattavat jopa palata pitkän ajan kuluttua samaan asiaan ja aloittavat: Kun silloin kerroit niin ja niin, niin olen miettinyt onko jne.....
Just tuon takia yritän aina pitää vastaukset mahdollisimman lyhyinä kun heti tulee jatkokysymyksiä, poikaystävästä, lapsista, tulevista lapsista, kodista, kodin sisustuksesta, harrastuksista, lomista, mökin sijainnista, naapureista ja ties mistä. Se on loputon tie :D
Minusta taas on hassua kun jotkut vetävät herneen peffaan siitä että ei halua tutustua, jutustella jonkun kanssa. Ja mitä vähemmän haluaa tutustua sitä enemmän jotkut yrittävät tunkea tutustumaan. Ja kun intoa ei löydy toisesta suunnasta niin sitten ollaan niin loukkaantuneita jopa niinkin paljon että aletaan jo punoa kosto toimenpiteitä tuosta torjutuksi tulemisen loukkaantumisesta. Yleisin kosto onkin paskanpuhuminen toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen työpaikassa, jossa ei ole tapana kysellä kenenkään vapaa-ajanvietosta. Saamme keskustelua aikaiseksi ihan työhön liittyvistä asioistakin. Ymmärrän kuitenkin smalltalkin, mutta kun siinä ei oikeasti kukaan ole kiinnostunut toisen sanomisista vaan se on pelkkää kohteliasta lätinää, meille suomalaisille se on aika tarpeetonta. Ja smalltalkata voi muustakin kuin omista asioistaan tai tekemisistään.
Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. Jotenkin naisvaltaiset työpaikat ovat inhottavia. Juoruamista, uteliaisuutta, kateutta ja toisista pahan puhumista selän takana. Jotkut vaan käyttäytyy aikuisenakin kuin teinitytöt yläasteella.
Mun työpaikallani 90% onkin miehiä enkä usko, että työkavereitani edes kiinnostaisi mun vapaa-ajanviettoni :D
Tämä keskustelu kertoo niin selvästi sen, miksi yhteisölliset suomenruotsalaiset elävät pidempään.
Mun mielestä tuollaisilla aloittajan kuvaamilla ihmisillä ei niinkään ole yksityisyys mielessä, vaan ihan sellaiset peruskäytöstavat ja sosiaalinen tilannetaju hukassa: ei vaan muka osata jutustella niitä näitä. Oma sosiaalinen kömpelyys sitten peitellään johonkin "en kerro mitään, kun ihmiset voi tulla vaikka kateelliseksi" tai muuhun paranoidiin höpinään.
Miksi ap et esiinny omalla nimelläsi? Miksi itse harjoitat salailua?
Olen juuri tuollainen. Mulla on huono itsetunto ja mietin paljon mitä ihmiset minusta ajattelevat. Esimerkki kysymyksiä "mitä teit viikonloppuna?" Jos vastaan että olin bilettemässä, saatan saada huonoäiti leiman.
Jos vastaan että "oltiin kotona lasten kanssa" -saattaa tämä lapsettomuudesta kärsivä kateellisena suuttua vastauksestani.
Tai kerron että "olimme miehen kanssa käymässä Prahassa vähän rentoutumassa"
Saatetaan minusta keksiä vaikka että olen mieheni kanssa pelkästään rahasta stoory.
Paras siis vastata "en mitään erikoista"
Ja tämä on todella ärsyttävää kun joutuu pelätä jokaista sanaansa ettei toinen osapuoli suutu, kadehdi,pidä ylimielisenä ym. En myöskään tykkää puhua politiikasta tai eläimistä ym. Koska olen niin vahvaa mieltä asioista että riita/väittely siitä vain tulisi. Oikeasti mieheni on ainut joka tietää millainen oikeasti Olen, ja hän on juuri samanlainen persoona, kotona vain puhutaan suoraan.
Pyrin ympäripyöreisiin vastauksiin ja en mielellään ota kantaa kuin pinnallisesti. Joku vetää aina muuten herneen nenään.
En jaksa enempää draamaa kuin mitä työssäni kohtaan, välillä puhelimeen raivotaan tunninkin välein. Työskentelen myynnin johtotehtävissä ja joku asiakasyrityksen toimarin ripitys voi olla aika raskas kokemus, ymmärrän miksi moni ei jaksa asiakaspalvelua pitkään.
Alue: Aihe vapaa
Tajusitko itse, mitä juuri kirjoitit? Eli sinä siis päätät, onko kuulemasi asia sen arvoinen, että juoruat asian eteenpäin. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi kertoa sinulle yhtään mitään omasta elämästään tai tekemisistään, koska aina on olemassa mahdollisuus, että asia onkin mielestäsi niin mielenkiintoinen, että se kannattaa juoruta eteenpäin?