Miksi joistain ihmisistä tulee älyttömän tarkkoja yksityisyydestään?

Opin kiusaamisesta sen, että kaikkea mitä sanon saatetaan käyttää minua vastaan.

Ei tuollaista keskustelua kuin ap:n esimerkissä ole olemassakaan. Ei kukaan sano että oli erityistä ja vaikene sitten, sellainen vastaa heti alkuunsa että eipä mitään erityistä tai kävin mummilla Jyväskylässä

Itsellä on tuohon 2 syytä. Ensinnäkään omat tekemiset ei ole itsestäkään aina niin mielenkiintoisia että kuvittelisin kenenkään haluavan kuunnella. Toinen on sitten ne juoruajat kun kuulee toisaalta omat juttunsa väritettyinä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aloittajan tapana on udella puoliväkisin jotain juoruttavaa ihmisiltä ja sitten juoruta se jokaiselle

Usko tai älä, mutta kyseessä voi olla ihan normaali ystävällinen keskustelun yritys. Voi myös olla, että sinun asiasi eivät ole niin mielenkiintoisia, että niistä kannattaisi juoruta kenellekään edellä mainitun ystävällisen keskustelun jälkeen.

Meillä on töissä yksi henkilö, joka on suorastaan vihamielinen muiden keskusteluyrityksiä kohtaan. Se on ihan ok, hän saa olla ihan rauhassa. Samalla hän kuitenkin kävi valittamassa pomolle, että muut syrjivät häntä. Eh...

Eli jos joku ei halua avautua asioistaan teille, suljette hänet pois myös asiallisista keskusteluista ja asioista, jotka pitäisi olla kaikille työntekijöille tietona. Kuulostaa tosi mukavalta työyhteisöltä. Not.

Ei toki. Hän suuttui siitä, kun häntä ei oltu erityisesti kutsuttu henkilökohtaisesti virkistysiltapäivään. Ei ketään muutakaan ollut kutsuttu, sama intraviesti me kaikki saatiin. Hänen kanssaan keskustellaan työasioista siinä missä muidenkin kanssa, vaikka hön tekee sen vihamielisyydellään uskomattoman haastavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aloittajan tapana on udella puoliväkisin jotain juoruttavaa ihmisiltä ja sitten juoruta se jokaiselle

Usko tai älä, mutta kyseessä voi olla ihan normaali ystävällinen keskustelun yritys. Voi myös olla, että sinun asiasi eivät ole niin mielenkiintoisia, että niistä kannattaisi juoruta kenellekään edellä mainitun ystävällisen keskustelun jälkeen.

Meillä on töissä yksi henkilö, joka on suorastaan vihamielinen muiden keskusteluyrityksiä kohtaan. Se on ihan ok, hän saa olla ihan rauhassa. Samalla hän kuitenkin kävi valittamassa pomolle, että muut syrjivät häntä. Eh...

Eli jos joku ei halua avautua asioistaan teille, suljette hänet pois myös asiallisista keskusteluista ja asioista, jotka pitäisi olla kaikille työntekijöille tietona. Kuulostaa tosi mukavalta työyhteisöltä. Not.

Ei toki. Hän suuttui siitä, kun häntä ei oltu erityisesti kutsuttu henkilökohtaisesti virkistysiltapäivään. Ei ketään muutakaan ollut kutsuttu, sama intraviesti me kaikki saatiin. Hänen kanssaan keskustellaan työasioista siinä missä muidenkin kanssa, vaikka hön tekee sen vihamielisyydellään uskomattoman haastavaksi.

No miten muuten tämä vihamielisyys ilmenee kuin haluttomuutta jakaa omia asioitaan yleisesti retosteltavaksi?

Vierailija kirjoitti:

No mitä jos kuvitellaan vaikka, että viikonloppuna hänen veljensä oli just yrittänyt tappaa itsensä ja heidän äitinsä oli tämän tiedon saatuaan meinannut ryypätä itsensä hengiltä? Ei ehkä halua kertoa tuota stooria ihan jokaiselle kysyjälle... Sanoo sitten vain ympäripyöreästi, että "oli, olin äidillä käymässä Jyväskylässä". Kuulostaa ehkä siltä, että mitäs ihmeellistä tuossa nyt sit oli, mut saattoi olla paljonkin ihmeellistä. Niin ihmeellistä, että hän ei ole valmis sitä jakamaan etkä sinä välttämättä kuulemaan. Millainen olo sinulle jäisi, jos hän olisi ykskaks alkanut avautumaan tuollaisista? Olisitko pelästynyt? Olisitko edes jaksanut kuunnella?

Sit tää toimii muuten niinkin päin, että jos joku kysyy sulta ton "mitä teit viikonloppuna / tapahtuiko jotain ihmeellistä?", niin auta armias, meepäs nyt sit kertoon jotain tollaista ihan suht totuudenmukaisesti tai jotain lievempääkin normisettiä vähänkin pidemmälti kuin sen perusvastauksen verran / yhden lauseen verran "ei ihmeitä/ihan ok, käytiin Jyväskylässä mummulassa", niin ihmiset ehkä kuuntelee hiljaa, sen huomaa kuinka heillä useimmilla raksuttaa mielessä, että millä tekosyyllä pääsis tästä pois kuuntelemasta ja hyvin pian liukenevatkin paikalta pois "että sori, nyt pitää mennä". :-D

Ehkä tuolla henkilöllä on vain sellaisia kokemuksia, ettei ihmisiä yleensä kiinnosta hänen horinansa yhtä lausetta enempää?

Teit kummin päin vain, aina teet jonkin mielestä väärin päin... :-D Joko olet liian hiljainen / lyhytsanainen ja yksityisyydestäsi sairaan tarkka tai liian pitkien puuduttavien juttuja hölöttäjä... :-D

15

Kaikki eivät halua kertoa tekemisiään tai ylipäätään omia asioitaan juoruakoille ympäriinsä leviteltäviksi ja tällaiset ihmiset ovatkin yleensä hieman muita älykkäämpiä.

ei tämä ap ole suinkaan itse kertonut itsestään kaikkia herkullisimpia juttuja, toki toivoisi saavansa juoruttavaa jotta voisi panetella muita

En kerro niille ihmisille asioistani, edes niistä vähäpätöisistä ja tylsistä, joiden tiedän juoruavan ja olevan pahantahtoisiakin. Ap:n esimerkki antaa ymmärtää, että kyseinen henkilö ei halua jutella ap:n kanssa ollenkaan. Kannattaa ehkä poistua takavasemmalle ja antaa toisen olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti aloittajan tapana on udella puoliväkisin jotain juoruttavaa ihmisiltä ja sitten juoruta se jokaiselle

Usko tai älä, mutta kyseessä voi olla ihan normaali ystävällinen keskustelun yritys. Voi myös olla, että sinun asiasi eivät ole niin mielenkiintoisia, että niistä kannattaisi juoruta kenellekään edellä mainitun ystävällisen keskustelun jälkeen.

Meillä on töissä yksi henkilö, joka on suorastaan vihamielinen muiden keskusteluyrityksiä kohtaan. Se on ihan ok, hän saa olla ihan rauhassa. Samalla hän kuitenkin kävi valittamassa pomolle, että muut syrjivät häntä. Eh...

Eli jos joku ei halua avautua asioistaan teille, suljette hänet pois myös asiallisista keskusteluista ja asioista, jotka pitäisi olla kaikille työntekijöille tietona. Kuulostaa tosi mukavalta työyhteisöltä. Not.

Ei toki. Hän suuttui siitä, kun häntä ei oltu erityisesti kutsuttu henkilökohtaisesti virkistysiltapäivään. Ei ketään muutakaan ollut kutsuttu, sama intraviesti me kaikki saatiin. Hänen kanssaan keskustellaan työasioista siinä missä muidenkin kanssa, vaikka hön tekee sen vihamielisyydellään uskomattoman haastavaksi.

Mikset kunnioita sitä, että hän ei halua kertoa yksityisasioistaan työpaikalla? Monilla työpaikoilla juorutaan selän takana. Se on ihan fiksua olla varovainen sen suhteen, mitä jakaa työkavereilleen. 

Minustakin tällainen liiallinen yksityisyys on vähän outoa. Ei siis tietenkään tarvitse mitään todella henkilökohtaisia asioita, kuten avioeroja, tulotietoja ym kertoilla mutta jos ei koskaan halua kertoa edes yleisellä tasolla mitä esim on viikonloppuna/lomalla tehnyt, niin tuntuu vähän oudolle.

Esimerkiksi minusta on ihan normaalia kysyä loman jälkeen työkaverilta että miten meni loma ilman mitään uteliaisuutta tai kieroiluja. Vastauksena "ei kuulu sulle" tai "en halua kertoa" ovat mielestäni outoja. Miksi ei voi vain vastata vaikkapa "kiitos, hyvin meni. Lepäilin ja lenkkeilin paljon".

Small talkia voi harrastaa muutenkin kuin omia asioitaan jakamalla tai toisen asioita utelemalla. 

Monille on kehittynyt suojamuuri esim. Nuoruudesta jos omia asioita on levitelty,juoruiltu,käytetty sanomisia itseään vastaan eikä halua sen takia altistaa uudelleen itseään samaan.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tällainen liiallinen yksityisyys on vähän outoa. Ei siis tietenkään tarvitse mitään todella henkilökohtaisia asioita, kuten avioeroja, tulotietoja ym kertoilla mutta jos ei koskaan halua kertoa edes yleisellä tasolla mitä esim on viikonloppuna/lomalla tehnyt, niin tuntuu vähän oudolle.

Esimerkiksi minusta on ihan normaalia kysyä loman jälkeen työkaverilta että miten meni loma ilman mitään uteliaisuutta tai kieroiluja. Vastauksena "ei kuulu sulle" tai "en halua kertoa" ovat mielestäni outoja. Miksi ei voi vain vastata vaikkapa "kiitos, hyvin meni. Lepäilin ja lenkkeilin paljon".

Tuo keskustelu on niin outo, että selvästi ap on sellainen ihminen, jolle ei uskalla kertoa yhtään mitään. Minusta vaikuttaa siltä, että työkaveri on halunnut tehdä selväksi, että ap ei häneltä saa ongittua mitään, mitä voisi levittää eteenpäin. "On tapahtunut, mutta en kerro sinulle."

Voin kertoa viikonlopuistani yleisellä tasolla . Mutta valitettavasti jotkut kysyjät muuttavat kevyen keskustelun kolmannen asteen kuulusteluksi. Tenttaavat ihmisten nimiä ja kellonaikoja, kenen kanssa ja mihin aikaan olen missäkin ollut. Aivan kuin yrittäisivät saada minut kiinni jostakin valheesta. Saattavat jopa palata pitkän ajan kuluttua samaan asiaan ja aloittavat: Kun silloin kerroit niin ja niin, niin olen miettinyt onko jne.....

Tällaiset ihmiset ovat usein joutuneet aiemmin rajattomien ihmisten kohteeksi. Heidän antamiaan tietoja on käytetty heitä vastaan yms. Epäluulo jää päälle.

Vierailija kirjoitti:

Opin kiusaamisesta sen, että kaikkea mitä sanon saatetaan käyttää minua vastaan.

Näin. Vieläkin on selkärangassa se, että kaikki tekemiseni ja kiinnostuksenaiheeni ovat noloja ja tyhmiä, vaikka toki aikuisena tajuan ettei tämä oikeasti ole niin.

Ryypättiin ja naitiin kun kanit, ei ihmeempiä vai haluatko kuulla tarkemmin?

Itse pidän joidenkin ihmisten kanssa ihan arkisetkin jutut omana tietonani, koska joko ne saa kuulla myöhemmin hyvin väritettyinä tai sitten minulle esitetty kysymys on vain kysyjän keino päästä puhumaan itsestään.

Yksi tällainen äärimmäinen esimerkkitapaus minulla on elämässäni eikä hänen kanssaan sitten juuri tule keskusteltua vaan vain kuunneltua hänen monologiaan. Esim:

- Miten oot voinut?

- No on ollu vähän selkä kipeä, koska...

- Joo mulla on kyllä noita selkäkipuja ja viime viikolla oli finni ja näin muuten naapurin Martan pihassa auton, kukahan siellä taad on kylässä, kun sillä oli silloin viime heinäkuudsskin vieraita ja en kyllä tunnistanut autoa jne jne..

Suomessa on juuri siksi niin paljon masennusta, koska ihmiset eivät uskalla avoimesti kertoa asioistaan. Ei se maailma siihen kaadu, jos veli yritti itsemurhaa tai mies sairastui syöpään. Jos sen kertoo vaikkapa työkavereille, heistä 99% haluaa auttaa ja tukea. Ja jos porukassa on se yksi kiintiöääliö, joka ei tunne mitään sympatiaa, ei hänen takiaan kannata padota tunteitaan ja ajatuksiaan. Jos jotain omasta mielestä vakavaa on tapahtunut, on työkavereidenkin takia ihan reilua sanoa se. Muuten he ihmettelevät miksi olet niin hiljainen ja surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia sinä kyselet muiden ihmisten viikonlopusta? Mitä se sinulle kuuluu? Minua ainakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ihmisten asiat. Jos nyt haluaa välttämättä jotain smalltalkia harrastaa, voi sen tehdä jostain yleisistä aiheista. On se vaan ihmeellistä , miten joillekin on niin mahdottoman vaikeaa joissain tilanteissa pitää suunsa kiinni, vaikkei mitään tarvetta olisi puhua tyhjänpäiväisiä.

No minä olen niitä "maan hiljaisia", mutta ymmärrän kyllä small talkin idean, heitetään jotain viikonlopun jälkeen "mites meni viikonloppu" ja siihen voi vastata totuudenmukaisesti, valehdella, keksiä jotain tai sanoa "siinähän se ihan mukavasti, oli hyvät sää". Ei siinä ole tarkoitus avautua siitä, että lauantain lenkillä meinasi kuukuppi pettää kun oli taas niin rajut menkat.

Sellainen tungetteleva ihminen on ärsyttävä, jolle ei kelpaa sellainen kepeä ympäripyöreä vastaus jossa ei kerrota mitään. Sellainen, joka jankkaa ja utelee. Silloin tulee fiilis, että "se haluaa musta tietoja eikä käydä mitään kepeää small talkia" eikä sellaiselle kerrota mitään. Tai valehdellaan. Vinkki teille muille sulkeutuneille: sanokaa että "kävin kävelemässä, katsoin elokuvan (keksikää valmiiksi mikä) netflixistä, kuuntelin musiikkia/luin kirjoja ja rentouduin". Keksitte tylsää, tavallista ja se yleensä tyydyttää kyselijän.

Suurin osa kyselijöistä haluaa tämän pienen avauksen jälkeen kertoa itsestään. Ihmiset rakastaa kertoa elämästään ja tekemisistään! Tämän kun tajuaa, niin sosiaalisesti sulkeutuneenkin elämä helpottuu kovasti. Esitä vastakysymys "mites sinä", ja sitten vaan nyökyttelet ja ynähtelet innostuneen näköisenä kun hän avautuu. Kaiken huipuksi ihmiset alkavat pitää sinusta. Ja se johtuu siitä, että "olet heistä kiinnostunut".